Sivun näyttöjä yhteensä

18. tammikuuta 2020

Selviä asioita




Olin arvellut M. Turtolan Risto Ryti -elämäkerran ilmaisua liioitelluksi. Hän sanoo, että kaikkien karjalaisten poistuminen luovutetulta alueelta maaliskuussa 1940 Talvisodan jälkeen oli maailmanhistoriassa ainutlaatuinen tapaus. Hän lisää, että Rytille, Paasikivelle ja Tannerille se tuli täydellisenä yllätyksenä. Asia oli asukkaiden valintaoikeutena esillä neuvotteluissa. Onneksi Molotov piti sitä tarpeettomana.

Tulijoita oli 430 000. Käytettävissä olevien tietojen mukaan luovutetulle alueelle jäi 19 henkilöä.

Toivoisin, että kun A. Mainion ehdottamin tavoin Stalinin suomalaisten murhauttaminen – joukossa siis melkoinen määrä isoisäni perhettä ja muita sukulaisia – nyt selvitetään suomalaisten tutkijoiden voimin, tuo toteamus painettaisiin kirjan nimiöön motoksi.

Maahanmuutto on nytkin usein mainittu ongelma.

Saman moton yhteyteen voisi laittaa alaviittauksen. Lapin sodan johdosta Ruotsiin siirtyi 56 500 suomalaista ja Lapin ja Oulun läänin osista etelämmäs 111 500.

Ryti, joka oli Suomen viisain mies, meni sitten vielä ilmoittamaan eduskunnassa, ettei karjalaisilla ole oikeutta vahingonkorvaukseen. Näin oli. Tänäkään päivänä ei ehkä löytyisi kolmea lainoppinutta henkilöä, jotka arvioisivat Suomen valtion aiheuttaneen lainvastaisella tai muutoin moitittavalla menettelyllä Talvisodan. Venäjän puolella tuota ajattelua kuuluu kyllä esiintyvän.

Ryti oli oikeassa ja tuli samalla osoittaneeksi, ettei aina kannata olla asiallisin perustein oikeassa, tai ainakaan sanoa sitä. Korvaussummaksi sovittiin nopeasti 320 000 markkaa (maaomaisuudesta), ja sen inflaatio söi.

Itsekin olen toistellut, että 1300-luvun Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa Suomen kahtia tänäkin päivänä. Jopa kysymys Suomen asuttuna pitämisestä näyttää vähän toiselta idässä kuin lännessä. Ja eräässä mielessä Suomea ei ole koskaan olut olemassa, ei ole vieläkään. On vain riitamaa Venäjän ja Ruotsin välissä.

Siksi on aihetta korostaa, että kahden kulttuurin kansana olemme selvinneet. Lueksiessani J. Ahrenbergin muisteloita (Människor som jag känt), jotka eivät ole aivan uusia (1914 jne.) 1800-luvun loppupuolen Viipurista, olen yhä varmempi, että keisarin päähänpisto liittää Vanha Suomi eli Viipurin seutu muun suuriruhtinaskunnan yhteyteen 1812,, oli aivan ratkaiseva. Nopeasti nousi merenkulku, sahateollisuus ja jopa kouluja otettiin käyttöön, vaikkei koulunkäynti tullut Sortavalan seminaarista huolimatta Itä-Suomessa oikein tavaksi.

Silti esimerkiksi sinänsä hyödyllistä lakimiesammattia hallitsivat tuomareina viipurilaiset ja professoreina tamperelaiset melkein viime aikoihin asti.

Rytin todella vahva alue oli yrityskaupat, joita hän teki aluksi A. Kordelinille, ja merioikeus, jota hän opiskeli partnerinsa ja lankonsa E. Serlachiuksen kanssa jo ennen maailmansotaa Englannissa. Hänen toimistonsa, joka muuten oli Langenskiöldeineen kaikkineen hyvin lähellä Erkkoja, yhdistettiin Castrén & Snellmaniin vasta taannoin.



23 kommenttia:

  1. Toistelenpa minäkin: Samu Sarviahon paksua väitöstutkimusta (Ikuinen rauha, 2017) hieman vapaasti tulkiten se, että Pähkinäsaaren rauha "jakaa Suomen kahtia tänäkin päivänä" on sitkeä suurmyytti, eräänlainen hobsbawmlainen "keksitty traditio", jota muuan suurlehden edesmennyt toimittaja taannoin tehokkaasti levitti meidän ns. tavallisen kansan keskuuteen. Näin siksi, että mitään "Pähkinäsaaren rauhan rajaa" ei Karjalan kannasta halottuaan (ja viimeistään Siitin jälkeen) faktisesti koskaan ole ollut olemassakaan. Häipyi siis ins Blaue hinein, vuosisataisten historioitsijoiden siniseen mielikuvitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ja totta on sekin Friedellin (?) sitaatti tai motto, jonka mukaan historiaa kirjoitetaan yleensä ikävästi, vaikka siinä on niin paljon keksittyä (erityisesti Suomen 1939 - 1944 käymien sotien poliittisesta taustasta kyseen ollen).

