Sivun näyttöjä yhteensä

31. tammikuuta 2020

Exit



En tietenkään kirjoita juuri mitään Donnerin exitistä enkä Englannin. Muut kirjoittavat. Donnerin kanssa jouduin tekemisiin 1966 ja sen jälkeen usein toisaalta asianajajana, toisaalta suomentajana. Joskus 1980 aloin kiertää hänet.

Yleinen käsitys miehestä oli ja on väärä. Sattumalta kirjoitin juuri kirjailijasta brändinä. Donneria minun tuli sääli. Hän oli kovin usein itse itsensä vihollinen koska luuli rakentamaansa brändiä oikeaksi.

On perusteltua vieroksua mainosalaa ja markkinointia. Molemmissa alkaa helposti uskoa omia kirjoituksiaan.

Ikävä totuus on, että elämä ja kuolema ovat arvoituksia, joista kukaan ei ole alkuunkaan perillä, ja että luomukset eli esimerkiksi kirjat ja taulut ovat viheliäisen riittämättömiä.

Istuimme joitakin päiviä ja iltaöitä hänen mökillään Kustavissa. Sanoin hänelle: skryta lagom. Olin huomannut, että hänen tosi kyvykkyytensä jäi pinnallisen touhuamisen peittoon. Katsoin miten hän luki käsikirjoitusta. Hän oli tutkija, oikeastaan tiedemies, kuten kaksi vanhempaa veljeään, isävainajansa ja usea ukkovaarin sukupolven edustaja. Isä Kai Donner, jota Jörn ei tavannut, oli poikkeuksellisen lahjakkuutensa sokaisema, ja kuoli 1935. Ei sillä, M.A. Castrén oli vieläkin hurjempi kielentutkija ja kuoli aivan kesken. A.J. Sjögrenin ”maamme-kirja” oli tähän mennessä paras (1828, Anteckningar om församlingarne i Kemi-Lappmark).

Donner osasi mennä sisään tekstiin ja sen kuvitteluun ja hän oli kaamean sitkeä ja pitkäjänteinen siinä työssä. Tuo tapahtui siis 60-luvulla. Ajattelin ennen pitkää että Jörnistä olisi tullut kustantaja kuin Haavikosta.

Pitkämielisyyden prosessi on kuvattu hämmästyttävän hienosti Tarkovskin elokuvassa ”Andrei Rublev”. Ikonimaalari odotti että paljas seinä alkaa puhua ja muuttui itse siveltimen jatkoksi, viivaksi viivojen joukossa.

Ihmettelin kun huomasin joskus kymmenen vuotta sitten, miten pahastunut hän oli, ettei hänen hankettaan tehdä ja julkaista oikea väitöskirja Diktoniuksesta ja ehkä Björlingistä otettu yliopistolla oikein todesta.

Sääli. Jörn tunnisti taiteen. Arvattavasti hanke olisi käytännössä hapantunut, mutta ymmärsin, että hänellä olisi ollut kyky poikkeuksellisen hyvään tutkimukseen poikkeuksellisen vaikeasta aiheesta, runoudesta. Ja suomenruotsalainen lyriikka oli joitakin vuosikymmeniä maailman hupputasoa.

Sanoin Jörnille siellä Ruotsin lähetystön naulakolla tuosta asiasta puhuessamme:” Itse Wallace Stevens kirjoitti komean runon ’Peter Quince soittaa pianoa’’.

”Ai!”

Eräänlainen brexit… Peter Quince, Cajanderin suomennoksessa muistaakseni salvumies Pääkkö, on ”Kesäyön unelman” naurettava käsityöläisten näytelmän ”ohjaaja”, osa hurjaa pelleilyä.

Loppu on hiljaisuutta.

