Sivun näyttöjä yhteensä

1. helmikuuta 2023

Neljäkymmentäviisi


 


(Kuva: © ThoughtCo.com)


Elokuvan pituudeksi vakiintui viisi kelaa. Muinoin, etenkin mykkäfilmin aikaan teos oli kaksi kelaa. Siis 100 minuuttia ja ennen noin 25 minuuttia.


Televisio-ohjelma on edelleen 50 minuuttia. Miksi?


Joskus pidin sellaisia tenttejä, joista suoriutui hyvin vain kuunneltuaan luentoja kohtuullisen tarkkaavasti ja pantuaan vähintään merkille ääneen mainitut alkuperäislähteet ja erikoistutkimukset.


Se meni esimerkiksi näin. Tekijänoikeudesta luennoidessani sanoin, että älkää lukeko Kivimäen kirjan ensimmäistä, laajaa painosta, vaan toinen, sse keltakantinen. Uusi laki, joka teidän on osattava, poikkeaa kaikkein keskeisimmin osin tuosta vanhasta. Lisäksi professori Kivimäki kiinnittyi siihen saksalaiseen teos-käsitteeseen, joka saattoi kyllä olla fiksumpi mutta ei tullut vallitsevaksi.


Ja vielä mainitsin eri kielillä “persoonallisuusoikeus” ja “immateraaliset esineet”. Ja korostin että toinen ajatteluperinne lähtee tekijästä, toinen teoksesta. Ja mainitsin nimet Gierke ja Koehler ja sanoin, ettei niitä tarvitse tuntea.


Takana olivat Platon ja Aristoteles - näemmekö mielemme kuvia vai jotain todella olemassa olevaa.


Miten lienee, mutta oppitunti, joka kesto on 50 minuuttia, tuntuu myötäilevän hyvin ihmisen tarkkaavaisuuden jänneväliä ja myös kykyä imeä itseensä tuulevia tunteita.


Hollantilainen Holland Bach Society on nyt mielettömän hyvä. YouTubessa oleva Bachin Die Kunst der Fuge vanhoin ja uusin soittimin ja laulajin esitettynä on mielestäni järisyttävä.


https://www.youtube.com/watch?v=N6sUlZa-IrU 


Eilen keskeytin kohtaan 45 minuuttia. Teos, joka tavallaan sisältää kaiken musiikin ja myös kaiken matematiikan, kestää tyypillisesti tämän puolitoista tuntia, jonka HBS käyttää siihen. 


Kai temperamentti ja kokemus vaikuttavat asiaan. Olen kuunnellut tuon teoksen satoja kertoja ja tunnen nuottikuvankin. Mutta jos ylitän tuon 45 minuuttia, tunnen menettäväni jotain. Hermostoni toimii samalla tavalla kuin vatsani. Kun se tulee täyteen, on välillä hiukan sulateltava.


Tänään kuuntelen jatkoa. Tunne on kuin hyvin herkulliseksi jo todettu pala kaapissa odottamassa.


Alalla olevat tienaavat lähiaikoinan suuria summia puhumalla asian vierestä. Aivan järkevältä näyttävät ihmiset virittelevät jo keskustelua tekijänoikeudesta tekoälyn luomiin teksteihin ja kuviin. Opetettu tekoäly eli AI, jota pääsee jo kokeilemaan, perustuu IT-alan suuryritysten louhimiin valtaviin tietomääriin.


Odotan kiinnostuneena, milloin joku keksii mainita, ettei tietoon ole tekijänoikeutta ja “dataan” vielä vähemmän. Tietoa on esimerkiksi Die Kunst der Fugen nuotti. Tekijänoikeus voi kohdistua nuoteista ilmenevään sävellykseen, ei nuotteihin. Merkityksiin, ei merkkeihin.


19 kommenttia:

  1. "Takana olivat Platon ja Aristoteles - näemmekö mielemme kuvia vai jotain todella olemassa olevaa." (Kemppinen)

    Kuvittelen tässä viitattavan universaaliongelmaan noiden kahden ajattelussa. Olen aina ymmärtänyt sen niin, ettei sillä ole mitään tekemistä itse aistimistapahtuman kanssa. Kumpikin miehistä uskoi nähdessään tikapuut, että ne ovat olemassa todellisuudessa materiaalisena objektina ja että niillä on yleensä omistaja tai omistajia. Niiden käytöstä on sovittava erikseen, ellei kuulu omistajiin.

    Ero heidän välillään on siinä, että Platon ajatteli, että tikapuiden ideaali on täydellisenä olemassa materiattomana 'jossain'. Aristoteles taas ajatteli, että tällainen universaaliesine syntyy mielessämme nähdessämme tikapuut ja/tai useita sen kaltaisia. Hän ei kannattanut minkäänlaista ideoiden todellista 'jossain'-maata. Sellainen voi olla vain mielessämme.

    Kumpikin oli samaa mieltä siitä, ettei tällaista ideaa voi ostaa mistään. Tikapuita sai, ja saa nykyäänkin tehdä kuka vaan ja myydä halukkaille.

    VastaaPoista
  2. Työelämässä vähänkin useampihenkisen osallistujan palaveri kestää puolitoista tuntia. Oman kokemukseni mukaan tämä on hämmästyttävän vakio aina muutamat erityisen sitkeät vatuloinnit poislukien.

    Tuosta ajasta puoli tuntia menee turhaan höpöttelyyn sekä jonkun osallistujan itsetehostuksen. Tunti riittää asialle.

    Mutta nettipalavereista selvitään tunnissa, kun höpöttely jää pois. Toki joskus sillä höpöttelyllä on lisäarvoakin, mutta useimmiten ei.

    VastaaPoista
  3. Platonin miellemaailma muodostui todellisuuden pysäytyskuvista, ja sokraattinen dialogi oli kuin sarjakuva, jossa ruudut rakentuivat kuin temppelin pylväiden, staattisten kantavien voimien varaan. Aristoteles toi kuvaan mukaan enemmän dynamiikkaa, mutta ei hänen ajattelunsa vielä irti ideakuvista riistäytynyt. Hän esimerkiksi sijoitti "syyt" olioihin niiden ominaisuuksina.

    Ehkä kuvaruutu on platoninen idea, elokuva aristoteelinen. Taulusta tulisi Magritte, Platon perillinen, ja aristoteelisen, animoidun todellisuuden saisi kankaalle vangituksi T-tyypin eideetikko van Gogh.

    Runous ja musiikki rakentuisivat tajunnallisista alkioista, algoritmeista. Kieli on syntynyt ja kasvanut, kasvattanut, retoriikan maailman, mutta visuaalinen mieltäminen on ollut ajattelun muutoksen moottori. Siinä suhteessa vanha maailma eli korvan ja kuuloaistin ehdoilla, ja eurooppalaisen keski- ja uuden ajan taite oli keskeisten aistiemme työnjaossa valtavin muurros minkä ihmiskunta koskaan on kokenut.

    Ikävää ei ole vain se, ettemme juurikaan ymmärrä näitä kognitiivisia ilmiöitä. Taiteessa tavoitellaan niitä ehkä enemmän kuin tiedonaloilla. Kouluissa ei opeteta mcluhanismia. Mutta se taitaa olla se ja sama, ei siellä opita mitään muutakaan.

    VastaaPoista
  4. No joo, nuo pähkäilyt "sunt universalia realia?" ovat lopultakin koko lailla hedelmättömiä. Miksei sitä voi mielikuvien ja todellisuuden vastaavuuksia aikansa kuluksi mietiskellä; huonomminkin voi aikansa toki käyttää. Mutta mitä tulee blogistin heittoon " ettei tietoon ole tekijänoikeutta", olisi syytä kyllä tehdä ero tiedon ja tietojen välillä. Edellinen on puhtaasti ihmisen pääomaa, sananmukaisesti, joka perustuu jälkimmäisiin. Eivät ne ole sama asia!

    VastaaPoista
  5. Tuolla NBS:n Bach-soitolla on taivaallinen sointi ja resonointi tavallisen kuolevaisen korvassa ja missä lie, sielussa. varsinkin ihmisäänillä lisättynä. Miten onkin sopivat laulajat, kuin lisäinstrumentit, mitä ne ovatkin. Kiitos konsertista, sen haluaa kuulla vielä monta kertaa, ainakin osin. Kuinkahan paljon tätä esitystä on harjoiteltu!

    Ennen elokuvat olivat noin puolentoista tunnin mittaisia, ja se oli juuri sopivasti. Siksikin vanhoja filmejä, niitä parhaita, katsookin joskus mielellään. Uudet ovat tavallisesti yli kaksituntisia, ja silloin sitä ajattelee helposti, no, katson sitten Areenasta parina osana. Jos katson, useimmiten en. Teatterissa sen kestää istua, jos tarina vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bach-esitys on kaikinpuolisessa koskettavuudessaan todella käsittämättömyyden hieno. Harjoitusta on takuulla tehty valtava määrä, taltiointi näyttäisi sitten valaistuksesta päätellen tapahtuneen yhden päivän aikana. Kiitos Kemppiselle vihjeestä, suosittelen minäkin ehdottomasti, se 1,5 tuntia ei todellakaan ole elämästä hukattua aikaa!
      SL

      Poista
  6. Tämän vuoden alkajaisiksi voi juhlia vuoden 1927 elokuvien tekijänoikeuksien vapautumista jenkeissä. Ensi vuoden alussa elokuvan parhaat vuodet ovat täysin vapaita.

