Sivun näyttöjä yhteensä

12. tammikuuta 2020

Talot hönkivät




Järkeilyni mukaan vain Ruotsissa voi tehdä tuollaisen televisiosarjan. Selvästä valikoinnista huolimatta on järkyttävää, että nyt asuttuja taloja tutkittaessa saadaan esiin aivan tavallisia ihmisiä koskevia asiakirjoja. Esimerkiksi kinkereistä tehtiin luettelot, joihin merkittiin kaikki asukkaat, usein myös lapset.

Näkemäni mukaan jopa käsityöläisten taustat löytyvät kevyesti 1700-luvulta. Kiinteistöthän ovat meillä Suomessakin ainakin isojaosta alkaen hyvin tallella. Itsekin olen ottanut talteen Kauhavan kunnan Kauhavan kylän Pukkilan tiluskartan.

Arkistojen kattavuutta ajatellen epäilen, että Englannin kuuluisa ja tavallaan pahamaineinen ”enclosure” peittäisi jälkiä. Yläluokka vei yhteismaat ja vähän muutkin maat, joiden taakasta 1900-luvun verotus sen vapautti.

Televisio-ohjelman vitsi on yhdistää vanhan rakennuksen entisöinti ja arkistojen selvittely. Erika-niminen hyvin kaunis naishenkilö kiipeilee puusepän ja maalarin töissä. Christopher puolestaan ylittää minun silmissäni ruotsalaisuudessaan pilapiirroksenkin rajat – tyypillisesti hohtavan valkoiset shortsit, kallis klubitakki, vielä kalliimman näköinen neule ja kauluspaita. Ei sillä, arkistotutkimus ja tietenkin vahat käsialat näyttää sujuvan kuin leikinteko, ikä minulla ole mitään sitä vastaan, että vieraitten ihmisten kanssa ja heidän paikoissaan käyttäydytään kauniisti ja puhutaan sievällä suulla.

Tämän sunnuntain jaksossa taisi tulla ennätys. Suhteellisen uskottavan näköisen talon historia Upplannissa johdettiin vuodesta 1384 (Sparre) 1600-luvulle (de Geer), siitä 1900-luvulle ja ohjelmalle tyypilliseen tapaan veräjästä astuu lopuksi sisään herra, jonka isä aikoinaan kasvoi nyt kunnostettujen rakennusten maitohuoneessa.

En tiedä kovin paljon vanhojen rakennusten kunnostamisesta, mutta maallikon silmäni mukaan Ruotsissa näyttäisi olevan varsinainen vimma ennallistaa vanhaa ja tehdä hyvin huolellista työtä.

Ruotsin televisiota on kehuttava siitä, että myös arjen historia on mukana. Nytkin selvitettiin, miten paha muuan entinen emäntä oli ollut piioilleen. Meiltä tästä kylästä on hyvätasoinen kirja; yleensä tiedot alkavat vasta 1800-luvun lopulta. Kotipitäjäni Kauhavan historia laadittiin onnettomissa merkeissä – kirjoittaja kuoli yllättäen – mutta Lapuan järkälemäisen historiateoksen ensimmäinen osa vie monin kohdin 1600-luvulle. Tosin olen ennenkin maininnut, että historian mukaan 30-vuotiseen sotaan nihdeiksi ja huoveiksi vietyjen sukunimet ovat täsmälleen samat kuin monien koulutovereitteni.

Olin suuresti huvitettu myös toisesta televisio-ohjelmasta, jossa selvitettiin sukututkimusta. Ohjelmassa haasteltu aika nuori mies oli saanut vihiä, etteivät hänen isänsä ja isoisänsä olisikaan toisilleen sukua, vaikka väestörekisteri niin väittää. Mukana oli myös oikea geneetikko, jolle DNA on arkipäivää.

Isoisäänsä etsivä oli oivaltanut ryhtyä selaamaan kaupungin vanhoja sanomalehtiä, kun vaarin DNA viittasi itsepintaisesti Ruotsiin, Taalainmaalle.

