Tapahtui

 

Myöskään tapahtumien historia ei ole välttämättä oikea. Se kysymys, miksi tapahtui, on luonnollisesti aina epäselvä. Sen ympärillä ovat muun muassa historiantutkijoiden ja opettajien ammatit, mutta tarkemmin katsoen itse kysymys menee nopeasti mahdottomaksi. Onhan esimerkiksi perinteinen psykoterapia ja “sielunhoito”, kuten ripittäytyminen papille, tapahtuneen selittämistä eli siis historiaa. Miksi jotain tapahtui?

Ihmisellä on “minäkuva” eli jokin kertomus itsestään. Se on minäkuvitelma.

Monin kohdin kansallisessa historiassa on suhteellisen viattomia selityksiä. Talvisodan päättyminen maaliskuussa 1940 oli hyvin mutkikas tapahtumasarja, mutta  esimerkiksi suomalaisten suuri järkytys rauhanehdoista johtui eräin osin sotasensuurin onnistumisesta. Uskottava joukko asiallisia kirjoittajia on samaa mieltä siitä, että suomalainen yleisö ei tiennyt, miten kireä sotilaallinen tilanne oli, ja että rintama oli repeämässä. Apua ei liioin ollut todella tulossa, englantilaisten ja ranskalaisten puuhista huolimatta. Tämä tiedettiin meillä ja Neuvostoliitossa.

Aika asiallisen tulinnan mukaan esimerkiksi Englantia kiinnosti vuonna 1940 Suomen auttamisessa Ruotsin malmi. Luullakseni heitä kiinnosti myös Outokummun kupari, joka oli hyvin tarpeellista.

Esimerkki keskeisestä mutta aika huonosti tunnetusta tapahtumasta on vuoden 1918 sisällissota / vapaussota / kansalaissota. Vain joitakin kuukausia kestäneiden sotatoimien aikana suomalaisia kuoli enemmän kuin Talvisodassa. Sekä tappajat että tapetut olivat suurimmin osin suomalaisia.

Ja kummastelemisen aiheita riittää. Helsingissä pidettiin paraati valkoisten eli suomalaisten voittajien kunniaksi kuukausi sen jälkeen kun saksalaiset olivat valloittaneet kaupungin; valkoinen armeija oli silloin jossain Riihimäellä, ja Helsingin kouluttamattomia suojeluskuntalaisia oli peräti vähän. Saksalaisen Itämeren divisioonan joukot valloittivat Helsingin, ja heille pidettiin oma paraati. Saksalaiset kaivoivat keneltäkään kysymättä Vanhan kirkon puiston kulmaan omilleen sankarihaudan, joka on sinä muistokivineen tänäkin päivänä. 

Tästä näkökulmasta kysymys oli maailmansodan eli Saksan ja Venäjän taistelun eräästä episodista. Siinä välissä eräät valkoiset suomalaiset olivat ilman valtuuksia sopineet Berliinissä, että Saksa päättää sitten jatkossa kaikesta, muun muassa raaka-aineista ja niiden hinnoista. Saksalla oli siirtomaita Afrikassa asti. Se tiesi, miten niissä toimitaan. Lahdella jouten kelluneet venäläiset sotalaivat keräsivät kapinoivan puolen johdon turvaan ja kuljettivat heidät Pietariin.

“Sisällissota” on nykyisin aika suosittu nimitys. Itsekin sisällissotaan suistunut Venäjä ei käynyt Suomessa sotaa ainakaan sellaisin perinteisin osastoin ja käskyvalloin kuin Saksa kävi.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemassani Haapalan ja muiden “Suomen rakennehistoriassa” mainitaan 1860-luvun lopun nälänhätä. Silloin menehtyi ehkä 10 prosenttia maan väestöstä eli 150 000 - 200 000 ihmistä.

Tuokin luku on paljon suurempi kuin 1900-luvun sotien uhrit Suomessa yhteenlaskettuina. Vaikka tuo Euroopan vuosisadan suurin väestökatastrofi mainitaan oppi- ja tietokirjoissa, se on yleensä sivuutettu jokseenkin vähällä. Tämä koskee myös aikalaismuistelmia. Snellman, joka on virheellisesti nimetty myös onnettomuuden aiheuttajaksi, palasi myöhemmin asiaan usein. Olisiko hän voinut toimia toisin? Hän vastaa itselleen, ettei hän edelleenkään tiedä. 

