Television Leonardo da Vinci -sarjassa krediittejä eli luetteloa ohjelman tekemiseen osallistuneista on 12 sivua. Kaikki ovat ansainneet palkkionsa. Nykyisellä tekniikalla syntyy aivan ihmeellistä kuvaa. Valitettavasti puheena olevat ihmiset, esimerkiksi Leonardo itse ja hänen kilpailijansa Michelangelo ja Tiziano, jäävät hämäriksi. On turvauduttava kirjoihin. Vasarin “Taitelijaelämäkertoja” (1550) on edelleen otteeltaan modernein.
Sain vastaukseni. Ymmärrän, että luonnossa ääriviivoja ei ole olemassa. Ymmärrän että taiteilijoille ne ovat tarpeellisia. Tämän jutun kuva on valitettavasti huono. Mona Lisan hymyssä ei ole ääriviivoja. Kaikki on tehty väreillä. Tekniikan nimitys on “sfumato”.
Etäällä oleva näkyy silmään vaaleampana ja usein sinertävänä. Kysymyksessä on valon sironta, joka on eri väreillä erilainen.
Tavallaan Leonardo voitti ihmisen kaksisilmäisyyden ongelman. Meillä on kaksi silmää katsoa mutta vain yksi silmä piirtää. Teemme siis kaksiulotteista kuvaa, jolla on vain pituus ja leveys. Syvyys puuttuu. Lisäksi Leonardon kaltainen taiteilija taistelee syvyystarkkuuden kanssa. “Viimeisen ehtoollisen” pääasia näyttäisi olevan istujien varpaat ja pöydän jalat, jotka ovat kasvojakin terävämmät. Katsojan tulisi oivaltaa, että vertaus sinihuuruiseen, ikkunasta aukeavaan taustaan tarkoittaa “matkalla ikuisuuteen”.
Ilmavoimien miehet olivat tuskallisen hyvin selvillä korkeuden kuvaamisesta ja toimivat samoin kuin tehtiin tykistössä. Erilaisilla välineillä luotiin kaksi melkein samanlaista kuvaa jotka tuotiin päällekkäin. Ja presto! Ilmakuvasta saattoivat sitten näkyä lentokoneet kentällä.
Kuvittelen, miltä kärpäsen maailma näyttää, kun on sata silmää, joilla katsoa.
Eukleides, joka määritteli muun ohella viivan (suoran), aiheutti näin paljon pahaa. Kun noin vuonna 1900 oli viimein päästy käsiksi atomin rakenteeseen, jouduttiin vielä työskentelemään yli puoli vuosisataa ennen kuin käsitettiin kvarkki. Atomiytimen protoni on kolme tai neljä kvarkkia, joiden massa on kuitenkin vain 1 prosentti hiukkasen koko massasta. Loppu on energiaa.
Mikä kvarkki on, se taitaa jäädä salaisuudeksi. Minulle tulee mieleen hernekeitto tai kaurapuuro. Ainakaan kvarkkeja ei voi edes mielessään halkaista, koska yhden haljetessa syntyy tilalle toinen.
Sain taannoin kuulla, että sellaisilla kreikan kielen taitajilla kuin edesmennyt Marja Itkonen-Kaila, oli kovaa kysyntää. Koko ajan oli keksittävät nimiiä eliöille ja hiukkasille. Miksikö? Esimerkiksi englannin kielialueella ei ole poikkeuksetonta, että samasta otuksesta käytettäisiin samaa nimeä, jos sellaista onkaan. Kun tutkijat ottivat jo 1700-luvulla tehdäkseen listoja esimerkiksi kasveista, nimien kysyntä oli huima Eivätkä esimerkiksi Linnén luokkien kasvin nimet kerro juuri mitään kasvien sukulaisuudesta. Olisi sekin, jo esimerkiksi skitsofreniaan nähtävästi vaikuttavat 220 geeniä olisi nimettävä. Ville, Kalle, jussi…
Mendelejev, joka julkaisi ensimmäisenä atomipainojen mukaan järjestetyn taulun vuonna 1869, oli vuosisadan suurimpia ja tuntemattomimpia neroja. Kyllä se oli kuohuttava oivallus, että jokin rehellinen aine onkin jotain muuta, kuten sokeri on hiiltä, vetyä ja happea. Tai vesi, johon voi hukkuakin, on kahta kaasua.
Ainakin pronssikaudelta asti ihmisiä on vetänyt puoleensa parillisuus. Monissa vanhoissa uskonnoissa jumalia oli kaksi, ja he hallitsivat hyvää ja pahaa. Cambridgen professori Bullmore on erinomaisessa uutuuskirjassaan palannut ajatukseensa etenkin Descartesin jaon mieli / ruumis virheellisyydestä. Mielen “rajaa” ei ole löydetty eikä sen vaikutuksesta “ruumiiseen” ole selkoa. Ajatus ihmisestä koneena kuulostaa hyvältä mutta on väärä. “Ajattelen, siis olen olemassa” on virheelinen johtopäätös. Tuo “olla olemassa” on merkillinen sanonta ja nykyisen fysiikkamme mukaan perätön. Monet pienhiukkaset ovat välillä olemassa ja välillä eivät. Onko elektroni “olemassa” sillä hetkellä kun se siirtyy kvanttikuorelta toiselle? Oliko alkuräjähdys (Big Bang) vain seuraava lenkki?
Bullmoren mukaan näyttäisi, että mielisairaus saattaa olla tarttuva tauti. Merkittävän usein hankalan geenien järjestyksen lisäksi esimerkiksi skitsofrenian puhkeamiseen näyttää vaikuttavan lapsuus- tai nuoruusiän bakteeritulehdus. Autoimmuunijärjestelmä lähtee hyökkäykseen, mutta tulos onkin paha.
Minä sain nivelreuman ja sydäntulehduksen kymmenvuotiaana. Täysijärkisenä minua ei ole sen koommin pidetty. Viivoitus menee vinoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti