Sivun näyttöjä yhteensä

31. lokakuuta 2019

Yhteinen piilotajunta




Puhe ei ole C.G. Jungista, vaikka Jung oli hyvä mies, tosin herkkä innostumaan ja välillä turhan luulevainen. Vaimokin hänellä oli jysky. Martti Siirala ketrtoi miten he pääsivät G. Benedettin kanssa Sveitsissä ihanneoppineen tambuurin, mutta siinä tuli stoppi. Rouva Emma oli tänäkin päivänä erittäin arvostetun luksuskelloja valmistavan IWC:n perijätär. Hän siis todella tiesi, mitä kello oli lyönyt.

Ohimennen: itsensä Freudin ohella Jung on erinomainen esimerkki vanhentuneesta ja virheelliseksi osoittautuneesta tietokirjallisuudesta, joka on edelleen tavattoman lukemisen arvoista.

Sama koskee suurta osaa kertomakirjallisuudesta: suurenmoisia väärinkäsityksiä.

Ihmisellä joka etsii totuutta ja vain totuutta on meneillään lohduton elämä – ellei hän sitten ryhdy suoraan tämän tai tuon salaisen poliisin palvelukseen. Hienoa on epävarmuuden etsiminen ja keskeneräisyyden kestäminen.

Ja humanistilla on aihetta omahyväiseen myhäilyyn luonnontieteilijöiden seurassa. Esimerkiksi biologiassa ja fysiikassa on runsas ja edustava valikoima inspiroivia oivalluksia, jotka ovat osoittautuneet uskottavissa kokeissa selvästi ja lopullisesti virheellisiksi. Ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Kuten jatkuvasti toistamme, se on tiedon ja tieteen vakavasti otettava tunnusmerkki: siis se ominaisuus, että ajatusrakenne (hypoteesi tai teoria) on osoitettavissa vääräksi.

Miksi emme pane merkille suuria muutoksia?

Puhelimeen useimmat vastaavat nykyisin ainakin kotona tai tien päällä etunimellään. Myös ”niin” on yleistynyt. Vuosikymmenet vastasin itse sukunimellä, kuten kai muutkin. Eräs vanhempi kollegani vastasi kotoaan ”Setälässä”. Luulen että Niskavuoressa vanha emäntä, Aarne ja Loviisa vastasivat ”Niskavuoressa”. Ja isoisäni vastaasi ”itte”.

”Olkaa hyvä”. En kai minä rupea toisen toivotuksista hyväksi enkä pahaksi! Mitä tuo tarkoittaa. Olkaa hyvä? Ja vanhanaikainen vastaus kiitokseen: eipä kestä. Mikä tai kuka ei kestä?

Arvaukseni: lyhenne ajatuksesta ”voisitteko pelkästään ystävällisyydestä ja suosiollisuudesta tehdä näin tai noin mielikseni”. Ja käytännössä sanonta ei tietenkään tarkoita mitään, koska pukeutuminen, ilmehtiminen, sijoittuminen suhteessa toisiin ja sanonnat ovat eräänlaista sosiaalista nikottelua.

Käytöstä jäänyt ”käykää peremmälle” oli selvä, mutta ”tervetuloa”? Vihjataanko tässä tulija terveyteen vai onko ajatuksena esittää toive, että hän olisi terve ja pysyisi sellaisena?

Muinoin tulija sanoi ”hyvää päivää” ja toinen vastasi ”jumal’ auttakoon”. Saksassa, ainakin etelämpänä, sanotaan lähes vieraillekin ”Grüss Gott” eli siis täsmälleen laestaediolaiseen tapaan ”Jumalan terve”.

Tutkijoiden mukaan tervehdyksen ”moi” tausta on epäselvä. Se esiintyi Helsingin slangissa jo sata vuotta sitten ja selitettiin lyhentymäksi ruotsin ”morgon”-sanasta. Myöhemmin tutkijat ovat pakittaneet alasaksan ja hollannin saman tyyppisiin sanohin. ”Moro” ei liene latinaa, vaan nimenomaan morgon tai Morgen. Pitäisi saada tieto Pietarin katukielestä; vanhan katukielemme venäläisvaikutukset yleensä unohdetaan.

24 kommenttia:

  1. Niillä seuduilla missä minä ensimmäisen kerran ilmaa keuhkoihini vedin, ja parkaisin kun säikähdin, "moro" oli tavanomainen tervehdys. Mutta jos halusi olla tavallista kohteliaampi, sanoi "morjens". -

    VastaaPoista
  2. Kun huumorintajuinen ystävä tulee kylään, niin hänelle voi alkajaisiksi esittää seuraavan kysymyksen: Keitettäiskö lähtökahvit?