29 kommenttia:

  1. Ensimmäinen havaintoni Jörn Donnerista oli keväällä 1962, sisarelleni joka kohta sitten kuoli, tuli Kirjoja kotiin -postimyyntiluettelo, josta yhdessä etsimme ostettavaa, vähillä säästörahoillani. Jostain syystä minua viehätti kirja nimeltä Terveenä sairaalassa, ja pitkän vetkutuksen jälkeen päädyin siihen, sisareni empimisestä huolimatta, rahaa oli käytettävissä vähän ja muihin sitä ei sitten minulta riittänytkään. Osoittautui että kirjoittaja Jörn Donner oli ollut siviilipalveluksessa eräässä sairaanhoitolaitoksessa. Olin pettynyt, oli äskettäin täyttänyt 10. Mutta sain kompensaationi sitten myöhemmin, joten voitolle jäin. RIP.

    VastaaPoista
  2. Aki Kaurismäki totesi taannoin että kun Haavikko, Paasilinna, ja Peter Von Bagh kuolivat, kuoli 95% suomen älymystöstä. Nyt kun Donnerkin poistui muonavahvuudesta, jäljelle jää tasan 0%. Masentavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö professorikolumnisti (ym.) Jukka Kemppistä älymystön edustajana täällä pidetäkään?

      Jos asialle jokin mittari kehitetty on, niin äkkiä mittaamaan!

      Poista
    2. Masentava mielipide.

      Poista
    3. Akihan on se älykkö, joka Suomen mahdollisen nato-jäsenyyden takia uhkasi jättää tämän fasistisen maan ja muuttaa pysyvästi toiseen asuinmaahansa Portugaliin, nato-maahan.

      Poista
    4. Professori Kemppinen pääsi aikanaan Lipposen listalle, ns. kauhukabinettiin, jossa listattiin suomalaisia älykköjä. Valtaosa taisi olla Lipposen omia puoluetovereita. Saavutus sinänsä päästä tähän valiosakkiin. Myöhäiset onnitteluni blogistille.

      Poista
    5. Liekö auteur Kaurismäki ollut nousu- vai laskuhumalassa tuollaisia viisauksia päästellessään.

      Poista
    6. Kapea otos (kavereita).
      Tosi asiasa siinä rajoilla ... E. Paasilinna, Jörkka lahjakkuuksia - johonkin mittaan.

      Poista
  3. Donnerin Diktonius kirja (2017) on todella ansiokas, yksi hänen parhaimpiaan. Oli itse asiassa hyvä, ettei sitä tehty väitöskirjaksi.

    VastaaPoista
  4. Juna menee etelään ja huutaa
    Viljapuron tasoristeykselle.
    Hyppään siihen junaan.

    Juna meni etelään ja nauroi minulle.

    Minun täytyy aloittaa uudestaan
    elämäni siitä kohdasta mistä se jäi kesken ja
    kirjoittaa kaikki mikä kirjoitettavissani on.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista

  5. Donner käveli vastaan Kirjakaupan ovissa. Ihan uhmaava vaikutelma. Kookas mies, valtava pää. Kumara ryhti vanhana. Karut kasvonpiirteet. Aivan poikkeuksellisen uhkea jo ulkonäöltään.

    Kerran osuin samaan tilaan ja pöytäänkin. Ironinen -varsinkin itse-ironinen- keskustelutapa. Huomaavaisen ystävällinen meitä huonompiansa kohtaan. Ilmehtivä läsnäolo. Stoassa tapasin. Pian hän jo katsoi kelloansa ja lähti. Taxia hänelle rupesi tilaamaan lopulta Pertti Arajärvi kun muista ei asiaan ollut. Tilaisuus oli Arajärven äänestäjätapaaminen viime vaalien alla. Pariko vuotta sitten. Ei mennyt mies läpi eikä Jukka Kekkonenkaan, juristeja kumpikin. Arajärvi sosiaalipolitiikan detaljikko. Olisiko saamaa rotia kuin Soininvaara, aina asian vieressä kuin Jeppe Niilonpojassa. Siellä TTT:n lavallahan nuorison hillitömästä biletyksestä kokee ottaa äänitangolla ilmaisupurskauksia äänitankomies. Teatterinerojen hengekäs viittaus THL:n tilastoaineisto aapasuo vetelään, joita Uutisista toiseen kirnutaan. Ihan kuin vedestä vatkaten tulisi viiniä kuten kai Wanhentuneessa oppaassa tulikin.

