Kauhavan ruman vallesmannin perukirja löytyy verkosta
https://digihakemisto.net/item/1133827451/5414249530/34
Pelkkä talo, maatila, arvioitiin 25 000 markan arvoiseksi, kerrointa käyttäen tämän hetken rahana 140 000 euroa. Puheena on Kauhavan kunnan Kauhavan kylän Pukkilan talo nro 4, manttaali 38 / 108.
Muistan sen rakennuksen. Minun aikanani sitä sanottiin Säästöpankin taloksi. Kansanlaulun mukaan juuri sen talon yläkertaan meni Iso Antti, vai olisiko se ollut mahdollisesti Rannanjärvi, ampumaan vallesmannia.
Perukirjassa, jotka siis otsikoitiin ennen aikaan usein termillä “kalunkirja”, ilmoitetaan että laulun erikseen mainitsema vallesmannin komia leski oli omaa sukua Wasastjerna, joka muistaakseni on noin 1803 aateloitu vaasalainen kauppiassuku.
Leskellä näyttäisi olleen hyvän puoleisesti hopeakaluja. Kelloja ja niihin kuuluvia vitsjojja perheessä oli kymmenen, lasilautasia kolme tusinaa ja alfenidikaluja runsaaasti. Sana tarkoitti samaa kuin myöhemmin alpakka tai uushopea. Salissa oli sohva, neljä nojatuolia ja 12 pientuolia ja konttorissa kirjoituspöytä, piironki ja komuuti sekä jalkalamppu (sähköä ei vielä ollut).
Jatko on harvan tiedossa. J.V. Snellman oli syntynyt merikapteeni-isän työasioitten takia Tukholmassa ja kävi sitten koulua Oulussa, joka kuitenkin paloi. Hän vietti paljon aikaa silloin ja vanhempana isänsä ja tämän uuden vaimon luona Alahärmässä.
Kesäreissuilla hän yhytti joskus opiskelukaverinsa Z. Topeliuksen, joka oli Uudenkaarlepyyn poikia. Herrat lienevät poikenneet Knuutilanraitilla siemaisemaan yhdet huurteiset, ja sisään tuli seurueineen naapuritalosta talollinen A. Isotalo, joka alkoi häjyillä.
Tilanne laukesi, koska häjyilläkin meni jakeluun, että Snellman oli tuossa vaiheessa senaattori. Senaattori otti kuitenkin yhteyden kuvernööriin ja kehotti tätä ilman asiatonta viivytystä hankkimaan seudulle siihen toimeen edellytykset omaavan kruununnimiesmiehen. Hän lienee lisännyt, että lakia ei sitten tarvitse noudattaa, vaan tilanteet ratkaistaan harkinnan mukaan.
Valinta osui aliupseerina toimineeseen Hägglundiin, ja sangen nopeasti Härmä ja Lapuan kappeliseurakuntaan kuulunut Kauhava rauhoittuivat. Näiden pitäjiien osuus maan väkivaltarikollisuudesta olikin noussut hälyttäväksi. Matti Haapoja tosin oli Ylistarosta. Kauhavalaisista kuuluisin ennen häjyjä oli ollut mestarivaras Sutki, jonka muisto on pyyhkiytynyt myöhempien sukupolvien mielestä, ja lisäksi seudulla harrastettiin vasulaisuutta ja eräitä jokseenkin villejä uskonnollisia lahkoja. Lauttamuksesa oli vähän aikaa lasitehdas, ja yksi isäntä piti viittä vaimoa.
Tämä ja muuta tuli mieleen, kun olisi pitänyt olla ystävän ja luokkatoverin hautajaisissa, mutta oli samanlainen tilaisuus Turussa.
Kaunis paikka se Turku, mutta Kupittaalla eksyy sekä jalan että autolla. Sivistys tuli Suomeen Turun kautta, ja Turun kautta se meni Suomesta pois. Tätä väitti muinoin Saarikosken Pentti, jonka isän suku oli Kauhavalta, kertoi Alhon Olli, itsekin alkujaan turkulainen.
Minulla on häjyistä ajatus, joka poikkeaa Heikki Ylikankaan (Ylihärmä) esittämästä. Jossain määrin nuijasota ja sitten suuressa määri Isoviha olivat osoittaneet erittäin vastaansanomattomasti, että kruunu eli valtio on kiinnostunut Pohjanmaasta vain verotuskohteena.
Niin sinne syntyi ikään kuin oma intiaaniheimo, jolla oli omat päälliköt. Siellä keksittiin milloin häjyilyä, milloin herännäisyyttä, jääkäriliikettä tai bingoa. Ja oli myös se Lapuan Liike, vaikka minulle kyllä tädit sanoivat, että jo Mäntsälän kapinan aikaan näki, ettei siitä Vihtorista oikein ole.
Häjyily loppui kuin seinään, kun Pohjanmaan rata avattiin 1880-luvulla, ja psikalle saatiin tarvittaessa kasakoita parvi tai kaksi.
Rannanjärvi kuoli puukkoon Rytinevalla, mutta A. Isotalo antoi valokuva itsensä lihavana vanhuksena istumassa aittansa portailla, josta käsin hän kuulemma varoitteli nuorisoa pahantapaisen elämän vaaroista. Käy ilmi Paulaharjun kirjasta “Härmän aukeilla”.
Kun Rannanjärvi haurattiin, niin härmäläiset itki, / kun Rannanjärven veri oli juossut Rytinevan ojaa pitkään. Kun Rannanjärvi haurattiin, ei kirkon kellot soinut. / Ei siellä pappi saaranannu eikä lukkari laulaa voinu.