      Poista
  2. Eiköhän sen ala tunnustamaan vähitellen myös vihervasemmistolainen tiede, että hallitsematon maahanmuutto Ruotsiin on osoittautunut erittäin vahingolliseksi koko Ruotsille ja turvallisuusuhaksi myös Suomelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toipilat" ovat kyllä kertaluokkaa suurempi riski.

      Poista
    2. Ruskea-aatteiset ja-kieliset höpöttävät tästä aiheesta, vaikka eriarvoistuminen on paljon suurempi turvallisuusuhka. Mutta 1%:lle tämä sopii, ja kikyjen keksiminen.

      Poista
  3. "Jac" Ahrenbergillä on muutakin kirjallisuutta Viipurin läänistä, joka on häveliäästi painautunut unholaan. Vaikkapa Österut, Från östra Finland ja keksittyä historiaa Med styrkans rätt; kertomus varhaisesta karjalaisuudesta ja Laatokan etelärannasta. Människor jag känt on reippaimmillaan kuvatessaan herrojen Ahrenberg ja Edelfelt pientä viftiä venäjänmaalla.

    Mitä tulee Karjalan vaakunaan, on venäläinen kasakan käyräsapeli kindjal kuvattu väärin. Siinä ei oikeasti ole väistintä, mutta symmetrian vuoksi sellainen on vaakunaesityksessä siihen kehitetty.

    VastaaPoista
  4. JK: "Maahanmuutto on nytkin usein mainittu ongelma."

    Haluan nyt vielä kerran huomauttaa, että karjalaisten siirtyminen muualle Suomeen oli yhtä vähän tai paljon maahanmuuttoa kuin professorin siirtyminen Kauhavalta Kirkkonummelle.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tavata juristi. Kysymys oli siis siitä, että lähes puolelle miljoonalle ihmiselle oli järjestettävä majoitus, ruoka ja ennen pitkää työ. Ja tähdennys oli, että myös äkilllisyyden vuoksi tehtävä oli ainutlaatuisen vaikea.

      Poista
    2. Ongelmaha tuo on aivan selvästi. Jopa ns. akateemisesti sivistyneet pitävät monesti karjalalaisväestöä maahanuuttajina. Lisäksi eräs insinööri sanoi, että hänen sukunsa on Venäjältä ja kun kiinnostuneet kysyivät lisää, niin selvisi aika nopeasti että kysymys oli evakuoidusta väestöstä, siis aivan suomalaisista maan kansalaisista.

      Historiasta tiedämme lsäksi, että menestynyt maahanmuuttopolitiikka vaatii oikeanlaista porukkaa. Esimerkiksi saksankielisiä oli aikaisemmin Itä-Eurooppa täynnä ja joku syy heidän kutsumisekseen alueille täytyi olla satojen vuosien ajan. Mikähän se syy voisi olla?

      Poista
    3. Eikä sujunut kahnauksitta ja vihapuheitta.

      Poista
    4. Molemmat olette oikeassa. Silti on muistettava, että karjalaisten vaatimus korvauksista ja sen hyväksyminen perustuivat juuri siihen, että karjalaiset ovat suomalaisia. Se, että he osoittivat tämän lähtemällä evakkoon yhtenä miehenä, oli nationalismin riemuvoitto; Venäjällä ei voi suomalainen elää.

      Tämän vuoksi olen kovin vastahakoinen rinnastaminen siirtoväkeä pakolaisiin. He ovat suomalaisia, ja suomalaisina moraalisesti oikeutettuja siihen, että koko kansa kantoi yhteisesti heidän menetyksensä.

      Ryti puolestaan ei tätä moraalista oikeutta tunnustanut. Hänen kylmänkalsea lähestymistapansa oli jo 1. maailmansodan inflaation jälkeen se, että mullistuksia jotkut menettävät omaa syyttään kaiken, eikä sitä heille korvata.

      Poista
    5. Ymmärsin kyllä. Erinomainen suoritus. En muuten ole juristi, vaan insinööri.

      Halusin vain ilmaista turhautumiseni tähän "olemme kaikki maahanmuuttajia" -kortin muodikkaaseen käyttöön kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Osaksi siksi, että minulla sattuu olemaan omakohtaista kokemusta maahanmuutosta ja maahanmuuttajana elämisestä.

