Sivun näyttöjä yhteensä

11. tammikuuta 2020

Drone




Tämä on vain vihje teille, lukijat.

Ylen ykkösen ”Pompeijin viimeiset hetket” on kolmiosainen pienoissarja. Viimeinen osa, jossa on sitten se Vesuviuksen purkaus vuonna 79, tulee maanantaina illalla. Areena

Minun kävi niin, että katselin aluksi huolimattomasti todistetta tunteelleni. Dokumentit huonontuvat. Niitä tekevät sellaisetkin, jotka eivät oikein osaa.

Elokuvallisesti uuden aikakauden alku oli kauan sitten, kun Attenboroughin Planeettamme Maa alkoi. En unohda sitä tunnetta. Mukana oli aivan uutta tietoa ja tekijöiden elämänikäistä ponnistelua.

Hieno tämä uusikin sarja on, mutta valitettavasti kaikkeen tottuu.

Historiassa on tuttu houkutus, kummallisuuksien metsästys. Esimerkiksi dokumentti Hannibalista ja Alppien ylittämisestä sotaelefantit mukana yli sinänsä lysti mutta silti melkein pettymys. Olisi se hyvä, jos katsojat saisivat tietää, mikä ja millainen oli Kathago. Ei se kuulu enää kurssiin. Ja on se vaikeakin. Se nykyinen kivikko ja hiekkaerämaa oli viljavuudessaan kadehdittava, ja juurineen Foinikiassa (ja filistaelaisissa) Karthago oli hieno ja mahtava jo kun roomalaiset asuivat vielä puussa.

Pompeiji uudessa valossa on toteutettu kuvaus-droneihin tukeutuen. Tunnustan etten ollut tullut ajatelleeksi, että kaupunkien kuvaamisessa havainnolliseksi tekeminen on nyt jotain kaikesta ennen nähdystä poikkeavaa. Talojen, katujen, kasvien ja muiden aina hanakala suhde välittyy ja jäsentyy yhdellä katseella.

Tekijöiden liehakointi taitaa kyllä olla totta. Merkittävin osin esiin kaivettu Pompeiji muistuttaa hyvin pahasti tämän päivän Napolia, joka on siinä saman lahden rannassa.

Myös Vesuviuksen kraaterista oli kuvaa, luullakseni niin syvältä, ettei sinne parane mennä ilman suojaimia ja hyvää onnea.

Näinä päivinä olen nähnyt muutakin suurenmoista. Hartaana Paulaharjun ja Walleniuksen lukijana tiedä, ettei Varangin niemimaan Jäämeren ranta ole kuvattavissa millään vehkeellä. Ei pääse tarpeeksi lähelle eikä tarpeeksi kauas.

Puhe on siis siitä niemekkeestä, jolla Kirkkoniemi ja Vesisaari sijaitsevat. Siellä ei tietenkään ole muuta kuin varvikkoa ja hyvin paljon vettä. Nyt väistyneet asukkaat puhuivat enimmäkseen suomea. Ruijan rantaan pyrittiin nälkää pakoon.

En tiedä, mitä muut ajatteleva viddasta.  Minulle se on maisemista kaunein. Niin avara, niin vahva, niin valtavan suuri taivas.

17 kommenttia:

  1. Se on muuten suomalaisittain Pompeji, ei "Pompeiji". Prof. Paavo Castrénin ja muiden suomalaisten antiikintutkijoiden mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Castrén on tosiaan käyttänyt esimerkiksi yleistajuisissa kirjoissaan asua ”Pompeji”, mutta on muistettava, etteivät antiikintutkijat ole suomen kielen tutkijoita. ”Pompeji” on vaikea lausua näin, [pom-pe-ji], ilman apu-i:tä j:n edellä.

      Castrénin ”Pompeji” onkin erikoinen suomalaistus latinan kirjoitusasusta Pompeii, joka ääntyi [pomˈpe(i)jjiː] (kaupunki oli toki alkujaan oskin-, ei latinankielistä, ja samaten kaupungin nimi, vrt. nimi Pompeius [pomˈpe(i)jjus]).

      Pompeiji on kuitenkin suomessa paljon loogisempi: onhan meillä esimerkiksi Havaiji (ei ”Havaji”), Troija (ei ”Troja”) ja Khaijam (alun perin arabialais-persialainen nimi, mutta ilmiö on suomen näkökulmasta sama). Pompeiji on siis suomen kannalta loogisempi, mutta kilpailkoot nämä muodot keskenään rauhassa kielenkäyttäjien suosiosta.

      Poista
    2. Terho Itkosta ja Sari Maamiestä sentään lienee pidettävä suomen kielen tutkijoina ja asiantuntijoina: Pompeji (Uusi kieliopas, uusin p. 2011). Tosin Kotimaisten kielten eksonyymit-sivustolla nimiasut ilmoitetaan rinnakkaisiksi. (Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala).

      Poista
    3. Kyllä se paikkakunta tulee lausuttua Pompeijiksi. Luultavasti kirjoittaisinkin sen niin.

