En tiedä parempaa kuvaa koko historiasta, johon kuuluu siis myös tulevaisuus, kuin tämä Vermeerin kuuluisa maalaus kotikaupungistaan Delftistä. Hän oli hakenut oudon droonin näköpisteen, joka todellisuudessa on ehkä edelleen paikallaan oleva rantatalon ikkuna. Silti on outoa, että hän jätti kaupungin keskustan ja samalla myös oman kotitalonsa taustalle, tuskin erottuviksi. Myös kompositio on - hänen tapauksessaan varmasti tarkoituksella - väärä ja kummallinen painottuessaan oikealle, jossa ei ole mitään nähtävää.
Samalla tavalla kuin Leonardo hän keskittyi veteen, joka onkin ehkä aineista ihmeellisin ja näkemällämme maailmankaikkeuden osalla tiettävästi tiettävästi ainutlaatuinen. Muutamia tuhansia vuosia virtaava vesi on ollut ajan vertauskuva. Se muka menee menojaan, kuten jo Herakleitos sanoi.
Mutta vesi on havaintoesimerkki entropiasta. Jos ajattelemme molekyylit pikku palloiksi elektroneineen ja ytimineen, mikä on täysin virheellinen mielikuva, olemme jo kiinni entropian käsitteessä, jonka Boltzmann muotoili matemaattisesti. Epäjärjestys (siis kaikki mitä on, kuten “molekyylipallot”) voi vain lisääntyä.
Tämä ei ole totuus, vaan todennäköisyys. Valitettavasti tilastollinen fysiikka ei ole saanut julkisuudessa samaa kunnioitusta kuin suhteellisuusteoria tai kvanttimekaniikka.
Sääntö koskee vain suljettua tila. Sellaisena voi pitää myös maapalloa, vaikka tänne virta energia auringosta. Emme tiedä, onko avaruus eli maailmankaikkeus ajallinen vai rajaton. Siksi emme tiedä, lisääntyykö epäjärjestys avaruudessa. Vähän kyllä siltä näyttäisi.
Ihminen tai eliö, ainakaan aitotumallinen, ei ole suljettu järjestelmä. Olemme samaa kappaletta muun muass matojen ja ruumiskuoriaisten kanssa. Yli 60 biljoonaa soluamme koostuvat molekyyleistä, jotka ovat vaihtotavaraa. Molekyyliin ei ajan hammas pure.
Nämä ovat mietteitä vuoden vaihtuessa. Olen aavistellut blogini joistakin kommentista ajatusta, että koskhan se lopettaa. Arvaukseni mukaan blogini lukijapiikit ovat etenkin ulkomaisen silmälläpidon ryöpsähdyksiä. Kotimaiset lukijat lienevät kaltaisiani eli suomalaisia ikäihmisiä.
Innostuin havaittuani, että tällä hetkellä jopa henkikirjat eli väestölaskennan tiedot ovat vuoteen 1924 verkossa. Tunnen kauhavalaiset sukunimet ja tiedän jopa osan rekisterissä mainituista. Isosisäni ja hänen kaikki kaverinsa olivat 1800-luvulla syntyneitä. Olen kuullut, että Valtionarkiston rekisterien kaunokirjoitus luetaan tätä nykyä tällaisiksi antiikvakirjaimiksi ja ainakin AI saa selvän jopa 1600-luvun tekstistä.
Niinpä muutin mieltäni. Koska kirjoituksillani ei ole kehuttava taiteellista arvoa, mietin että blogit joutuvat kadota jälkeeni. Nyt ajattelen, että kirjoitusvimmaisen aineisto saattaisi kerto jotin ajasta 1985 - 2025 jos sellainen aika vielä palaa, että menneisyys kiinnostaa.
Olisi hyvä jos palaisi. Historia ei toista itseään mutta valheet historiasta toistavat. Olen seurannut suurella halulla vähän jähmeää ja aikakausien kuvauksissa kaavamaista televisiosarjaa Ruotsin historiasta (Historia om Sverige). Sitä on ollut tekemässä myös 300 akateemista tutkijaa, myös kaikki ne Skandinavian historian spesialistit, jotka ovat Ruotsissa kuuluisia mutta meillä tuntemattomia. Suomestahan ei noin vain löytyisi kolmeakymmentä. Tuossa sarjassa vedetään esiin erilaisia ikäviä asioita, kuten Ruotsin merkittävä asema Afrikan orjakaupan edelläkävijänä ja esimerkiksi orjatyöläisten käyttäinen maan salojen kaskeamiseen (Savosta yöstetyt “metsäsuomalaiset”, jotka hallitsivat kaskenpolton hyvin vaikean ja raskaan tekniikan). Puhe on myös Falunin seudun kuparista ja raudasta, jotka myytiin ympäri Eurooppaa todella paljon esivallan kielloista välittämättä. Siitäkään ei vaieta, että molemmat sankarikuninkaat, Kustaa II Aadolf ja Kaarle XII kuolivat omaa tyhmyyttään pikku sähläyksissä sekaannuttuaan asiaan, jotka eivät heille kuuluneet.
Niin, tässä on käsillä hyvin paljon tekstiä, joka tällä hetkellä kuvittaa myös erään Kemppisen fyysistä, älyllistä ja kognitiivista hajoamista.
Harvempi sen itse kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti