Apollinaire Viina

 

Guillaume Apollinaire ALCOOLS

Suomentanut Jukka Kemppinen

Kustannusosakeyhtiö Otava 1976

»Ecoutez mes chants d'universelle ivrognerie» Kuulkaa yleismaailmallisen humalani laulut

Guillaume Apollinairen oikea nimi oli Wilhelm Apollinaris de Kostrowitski. Hän syntyi Roomassa 1880 ja kuoli Pariisissa 1918. Hän kuoli aselevon aattona espanjantautiin, hyvin odottamattomasti. Kansa huuteli kaduilla Saksan voitetulle Wilhelmille »A bas Guillaume». Apollinaire luuli, että väkijoukot tarkoittivat häntä.

Elämässään hän oli lyyrikko, journalisti, lyyrikko, taiteentuntija ja lyyrikko. Hän oli iso, söi paljon ja joi, viinaa ja vettä, »minun vettäni», Apollinarista. Hän ei julkaissut paljon, vaan hioi pääteostaan Alcoolsia toistakymmentä vuotta. Erääseen aikaan hän hankki elantonsa toimittamalla painoon puolipornografisia juttuja. Pari sellaista hän kirjoitti itsekin.

Hänestä tuli aikakautensa johtavia nimiä, mutta vasta kuoltuaan. Päivänkritiikki näki hänen teoksensa vanhain tavarain kauppana, jossa kaaos oli sanoinkuvaamaton, vaikka romun ja sälän keskellä tietysti saattoi olla jotain arvokastakin.

Apollinaire on välttänyt vanhentumisen: sekä miehen että runoilijan kohtalo oli siis sama. Hän oli naisiin menevää tyyppiä. Runossa hän saattoi vakuuttaa Madeleinelle, että Madeleine on hänen ainoa rakkautensa ja tämä ainutkertainen runo on todistus siitä. Sen jälkeen hän otti runosta kaksi kopiota, muutti toiseen Madeleinen Louksi ja lähetti sen Loulle ja kolmannen kappaleen Mercure de Francen julkaistavaksi. Tätä hän teki maailmansodassa, jossa hän palveli tykistössä ja jalkaväessä ja josta hän sai, suoraan todellisuudesta, sotaisten kuvien eroottiset sävyt. Hän haavoittui päähän lukiessaan sanomalehdestä kirjallista juorupalstaa, kranaatinsirpale poistettiin ja kallo trepanoitiin. Hän eli vielä kaksi vuotta tämän jälkeen, mutta ei toipunut aivan ennalleen. Suremaan jäi monta naista sekä laaja muu ystäväpiiri. Ja Max Jacob ja Pablo Picasso olivat vain kuuluisuuksia vertaistensa joukossa.

Eläessään hän sai eniten mainetta erehdyksen takia. Hänet suljettiin La Santén vankilaan epäiltynä Mona Lisan varastamisesta. Apollinairen Annie, nainen jolle ja jonka takia kirjoitti Köyhän rakkauden laulun, löytyi Yhdysvalloista pitkän aikaa toisen maailmansodan jälkeen. Hän oli vilpittömästi hämmästynyt, kun hänelle kerrottiin Apollinairen myöhemmistä vaiheista ja kuuluisuudesta.

Tämä valikoima sisältää suurimman osan Alcools-kokoelmasta sekä muutaman runon sen ulkopuolelta. Pois on jätetty joitakin tekstejä, joita aika on pidellyt huonosti, sekä paradoksaalisesti tekijän omat mielirunot Les Fiancailles, Le Brasier ja Vendémiaire. Usein käy niin kuin Goethelle: sen mikä oli alkuperäistä, ovat jälkipolvet lukeneet kliseiksi.

