Sivun näyttöjä yhteensä

28. syyskuuta 2019

Seteli



”Minä olin sitten väärässä.”

Hämmästyin isoisäni lausetta, mutta painoin sen mieleeni. Ehkä olin nuori aikuinen tai kukaties tuore juristi. Ehkä hänellä oli pärjääville ja päteville ihmisille ennen tyypillinen taipumus liioitella koulusivistyksen ja oppiarvojen merkitystä. Mutta itse olin nähnyt, että hän osasi raudoittaa kantavan betonirakenteen ja laskea pitkänsiiman paikkaan, josta sai jotain silloinkin kun muut palailivat tyhjin toimin vesiltä.

Luultavasti ”rakkaudesta” puhuttaessa unohdetaan se tunne. Istuimme joskus puolikin tuntia jossain tai tunnin autossa vaihtamatta sanaakaan. Se oli mieleenpainuvaa ja siitä jäi niin hyvä olo päiväkausiksi.

Tunsin myös miehen, joka rakasti vaimoaan. Syrjäisempikin kuuli sen tavasta, jolla hän rapisutti sanomalehteä odottaessaan pöytään käskemistä. Siihen aikaan oli kunnia-asia, ettei juuri ilmehditty. Mummoille sellainen ehkä sallittiin.

Kun olen itse taustaltani ja verenperinnöltäni alempaa työväenluokkaa, muistan äänenpainon, kun suomalainen mies sanoo kauneinta, mitä vaimostaan voi sanoa: ”Akka, perkele…” Tuo äännetään hitaasti ja korostamatta ja saattaa tulla suusta, kun sanoja on huomannut, että villapaita on parsittu, lihasoppa on valmistumassa ja akalla on huivi sopivasti vähän silmillä.

Isoisä ei kiroilllut. Jos joku häiritsevä humalainen piti toimittaa ulos tai hiljan kuritushuoneesta päässyt viemäriojan kaivaja yritti valittaa aivan oikein lasketusta palkastaan, hän ärjähti. Se tehosi aina. Heti.

Tuo väärässä oleminen saattoi olla keskustelua ryssän virstan ja ruotsin virstan erosta, joka on runsas metri. Varmaan katsoin tietosanakirjasta, vaikka oli minulla hyvä muistikin.

Kun lähdin oudolle ja uhkarohkealle peukalokyytimatkalleni Kauhavalta Berliinin kautta Marseilleen ja takaisin 17-vuotiaana, Itämeren ylitykset tietenkin laivalla kansipaikalla, isoisä antoi minulle lompakostaan yhden dollarin setelin, joka oli taiteltu huolellisesti.

Olin jo palaamassa elokuun lopulla kotiin ennen kuin ymmärsin. Olisi täytynyt vaihtaa hyvin niukoista varoista 20 dollarin seteli ja kätkeä se esimerkiksi kengän vuoriin. Lyonin seudulla olin kaksi päivää syömättä, kun viimeinen rahani oli suoalainen seteli ja pankit olivat jonkin minulle tuntemattoman juhlapäivän vuoksi yllättäen kiinni. Rahanvaihtopisteissä ei Snellmanin kuvaa tunnettu.

Jollain arvohenkilöllä, joka saattoi hyvinkin olla Lassi Nummi, oli lierihatun kupua kiertävän nauhan ruusukkeen alle piiloon ommeltuna huolellisesti taiteltu 50 nykymarkan seteli. Tuotakin nolostelin kysyä. Päättelin että ajatus oli pelastua pahasta, jos vaikka taksimatkan päätteessä huomaa olevansa liikkeellä ilman lompakkoa. Sellaista sattuu. Eräs kaverini, joka tosin oli juoppo, joutui antamaan taksinkuljettajalle vasemman kenkänsä kaniin siksi aikaa kun kävi hakemassa kotoa rahaa. Hän asui seitsemännessä kerroksessa ja oli maksamaan tullessaan vetänyt paljaaksi jääneeseen jalkaansa kumisaappaan.

Siitä en varmemmin, mutta pitkään väitettiin, että Uiton Eeli (satasella ykstoista yks vaikka perunapellos) olisi Helsingissä rahansa hukattuaan palannut Kauhavalle Ilmavoimien koulutuskoneella voidakseen maksaa perillä. Sellaista kyllä puhuttiin.