    Nyt on kai menossa joku tuntijako Äiskien ja Iskien välillä -ja Neuvolan mitä tulee vauvoihin, näitten punnitukseen kai ja sekundaattorin juoksuun iskien värjötellessä laatuaikaa leikkipuistossa.

    Donnerkaan ei vetänyt väkeä kuin kourallisen Stoaan. Ele se kuitenkin oli, että järjen puolesta. Vaikka eihän sillä pitkälle pääse ihmisasioissa. Vaan kun armon jakaminen on hankalaa, mutta lakikirjan takaa käy Oikeuden jakaminen hyväpäiseltä äkkiäkin. Ja valitusosoite vakuutukseksi. Itselle.

    Näin Arajärjen ihan äsken. Hän puheenjohti hyvänä kansalaisena puhetta kun Anu Kantola selvitti sitä promille galluppiaan Työväen Arkistossa. Mukana oli myös verraton debatööri ja muistihirmu Juho Saari. Yli(opisto)ihmisiä kaikki tyyni.

    Huippurikkaat ei ottanut tikun nokkaan bättre folkia, apteekkarit kyllä -vitsinä. Ei älytty heitä säätyaikauden, porvarikaupunkien viimeisiksi. Ei kuinka siellä yhä palvelusväkikin nauttii kohtuullisen palkan etuoikeutta ja neuvovan työn antamaa itsetuntoa ja työnsä tyydytystä. Kuinka kauan edes tämä terve linkki säästyy sotemarkkinahulinalta?

    Oliko se Saari joka tiesi kiepauttaa piiskureiksi "lakko" tilanteessamme Varmat ja Kalifornian eläkesäätiöt. Itse ajamme itseämme. Piste. Ainakin viime tiistaina.

    Tai ei ihan, Terveystalonkin omistajiksi tiedettiin työväen eläkekassat, Ailuksen Laura Rädyn Kevaa myöten. Siellä joku 40 mrd€ kuntaverolla kiristettyä neo-liberaalia fyrkkaa kerryyttämässä palkkioita diilereille, talenteille kautta investointiglobaalin. No joo, saihan se Capital industrin Björn Saven jo vuosia sitten Tarja Haloselta jonkun vapaus-libertalismin mitallin MedOne
    start-up:istaa. Se startti riennon laukaisikin.

    Oikestaan aioin kysyä miten tullaan Henrik Ehrnroothiksi ja mitä luulen Koneesta. Jääkööt toiseen kertaan eikä DNA kelpaa selityksesi. Sen manipulointi ehkä, tai valikointi lyhkäsen ruiskorren saavuttamiseksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppukappaleesta tuli mieleeni, että suorastaan hirvittää Koneen ei-sitova(?) tarjous saksalaisen Thyssenkruppin hisseistä. Onko se todella noin 1½ -kertainen ostettavan liikevaihtoon nähden?

      Joku raja se löytyy supermenestyjällekin. Onko se ylitetty, jos kauppa toteutuu tarjotulla hinnalla?

      Poista
    2. Hmm, it-bodyshopin hinta on välillä 1,2-1,3x liikevaihto, ja yrityskauppa saattaa ravistaa liikkeelle raaka-aineen eli osaajat. Että jos pääsee kohti erittäin merkittävää markkina-asemaa ynnä saa enemmän kamaa loisteliaan ja tuottoisan huolto-ohjelmansa (usean vuoden diili = tuotto) niin 1,5x kuulostaa supertarjoukselta, hok-hallin kaltaiselta halpuuttamiselta. Mitään lukuja ja taustoja katsomatta kerroin on lähtökohtaisesti ihan kohdillaan.

      Poista
    3. Ehkä yksi selitys löytyy siitä paradoksista, että koko firman hisseineen saisi puolella tuosta.

      Toinen selitys lienee sitten se, että tässä ostetaan pahin kilpailija pois tulevaisuuden markkinoilta.

      PS. Suomessa pitäisi olla paljon enemmän Koneen kaltaisia yrityksiä.