      Poista
    4. Kun olen sitä ikäluokkaa, että opin kaupungin nimen sivukylän lainakirjastosta löytämästäni Bulwet-Lyttonin romaanista Pompeijin viimeiset päivät, kyllä se nimi säilyy siinä muodossa minulle varmaan aina jos sitä joskus joudun käyttämään. Tuskin monesti joudun. Olen käynyt, eikä ole mitään erityistä syytä lähteä sinne uudelleen.

      Poista
  2. Karthagon alue ei ole nykyäänkään kivikkoa ja hiekkaerämaata. Tunisian pohjoinen rannikkoalue on kohtalaisen vehreää ja viljavan oloista alankoa. Loivapiirteistä, hyvin viljelyyn sopivaa maata, kun sadettakin tulee kohtalaisesti osan vuotta. Nykyisen Tunisin ja Bizerten seutujen voi hyvin uskoa olleen aikanaan välimeren vilja-aittoja.

    VastaaPoista
  3. Pompejista purkausta mielenkiintoisempaa olisi ollut se mitä siellä tapahtui vuosina ja vuosisatoina ennen sitä. Dokumentista ihan liian iso osa on wow-taivastelua ja juontajien naamojen näyttöä. Purkauksen olisi voinut käsitellä yhdessä osassa ja muissa elämää roomalaisessa kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen kiihkeästi samaa mieltä. Tiedot myöhäisen tasavallan ja varhaisen keisariajan Roomasta ovat nyt lisääntyneet dramaattisesti.

      Suositan sydämestäni David Abulafian isoa kirjaa
      The Great Sea: A Human History of the Mediterranean. Oxford University Press. (2011)

      Poista
    2. Yllä mainitun Paavo Castrenin teos ’Pompejilaisia kohtaloita’ valaisee jonkin verran myös Rooman valtakunnan eteläisen osan historiaa Vesuviuksen purkausta edeltävältä ajalta.

      Poista
  4. Kävin muutama vuosi sitten Pykeijassa - pieni kylä niemennokassa Vesisaaren ja Kirkkoniemen välissä - jossa asuu edelleen paljon suomea, tai kveeniä, puhuvia. Kuulin sen omin korvin kahvilassa. Kadulla puhuttelinkin vahingossa erästä miestä, kun luulin häntä seurueeseemme kuuluvaksi. Kysyin mistä tulet ja hän vastasi hieman hämmästyneenä että "kotua, syömhän ja kahavile menen"...

    Kahvilassa kuulin kahden miehen puhuvan tasaisella nuotilla ja istuin viereiseen pöytään kuuntelemaan... Saamea puhuivat. Olo tuntui jotenkin ylväältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno paikka, kävin kymmenen vuotta sitten, vaikka vanha Toyota piiputti. Kaupassa palveltiin suomeksi. Hautuumaa oli täynnä suomenkielistä nimeä, ja siellä kasvavan erittäin harvinaisen siperiansinilatvan takia piti kävellä merkittyjä reittejä, ettei tallo. Eivät olleet kukassa silloin, mutta kyllä suomalaisuus kukki. "Jäämeren saunat" tervehti tulijaa.

      Poista
  5. Minulle riitti jo tuo alku "Welcome to bombay..." asti, näiden brittidokumenttien tyyliin on jo totaalisen kyr...nyt.

    VastaaPoista
  6. Ei liity aiheesen, mutta tulipa sanottua. 2Ww aikaan molemmat vanhempani näkivät ryssän pommarit ja juoksivat karkuun. Pokkarilla on vaikea osua vaikka tähtäävinä on Kemppinen

    VastaaPoista
  7. Droneja pidin vähän turhina kapineina, kunnes näin pojantyttären ottaman videon kesämökkisaaresta. Hämmästyneenä katselin tuttuja maisemia uudesta perspektiivistä yhä uudelleen, ne kaikki rakkaat rannan männyt, kylän talot, metsätiet, pitkät hiekkarannat ja Suomenlahden saaret sekä juhannusajan auringonnousut ja laskut. Nuoriso hyppimässä laiturilta uimaan. Sykähdyttävää.

    VastaaPoista
  8. Kävin jo vuosia sitten Pompeijissa ja kyllä se teki vaikutuksen. Kävelin myös ylös Vesuviuksen kraaterin reunalle ja vuoren onkaloista nousi höyryä, ajattelin silloin, että paikallinen turistitoimisto piti siellä pientä nuotiota.
    Tästä tuli mieleen Lissabonin maanjäristys vuodelta 1755 tai jotain. Sehän sattui sunnuntaina ja kaikki kirkossa olleet kuolivat, mutta bordellissa olleista ei kuollut ketään - selvää johdatusta. Hieno oli muuten ilotalo Pompeijissakin.

    VastaaPoista
  9. Näin miehen silmin sarjan naisjuontaja korostuu aika "lihallisena" kipsillä muodoiltaan entistettyjen vainajien parissa. Lienee tarkoituskin. Attenborough ei olisi moista efektiä synnyttänyt. Uskoisin, etten ole tämän ajatukseni kanssa yksin.

    VastaaPoista