Puhalla

Halusin näyttää, ettei runollisella sanonnalla ole selvää merkitystä. Samalla halusin näyttää, ettei runottomallakaan sanonnalla ole.

Sekä runon että vitsin tekniikka on sama. Sanotaan yhtä mutta tarkoitetaan toista. Näin tavoitellaan tehoa. Kieli elää. Ainakin jotkut haluava autoa ajaessaan ‘painaa lusikan pohjaan’, vaikka on löydettävä minun ikäiseni ihminen muistamaan, että kuorma-auton kaasupoljin toden totta oli kerran maailmassa lusikan näköinen ja mallinen.

Kouluissa runousoppi sivuutetaan huitaisemalla. Se on virhe. Nykyinen runous eli iskelmien ja laulelmien sanat ovat puoli elämää. “Puhaltaa tuuleen on hieno tapa sanoa nopeasti ja tiiviisti, ettei maailma ole mallillansa ja että puhuja eli laulaja käsittää jollain tasolla ytimen: ihmisestä se on kiinni.

YouTubesta löytyy jopa 25-minuuttinen selitys laulun “Blowin’ in the Wind” sanojen merkityksestä.Teksti käydään huolella läpi, tuloksettomasti.

Mielikuva jää: ihmisen pitäisi tehdä jotain, etenkin toisten ihmisten puolesta, mutta emme vain tee. Dylanin luultavasti alkanutta 1960-lukua kuvastellut ja hiukan Vietnam-henkinen teksti on ainakin osoittautunut kapeaksi. Epäselvät sanat “elonkehä” (biosfääri) ja “ilmastonmuutos” ovat luoneet tunnetta, että pitäisi tehdä jotain. Käytännössä emme juuri tee. Ihminen ei ole ainoa huolen aihe.

Laulut ilmaisevat tunteita eivätkä tietoja. “Karjalan kunnailla” pani minut perehtymään luovutetun Karjalan karttoihin, kun ne päätyivät jopa verkkoon. Tutkin muun muassa monien esivanhempieni asuinpaikat heinäseipään ja kissankupin tarkkuudella. Sukulaispojat olivat käyneet pyhällä maalla ja kertoivat, että rakennuksethan poltti Väiski-eno itse Talvisodan alkaessa ja että muuten Kivennavan Joutselän maisemaa hallitsee kaatopaikka, jota koristavat myrkylliset jättiputket.

Kartoista näkee, että laulun Karjalan kunnaat eivät löydy Kannakselta, mutta niitä on nykyisen Suomen puolella paljon. Sen kuin ajelee esimerkiksi kuutostietä ja käy välillä tien varressa puskassa.

Kysyin vanhemmilta, että miksi siinä kauniissa “Kallaves”-laulussa niin kovasti kaivataan Kuopioon. Pääsee sinne, ja kalakukkoakin järjestyy, samoin muikkua ja piimää. Ovela puhuteltu vastasi minulle, että ehkä sanat on kirjoittanut joku Amerikan suomalainen.

Ehkä ei. Panu Rajalan hyvää elämäkertaa lukiessa saa tietää, että F.E. Sillanpää, yksi vuosisadan parhaista kirjailijoistamme, kaipasi ja ikävöi hillittömästi kotiin jo asuessaan siellä kotona Hämeenkyrössä nuorena ylioppilaana äidin passattavana ja isän katsellessa sen näköisenä, että tuleekohan tuosta pojasta mitään. Välillä hän kyllä karkasi kylille juomaan viinaa ja kantoi köllinimeä “toimeton tohtori”. Tohtori sitä perua, että hän oli aikonut opiskella lääkäriksi. 

Miksi käytetään hämmentäviä kielikuvia? No. Kielikuvia ovat esimerkiksi ‘taivas’ ja ‘helvetti’, ilman uskonnollisia sivu-ajatuksia. Taivas voi olla makuuhuoneessa ja helvetti ruuhkabussissa.

Ja joskus tarvitaan kuvia ja kielikuvia asioihin, joita ei voi sanoa, koska niitä ei tavallaa ole olemassa. Eräs näkijä sanoi: minä olen tie, totuus ja elämä. En usko, että tuo tarkoittaa mitään. Mutta se vaikuttaa. Ja vanhojen aasialaisajatusten “tao” on meidän kielellemme - “tie”.

Jutun kuva kertoo kielen hallinnan mittakaavasta. Tuo irja, jonka edellinen painos miulla oli, koskaa tekijänoikeutta. Kirjassa on 1522 sivua. Sopiva johdanto.