Sivun näyttöjä yhteensä

7. maaliskuuta 2019

Beolab 1



Hyviä ihmisiä on vielä.

Parina päivänä olen soitellut. Asia on koskenut toista kovaäänistä, jonka nimi on otsikossa ja kuva ylhäällä.

Diskanteista toisen ripustus on rikki. Kämmenpohjan kokoinen kartio on kumisen renkaan eli kauluksen varassa. Koska itse kaiuttimen metallinen eturitilä on altis irtoilemaan, joten luulen että joku humalainen, lapsi, tai minä itse on joskus rojauttanut laitteen lattialle. Niinpä myös kartion sisällä olevassa puolipallossa on kaksi painumaa, joita en saa edes varovasti pölynimurilla vetämällä suoristumaan. Palkeenkieli ja särinää.

Varaosaa ei tehtaalla ole eikä uusia ole valmistettu pitkään aikaan. Taisi tulla liian hyvä. Laitteeni ovat vuodelta 1996. Ihmettelen, millä rahoilla olen ne ostanut, koska ne olivat silloin hyvin kalliit ja nyt eBayn listoilla ja vastaavissa paikoissa hinta on pari tuhatta egeä kappale, ja tilapäisesti loppu.

Parin tuhannen euron kaiutin on hulluutta. 

Arvioin että maassa on viime viikkoina kuollut miljoona kaltaistani tyhjäntoimittajaa, ja nyt lesket vääntelevät käsiään, että mihin tuonkin romun kanssa joutuu, kun Beolab 1 ei mahdu roskalaatikkoonkaan.

En siis olisi pahoillani vihjeestä.

Ja kiitos, tiedän, että hintaa ja laatua ajatellen B&O:n loiston päivät ovat kaukana takana.

Mutta kun kerrankin myöhästyin vain viikon lesken toimitettua T.  Köykän Voima -viritinvahvistimen roskikseen. 

En ahnehdi itselleni. Olen vain sitä sukupollvea, joka luki tuoreeltaan Roald Dahlin sadistiset tarinat (suom. ”Rakkaani, kyyhkyläiseni”). Eräässä se papiksi valepukeutunut konna bongaa lasin läpi maalaisten kamarista aidon T. Chippendalen mahakkaan piirongin ja menee sitten muina miehinä valittelemaan polttopuun hintoja näinä vetoisina aikoina.

Kaupat tehdään kympillä ja konna saa sopimuksen mukaan ylihuomenna chippendalensa – valmiiksi klapeiksi sahattuna ja pilkottuna.

Sen olen kertonut ennenkin, että paikkakuntani nuoret puuhamiehet onnistuivat hankkimaan sodan jälkeen purjelentoseuran hinausautoksi vanhan rämän, joka siis sahattiin kahtia ja ruostui aikoinaan lentokentän reunaan. Kysymyksessä oli se koriltaan kanoottia muistuttanut Mercedes 1913. 

Tehtailta Saksasta soiteltiin ja kyseltiin tuo auton perään, kun ei sitä oikein ole museoissakaan.

Ja älkää suotta neuvoko sijoittamaan Geneleciin tai vastaaviin. Ne ovat hyviä, mutta matteuspassio-vammaiselle vähän ikävän lineaarisia eli eivät parhaimmillaan klassista soitin- ja kuoromusiikkia kuunnellessa. Eikä sellaisia kuulokkeitakaan löydy helpolla.


14 kommenttia:

  1. Kysypä tuolta:

    http://www.sicken.ch/
    http://www.sicken.ch/pi/Ersatzmembran-zu-Hochtoener-Beolab-1-B-O.html

    VastaaPoista
  2. Roald Dahl oli loistava. Peter O'Donnell myös, toisella tavalla, sitä paitsi todellinen humanisti mielestäni.

    VastaaPoista
  3. Oletan, että asiasta on keskusteltu jo merkkihuollon kanssa. Miro Oy Pitäjänmäellä. Puhelinvastaaja tiedustelee kuulemma ensin asian laatua. Oikea numero, ja voila, ihminen vastaa. Kaiutinkorjauksiin on erikoistunut Accusound. Kaiketi jossain päin Hämettä? Kuulemma kiirus, mutta puhelin palvelee. Jos diskantti olisi kangasta tai muuta pehmeää seosta, voi yrittää painaa sormin kevyesti reunoilta. Metalli on hankalampi seos. Elleivät nämä auta eteenpäin, niin maailmalta voi yrittää metsästää käytettyä varaosiksi. Hinnat tuntuvat vain kovin suolaisilta. - Jatko-osasta ilahdutaan.