      Poista
    4. Nyt aikoo Kone vaihtaa hyvää rahaa huonoon. Hyvin riskialtis peliliike. Eikä niin paljoa voitettavaakaan. Ostetaan isolla rahalla ongelmia.

      Poista
    5. Meillähän oli Oy Konela Ab mutta eipä ole enää. Eikä Žiguleita (Жигули). Saksasta tuotuja käytettyjä Mersuja vaan pukkaa.

      Poista
  6. Jörn Donnerille olen kiitollinen johdatuksesta elokuvan maailmaan. Hän veti Jouko Tyyrin kanssa AFK:ta 50-luvun lopussa ja piti usein ohjaajaesittelyitä ennen esitystä. Pikkukaupungissa en ollut nähnyt klassikkoja. Olisipa mielenkiintosta lukea niitä kritiikkejä, joita hän kirjoitti Dagens Nyheteriin 60-luvun alusta, lieneekö niitä koottu kansien väliin. Elokuvan parissa Ruotsissa Donner ilmeisesti koki parhaat hetkensä, ja olivat ne hänen viimeiset omat filminsäkin aika hyviä.

    Olen lukenut suunnilleen kaiken hänen kirjoittamansa, aina sieltä jotain löytyi, ja pidin hänen poleemisesta tyylistään ja ironiastaan. Romaanit olivat jotenkin vaisuja, iskevä sanomalehtityyli sopi hänelle. Lehtikolumnit HBL:ssä olivat silti usein vähän tylsiä. "Berliinin raportti" aikoinaan oli jotain uutta. Eniten olen pitänyt siitä Diktoniuksen elämäkerrasta. 2-vuotisen siviilipalveluksensa hän teki Porin sairaalan kellarissa röntgenhuoneen alapuolella, kuten hän sai tietää myöhemmin. Lattiaa tuskin oli suojattu erityisesti!

    Ruotsin lehtien muisteluiden mukaan Donner olisi jossain haastattelussa sanonut, että hänellä on huono itsetunto. Se ehkä vaikutti siihen, että hän nuoruudessaan valitsi sellaisen "luokan pelle"- tyylin. Hän oli yksinäinen lapsi, isä kuoli kun hän oli 2-vuotias ja äiti 10 vuotta myöhemmin. Kesäisin poika oli paljon suvun kartanossa taloudenhoitajan hoivissa, kuka sitä itsetuntoa olisi kasvattanut ja antanut käytösohjeita varsinkin murrosiässä. Aikuiset sisarukset eivät ole samaa. Liikuttava on se Jörnin tikkukirjaimilla maalta kirjoittama kortti äidille: "Mamma kom hit." Myöhemmin hän harjoitteli kirjoitustaitoa äitinsä kanssa kirjeenvaihdossa.

    Loistavastihan Donner elämässään pärjäsi kaikkine laskuineen ja nousuineen. Se väitöskirja vain jäi tekemättä. Ja ystävät ja monet työtoverit todistavat, että hän oli miellyttävä ja hieno ihminen, Harriet Anderssonillekin paras mies ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donner, Jörn / Viettelysten aika : elokuva-arvosteluja ja -esseitä vuosilta 1951-1982. Jörn Donner, toim. ja suom. Risto Hannula. Helsinki : Valtion painatuskeskus : Suomen elokuva-arkisto, 1985. - 403 s. : kuv.
      Julkaisusarja / Suomen elokuva-arkisto, ISSN 0358-3643 ; A 5
      ISBN 951-859-897-5

      Poista
    2. "Tuo "Viettelysten aika" olikin täällä sekä Pohjan että Hangon kirjastossa, joten tilattuna on. Jörn Donnerhan on ollut perustamassa Elokuva-arkistoakin.
      Jossain kirjoituksessaan hän on todennut kirjoittamiensa lehtikolumnien aihemäärän olevan niin pitkä että olisi voinut olla professori "i Vielschreiberei". Ei sitten kelvannut kulttuuriministeriksi!

