Sivun näyttöjä yhteensä

24. heinäkuuta 2022

Palkinto


 


 

Jos Tieto-Finlandia jaettaisiin palkittavan kirjan laadun perusteella, Sakari Siltalan "Kirnu & Kartelli. T.M. Pitkäniemen ja Axel Solitanderin työt, taistot ja totuudet" (2022) olisi harvinaisen selvä tapaus: vuoden paras tietokirja.

 

Mitä blogisti tarkoittaa, jos mitään? Omituinen kirjan nimi ja kaksi täysin tuntematonta henkilönnimeä!

 

Sitä. ”Tietokirja” on suttuinen sana. Useimmiten se tarkoittaa toisten keräämistä tiedoista leivottua tuotosta. Juuri historiassa se kuitenkin tarkoittaa välillä itse vaivalla tutkia ja verrattua ja huolella tutkimukseksi kirjoitettua. Tässä tapauksessa teksti on lisäksi epätavallisen hyvää ja hauskaa ja sitä on kevennetty sinänsä tarpeettomilla taustoituksilla, tyyppiä ”samaan aikaan Eino Leino eli matkustajakodissa ja hänen entinen mielitiettynsä Aino Kallas ilmoitti, että parempi olisi Einon ampua itsensä kuin saattaa tuollaiseen tilaan…”

 

Metsäkartelli eli Solitander ja Valio eli Pitkäniemi vaikuttivat tämän maan kohtaloihin enemmän kuin monikaan poliitikko tai kenraali.

 

Nyykyisin puhuttaisiin lobbareista. Solitander oli suuri herra, mutta oli hänelläkin pomomiehet niskassaan, pahimpana muuan kenraali Rudolf Walden, varsinkin oikeistokapinoita 30-luvunalussa yhdessä rahoitettaessa. Pitkäniemi, hänkin tohtorismies, keksi A.I. Virtasen ja siten voin ja maidon tasalaatuisuuden, ja hänen paha henkensä oli Hannes Gebhard, osuustoiminnan ykkösmies, jolla oli taito riitautua joka toisen vastaantulijan kanssa.

 

Kartelli eli kilpailunrajoitus tarkoittaa järjestelyä, jossa jokin ala sopii esimerkiksi myyntialueista tai hinnoista, lähes poikkeuksetta kuluttajien vahingoksi. Suomen metsäteollisuuden kaksi suurta olivat Finnpap ja Finncell, ja sitten olivat sahat.

 

Ensin EFTA ja sitten muut järjestelyt, kuten EU, tekivät kartelleista kiellettyjä niin että jopa merkittävän markkina-aseman käyttäminen voi johtaa seuraamuksiin.

 

Sotien välisenä aikana kartelli oli hyväksytty tavoite, ja esimerkiksi Hitler oli olennaisesti saksalaisten pankkien ja kartellien tuote. Vaihtoehto oli Neuvostoliitto, joka myi orjatyövoimalla kaadettua ilmaista puuta tosi halvalla.

 

Solitanderin ja Pitkäniemen nyt tutkittu, dokumentteihin perustuva elämäkerta ja heidän vastakkain asettelunsa tuottaa todellisen jännityskertomuksen. Taustalla on vähän tunnettu kuva siitä, miten pankit johtivat maan politiikkaa, ensin Ryti Suomen Pankista ja sitten KOP:n Paasikivi ja sitten Koivisto.

 

Verkostoja kuvataan. Solitander oli vuosikymmeniä vapaamuurarien suurmestari niin että hänellä oli ”alaisinaan” tuomioistuinlaitoksen huippunimiä, kuten Toivo Tarjanne, ja kenraalikunnan avainhenkilöitä, kuten Talvela. Pitkäniemen osuustoiminnan kehityskaaren näkee katsomalla päivän lehdestä, kuka johtaa vähittäiskauppa ja jakelua – esimerkiksi Prisma ja ABC ovat S-ryhmää, mikä tarkoittaa osuusliikettä.

 

Kiitän Sakari Siltalan taitoa nähdessäni, mitä hän jättää kertomatta. Hän on Markku Kuisman ihmelapsia. Itse asianajotoimintaa lähellä olleena tiedän kaikenlaisia erikoisia asioita maan elinkeinoelämästä ennen ja nyt.