Ja sieltä löytyi, kuten myöhemmin varmistettiin, selvitys salaisuuteen. Nimeltä mainittu NN:n tanssiorkesteri oli esiintynyt kaupungin hotellissa juuri kriittiseen aikaan, 1950-luvulla. Ja DNA täsmäsi siis yhden silloisen soittajan jälkeläisten antamiin näytteisiin. Varmuuden vuoksi lisään olevani samaa mieltä kuin ohjelmassa puhuneet. Kaikissa suvuissa on kummallisuuksia. Oikein tehty sukututkimus on vahva rokotus tunteenomaista kansallismielisyyttä ja yleisesti rasismia vastaan. Olemme kaikki ulkomaalaisia.



23 kommenttia:

  1. Näkee tuon jo Väylän varressakin. Suomen puolella kaikki on uutta, uudisrakennettua, Ruotsissa vanhat kauniit ja hyvin vaalitut talot. Eikä kaikista sodan jälkeen sekuliaineista rakennetuista taloista muistomerkeiksi ole ollut. Varmaan se on vaikuttanut asenteisiin muutenkin.
    Viime vuosina olen ollut huomaavinani ettei kaikille Ruotsin puolen taloille ole aurattu tietä ollenkaan. Siellä ne ovat, sievina hangen keskellä.

    VastaaPoista
  2. "Olemme kaikki ulkomaalaisia."

    Nyt kun Sigurd Wettenhovi-Aspakin taitaa olla jo edesmennyt, minun on hyvin vaikea, oikeastaan mahdotonta paikallistaa ketään, joka olisi sitä mieltä, että suomalaiset olisivat jokin geneettisesti homgeeninen joukko.

    Tällaista väitettä ei käsittääkseni esitetä missään. Tai jos esitetään, linkki olisi hyvä saada. Muuten kyseessä on ns. olkiukko - taas kerran.

    Ja toisaalta, tunnistan kyllä suomalaisen varsin suurella todennäköisyydellä erittäin nopeasti missä vain. Outoa, eikö totta? Yhteistä geenipohjaa kun ei ole.

    Testikysymys tässä kuuluukin: Jos Halla-aholle lyödään Somalian passi käteen, tuliko hänestä somali samantien? Vai onko kyse jostakin syvemmästä - arvoista, kielestä, kulttuurista, tavasta ajatella ja toimia - ja paljosta muusta?

    Kyllä Halla-ahosta somalin saa, mutta se vaatii aikaa ja se vaatii myös Halla-aholta myönteistä asennetta asiaan ja aika paljon työtä ja vaivaa. En tiedä, olisko hän valmis siihen. Jos ei, hän pysyy ei-somalina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoija meni taas blogistin syöttiin.

      Poista
    2. Ruskeat nuoret ovat esittäneet vaatimuksen että täysiin ihmisoikeuksiin olisi voitava esittää suomalainen sukupuu tai geenit tuhannnen vuoden ajalta.

      Taitaa vain olla niin ettätuossa ajassa täällä on koko väki vaihtunut.

      Poista
    3. Toivon että testaisit tätä ensin itselläsi. Eikun ihan totta. Uskottavuutesi lisääntyisi sen jälkeen roppakaupalla (= 12-15 %).

      Toisaalta, voinhan minä itsekin lähteä. Kuka minua kieltäisi? Ai, toinen suomalainenko? En usko.

      Poista
    4. DNA-tutkimukset (Nature, Vol 464, 8 Apr 2010) osoittaa että esim. Afrikan Nigerian Yoruba-heimolaisille Halla-aho on geneettisesti paljon läheisempi sukulainen kuin esim. Kenian kikujut kuten nobelisti Wangari Maathai. (Vaikka ed. on tummempia ihonväriltään, jonka takia joidenkin peruspersujen lienee vaikeeta sulattaa tätäkin tiedeuutista.)

      MMM...

      Poista
    5. Rotutieteen löydös...

      Poista
  3. Kuten Blogisti ja myös Matias K. toteaa, niin olemme kaikki ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia. Sellaisia sieltä täältä tulleista jäämistä koottuja. Itsekin saimme hiljan geenitestin tulokset, koska emme ole tienneet isäni isän isää. Isoisän äiti ei sitä koskaan suostunut kertomaan.

    Nyt geenitesti paljasti, että joku Itä-Euroopan tai Länsi-Venäjän juutalainen, jolla on y-kromosomi sama kuin minulla, hän juutalaisena siis on isän-isäni isä. No, Hämeenlinnassa oli paljon upseereita, virkamiehiä, sotilaista ja kauppiaita, jotka tuota E-M35 habloryhmän geeniperimää edustivat.

    Mielestäni suomalaisuus ei ole etninen, rodullinen tai kielelline ominaisuus, vaan se on puhtaasti mentaalinen asia. Se on suomalainen, joka itsensä moiseksi tuntee, mistään muuta ominaisuudesta riippimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se on suomalainen, joka itsensä moiseksi tuntee, mistään muuta ominaisuudesta riippumatta."

      Tässä ollaan minusta jo jäljillä. Ihonväri tai korvien koko ei ole se ratkaiseva juttu.

      Toki niin, että pelkkä ilmoittautuminen suomalaiseksi - ja se Suomen passi kädessä - eivät alkuunkaan riitä, vaan pitää myös sisäistää paljon täkäläistä kieltä, kultturia, arvomaailmaa, tapaa toimia ja ajatelua niin, että muutkin voivat pitää ao. tyyppiä edes jossakin määrin suomalaisena. (Tai vastaavasti sitä Halla-ahoa somalina.)

      Tuo geenijuttu on melko naurettava. Eritysesti tällä palstalla, missä toisaalta hyvin syvällisesti ymmärretään korkeamman matematiikan, tilastotieteen, kosmologian, kvanttifysiikan ja uusimman biologian arkihavaintoihin nähden outoja kummallisuuksia ja noiden ilmiöiden suuria epälineaarisuuksia.

      Ja sitten yhtäkkiä ollaankin "lineaarisesti" sitä mieltä, että simpanssi on ihminen, "koska tunnetusti simpanssilla on 98 % samoja geenejä kuin ihmisellä". Eihän siinä silloin voi enää käytännössä mitään eroa olla - eihän? Siis: simpanssi on ihminen. MOT.

      Ketä moisella epä-älyllisyydellä on tarkoitus jallittaa?

      Poista
    2. Joo se on tuo ideologia, joka hämärtää suvaitsevaiston näkökyvyn.

      Poista
    3. Identifioin itseni Kiinan keisariksi. Sitä on, miltä itsestä tuntuu. 😜

      Poista
  4. Tuo "Talot huokuvat historiaa", Det sitter i väggarna", on mennyt jo aika kauan Ruotsin TV:ssä ja on tehty englantilaisen formaatin mukaan. Molemmissa on paljon vanhaa rakennuskantaa. Ihmiset ovat hyvin ylpeitä, jos heidän ostamansa talo osoittautuu jo vaikkapa 1600-luvulla rakennetuksi, ainakin osaltaan. Miten ne ovat säilyneetkin niin kauan, puutalotkin? Tietenkin niitä on hoidettu hyvin kaiken aikaa ja uusittu tarpeen mukaan.

    Se Christopher O´Reegan on populäärihistorioitsija, TV-juontaja ja Vanhan kaupungin historian opas, "vuoden rojalisti" v. 2015, joten pukeutuminen on arvon mukaista. Vähän huvittava hän on, näin suomalaisesta. Nyt hän on jäänyt pois ohjelmasta, kun ei avioeronsa vuoksi pysty matkustelemaan ympäri Ruotsia koko ajan. Pitää lasta hoitaa. Se "hyvin kaunis nainen" taas on byggnadsarkivarie Erika Åberg, joka siis tutkii ja tuntee vanhoja rakennuksia ja pystyy niitä entisöimäänkin vanhoin menetelmin. Mikähän tuo ammattinimike olisi meillä, ja onko sellaisia olemassakaan, kun ei ole juuri vanhoja talojakaan.

    Ruotsissa on myös se ohjelma "Antikrundan", jossa käydään antiikkimessuilla ja myyjäisissä ympäri Ruotsia, ja eri alojen asiantuntijat arvioivat näytteillä olevia esineitä. Siinä on jokin kilpailukin käynnissä, kahdelle joukkueelle annetaan tietty rahasumma, ja lopussa ekspertit arvioivat, kumpi käytti rahansa paremmin, menikö plussalle vai miinukselle. Melkein joskus kiukuttaa, kun näkee miten hienoa vanhaa tavaraa ihmisillä on Ruotsissa. Vaurautta on ollut vuosisatoja.

    VastaaPoista
  5. Asiasta samaa mieltä kuin Oscari. Sen verran korjaan, että geneettinen termi on haplo, ei hablo, jota kyllä näissä yhteyksissä aina silloin tällöin näkee. Hablohan on espanjaa, puhua-verbin persoonamuoto.

    VastaaPoista
  6. Saapas nähdä, koska "roduilla" puoskaroivat ps-nuoret vaativat sukututkimuksenkin kieltämistä. Sehän kenen tahansa suomalaisen kohdalla osoittaa moneen eri ilmansuuntaan menevät omat yksilölliset juuret, niin geneettisin menetelmin kuin vanhojen asiakirjojen perusteella. Viimeksi mainittuihin nämä politikoijat tuskin kuitenkaan sormellaan koskevat, ne kun ovat enimmältään ruotsinkielisiä ja edellyttävät jonkinlaista oikean historiankin tuntemista, sen kiistämisestä puhumattakaan.

    Nettiä selaamalla huomaa valitettavasti, että viralliset ps-nuoret saavat liepeiltään vielä ääremmältä arvostelua lepsuudestaan. Näiden ääriporukoiden ajatusmaailma vaatimuksineen on hyvin samankaltaista kuin heidän esikuviensa Adolf H:n ja Heinrich H:n. Myös tieteenvastaisuudessa, historiattomuudessa ja kahjoudessa. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan ps-nuoret ja emopuoluekin jatkossa asemoituvat. Mikään olkipukki tämä vakava keskustelunaihe ei missään tapauksessa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa asia onkin päinvastoin. Testeillähän ne voisivat ryhtyä karsimaan "epäkansallisia" aineksia omasta väestä. Eivät kylläkään yksinkertaisuudessaan tajua sitä, että suomalaisia ei vielä ainakaan takavuosina Ruotsissa ja Amerikoissa kelpuutettu oikeiksi valkoisiksi eurooppalaisiksi. Siinäkin mielelessä veljeily läntisten viikinkihenkisten natsien kanssa ihmetyttää.

      Poista
  7. Some ja DNA-sukutestaus tulivat samoihin aikoihin ja ulottivat asenteiden kovenemisen ja kyräilyn myös perheisiin ja sukulinjoihin sekä aivan uudessa mitassa myös sukupuolten välille. On tässä kestämistä. Muistan lukeneeni jonkin vanhan, lääkärikunnan keskuudessa kiertäneen arvion, jonka mukaan joka seitsemäs lapsi on "väärän isän". Seitsemän veljeksen Eerokin muuten selittyisi tällä. Kyllä sitä toki ennenkin osattiin ruotsalaismuusikoita epäillä. Omia kokemuksiaan ei voi yleistää, mutta kummallinen tihentymä siinä on, että omalle kohdalla naiskumppanien kanssa on sattunut niin, että ensimmäisen isä teetätti veritestit toiselle tyttärelleen ja toisen naiskumppanin isä yhdelle pojistaan - haetutti tämän vielä koulusta kesken oppitunnin. Nykyisen naiskumppanin edesmennestä isästä taas oltiin täysin varmoja, ettei hän ole kirkonkirjoihin merkityn isänsä poika. Nykyisen naiskumppanin siskon miehen siskon miesvainaja taas kaivettiin haudastaan ja ekshumanaatio osoitti, ettei hän ollut sen avioliiton ulkopuolisen lapsen isä, jolle oli aikuisikään maksanut elatusmaksuja. Kaikki nämä ihmiset vaikuttivat täysjärkisiltä vailla henkisen epävakauden, ääriajattelun tai lahkolaisuuden leimaa. Navajot olivat realisteja: siellä ei seurattu kuin äitilinjaa. Teltanliepeet eivät lakkaa heilumasta, mutta nykyaika on auttanut asiaa katmuspillereillä. Minun on helppo tässä heitellä, kun me kaikki kolme poikaa olemme isämme kopiota ulkonäköä, ääntä ja paheita myöten. Sitä kauemmas en uskalla sanoa mitään. Epäilenkö sitten eteenpäin, Herra varjele...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko geenit testattu? Tuossahan riittää kaikille jopia nykyisessä pakkotyöyhteiskunnassa - ei tarvitse jouten olla.

      Poista
  8. Mä olin köyhä Kuntrat,
    ja tulta nurkkiin vein...