Tekstin semanttisen sisällön muutokset ovat tahallisia, mutta niitä ei ole paljon. Tästä eteenpäin puhuu Guillaume: »

Minulla oli uskallusta katsoa taakseni nähdä päivieni ruumiit

tienpuolessa itken niitä

jotkut mätänevät kirkoissa Italiassa jotkut pienissä sitruunatarhoissa joissa näkee yhtaikaa

sekä kukkia että hedelmiä Ja toisia päiviäni minä itken koska tuliset kukkakimput

lakastuivat kun mulattinainen keksi runouden

yhä aukeavat muistini puutarhassa sähköruusut» 

2.12.1976 Jukka Kemppinen

Vyöhyke 11

Mirabeaun silta 17

Kö yhän rakkauden laulu 18 Lontoon sumuhämärässä kerran 18

Aamulaulu Laetarelle vuotta myö hemmin 21 Monta jumalaa on kuollut 22

Zaporogi-kasakoiden vastaus Konstantinopolin sulttaanille 24 Linnunrata olet Kaanaan maassa 25

Seitsemän miekkaa 28

Linnunrata olet Kaanaan maassa 30 Myrkkyliljat 32

Hämärä 33

Annie 34

Kuolleitten talo 35

Clotilde 43

Juhlasaatto 44

Marizibill 47

Matkamies 48

Marie 51

Valkoinen lumi 52

Jäähyväiset 53

Ovi 54

Yö tuuli 55

Mustalaisnainen 56

Syksy 57

Landor Roadin maastamuuttaja 58 Rosemonde 60

Yö Reinillä 61

Kellot 62

Syksy Reinillä 63

Kuuset 65

Merkki Ilta 1909 69

Santén vankilassa 71

Ikkunat 74

Punatukkainen nainen 76

Sinun ruumiisi yhdeksän porttia 78 Juhla 81

Sydämeni miksi lyö t 82

VYÖHYKE

Viimein väsyt tähän vanhaan maailmaan

Eiffel-torni oi paimen jota aamulla sillat määkyvät

Olet käynyt kylläksesi Kreikan ja Rooman osastoilla Täällä ovat autotkin kuin suoraan antiikista

vain uskonto on yhä veres uskonto

on yhä koruton kuin lentoaseman hallit

Vain sinä oi kristinusko Euroopassa et ole antiikkia eurooppalaisista modernein olet sinä herra Paavi Pius X ja sinä jota ikkunat pitävät silmällä et kehtaa

tänään mennä kirkkoon käydä ripillä

luet esitteitä hinnastoja mainoksia jotka ääneensä laulavat siinä tämän aamun runous ja proosaa lehdet

vain -,25 numero rikosjuttuja tulvillaan suurmiesten kuvia ja tuhat muuta juttua

Näin aamulla ihanan kadun en muista sen nimeä uusi ja siisti auringon torventörähdys

johtajat työläiset ja kauniit konttoristit

kulkevat sitä maanantaivarhaisesta lauantaimyöhään neljästi päivässä

aamulla sireeni voihkaisee siellä kolmasti raivostunut kello hätistää sitä puolilta päivin liikemerkkien kiehkurat seinillä

kuulutukset ja kilvet kirskuvat kuin papukaijat minut valloittaa teollisuusalueen kauneus

tämä katu on Aumont-Thiévillen ja Ternesin välissä Pariisissa

Ja tässä on nuori katu olet lapsi vasta äitisi laittaa sinulle vain sinistä ja valkeaa

olet uskovainen ja vanhimman ystäväsi kanssa hän on René Dalize

teistä mikään ei voi voittaa kirkonmenoja

kaasu sinertää matalana yhdeksältä illalla te hiivitte makuusalista

rukoilette koko yön koulunne kappelissa ikuinen oi ihana ametistinen syvyys ympäröi ainainen Kristuksen tulinen loisto se on suloinen lilja jota me kaikki vaalimme

se on punatukkainen soihtu jota tuuli ei sammuta se on surujen äidin kalpeanpunainen poika

se on kaikkien rukouksien iäti lehtivä puu kaksihaarainen hirsipuu kunniaa ja iankaikkisuutta se on kuusisakarainen tähti