    VastaaPoista
  3. "Olkaa hyvä" on jossainpäin ja johonkin maailmanaikaan ilmaistu myös "Tehkää hyvin".

    "Tehkää hyvin ja käykää pöytään" = "Olkaa hyvä ja suosiollinen toiveellemme, että kävisitte pöydän ääreen nauttimaan teidän armollisuudellenne nöyrimmästi tarjoamaamme ateriaa".

    VastaaPoista
  4. Vasta vähän aikaa sitten eräänä sunnuntaiaamuna Clyden rannalla nuori nainen hölkkäsi vastaani, tervehti ja olin varmasti kuulevinani 'moi', mutta pakkohan sen oli olla 'morning'.

    VastaaPoista

  5. Sanoin eräässä lukupiirissä Rouva C -nimisestä kirjasta keskusteltaessa, että ei Minna Canthin aikaan toivotettu erottaessa "hyvää päivänjatkoa" (have a nice day). "Mitäs silloin sanottiin?" parahti nuori kirjastonhoitaja. Lähinnä kai "hyvästi"? Saatettiin jotain tietysti toivottaakin tilanteen mukaan.

    "Herkkä innostumaan", minä olen liian herkkä innostumaan kirjoista. Luen kaikenlaista kaikenlaisista lähteistä, ja jos siellä mainitaan jokin vaikuttava kirja tai kaksikin, menen heti tilaamaan ne. Seuraus on, että pöydälläni on jatkuvasti noin 15 kirjaston kirjaa, muutama oma vanha, jokunen lahjoitettu ja jokin uusi jopa ostamani kuten Vuola - Melenderin "Maailmojen loput", jota luin vähän matkaa kirjastosta mutta huomasin, että se onkin ostettava itselle, kun siellä on niin paljon kirjapuhetta, johon voi verrata omia lukukokemuksiaan. EG

    VastaaPoista
  6. ”Ei kestä” on tietenkin ”ei kestä kiittää” eli ”ei kiittämistä”. ”Ole hyvä” viittaa kai siihen, että jollekulle tehdään jotain kiittämisen arvoista sitä vastaan, että hän vain on hyvä. Italiassa on per favore, espanjassa vastaava por favor, jotka ovat nekin ovat hieman hämärtyneitä.

    Hollannin puhekielessähän on vieläkin ”Moi!” samassa merkityksessä kuin suomessa. Sana on siis alun perin germaaninen, luultavasti supistuma nimenomaan sanasta Morgen > moin > moi.

    Terve tuloa on varmaan käännetty ruotsista (välkommen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjassa moikataan ainakin aamupuolella ilmaisulla, joka suomalaisen korvassa kuullostaa "moin da".

      Poista
  7. Eikös se vastaus ole oikeastaan: "Jumal' antakoon!" Eli siis rukous, että päivästä tulisi toivotetun mukainen.

    Ja enpä usko, että salaisessa poliisissakaan pääsee löytämään sitä totuutta. Tiedusteluttyössä, sikäli kuin olen ymmärtänyt, ei pääse koskaan näkemään kuin osan ison kokonaisuuden muodostavista palasista. Siis jos ei ole hakemassa Lubjankan kellarissa allekirjoituksia valmiiksi kirjoitettuihin tunnustuksiin.

    Tuohon etymologiaan "moin" > "moi" sen sijaan uskon, koska olen itse nähnyt alasaksalaisten käyttävän tuota moin-tervehdystä keskinäisissä sähköposteissaan.

    VastaaPoista
  8. Alkutalvasta mies soitti etelästä kaverilleen Inariin ja kysyi, että kestääkö Inarin järven jää?

    - Kyllä kestää.

    - Kiitos.

    - Ei kestä.

    VastaaPoista
  9. Eihän Grüss Gott sisällä minkäänlaista uskonnollista virettä, ainakaan enää; lestadiolaisten tervehdys pulttaa osapuolet jykevästi. Muutakin pedanttia olisi helppo kirjoituksesta, josta kiitos, sanoa.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - mainittiin "tehkää hyvin", joka oli tosiaan jopa tavallinen. Juhani Ahoon liitetään vitsi vierailulle menosta. Emäntä sekosi sanoissaan pyytäessään peremmälle ja sanoi:
    - Käykää hyvin!
    Ja kirjailija jatkoi:
    - Ja tehkää sisään.

