Sivun näyttöjä yhteensä

10. helmikuuta 2023

Lukion biologia


 


Muistikuvani mukaan otsikossa mainittu teos on kustantajan hellimä. Löytäisin tuon tiedon lähteen, mutta sillä ei ole väliä. “Lukion biologiaa” olisi myyty enemmän kuin miljoons kappaletta.

Asian esiin tuomisen syy on yksinkertainen. Biologi on muuttunut ja muuttuu niin nopeasti, että kirjat menevät vähän väliä uusiksi.

Vaikka vanhastaan tiedetään, että koulukirjoja varten jopa lyhyen saksan kielioppi “keksitään” vähän väliä uudestaan, tässä biologiassa on painavaa asiaa.

Otan esimerkin varmuuden vuoksi toiselta puolelta - kemia ja fysiikka ovat muuttuneet samaksi oppiaineeksi, eikä sillä ole väliä, koska osaajia tarvitaan niin paljon .

Mutta esimerkiksi Wikipedian englanninkielinen artikkeli selvittää aivan häikäilemättömästi, ettei orgaanisen ja epäorgaanisen kemian eroa ole enää olemassa. Hiili on se iso asia, mutta pelkästään historialliset syyt selittävät, miksi metaani on orgaaninen ja hiilidioksidi ei.

Samanhenkinen yhdistelmä tuli vastaan, kun pari päivää sitten olin ylistänyt erilaisia kihomatoja ja muita alle millin mittaisi olentoja, joita nimitetään esimerkiksi sukkulamadoiksi.

Tiedettä kansantajuistava lehti, tässä tapauksessa Quantamagazine kertoo iloisesti, että tekoälyn (AI) kehittämisessä näyttää tapahtuvan odottamaton hyppäys kohti parempaa, vakaampaa ja nopeampaa tiedonkäsittelyä, kun muutamat tutkijat ovat keksineet ottaa neuroverkon mallia sukkulamadon hermoston toiminnasta. Se on nimittäin jo selvitetty. Työn alla oleva likvidi neuroverkko reagoi ennennäkemättömän hyvin yllätyksiin. Sitähän elämä on, yllätyksiä.

Itse ohjaavan auton lisäksi suurta innostusta herättävät droonit, jotka etsivät ja löytävät itse reittinsä esimerkiksi pommitetussa kaupunkimaisemassa ja osaavat siis väistellä myös ohjuksia.

Tähän saavutukseen siis tarvittaisiin sukkulamadon toteuttamaa järjestelmää.

Jossain varhaisemmassa elämän vaiheessa sitä olisi hyvinkin voinut masentua mahdottomuudesta päästä jyvälle edes keskeisten luonnontieteiden perusteista. Olimmehan kyllä oppineet eli oppineet olemaan välittämättä esimerkiksi Feynmanin polkuintegraalista, joka saattaa merkitä, että havainnoimamme maailmankaikkeus on kaikkien mahdollisten maailmankaikkeuksien summa. Jo aikana ennen sotia olimme kuulleet, että kaksoisrakokokeessa ja muutenkin hiukkanen kulkee samanaikaisesti kahden eri aukon kautta heijastuakseen takaseinään. 

Kaikki myönsivät, että tämä on vähän paksua, mutta ajatus toimi kokeellisesti. Feynman oli johtanut sen Diracin yhtälöstä.

Mitä se tarkoittaa, sitä ei kukaan edelleenkään tiedä. Jos sukkulamadot ja suolinkaiseet tietävät, ne eivät kerro.

Vielä eräästä lähteestä (“Best Science and Art Writing 2022”) oli lukenut, että eläimet ja varsinkaan hyönteiset eivät osaa puhua, mutta on sellaisia merkkejä, että niiden kognitiiviset kyvyt ovat paljon paremmat kuin ihmisen.

Navigaatiokyvyistä onkin kerrottu lukion biologiassa ja vuosia sitten. Muuttolintujem lisäksi on vaikka mitä hyönteisiä, jotka tulevat vaikka mistä saman tien takaisin “kotiin”. Toisin kuin Robinson Crusoe, joka lähinnä kiukutteli siellä autiolla saarellaan, milloin ei luvannut luopua pahoista tavoistaan rikkoakseen sitten lupauksensa ensi tilaisuuden tullen. - Mainio kirja, muuten.