se on Jumala joka kuolee perjantaisin ja nousee kuolleista sunnuntaina

se on Jeesus joka kohoaa taivaaseen nopeammin kuin lentäjät

ennätys on Jeesuksen nimissä

Herramme silmäterä

vuosisatojen kahdeskymmenes oppilas osaa sen

ja linnuksi muuttuen tämä vuosisata nousee ilmaan kuin Jeesus

paholaiset kurkottelevat loukoistaan jotta saisivat nähdä sen

ja sanovat että se on kuin Juudean noita Simon

ja huutavat että se joka lentää ilmaan lentää

ilmaan enkelit tanssivat nuoralla kauniin 

nuorallatanssijan ohi  Ikaros Enok Elia Apollonius Thyanalainen

leijuvat ensimmäisen lentokoneen 

yllä välillä väistävät ja tekevät tilaa 

toisille

joita kantaa ehtoollinen

papit nousevat yhäti hostiaa kohottaen

lentokone laskeutuu lopulta vetämättä siipiä 

suppuun silloin taivaan täyttävät miljoonat 

pääskyt

nopein siivin tulevat korpit haukat pöllöt 

Afrikasta tulevat ibis-linnut flamingot 

marabut sadunkertojain runoilijain 

ylistämä rokki

kaartelee Aadamin kallo kynsissään

ensimmäinen pää kotka syöksyy 

taivaanrannasta hurjasti huutaen

ja Amerikasta tulee pikkuinen kolibri

Kiinasta saapuvat pitkät ja notkeat pihis-linnut

niillä on vain yksi siipi ne lentävät pareittain

ja sitten kyyhky tahraton sielu

jota saattavat lyyralintu ja silmäkäs riikinkukko fenix peittää tuokioksi rovion joka synnyttää sen ja kätkee kaiken hehkuvaan hiillokseen

seireenit jättävät vaaralliset salmet

ja saapuvat kolmin suloisesti laulaen

ja kaikki kotka fenix ja kiinalainen pihis ystävystyvät lentävän koneen kanssa

Nyt kuljet Pariisissa yksin 

väkijoukossa vieressäsi vierivät 

bussien mylvivät laumat  ahdistava 

rakkaus kuristaa kurkkua

kuin et saisi rakkautta enää koskaan 

ennen maailmassa lähtisit tästä 

luostariin

sinua hävettää kun sinä yllätät itsesi rukoilemasta 

huomaat huvittavuutesi ja naurusi iskee kipinää 

kuin

helvetin tuli

naurusi säkenet kultaavat elämäsi 

perustan tämä taulu riippuu pimeässä 

museossa

ja joskus käyt katsomassa sitä läheltä

Tänään kuljet Pariisissa naiset kulkevat verissään niin kävi en tahtoisi muistaa kävi kauneus tuhoutui

Kuumeisiin liekkeihin kietoutuen Pyhä Äiti katsoi 

Chartres'ssa

pyhän sydämen veri oli hukuttaa minut

Montmartrella  voin pahoin kun kuulin onnellisia

puheita

rakkaus jota kannan on häpeällinen 

tauti ja hallitseva kuva pitää sinua 

hengissä

unettomana ahdistuneena

aina lähellä on kuva joka kulkee 

ohitse

Nyt olet Välimerellä rinteillä 

sitruunapuut ovat kukassa kautta 

vuoden soutelet ystävien kanssa

yksi Nizzasta toinen Mentonesta ja kaksi La Turbiesta

katsomme kauhistuen syvyyksien meduusoja

ja levien lomassa uivat kalat Vapahtajan kuvat

Olet Prahan seudulla majatalon 

puutarhassa olet hyvin onnellinen 

pöydällä on ruusu

et kirjoita proosajuttuasi vaan tarkkailet kuoriaista joka nukkuu ruusun sydämessä