    (Vaikka Aho jos kuka oli alan miehiä, en oikein usko attribuointia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, se onkin tuosta kehitelty tämä muunnos ’tehkää hyvin ja astukaa sisään’ - ’astukaa hyvin ja tehkää sisään’.

      Poista
  11. Ad Omnia:
    Minulla oli tarkoitus pyytää Tartsilta, että saisin nimityksen todelliseksi salaneuvokseksi. Olisi se hienoa, että voisi vaatia puhuttelua "teidän korkeajalosukuisuutenne".

    Käsittääkseni voimassa olevan 1800-luvun rankijärjestyksen mukaan tiettyyn virkanimikkeeseen liittyy tarkoin määrätty puhuttelu samoin kuin oikeus tulla jonkin määrätyn kunniamerkin kantajaksi.

    Itse arvelen kuuluvani kenraalikuntaan (hovioikeudenneuvos, professori). Mutta ei ole housuissa reväärejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meni väärin. Todellista salaneuvosta (II arvoluokka)puhutellaan "Teidän korkeaylhäisyydeksenne" Hovioikeudenneuvokset ovat jo nyt "Teidän korkeajalosukuisuuksianne".

      Poista
    2. Hovioikeudenneuvosta ei voi nimittää todelliseksi salaneuvokseksi, koska viidenteen arvoluokkaan (Teidän korkeasukuisuutenne) kuuluvana känelle voi antaa korkeintaan neljänteen luokkaan (Teidän ylhäisyytenne) kuuluvan arvonimen, eli Todellinen valtionauvos kävisi laatuun.

      Poista
    3. Vuoden 1897 rankijärjestys on kumottu v. 1927.

      Poista
  12. Ad Omnia:
    Kommentoin itseäni: uusimman erinomaisen Venäjän kulttuurihistorian kukaan (Ortlando Figes, Natasha's Dance") tämä pirullinen Pietari Suuri omaksui rankijärjestyksen Tanskasta eikä siis Saksasta, kuten olin aina luullut. Pietarihan lopetti pajarit, alkoi nimittää kreivejä ja vastaavia ja vaatia, että nämä opettelevat syömään harukalla ja veitsellä ja muuta vaarallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankijärjestyshän oli harvinaisen pirullinen tapa korostaa hallitsijan valtaa, koska rangin sai vain palvelemalla hallitsijaa. Ruhtinas saattoi olla rangissa alempi kuin aateliton, jos ei ollut palvellut valtiota. (Tosin käytännössä ruhtinas kohosi hyvin nopeasti itselleen sopivaan rankiin.)

      Poista
  13. Hyvvee jatkoo jos oma ee piissoo!

    VastaaPoista
  14. Tervehdys Moi, Moi! Tuli siitä, kun Moi ze Zombe sättäili Arab Moin kanssa. Kööriin liittyivät myös Tsau Cescu ja Hai Selassie. Porukalla he sitten lähettivät terveisiä Tutuille.

    VastaaPoista
  15. Suomenruotsissa kiitokseen vastataan nykyisin tavallisimmin "tack själv" kai sen lyhyyden vuoksi, ja olen minä sitä nähnyt myös ainakin riikinruotsalaisissa kirjoissa. "Ingen orsak" on Ruotsissa tavallinen tai "för all del". "Se nyt oli niin pientä," me vähättelemme. "Väl bekomme" olen kuullut vain Tanskassa ruuasta kiitettäessä, vähän niin kuin "pidä hyvänäsi". Ruotsissa ehkä vähän vanhentunut.
    Eräs vanha äidinkielen opettaja loukkaantui 60-luvulla, kun joku vastasi hänen kiitokseensa sanomalla "ole hyvä". "Kiitoksia kiittämästä" pitää sanoa hänen mukaansa. Kuulosti 1800-luvulta.

    Saksassa on niin helppo, kun on "danke" ja "bitte", sitten pitää vain muistaa, että edellinen tarkoittaa myös "nein, danke" ja jälkimmäistä käytetään myös kielloissa. "Bitte, Sebastian," hoki eräskin äiti taaperolleen, joka ei olisi saanut koskea mihinkään, Saksassa kun kasvatus on perusteellista.

    Amerikkalainen vaihto-oppilas kysyi oltuaan meillä viikon, miten hän sanoisi suomeksi "please" postimerkkejä ostaessaan. "Ja heti," "neuvoi" saman ikäinen poikani. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa todella muistaa, että "danke" nimenomaan tarkoittaa vain ja ainostaan "ei kiitos", jos vaikkapa tarjoilija kysyy, että haluatko lisää juotavaa tms.

      Suomessahan "kiitos" tarkoittaa aina, että haluan.

      Poista