15 kommenttia:

  1. Jos puhutaan lukiotasosta, kuten tuossa biologiankirjassa, niin fysiikka ja kemia kannattaa pitää yhä erillään. Yksinkertainen, perinteinen kemia toimii edelleen mainiosti monessa tilanteessa, samoin kuin Newtonin mekaniikka.

    VastaaPoista
  2. Eihän Rob ole mies, nainen, jos kohta ei oikein ihminenkään. Hän ei hauku kaikkea liikkuvaa ja paikoillaan olevaa ml vaimo ja lapset. Hän ei julkaise törkeää, demarin osoittamaa vihaa pursuvaa kritiikkiä itseään mittavammasta Teivas Oksalasta. Ei Rob ole narsisti eikä suolla ruikkupaskaa verkkoon. Hän ei kiukuttele kuten äijäblogistit. Joten ethän voi jättää rauhaan häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avatkaa nyt joku tyhmemmälle, mitä tuo väitetty demariviha edesmennyttä jyväskyläläisprofessoria kohtaan tarkoittaa.

      Poista
    2. Olen lukenut kaikki Kemppisen blogit. Teivas Oksala mainitaan jossakin niistä. Muistaakseni myönteisesti. Kommentin täytyy olla tarkoitettu jollekin ihan toisen kirjoittajan ihan toiseen blogiin. Lähdeviite puuttuu.

      Poista
  3. Lukion sielutiede ja filosofia 1960-luvulla tiesivät kertoa, että ajatellessani voin olla varma olemassaolostani. Tästä on esitetty kummallista kritiikkiä väittämällä, että näin sanoja ei voi olla varma siitä kuka tai mikä ajattelee tms. En tiedä miten kritiikki suhtautuu tällaisen väittäjän olemassaoloon. Tuuliko humisee?

    Aivot vadissa kuiskasivat minulle totuuden. Minä ja minuus (= sielu, mieli jne.) ovat kaksi eri asiaa. Kun rapistuva muistini on kokonaan poissa, enkä kykene enää iloitsemaan loogisista pirueteista, enkä voi enää kommunikoida yhdenkään vadissa olijan kanssa, olen kuitenkin painolastina terveydenhuollolle. Varmaankin hoitohenkilökunta kiroaa lihavuuttani. Minä siis painan, vaikken enää osaa viisastella kvanttimaailmasta.

    Painan, olen siis olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta aivojen toiminnan sijaan kiinnostavin kysymys on ihmisen tietoisuus.

      Kun ajattelemme ja tunnemme olevamme minä itse, aivan erityinen yksilö, emme tiedosta kenenkään muun tietoisuutta emmekä sillä tasolla saa yhteyttä muihin yksilöihin. Emme tiedosta itseämme Boris Johnsoniksi tai New Delhin katuja mittaavaksi kerjäläiseksi. Jokainen meistä on oma itsensä eikä tätä ominaisuutta voi siirtää toiselle. Jos syntyessämme olisimme saaneet hiukankin erilaiset geenit, olisi tietoisuutemme toisenlainen. Jos esimerkiksi olisimme syntyneet veljeksemme tai sisareksemme oman itsemme sijaan, me olisimme samankaltaisia mutta olisimme aidosti eri yksilöitä. Identtisillä kaksosillakin ovat sama geenit mutta silti heillä ovat eri tietoisuudet kumallakin. Tietoisuutemme kulkee meidän mukanamme aivan erityisenä ja irroittamattomana. Tietoisuus ilmeisesti voi elämän aikana muuttua ja jollain tavoin kehittyäkin aikuisiällä.

      Tämä on yksi niitä asioita joita on vaikea sanoin kuvailla eikä kunnollisia käsitteitä ole.