Pelästyt kun näet kuvasi Pyhän Vituksen 

agaateissa olit kuolettavan surullinen sinä 

päivänä kun näit sen olet kuin Lasarus valon 

hullaannuttama juutalaiskorttelin tornissa kello 

käy taaksepäin

ja sinäkin palaat elämässäsi hitaasti 

takaisin menet illalla Hradchiniin 

kuuntelet kapakoitten tšekkiläislauluja

Nyt olet Marseillessa ympärilläsi 

meloneja Nyt olet Koblenzissa hotelli

Riesenissä

Nyt istut Roomassa japanilaisen mispelin alla

Nyt olet Amsterdamissa tyttö on sinusta kaunis

ja on ruma

hän on menossa naimisiin leideniläisen ylioppilaan

kanssa täällä vuokrataan huoneita latinaksi cubicula 

locanda minä muistan olin siellä kolme päivää 

kuten Goudassa

myös

Olet Pariisissa tutkintotuomarin

edessä sinut julistetaan vangituksi olet

rikollinen

Olet tehnyt surullisia ja iloisia

matkoja

ennen kuin huomasit valheen ja iän

olet kärsinyt rakkaudesta 20-30-

vuotiaana olen elänyt hullun tavalla 

haaskannut aikani  et uskalla katsoa 

käsiäsi ja joka hetki

tahtoisin nyyhkyttää

sinua häntä jota rakastan kaikkea joka säikytti 

sinut Katsot vesissä silmin köyhiä siirtolaisia

he uskovat Jumalaan he rukoilevat naiset syöttävät 

lapsille rintaa

he täyttävät hajullaan Saint-Lazaren 

asemahallin he uskovat tähteensä kuin 

Itäisten maiden tietäjät he haaveilevat 

Argentiinan palkoista

ja kerättyään omaisuuden kotiinpaluusta

eräs perhe kantaa punaista tikkitäkkiä niin 

kuin  te sydäntänne

tuo peite ja unet olimme yhtä 

epätodellisia jotkut siirtolaiset jäävät 

tänne ja asettuvat

rue des Rosiersille tai rue des Ètouffesin 

hökkeleihin olen nähnyt heitä iltaisin he

haukkaavat raitista ilmaa harvoin liikkuen kuin

shakkinappulat

he ovat enimmäkseen juutalaisia vaimoilla on 

peruukit he istuvat kalpeina kaupan perällä

Seisot sinkkitiskin edessä sotkuisessa 

kahvilassa juot kupin halpaa kahvia 

onnettomien kanssa

Yöllä menet suureen ravintolaan

Nämä naiset eivät ole pahoja mutta heillä on

huolia heistä ruminkin on saanut miehen 

kärsimään

Hän on poliisin tytär Jerseyn kylästä

Kädet joita en huomannut heti ovat kovat ja 

sierrettyneet .  Minä säälin suunnattomasti hänen

vatsansa arpia

Nyt suutani nöyrryttää säälittävä 

ilotyttö jonka nauru puistattaa

Olet yksin aamu koittaa

maitomiehet kolistelevat kannuja kadulla

Yö katoaa kuin kaunis Métive 

kavala Ferdine tai tarkkaavainen 

Lea

Tulista viinaa juot kuin 

elämää elämääsi juot kuin 

viinaa

Lähdet Auteulin suuntaan tahdot palata 

kotiin jalan nukkumaan Oseanian Guinean 

jumalien kanssa

ne ovat erilaisia eri uskonnon Jeesuksia

ne ovat hämärän toivon huonompia 

Jeesuksia 

Hyvästi Hyvästi

Aurinko katkaistu kurkku

MIRABEAUN SILTA

Mirabeaun silta ja Seine virtaavat sekä rakkaus

en kykene unohtamaan kun kipu pakeni palasi ilo

Nyt tulee yö nyt kello lyö päivän päättymään minä jään

Kädet ja kasvot vastakkain koko ajan

käsivarsien alitse virtaa katseista väsynyt penseä vesi

Nyt tulee yö nyt kello lyö päivän päättymään minä jään

Rakkaus virtaa pois kuin joki virtasi pois

elämä niin hidas ja väkivaltainen toivo

Nyt tulee yö nyt kello lyö päivään päättyvään minä jään

Menevät päivät ja viikot menevät ei mennyt aika ei rakkaus palaa

virtaavat Mirabeaun silta ja Seine 

Nyt tulee yö nyt kello lyö päivään päättyvään minä jään

KÖYHÄN RAKKAUDEN LAULU

Paul Léutaud'le

Tämän romanssini lauloin vuonna 03 tietämättä

että rakkaus on lintu

kaunis Fenix jonka ilta surmaa mutta aamu näkee jälleen elävänä

Lontoon sumuhämärässä kerran vastaan tuli rakastani muistuttava roisto jonka katse viilsi

