Tekijän verinen veitsi

 

Näytin postin tuomaa kirjaa (Sakari Siltala, Korkea peli. Teollisuusneuvos Walter Ahlströmin (1875-1931) elämä). Sanoin että kun tämän hankit, vaimosi hermostuu, kun et tule ihmisten aikaan syömään etkä maate. Kehuin jo saman tekijän edellisen kirjan “Kirnu ja kartelli” parhaani mukaan. Nämä kaksi kirjaa ovat sellaista Suomen historiaa, jota en edes uskaltanut odottaa: ihmisiä, elinkeinoja, rahaa, valtaa, tappioita, kumouksia, kulttuuria, kulttuurittomuutta - vaivoja säästelemätön taustatyöskentely, entuudesta tuntemattomia lähteitä. Itse asiassa olisi kehuttava koko Markku Kuisman kouluttamaa tohtorijoukkoa, paitsi T. Keskisarjaa, joka tuntuisi kadottaneen vähänkin tolkkunsa.

Palaan asiaan pian.

Juttelimme. Kahvilla oli siis etäinen sukulaiseni. Hän on nuorin meistä veljeksistä, minä vanhin. Selitin millainen yleistajuinen kirja aiheesta AI ja IPR pitäisi kiireesti tehdä. AI on tekoäly ja IPR on immateriaalioikeus (tekijänoikeus, patentit, tavaramerkit jne.).

Ei niitä enää monta ole, joille tuollaisen asian voi selittää kuistilla asianomaisen vaihtaessa jo jalkaa ja vilkuillessa kelloa.

Patenttioikeus romahti, koska lain edellyttämä “keksinnöllisyys” (inventive step = non-obviousness) katoaa ja karkaa. Karkeasti: uutuus arvioidaan suhteessa toisiin patentteihin ja patenttihakemuksiin. Keksinnöllisyys on sitä, mikä ei ole ilmeistä kysymyksessä olevan alan keskiverto ammattimiehelle.

Huomatkaa “kysymyksessä olevan alan”. Siihen on piilotettu ikään kuin tavaramerkkioikeuden tavaramerkkiluokka, oikeastaan “tavaran tai palvelun laji”. Ikivanha esimerkki: oli mahdollista rekisteröidä “Voitto-pastilli”, vaikka rekisterissä oli jo suksien “Voitto-siteet”. 

Vuoden - kahden kuluttua tekoäly on indeksoinut ja rakenteistanut suomeksi kaiken, mikä Kansalliskirjastossa on skannattu. Silloin patenttihakemusta verrataan tietokoneella kaikkeen siihen, minkä alan ammattilainen tietää tai pystyy päättelemään.

Paha ongelma. Sisältö ei ole suojattu. Esitystapa voi olla suojattu. Sinänsä tarpeellnen “tietosuoja” (henkilötiedot, eräät liikesalaisuudet) hämmentää myös ammattilaisia. Ette saa kirjoittaa blogiinne syntymäaikaani, joka on 23.12.1944, ettekä kotiosoitettani, jonka sanelin päivällä ilmapumppumiehelle. (Mukava mies; pumppu tulli puhtaaksi ja lämmittää taas.)

Tuo tietosuoja on englanniksi “protection of privacy” (!) ja saksaksi “Datenschutz”. Sanakirjan mukaan “data” ei ole informaatiota, koska sillä ei ole välttämättä sisältöä eikä järjestystä - esimerkiksi joukko umpimähkään valittuja sanoja sanakirjasta on dataa. Joukko sukunimiä “Tuntemattomasta sotilasta” on tietoa eli faktoja, vaikka nuohenkilöt olisivat keksittyjä. Informaatiota on se, että uskottavan todistajan mukaan kapteeni Kaarnan mallihenkilö oli sukunimeltään Kärnä. - Tieto, data, fakta ja informaatio ovat vapaita. Tekijänoikeus ei rajoita niiden käyttöä. 

Teos on “omapereäinen”,  joka saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on kuvailtu “tilastolliseksi ainutkertaisuudeksi”. AI osaa tuottaa sellaista tekstiä, joka ei sokkotestissä osoittautuisi koneen keksimäksi ainakaan jos tektissä käskettäisiin vain panna tekstit paremmuusjärjestykseen.

Tämä on suojattu teos (tässä luvallinen sitaatti):

Oi, kuinka kauan tuo lintunen saa

taas lentää luo kotimaan?

Niin! Oi, kuinka monta tietä saa

taas yksin mies vaeltaa?

Niin! Oi, kuinka voi sota maan hävittää

ennen kuin rauhan mä nään?

Ja tuulelta vaan mä vastauksen saan,

vain tuulelta vastauksen saan.

Oi, kuinka kauan nyt taivas ja maa

vain paikoillaan olla saa?

Niin! Oi, kuinka kauan ihminen saa

maan päällä näin ahertaa?

Niin! Oi, kuinka monta kertaa hän saa

taas luottaa vain unelmaan?

Ja tuulelta vaan…

Oi, kuinka katseeni niin usein saan

taas taivaaseen kohottaa?

Niin! Oi, kuinka jään usein vain itkemään

poismennyttä ystävää?

Niin! Oi, kuinka koskaan mä voin ymmärtää

näin miksi taas yksin jään?

Ja tuulelta vaan… (Pertsa Reponen)