      Poista
    2. Aivojen toimintaan kysymys tietoisuudestakin liittyy, ovat suorastaan yksyhteen. Sama sille, kiinnostaako se toista aivonpuolisakoa vai ei, (kumpaa, niin sama sillekin).

      Mistäs muuten tiedät, ettet olekin "vaihtanut" paikkaa jonkun siasruksesi kanssa? Tai naapurin Jompen tahika Adan jos isäsi ja äitisi ovat käyneet vuoroin vieraissa?

      Poista
    3. “Minusta aivojen toiminnan sijaan kiinnostavin kysymys on ihmisen tietoisuus.”

      Niin minustakin. Aivojen perustoimintahan on tunnettu jo ajat kaiket: sähköpiuhoja, joiden välissä on impulssivirran säätelemiä releitä. Siinä se. Kun tämä sama periaate ohjelmoidaan tietokoneelle, tuloksena on koneäly, esimerkiksi viime aikoina hämmästyttänyt ChatGPT.

      Kokonaisuus vain ihmetyttää; mitä se on? Jollei sanonta olisi niin kulunut, toteaisi, että kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa.

      Teuvo Kohonen kehitti jo 1980-luvulla ns. itseohjautuvan kartan. Tässä menetelmässä informaatio itse järjestää ja analysoi itsensä, ilman sille annettu spesifisiä ohjeita. Mainio menetelmä analyyseihin! Samaan periaatteeseen perustui ekologiassa jo aiemmin käytetty korrespondenssianalyysi (RA).

      Edellä kuvatun kaltaisissa menetelmissä informaatio siis itse analysoi itsensä, eivät erityiset matemaattisen funktiot. Informaatio muuttaa siinä itse itseänsä, luo uutta. Miettii, onko tässä nyt lähde tietoisuuden ymmärtämiselle. Loogisesti näin on. Informaatio ja erityisesti sen itsenäinen toiminta on ydin tietoisuudelle, ehkä jopa se on jopa se ihmetelty tietoisuus.

      Poista
  4. Tajusin kyllä pian orgaanistakin kemiaa muinoin opeteltuani, että orgaanisen kemian ja yleisen kemian välinen ero on vain konventio, vaikkakin oppimisen kannalta hyödyllinen. Samoja hiiliatomejahan kuin meissä itsessämme ne ovat vaikkapa häkämolekyyleissäkin. Myös orgaanisen kemian ja biokemian raja on konventio, niin kuin kaikki opinalarajat.

    VastaaPoista
  5. Minulla on välillä päiviä tai ainakin hetkiä, jolloin kuvittelen olevani mato.
    Olen elossa ja olemassa, mutta en ajatteleva ihminen.
    Se on hyvin helpottava olotila kaiken ajattelun ja informaation keskellä.

    Hilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyräileepi Hilkka sitten matoisina hetkinänsä vain, että: "minä mainio olen mato matkamies vaan..."

      Poista
    2. Olet verkon silmässä kala, et pääse pois.

      Poista
    3. Eräs pienikokoinen ystäväni sanoo, että hänen "toteemieläimensä" on hirvi. Mietin kovasti, mikä se minulla voisi olla enkä keksinyt muuta kuin kompostimadon. Se on pieni, ahkera ja hyödyllinen ja lisääntyy kiitettävästi, muuttaa keittiöjätteet muhevaksi mullaksi. Ihan täydellinen "maan matonen" ja ihmisen apuri.

      Poista
  6. Vitalismi, että elämässä olisi jotakin sellaista olennaista poikevaa suhteessa elottomaan, mitä emme tunne, lienee edelleen tukevasti kumoamatta. Laiffi voi aivan hyvin käyttää hyväksi esim. fysiikkaa, jota emme vielä tunne. Näinhän on ollut aiemminkin. Minusta on lapsellista ajatella että nyt tuntisimme riittävästi asioita .

    Wikisivu asiasta on jokseenkin lapsellinen: "Vakavamman iskun vitalismi sai vuonna 1844, kun Hermann Kolbe onnistui valmistamaan etikkahappoa epä­orgaanisista lähtöaineista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on lapsellista käyttää sellaisia sanoja kuin laiffi.

      Poista