pelkkä välähtävä katse mutta painoin pääni alas häpeästä

Lähdin varjostamaan pahaa miestä joka vihelteli kädet taskuissa talorivit kahden puolen

meri jakautunut kahtia

faaraona minä hän on juutalaiset

Romahtakoon tiililaineet

maahan ellen rakastanut hyvin

olen hallitsija Egyptissä sisarvaimo 

sekä armeija ellet ole ainut rakkauteni

Kadunkulma paloi roihuten julkisivut tulta sumun

haavat verestivät valittivat julkisivut hänen näkö isensä nainen

ilmein epäinhimillisin ja arpi paljaan kaulan poikki tuli humalassa kapakasta juuri silloin minä ymmärsin itse rakkauden turhuuden

Saapui vihdoin isiensä maille viisas Odysseus jonka heti vanha koira tunsi isännäksi vaimo istui odottaen häntä kutomassa pitkää kangasta

Sakuntalan kuningas ja mies iloitsi kun väsyneenä voittoon näki vaimon vaaleana

silmät rakkaudesta kalvenneina hyväilevän gaselliaan

Mietin onnen kuninkaita koska väärä rakkaus ja tämä jota kestää yhä

lyövät petollisin varjoin olen sydämeni pohjaan asti onneton

Katumus on hornan kulmakivi unohduksen taivas purkaa valani hänen suudelmastaan maailman herrat olisivat kuolleet raukat sankarit olisivat myyneet varjonsakin

Olen talvehtinut muistoissani pääsiäisen pouta palaatko

lämmitätkö sydäntäni joka kärsi enemmän kuin muinoin jäälle paleltuneet marttyyrit

Kaunis laivani oi muistoni olemmeko purjehtineet kyliin pahanmakuisissa aalloissa olemmeko kyllin harhailleet aamun kauneudesta illan ikävään

Jää hyvästi väärä rakkaus

nainen joka jättää minut 

nyt nainen jonka olen 

menettänyt vuosi sitten

Reinin varrella emme

tapaa enää koskaan

Linnunrata olet Kaanaan maassa virtaavien vetten valaiseva sisar lemmenparit ruumiit valkoiset uivat kuolleet virtaammeko mekin

hengästyen toisen tähtisumun suuntaan

Muistan erään toisen vuoden huhtikuisen aamun jolloin 

rakkaalleni lauloin iloni lauloin rakkautta miehen äänin

vuoden rakkauden hetkellä

AAMULAULU LAETARELLE VUOTTA MYÖHEMMIN

Kevät on tullut tule Paquette  metsässä on kaunista kanojen ääntely pihassa ruskon laskokset taivaalla rakkaus valloittaa sinut

Mars ja Venus ovat palanneet ja suutelevat kuin hullut viattomassa maisemassa

ja kukkien lehtien peitossa ruusujumalat alasti tanssivat

Tule nyt hellyys hallitsee kaikkia kukkia täällä luonto kaunis ja koskettava Pan huilua puhaltaa ja kosteat sammakot laulavat

Monta jumalaa on kuollut heitä itkee piilipuu

Jeesus Pan ja rakkautemme kuolleet kissat naukuvat itken Pariisissa taivasalla

Osaan laulaa hovin naisille oman nuoruuteni valituksen orjan laulut meripedoille

kö yhän rakkauden romanssin sekä seireenien laulun

Rakkaus on kuollut vapisen jumalista tehdyt kauniit kuvat muistot tuovat mieleen sen niin kuin Mausoloksen vaimo kärsin olen uskollinen