    VastaaPoista
  7. Pohdinta siitä, minkälainen tekijänoikeus on tekoälyn tuottamaan teokseen, on loppujen lopuksi poliittista keskustelua. Selvää on, että nykyistä juridiikkaa ei ole luotu ajatusta silmälläpitäen ja jokainen keskustelija ajaa omilla teoriakehitelmillään taustayhteisönsä ideologiaa. Loppujen lopuksi asian ratkaisee EU:n komissio, neuvosto ja parlamentti, jotka epäilemättä päivittävät tekijänoikeusdirektiivin. Tällöin lainsäätäjän kynä siirtää aiemman keskustelun roskakoriin.

    VastaaPoista
  8. Platon varmaan jo aavisti, vaikka ei osannut sanoa, että pallon tilavuuden voi laskea, vaikka palloja ei ole todellisuudessa, päinvastoin kuin jalkapalloja.

    Syitähän on monia, mutta tuon oppitunnin pituudenkin voi mainita, kun miettii, miksi jalkapallo on maailman suosituin peli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä dodekaedri, mittausopillinen esine, 12-tahokas, jossa on 12 monikulmoita, jotka ovat 5-kulmaisia, ja jossa on särmiä 30 ja kärkiä 20. Kuka nero sellaisen keksi, vai oliko ensin todellisuudessa ja vasta sitten avaruudelliseen keskittyneen filosofi-matemaatikon työpöydällä. Ja kuka muuten teki sen dodekaedrin jonka kuva oli tämän aamun lehdissä? Ja mitä varten?

      Poista
    2. Platon eli ennen Eukleidesta, eikä edes "Alkeet" sisällä pallon tilavuuden kaavaa. Sen laati vasta Arkhimedes. Aika varmaa sen sijaan on, että itse ajatus tilavuuden laskemisesta ei ollut Platonille vieras. Hänen aikalaisensa Eudoksos Knidoslainen osoitti, että pallojen tilavuudet ovat verrannollisia niiden säteen kuutioon.

      Poista
  9. Ei millään pahalla, mutta turhaan savolaisia yksistään uskottavuudesta ja toisten syliin vastuunsiirtämisistä pilkkaillaan. Kyllä maailmankuulut, kovasti ylistetyt filosofit ja filosofiat eri kategoriaselityksineen moisetkin elävät voittavat jahkailuvuudessaan mennen tullen. Eikä edes kuulija voi vastuuta niistä ottaa.

    VastaaPoista
  10. Olenko onnellisessa asemassa? Tieto on vähäistä melkein joka asiassa.
    No. Sitten voi kysyä: Onko tekoäly aina oikeassa? Voiko se riitaantua itsensä kanssa? Onko sillä tunteet? Osaako se nauraa itselleen?

    Hilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulevaisuudessa ihmistä ei tarvita ollenkaan. Älykkäät koneet keskustelevat, seurustelevat ja lisääntyvät keskenään. Maapallo ja sen luonto pelastuu, jos koneet eivät ala keskenään riitelemään ja sotimaan.

      Poista
    2. Järjestävätköhän ne virrankin itselleen? Ja kuka voi vetää töpselin irti?

      Poista
  11. Yliopistoissa oppitunnin pituus on perinteisesti 45 minuuttia, alku neljännestä yli tasan. Akateeminen vartti tulee siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tähän yliopistoa tarvita. Ihan epäakateemisten peruskoulutuntienkin pituus on se 45 minuuttia. Ja välkkä kestää vartin!

      Poista
  12. Nettitietoon kenenkään terveydestä, sairaudesta, diagnooseista, perhesuhteista, oireista ja hoidoista ei pitäisi olla oikeutta yhdelläkään ihmisellä. Verkosta tieto, valhe ja virheet ovat kenen tahansa koulupojan ongittavissa. Samoin ne saa jokainen korviinsa, kun menee uuden sairaalan isoon päivystyshalliin. Ja tietysti monesta muustakin paikasta ja tahosta.

    Lääketieteen historia on yhtä synkkää ja ehkä synkempää kuin yleensä tieteen ja yliopiston historia ja kulissientakainen todellisuus.

    Lauermalta kannattaa lukea ja katsoa valkotakki- ja kauluspsykopaateista, hän puhuu ja kirjoittaa samassa yhteydessä professoreista.

    Vastaamo ei vastaa eikä ole vastuussa, eikä ainoakaan taho, vai mitä?

    VastaaPoista