7 kommenttia:

  1. Simmottis.

    Jäänyt hiukan nakertamaan kuinka määritellään indikoitu hevosvoima mutta vielä aivan vielä ei ole sen aika, tai no. Oikeastaan on jo ja kiirettäkin sais pitää. Ollaan höyryautoajassa. Näitä vempeleitä (kts. muualta se, varmuuden vuoksi) voi nähdä Kalifoniassa Jay Leno:n ajeluilla. Perusteellinen automies. Ei niin toti en kuin G. Thonberg.

    Totisesti pirun ittensä luulis panneen asialle jotkut järkijättöiset pöljyt. Joisivat rommia. Vaikkapa sen kieltemiseen liikenisikin tahtoa, voisi vahvaa alkoholia poltella höyryautoissa,.paitsi ei H. Ford joka on kuollut vaikka luopui ajatuksesta. Sivuvaikutukset, alkoholihan on sivuseikka joten sen ymmärtää.

    Kannattaa purjehtia jos ei jaksa soutaa. Kirkkopurjelaivoilla se amerikkalaisuuskin saatiin aikaiseksi normaalilämpötila-ajanlaskumme alkupuolella vaikka olikin kiire etteivät muut saa kaikkea,ku5en saivat ja.hyvä niin koska sen keksi Edison.

    Fiat lux. Tai ainakin parempia pärepihtejä joitten pienhiukkapäästöt on hyväksytetty pärehuoltoministeriön teknisen tutkinnan biologi-humanisteilla.

    Löylyvihtojen laillisuudesta en sano juuri muuta tässä kuin että paljonpa paljon on vielä kehitettävää ja tutkittavaa. Ja kiire, ennenkuin ilmasto on kuuma ja päästään asiaan.

    VastaaPoista
  2. Lennokas kirjailija palaisi kirjoituskoneella?

    VastaaPoista
  3. Vaan se, että jos ei saa mennä ostamaan tarvitessaan pientä maksamakkaran pötköä! Seuraa siita suuria ja merkillisen erityilaatuisia kostotoimia joihin ei voi ihmisen ymmärrys milloinkaan yltää.

    Oravat hurjistuvat ja nakertavat kameran piuhat, harakat kakkivat täsmäkakkoja, kinttuja kuulkaas kutittaa ja lapaakin alkaa kaikilla kolottaa ja yleisesti koko plutoonaa laiskottaa.

    Jonoon jrstyp.

    Kärsittekö jalkahikenne hajusta? Ettekö? Hetki, järjestetään tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaha. IH se taas häiriköi tapansa mukaan.

      Poista
    2. Syö pääs pelle.

      Poista
    3. Oppsan, jäi kiihdyksissä pois itten nimi. Taisi tulla turhan sapekas ja suoraan sanottuna melko kenkku vastavastaus, siispä sanon saman kohteliaammin, siihen varani riittävätkin juuri täpärästi:

      Voisitteko olla ystävälliset ja nautita 13 - 14 kpl oluttuopposta ja kadottaa kotiavaimenne mutta tulla huomaamaan sen vasta kotiovioireen jo ilmaannuttua, olkaa niin hyvät? Haitaksi ei myöskään liene mikäli Teiltä varastetaan lompakko kortteineen ja terveytenne on infuenssan koettelema, toivon mitä vilpittömimmin että ette nk. fiilistele saati sitten kiroile vaan ratkaisette pikku pulmanne ilman apua ja toivoa paremmasta, olkaa niin hyvä. Lisäksi miellyttäisi suuresti mikäli kohtaisin teidät juuri kun käsissäni on sopiva metsänhoitotyökalu, vaikkapa tehokas reppuruisku joka sisältää väkevää aniliiniväriä.

      Tämä on häiriköintiä, eiks vaan!

      Poista
  4. Vanha koulukaveri ryövättiin aikoinaan Kolumbiassa, 80-luvun alussa niin tyhjäksi, että jäi vain jalassa olevat shortsit ja niiden vyötärökaitaleeseen ommeltu 1000 dollarin matkashekki. Muistoksi reissusta jäi myös arpi, joka jäi paikallisella ensiapuasemalle tikatusta haavasta.

    VastaaPoista