Olen uskollinen koira isännälle puulle muratti uskolliset zaporogi-kasakat humalaiset hurskaat roistot

aroilleen ja kymmenelle käskylle

Puolikuu on ikeenne jota ennustaja tulkitsee olen suuri sulttaaninne

zaporogit kasakkani nähkää valtiaanne loistavuudessaan

Alamaisuuttanne vannokaa vaati kirjeessänsä sulttaani zaporogit naureskelivat

rupesivat kirjoittamaan vastausta ja sytyttivät kynttilän

ZAPOROGI-KASAKOIDEN VASTAUS KONSTANTINOPOLIN SULTTAANILLE

Olet suurempi roisto kuin Barrabas senkin sarvipää saatana

mikä Belsebubi luulet olevasi syöt sontaa ja rapaa.

pidä itse sapattisi me emme

Salonikin mätää kalaa ketju hirveitä unia sinulle keihään puhkomia silmiä

äidiltäsi pääsi karmea pieru

sinä synnyit muun saastan mukana

Podolian pyö veli sinä rakastat vain haavoja arpia rupia 

sikakärsä tammaperse pidä aarteesi tarvitset niitä 

lääkkeitten maksamiseen

Linnunrata olet Kaanaan maassa virtaavien vetten valaiseva sisar lemmenparit ruumiit valkoiset uivat kuolleet virtaammeko mekin

hengästyen toisen tähtisumun suuntaan

Surulliset niin kuin huoran silmät kauniit niin kuin pantteri suudelmasi ovat väärää rahaa jälkimaku oli katkera

kohtalolle ankea ja tyly

Hänen katseistaan jäi väriseviin iltoihimme Linnunrata

hänen silmissään ui seireeni verisiksi purrut suudelmamme saivat hyvät haltijamme itkemään

Silti myönnän että odotan koko sydän odottaa ja sielu

tämän sillan nimenä on Palaathan jos hän tulee takaisin niin kerron että olen tyytyväinen tähän

Sydän tyhjenee kuin pääni taivas virtaa niitten läpi Danaidien pohjattomat ruukut miten voisin olla onnellinen niin kuin luottavainen lapsi

Milloinkaan en tahdo unohtaa kyyhkystäni enkä satamaani päivänkakkarani terälehdet saari kaukana Désiderade suuri ruusu leukoija

Ihmeelliset hyö nteiset ja faunit satyyrit ja virvatulen kajo kohtalo on kirottu tai Faustin kö ysi kaulassa kuin Calaisissa tuskani on polttouhri

Kipu kohtalomme kaksinkertaistaa yksisarvinen ja kauris

sielu sekä ruumis epävarmat pakenevat roviota jota koristavat aamukukan tähdet

Suru norsunluisin silmin kalpea jumalani jolle hullut papit koristavat uhrit mustin kaavuin ovatko he turhaan itkeneet älä usko surun jumalaan

Sinä joka seuraat jälkiäni jumalien jumalani kuolee syksyllä sinä mittaat miten paljon maata osakseni jää oi varjoni käärmeistäni vanhin oi

Auringossa jota rakastat

olen ollut kanssasi sen muistat tumma vaimo jota rakastan olet minä etkä ole mitään

olen vainajasi varjoni

Kuollut talvi lumen alla mehiläisten kennot poltettiin metsät sekä puistot täynnä ääntä lintu jokaisella oksalla

kevät kirkas kevyt huhtikuu

Kuolemattomatkin kuolivat hopeaisin kilvin 

lumi juoksi pakoon puitten jumalia

kevät tulee köyhän kansan

onni hymyilevät silmät kosteina

Minä sydän yhtä painavana

kuin Damaskoksen naisen runsas takapuoli rakkauteni olen rakastanut liikaa

kipuni on liian ankara

seitsemän miekkaa irti huotrastaan

Seitsemän raskasmielisyyden miekkaa teroittamatta 

kirkas tuskani lävistäneet sydämen ja hulluus

puhuu murheelleni järkeä

voinko tämän jälkeen enää unohtaa