16 kommenttia:

  1. Mistä semmoinen käsitys, että orjatyö olisi ilmaista? Orjista on palkkaa lukuunottamatta sama kustannus kuin palkkatyöläisistä ja jälkimmäiset joutuvat ostamaan kaiken yleensä työnantajan kaupasta, joten palkka oli lähinnä symbolinen. Kun niggerit vapautettiin mm. unionin valtioissa 1865 joulukuussa, niin kovasti ne ihmettelivät, että mistä ruokaa ja asunto sekä mitäs tällä vapaudella nyt oikein tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekkin tuo musta väri on niin pahasti pinttynyt aivokuoreen, että se kuultaa läpi vaikka kuinka yrittäisi peitellä sitä.

      Poista
    2. Haiti maksoi Ranskalle yli 200 vuotta velkaa joka syntyi kun orjien vapauttaminen korvattiin omistajille. Orjat itse eivät saaneet mitään.

      Poista
    3. Toiset taas näkevät mörköjä kaikkialla - ei tuossa kirjoituksessa ole sanaa "musta", sen sijaan on sana "orja". Yhdistät siis itse: orja = musta.

      Toki siellä myöhemmin esimerkissä on sana "nigger" kuvaamassa Amerikan afrikkalaisia orjia. Voi kauheata, mutta kun niitä Nigerin ja Nigerian seuduilta tuppasi paljon olemaan. Maiden nimet vaihtoon?

      Poista
    4. AW eivät edes vapautta?

      Poista
    5. Kannattaa huomata etymologioita vääntäessään, että latinan niger tarkoittaa mustaa. Espanjankielinen negro tarkoittaa tätä samaa. Indoeurooppalaisissa kielissä i- ja e-äänteet vaihtuvat herkästi keskenään, ja englannin sana nigger on aika varmasti paremmin englanninkieleen muokkautunut muoto espanjankielisestä negrosta.

      Suomenkielessä tuota sanamuotoa ei ole koskaan esiintynyt. Meidän neekerimme oli pitkään ihan asiallinen yleiskielen termi, jota käytettiin myönteisessäkin sävyssä puhuttaessa mustista ihmisistä. (Nykyäänhän näin ei enää ole.) Sen sijaan "niggerin", joka on nykyisellään englanninkielen ehdottomasti vulgaarein ilmaisu, käyttämistä suomenkielisessäkään tekstissä ei oikein voi puolustaa. Se on tietoista rasismia.

      Yleisemmin voisi todeta, että orjuuden lakkauttaminen maanviljelysvaltiossa on sosiaalisesti mahdollista vain, jos samalla tehdään maareformi. Amerikan etelävaltioiden plantaasit olisi pitänyt jakaa mustalle orjaväestölle joko ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan, jotta orjien vapautus olisi voinut toimia. Maa kuuluu viljelijälleen. Jopa Venäjän samanaikainen maaorjien vapautus toimi paremmin, vaikka sielläkin maareformi jäi puolitiehen.

      Poista
    6. Totta kai "vapautta". Mutta orjillehan orjuuttaminen olisi pitänyt korvata eikä palkita siitä isäntiä. Haitin kehitys musertui velkataakan alle.

      Poista
    7. Romania jos kutsuu mustalaiseksi, sävyllä ja itsensä asemalla on merkitystä, miten siihen romani itse suhtautuu. "Mustilainen" riittää jo rasistiseksi ilmaisuksi. jos sen valkolainen lausuu ja jos sylkäisee vielä sanomisensa päälle maahan.

      Mustalaiseksi sanominen kavereiden kesken ja muidenkaan ystävällisesti lausumana ei aiheuta mitään erityistä.

      Pienestä se on pojat elämä joskus kiinni, mutta vuosituhantiset vainot kun tietää, ei ihmettele.

      VEK

      Poista
  2. Kartelleja oli EEC:n tultua ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Olin Kaapelitehtaalla koko työurani. Vielä 90-luvullakin myyntipäällikkömme kävi sopimassa hinnat Rekan kanssa

    VastaaPoista
  3. Taannoin tässä blogissa oli jeremiadi koskeva itse kustantamon tylyyttä. Nyt taitaa itse koleerinen Patriarkka nyt olla leppymään päin, kun kritiikkien (HS, Kanava) perusteella sinänsä hyvälle mutta kuitenkin varsin tavanomaiselle teokselle suitsutetaan ylenpalttista kiitosta ja kunniaa.