Suuriin kuolleiden lukuihin on perinteisesti suhtauduttu myös sanomalla, että kuolleet ne olisivat kuitenkin, ainakin myöhemmin. Näyttää siltä, että tuo ajattelutapa on edelleen voimassa Venäjällä.

Ajatus on hyvin typerä. Merkittävä ja nopea leikkaus ikäpyramidista vaikuttaa ainakin 30 - 90 vuotta, koska se muuttaa yhteisön rakenteen. Klassinen esimerkki on Saksa ja 30-vuotinen sota 1600-luvulla ja toinen on Ruotsin aseman lopullinen romahtaminen poliittisena suurvaltana Suureen Pohjan Sotaan eli Isovihaan.

Ja Suomen hämmästyttävä nousu toisen maailmansodan jälkeen näyttää liittyvän sodan aiheuttamien henkilövahinkojen suhteelliseen vähäisyyteen (95 000 henkeä, joista siviilejä erittäin vähän). Vastaavasti Ruotsin, Norjan ja Tanskan pysyväksi osoittautunut rikkaus näyttäisi olevan yhteydessä parhaassa työiässä olleiden ihmisten säästymiseen.

Kirjan yleistys on hurja: 1860-luvun lopulla ei taisteltu ravinnosta, vaan vallasta. 

Se on vallankäyttöä, että puutteen vallitessa joku päättää, kuka saa ruokaa ja kuka ei. Vuosien 1917-1918 ensimmäiset pahat mellakat aiheutti ruuan puute ja perusteltu epäily, että eräät hyötyivät pulasta todella paljon. Epäily oli aiheellinen.

Venäjän 1917 lokakuun vallankumouksen takana ei ollut lähes kaikille täysin tuntematon tai joka tapauksessa yhdentekevä sosialismi, vaan nälkä. Maa oli perinpohjaisesti sekaisin ja liikenneyhteydet jokseenkin poikki.

Vuoden 1918 tapahtumista on usein sanottu, että nälkä on punikki. Siinä ajatuksessa on paljon perää. Suomessa oli jo alkukesästä 1918 ymmärretty, miten halpa vartija nälkä on, vankileirillä. Ja patruunat ovat kalliita. Juuri samaa tekniikkaa käyttivät sitten Stalin ja Hitler.

Hyvin vaikea kysymys on, miksi jotain ei tapahtunut. Normaalin selityksen mukaan Englanti ja USA jättivät tietoisesti Puolan ja muun Itä-Euroopan mukana Suomen Neuvostoliiton etupiiriin Teheranin ja Jaltan kokouksissa, kun Saksan kaatuminen oli jo näkyvissä.  Lopullinen rauhansopimus 1947 ei muuttanut tätä.

Oliko Paasikiven - Kekkosen Suomi tosiasiassa Neuvostoliiton hallitsemaa itäblokkia? Ainakin Naton muodostamisen jälkeen 1949 moniaalla arveltiin tällaista. 

Lehtiä lukevat tottuivat ajatukseen, että määre “sosialistinen” ei tarkoita mitään erikoisempaa. Jo vuonna 1924 tiukat tutkijat olivat laatinee todenperäisen luettelon, jossa “sosialsmi” tarkoitti neljääkymentä eri asiaa, ja ne poikkesivat toisistaan. Itänaapurissa sanaa “neuvosto” pidettiin vääränä ja sopimattomana, koska oikea sana olisi ollut “soveetti”, ja itse maa oli lyhyen aikaa “soveettiliito”. Itse sana viittaa ‘neuvoon’ samoin kuin sosialismi viittaa tuttavaan tai seuraan (’socius’). “Seurasaari” puolestaan viittaa “seuraavaan” (ruotsiksi Fölisö) eli jatkeeseen.

Olkoon. Hyvin tavallisesti maan nimi tarkoittaa pohjaltaan “ihmiset” ja kaupungin nimi pohjaltaan “paikka” tai “avoin paikka, kuten Turku tai Latium (kieli laina). Rooma lienee tarkoittanut “kylä”. Ja sen kaikki muistavat, että “ryssä” (Rossija) on “soutaja” tai ruotsalainen, joka tarkoittaa soutumiestä. Sekä “Lontoo” että “Pariisi” näyttävät viittaavan rantarapakkoon.