      Se Donnerin julkisen ja privaattiminän suuri ero hämmästyttää kyllä. Hyvin monet sanovat, että hän oli kiltti, ystävällinen, antelias ja avulias. Äly, energia, sivistys ja karisma, niillä pääsi pitkälle se julkinenkin. Märta Tikkanen kertoo, kuinka hän tutustui elämänikäiseen luotettavaan ystäväänsä Jörniin 14-vuotiaana ja hämmästyi: niin kaunis mies! Se säteily puri moniin muihinkin.

      Poista
    3. Forssell, Airi : Jörn Donners bibliografi 1948-2006. 438 sivua : kuvitettu ; 25 cm. Skrifter utgivna av Åbo akademis bibliotek, ISSN 0355-9114; nr 29. Sammanställd av Airi Forssell. ISBN 978-952-12-2018-0 nidottu.

      Poista
  7. Jörn rakasti runoutta ja runoilijoita ja antoi heille foorumin 1950-luvun alussa Arena-lehdessään. Yksi Donnerin arvokkaista saavutuksista on 16 kirjaa sisältävä Den finlandssvenska dikten -antologia. Kuolleiden runoilijan valikoimat toteutti Bo Carpelan. Donnerin viimeisen elokuvan Minnet av Ingmar Bergmanin motto on Edith Södergranilta: "Här är evighetens strand".
    https://www.albertbonniersforlag.se/bocker/158545/den-finlandssvenska-dikten/

    VastaaPoista
  8. "Ikävä totuus on, että elämä ja kuolema ovat arvoituksia, joista kukaan ei ole alkuunkaan perillä, ... "

    Koetin miettiä, sisältyykö tähän väittämään jokin kompa, irvailukoukku, syvällinen filosofinen/uskonnollinen/henkinen/mystinen ulottuvuus vai ihanko vakavissaan on sen sanoma otettava? Varsinkin nuo ehdottomat "ikävä totuus" ja ”alkuunkaan perillä” epäilyttävät.

    Elämän ja kuoleman arvoituksiin vastauksia yliopistoissa opiskelemattomana, mihinkään erityisesti uskomattomana (uskonnottamana/jumalattomana), mutta kuitenkin pikkuisen elämää eläneenä, kaikenlaista lukeneena, syntymisiä alulle panneena ja paneskelujensa tulosteiden synnyttämisissä mukana (6) olleena sekä kuolemisprosesseja läheltä (omaisten ja ystävien) nähneenä ja erilaisille eläimille (samalla viivalla näissä asioissa ihmiseliön suhteen) kuolemisia itse aiheuttaneena, en kummassakaan biologiaan kuuluvassa prosessissa näe kovinkaan kummoisia arvoituksia.

    Koiran (muutaman) ampuminen on ollut kyllä vittumainen kokemus, mutta ei minun tuntemukseni itse koiran kuolemasta mitään arvoitusta tee. Se on sekunnissa ohitse kun tietää kallosta kohdan, johon tärskäyttää. Uniin ne teot ovat tulleet, mutta sekin on selitettävissä yksinkertaisella psykologialla.

    Mitä ihmisen (minkä eläväisen tahansa) elämisen ja kuolemisen sisältävään luusäkkiin ja fysiologiaan muuten tulee, niin jo da Vinci reposteli esille millintarkasti ihmis- ja eläinruppien lihas- ja hermosäikeet, nivelet ja lihasten muodot (kehitteli aivomuotinkin) ja kopioi näin kaikki silloin vielä arvoituksina olleet ihmisruumiin rakenteet piirustuksiinsa. Herkesi elämänpesä olemasta ainakin hänelle siltä osin arvoitus.

    Nykyisin erilaisilla kuvantamismenetelmillä saadaan ihminen läpivalaistuksi täysin. Ei edes aivoista kovin paljoa koneiden avulla näkyvää ole kuvantamatta. Jonkin verran tutkittavaa niiden toimintamekanismista teknisen kaavoittamisen ja muun tiedonkeräyksen jälkeen toistaiseksi on jäänyt. Esimerkki-ihmettelyksi vaikka se, että vaikka osia, tai jopa toinen aivopuolisko kokonaan olisi tuhoutunut, ihminen kykenee joskus lähes normaaliin elämään. Viimeksi luin laboratoriorotasta, jolla ei käytännössä ollut aivoja lainkaan, mutta silti se eli pienin poikkeamin rotan vanhuuteen (2 v) asti kuten aivolliset toverinsakin.