    Ei sillä, saihan Volasen kirjoittama Euroopan diplomatian historian kertauskurssi Suomen perspektiivistä aikoinaan eräältä professorilta mainelauseen "vuoden parhaana kirjana". Ei meikäläinen rahvaanmies siinäkään tuollaisia tiedollis-kirjallisia ansioita kyennyt näkemään, kun oli jo olemassa monin verroin ansiokkaampi Paasivirta 1 (- 3).

    VastaaPoista
  4. "Hän on Markku Kuisman ihmelapsia."

    Se on myös ihmeellisen hyvä systeemi, että Siltala kustantaa Kuisman kirjat ja kustantajan poika pärjää Kuisman oppilaana ihmeellisen hyvin.

    VastaaPoista

  5. "Markkinat valloillaan, kansalaiset köysissä" kajahtaa kuin Kuisman Kahlittu raha Kansallinen kapitalismi. Liikepankki KOPin historia.

    Tuo "kahlittu" tarkoittaa tasan tarkaan että lailla ja virastolla ja yhteishyvän kansalaisetiikalla kursissa pidetty raha ; sen atomisäteily uhkainen itsemonistumien.

    Erotuomari jäähypilleineen olisi demokratia ja kansanedustajat. Ja olikin ehkä vuoteen 1986. Sillon tuli peruskoron ja valuuttarajoitusten sijaan helibor-interbank ja röörit auki dollariin uusi maailma. Sen ensimmäisiä kansalaisia Suomessa olivat Kouri Soros Wahlroos. Neo sitä ja tätä kunhan neo uusi.

    Juuri myynnissä olevassa numerossa New York Review of Booksia kaiken tämän läpielänyt Robert Kuttner kuin itsetäänselvyytenä kutsuu uusinta aikauttamme Kleptokratiaksi. Taivasten valtakunta sen asukkaille Wall Streeteillä.

    Varkaudessa on hyvääkin. Sen miedointa sorttia on taikaruisku sadettaa uuta maksukykyä. Ja tehdäänhän sillä hyvääkin. Mutta sillä säilyy napanuora itsekkäisiin taitureihin ja heidän heimokuntaansa.

    Suomessa Fortum näytti talenttisen tökeryytensä itsesynnytyksessä Euroopan kaasuvaltiaaksi.

    Kun vastapuoleksi peliin ei otettukaan vanhastaan tuttua toista finskiä vaan työnnyttiin Saksan ja Venäjän väliin, niin skandaalin haisut pääsevät ilmoille. Saksa pitää asiaa auki ja selvittää. Tästä tulee ensimmäinen pankkisalamyhkän intellektuaalisen puolen avokirurgia ja nerokkaan/julkeantökerön hedgestrategian roolituksen draama. Eilen jo Päivälehti teki voltin, kysyi naapurilta KPMG:stä että kertoisitko. Joku sen nyt Saksasta kuitenkin paljastaa. Financial Times herkutteli Weekendinä (eilen Ärrällä) neljällä palstalla perusdataa. Otsikko paksulla ja iso kuva otti yli puolet sivua osastossa Companies & Markets. Ovat vainunneet verikoirat ja panevat omansa perään. Jatk.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko ihan mahdotonta kirjoittaa niin, että muutkin ymmärtää? Sekavasti sanottu on sekavasti ajateltu.

      Poista
    2. Yllättävän selvänäköistä Sjöstedtiltä.

      Poista
    3. Osaltani iloitsen Sjöstedtin aaltoilusta ja pompsahtelusta asioiden ympärillä. Hän käsittelee meille keskeisiä asioita ikiomalla tavallaan.

      Poista
    4. Jälleen, Sjöstedtin saarnat eivät herätä rahauskoonsa paatuneita eivätkä syydä syntiä köyhille vaan ovat laiskuuttaan nukkuvien omaatuntoa rassaavia ja siten puhdistavia. Hän on Luteruksensa ja - arvaan - myös Paavalinsa lukenut.

      Poista