Acemoğlu

Daren Acemoğlu oli mukana saamassa taloustieteen “nobelin”, Ruotsin keskuspankin päätöksen mukaan. Rauhanpalkinto siis on Norjan kansankäräjien ratkaisu ja muut Ruotsin akatemioiden ja sairaalan (Karoliininen instituutti). 

Mielenkiintoista, että vaikka on isompia ja nähtävästi myös paremmin perusteltuja palkintoja - kuten ehkä MacArthur grant - Nobelin arvonanto on niin suuri.

Se on myös yhtä halpaa ja tehokasta mainontaa Ruotsille kuin kuningashuone Isolle Britannialle. Ja linkkuveitset Sveitsille.

Suomessa Kimmo Pietiläinen (kustannusliike Terra Cognita) on saanut näkyvää julkista arvonantoa julkaistuaan käytännössä yksin kaksi kertaa enemmän kipeästi kaivattua tieto- ja tiedekirjallisuutta kuin perinteiset kustannusliikkeet yhteensä.

Kun nyt taloustieteen nobel meni asiasta, jonka moni voi ymmärtää, mainostettakoon perusteosta Acemoğlu - Johnson “Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty”, 2013.

Olin hankkinut ja lukenut kirjan joitakin vuosia sitten. Kindle.

Sain syyn palauttaa mieleeni erään opetuksen. Koko joukko ajatuksia, kuten kehnonlaisenkin demokratian ylivoimaisuus suosittuunkin diktatuuriin verrattuna, on selvitetty tuossa kirjassa niin havainnollisesti, että luulin näitä ajatuksia omikseni.

Erikoista kyllä, päämäärä “kestävä kehitys” esiintyy on tässä. Samaan aikaan esimerkiksi juuri Amazonissa esiintyy usein kirja-arvioita, joissa “edistys” ja “kehitys” esitetään jyrkän kielteisinä käsitteinä.

Ja ei niinkään huvittavaa: Trumpin ja hänen kannattajiensa kehuma ajatus vähentää virkamiehiä ja nimittää heidän tilalleen “lojaaleja kannattajia” on kuvattu tuhon tienä, jotka kulkivat muiden ohella Stalin, Hitler ja Mao.

Television aamuohjelmassa talousihminen kiteytti hätkähdyttävän hyvin: kaiken perusta on turvallinen ja uskottava hallinto. Toinen talousihminen mainitsi lisäksi jotain oikeuksista ja keinoista toteuttaa niitä.

Haluaisin lisätä oman hattuni (Prinz Heinrich Mütze) alta, että ideologiat eivät ole oikein kiinnostavia. Putinilla ja Trumpilla ei ole aatteita. Ainakaan sellaisia ei ole tullut ilmi. Ei Hitlerkään ollut natsi eikä Stalin kommunisti. Heillä oli aivan muita kiireitä.

Tässä kehumani nobelistit mainitsevat hauskasti, että yheiskunnan haltuun ottamnen eli kollektivointi, joka aiheutti loputonta hätää ja kurjuutta 1920-luvun lopusta asti, oli ainoa vaihtehto maassa, jossa ei ollut vähimpiäkään teknisiä mahdollisuuksia kantaa veroa.

Ehkä tiesitte, että jo tsaarin armeijassa oli tavallista, ettei upseereillekaan maksettu palkkaa. Jos olisi onnistuttu lyömään tai painamaan rupla, ei niitä olisi saanut mitenkään perille johonkin Ukrainaan tai tuolle puolen Volgan.

Asiasta on liikuttava selvitys mainiossa kirjassa, kreivi Witten muistelmissa. Hän kunnostautui luomalla Siperian radan ja edistämällä muutenkin rautatieaatetta. Ehkä hän tuli juuri siksi niin hyvin toimeen amerikkalaisten kanssa ja sai aikaan Portsmouthin rauhan maansa otettua todella rumasti turpaan japanilaisilta 1905.

Amerikka oli luonut taloudellisen suuruutensa juuri rautateillä (joihin liittyivät teräs, öljy ja hiili), kunnes haksahtivat automobiileihin. Kiinan menestys perustui samaan kuin faaraoiden Egyptin, vastavirtaan purjehtimiseen. Kiinaan rakennettiin valtavat kanavat; Egyptissä vallitsevat tuulet sallivat purjehtia virtaa ylämäkeen.

Lukijoiden joukkoon eksyneille rasisteille: Acemoğlu on armenialaista sukua ja suorittanut omat tutkintonsa lännen parhaissa yliopistoissa siirtyäkseen professoriksi MIT:iin, joka mainitaan korkeakouluna samaan hengenvetoon Oxfordin kanssa. Hänen nimestään tulee mieleen britti-sefardim-juutalainen Abulafia, ensimmäinen historiantutkija joka pystyi jatkamaan siitä, mihin ranskalainen Braudel oli päässyt. Meri on kaiken kansantalouden lähtökohta. Esimerkiksi Välimeri.