    Arvoituksia toki on niin elämässä kuin kuolemassakin, mutta ei ratkaisemattomia, eikä ainakaan minkäänlaisia mysteereitä sisältäviä.

    Jos ainoa kuvantamatta jäänyt elämän ja kuoleman arvoitus sijaitsisi ns. sielussa, niin sitä eivät ole lääketieteenkään keinoin ihmisestä löytäneet. En sellaisen irtoamista havainnut itsekään silloin, kun pidin äitiäni kädestä hänen kuolemansa hetkellä. Pikkuinen kuivahtaneiden huulien lörpsähdys viimeiseksi vain. Joskus mielikuvittelin isälläni olleen sielun ja mietin, millähän tavalla sellainen käyttäytyisi jos olisi irtautuessaan ruumiista 4,9 promillen humalassa kuin isä oli kuollessaan. Hupikirjoituksen verran sain aiheesta irti.

    Vastaus kysymykseen, miksi ihmisessä sielu pitäisi olla, löytyy sekin aivoista, niiden mielikuvitusosastolta. Samoin kuin vastaukset kuoleman ja elämän muihin kysymysrippeisiin; voimme vaikka kuvitella ne kuten olemme tähänkin saakka tehneet jos emme malta odottaa lääketieteen täysselvitystä.

    Älyköksi hahmottelemani Jukka Kemppisen ja älyttömän minuni syntymä"lahjoina" saatujen aivojen kapasiteeteissa on tietenkin niin huimat kyvylliset erot, että luultavasti vajavaisuuttani teen näistä elämän ja kuoleman kysymyksistä yksinkertaisin vastauksin selvitettäviä. Helpompaa itselleni ehkä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Valto Ensio.
      Minäkin pidin äitiäni kädestä hänen kuolemansa hetkellä.
      Kaunis kokemus. Kuitenkin niin luonnollinen, tavallinen, kuin olla voi

      Poista
    2. Hieno kannanotto ja kirjoitus sinulta, Valto.

      Poista
  9. K:.. vieroksua mainosalaa ja markkinointia. Molemmissa alkaa helposti uskoa omia kirjoituksiaan.
    Valitettavasti olen nähnyt läheltä. Ja kun se vielä tarttuu mainosihmisen ylpeään omaiseen, joka alkaa myös uskoa, eikä minulla tahdo olla sydäntä oikaista faktoilla. (Kohumainos tuli juuri koska oli vastoin juuri ne faktat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainonnan tekijä ei usko omia kirjoituksiaan, koska hän tietää esittävänsä valikoidun totuuden.

      Harvoin mainoksissa valehdellaan suoraan. Siinä se eroaa edukseen puoluelehdistä ja politiikasta, etenkin maailmanpolitiikasta.

      Poista
    2. "edukseen"?

      Siinä mainonnan kierous juuri piileekin, ettei mainoksia kieliposkella nikkaroivat vaivaudu valehtelemaan suoraan. Lopulta tuotteen varsinaiset myyjätahot, takuuaika sekä vakuutukset hoitavat aiheutetut vammat (sielullisetkin) ja vahingot. Mainosten suunnittelijoita (mainostoimistot) ei koskaan vastuuseen vedetä. Ei edes yhteisvastuuseen mainonnan kohteen myyjätahon kera vaikka ne sen valehtelevan mainoksen olisivat yhteistuumin laatineet.

      Poista
    3. Valhemaailma, siksi ne vetää tajusteita, että kestävävät valheessa elämisensä.
      Pätee kännisten ja huumeisten pintaliitäjien viihdemaailmaan yleensä.
      Parhaat ottavat spurtteja, pakoa luontoon.

      Poista
    4. Mainonnan tekijän vastuu väärästä ostosta on sama kuin kiväärin tekijän vastuu harhaluodista.

      Poista