      Ihan tavallista elämää se on, kun on halua ja kykyä sopeutua.

      Poista
    6. Professori tuskin lähti Kauhavalta Helsinkiin tai Tapsa Suomesta Ruotsiin kraanaattien iskeytyessä ympärille tai konekiväärin tulittaessa vastaiselta mäeltä kuten rajan pinnassa tapahtui kummankin lähdön aikaan.
      Vuoden 2015 joukkomaahanmuutto oli eri asia. Petteri Orpo ja Päivi Nerg hoitivat homman. Sanojia kyllä riitti.

      Poista
    7. Niinhän minä sanoinkin. Ei karjalaisten evakuointi kotimaan sisällä ollut mikään maahanmuutto.

      Mutta muuten oli kyllä Tukholmassakin kovaa meininkiä siihen aikaan... vai etkö ole kuullut Slussenin sisseistä?

      Poista
    8. Olen. Liivinkielisen evakkouden ja asutustilan raivaamisen jälkeen melkoinen osa suvusta ehti vielä sinnekin. Äitinikin nuorempien kanssa. Itse vain työnvälityksen litteroilla Helsinkiin.

      Poista
    9. Tulen lähes pahoinvoivaksi kun luovutettujen alueiden ihmisiä, Suomen asukkaita, verrataan "maahanmuuttajiin". He kaikki olivat ja ovat "maassa" ennen alueluovutusta ja alueluovutusten jälkeen. Osa heistä haavoittui ja/tai kaatui itsenäisessä "maassa" olemisen puolesta kuten osa muistakin "maassa olevista". – Monet lappilaiset käväisivät evakossa Ruotsissa, mutta palasivat lehmineen kiireen vilkkaa jälleenrakentamaan poltettua Lappia. (Suurta jalomielisyyttä Ruotsilta tuo lehmien hoitomahdollisuuden järjestelykin evakoille talven yli 1944-45.) Tulikin lämmin ja kuiva kesä 1945. – Ruotsiin jäivät ainoastaan ne Lapin tyttäret jotka menivät naimisiin ruotsalaismiesten kanssa, kun osa myös parhaassa avioitumisiässä olevista lappilaismiehistä, ikätovereista, oli kaatunut Tali-Ihantalassa ja muualla. – JRi.

      Poista
    10. Nobel-komitean papereissa Viipurissa syntyneen Martti Ahtisaaren syntymäpaikaksi kirjattiin Venäjä.

      Odotan nyt, milloin tämä totuus yltää Immanuel Kantiin - Venäjällä syntyneeseen ja siellä koko ikänsä eläneeseen venäjänpreussilaiseen filosofiin.

      Poista
  5. Itse puoliksi karjalaisena (kummatkin isoisät) ja sotaveteraaniperheessä eläneenä ja nykyisin Euroopan länsirannikolla vaikuttavana (kohta neljäsosa elämästäni) olen miettinyt siirtolaisten sijoittamisproblematiikkaa omakohtaisesti useinkin. Ryti oli vähän kuin aikamme Jeesus, otti toisten synnit kannettavaksensa.

    VastaaPoista
  6. Eikös sota-ajan historiasta ole otettava oppia Al-Holin leiriinkin? Toisin sanoen, emme erottele äitejä vaan tuomme äidit tänne koska sotalapsikokemuksemme.

    "Sallikaa lasten tulla tyköni, älkää estäkö heitä" -Jeesuksen viesti Mark 10:14:ssa.

    MMM...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme erottele lapsia äideistään, jääkööt alholiin- Jeesuskin asui Lähi-idässä.

      Poista
  7. Isäni puolen "alkukoti" on papereiden, karttojen ja tolkun isävainajani kertoman perusteella absoluuttisesti nykyisellä Suomen ja Venäjän välisellä rajalinjalla. Seppiä oli tiettävästi ja todistetusti monessa polvessa, ja hajaantuivatkin sieltä jo paljon, paljon ennen sotia. Varmasti hiiliä löytyisi. Tällainen tarina minua kannattelee, ja siksi elämäni ei ole ehdotonta eikä kallistu puoleen tai toiseen. Haluan olla rajatapaus. En kerro pajan paikkaa. Siellä saattaisi öisin kuulla miekkoja taottavan auroiksi. Rauhantekijät ovat aina myös rajantekijöitä. Tuon paikan rauhoittamista rajaksi siunaan. Ja äitini suvun Siiranmäki, sen heti pioneerilajit peittivät...

    VastaaPoista