    VastaaPoista
  9. Sukututkimusta harrastavat ovat varsin hyvin perillä siitä, että sukua siinä mielessä kuin suurin osa sen nykyään ymmärtää, ei ole olemassakaan. Harrastajat tietävät myös sen, että Keskiajan loppupuoliskolla maahan muutti runsaasti nuorta naimatonta väkeä Tanskasta, Saksasta, Baltiasta, Alankomaista ja jopa Skotlannista. Luonnollisesti tulijoita oli myös Ruotsista ja Venäjältäkin, muttei niin paljon kuin yleisesti luullaan. Muuttajat avioituivat yleensä paikallisten kanssa. Heitä oli niin runsaasti, että tuskin kukaan kantasuomalainen on vailla "maahanmuuttajaesivanhempia". Tähän liittyvä yleinen harhaluulo on se, että ruotsinkielisen väestömme esivanhemmat ovat peräisin Ruotsista, joka ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Mitä tulee blogistin huomioon, että Kauhavalla saman nimisiä esiintyy 1600 luvulla kuin nykypäivänäkin, ei myöskään ole todiste siitä, että kyse olisi biologisesta polveutumisesta, vaan tilojen nimien pysyvyydestä. Länsi-Suomessahan ei sukunimiä käytetty, vaan asiakirjoissa sukunimeltä vaikuttava kertoi vain sen missä asianomainen sattui asumaan. Sukunimet maahamme tulivat kaikelle väestölle vasta itsenäistymisen ajan alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä niistä Kauhavan polveutumisista muuta, mutta mikäs siinä etteivät voisikin olla samaa sukua samannimiset. Kai siellä on kirkonkirjoja ja maakirjoja pidetty siinä kuin muuallakin Suomessa, ja sieltä ne nimet ja sukulaisuussuhteet selviävät. Omat esivanhempani löytyvät katkeamattomana ketjuna lähtien 1560-luvulla laadituista maantarkastusluetteloista Pien-Savosta, ja voisin hyvin uskoa, että Länsi-Suomessa on asukkaista pidetty ainakin samalla tarkkuudella kirjaa.

      Poista
    2. Tottakai Kauhavalla samaa tilannimeä nykyään kantavat voivat olla sukua vaikkapa samalla tilalla asuville 1600 luvun eläjille. Nimi ei kuitenkaan ole sinänsä mikään todiste, sillä käytäntö aiemmin oli se, että vaikkapa tilan omistajien vaihtuessa uusia nimitettiin tilan nimellä. Pitkäaikainen renki kantoi myös tilan nimeä. Käytäntö oli toisenlainen itäpuolella maata. Esimerkiksi Savossa olivat sukunimet samaan tapaan kuin nykyäänkin. Lapset tulivat isän nimelle mutta äiti säilytti omansa. Katsot kaikkien esivanhempiesi löytyvän katkeamattomana ketjuna 1560 luvulta lähtien Pien-Savosta. En suostu uskomaan, sillä 1560 luvulla samassa sukupolvessa esivanhempiasi on melkoinen määrä. Juuresi ovat todennäköisesti huomattavasti laajemmalla. Tee pieni laskelma ja pane sukupolvien väliksi 25-30 vuotta. Päästessäsi 1500 luvulle saatat yllättyä. Matemaattinen laskelma ei silti aivan pidä käytännön kanssa paikkaansa, sillä ajan mittaan tapahtuu ns "esivanhempien katoa", joka tarkoittaa että kaukaisuudessa olleiden esivanhempien jälkeläiset avioituvat myöhemmin, mutta silti se tasavertaisten esivanhempien määrä on suuri. Kukaan ei polveudu viidensadan vuoden takaa kahdesta ihmisestä. Sukututkimus on kuitenkin mielekäs tapa tutustua ruohonjuuritasolla ihmisten elämään henkilö- ja paikallistasolla. Tässä tulee vielä mieleen, että aina on joillakin ollut esitellä sukuaan tarkoitushakuisesti osoittaakseen omaa erinomaisuuttaan vaikkapa kuten kuningas Kustaa Vaasa. Istuskelin muutama vuosi sitten Sompiojärven rannalla kuunnellen saamelaista, joka paheksui meneillään olevaa "sukujaottelua", katsoen taustalla piilevän taloudellisen ahneuden. Saamelaistaustaa omaaville oli luvassa monia etuisuuksia ja jaolle pääseviä rajattiin mm kertojan kohdalla siten, että hänen poikansa oli statuksen saanut mutta tytär ei, koska äiti oli "lantalainen". Isä siis siirsi ominaisuutensa poikaansa mutta ei tyttäreen.

      Poista