    VastaaPoista
  4. Meillä oli kotona Köykkä, se alumiinikorinen jalustalla seisova. Nyt tallessa veljelläni. Kyllä se hyvin muuten toimi, mutta radiovastaanotin oli ihan surkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun siinä oli todella, todella hyvä viritin! Se oli Philipsin mikropiiriin perustuva ja huomattavasti aikaansa edellä. Eivät nämä uudet ole juuri parempia, teoriassakaan ei juuri parempia voida tehdä.

      Oliko mitään antennia liitettynä? Tätä joskus näkee, tai siis ei näe.

      Voima OP-3 korosti korkeita ääniä vanhemmuuttaan. Korjaus oli helppo, kapasitiivisen pääteasteen kytkennän elkot uusiksi. Kaiuttimet olivat persoonallisia ja niiden kirjo laaja, Voimaradio teki vaikka mitä muuta ja OP-3:n kanssa myytiin monia kummallisuuksia. Jakosuotimia ei tarvittu, 55 litran laatiko huoneen nurkkaan ja keskiääninen sen päälle, ja vot. Hyvä kone se oli, vaikka kallis, ei sitä duunarit ostelleet. Tapio M. Köykkä oli äänentoiston toisinajattelija ja piti viulumusiikista, Matti Otala jatkoi Harman Kardonilla katkoäänien toiston säröytymisen tutkimista ja tuloksena oli Citation -vahvistin. Parhautta, ja kuinka ollakaan, huikea hinta. Proffalla oli bemarin tsykkeli jossa oli hyvä äänentoisto ja kaikki kilkkeet jotka siihen saatiin asennetuksi, Mobira Cityman kenkäpuhelin tietysti ensimmäisenä, että saa hulttiohuoltomiehistön (eräs outo yritys 80 -luvun lopulla, en kerro mikä) ukkeleita kiusata. Ei kiusannut, kaikki toimi.

      Ortoperspekta oli idean nimi, tosin myyntityöhön kehno. Silti, ääikenttä kerrostalossa, tätä haetaan yhä.

      Poista
    2. Otalahan oli oikeastaan huijari. Mitään arvokasta ja käyttökelpoista se ei ikinä kehittänyt.

      Poista
    3. Se laitettiin kiinni Lallukan yhteisantenniin, muistaakseni. Mikropiiri selittää paljon. Minulla on jo pitkä kokemus siitä että Ylen 1 ei kuulu digitaalivirittimillä kunnolla juuri missään paitsi kerrostalon kaapeliverkkoon liitettynä. Joku tuttu soitti asiasta joskus Ylen tekniseen tukeen ja hänelle selitettiin pysty-ja vaakapolarisaatiosta jotain mitä ei ykspäinen ymmärrä.

      Poista
  5. Omat kaiuttimet korjautin täällä, http://www.accusound.fi/kaiuttimien_korjaus.htm

    VastaaPoista
  6. Minun Amphionit toistavat kyllä Matteus-passion riittävän hyvin. Itse kuuntelen lähinnä Harnoncourtin versiota. Jos olisi varaa niin sijoittaisin brittiläisiin perinteisten kaiuttimien näköisiin Harbetheihin. Toistavat akustista musiikkia erinomaisesti, varsinkin keskialueen soundin lämpö on vertaansa vailla.

    VastaaPoista
  7. Oodissa on pallotuolit kaiuttimilla höystettynä.

    Hmm...

    Ihan kiva mutta keskenjäänyt konstruktio. Hiilifiltterisuodatin joka poistaa savun ja jalkakylpyosa jäivät pois, harmillista. Pieni jääkulho olisi myös mainio mutta kukapa nyt samppanjaa kaipaisikaan ja olisihan se nyt snobbailuakin sellaista multimediaa harrastaa.

    Pyykkitupiin parempaa kulunvalvontaa on juuri se mitä kansalaiset tahtovat, ja oluthanat kaikkiin keittiöihin. Peräti erikoista ettei tätä ole vielä julkisin varoin saatu aikaan.

    VastaaPoista
  8. Chorus 622 saattaa olla paras ostos mikäli vaihto parempiin kaiuttimiin tulee kyseeseen sillä

    - kotimainen
    - edullinen
    - urkumusiikin kestävä

    mutta: (aina on mutta, äänentoisto on kompromettointia ellei asu kirkossa jolloin se on kanttorin työ) vaativat jalustat joka tulee kiinnittää lujasti lattiaan ruuveilla etteivät pääse kaatumaan, niitä ei ole suunniteltu kestämään sitä. Diskamttielementin magneetin kiinitys pettää ja urho-matti eli uusiksi meni. Kustannuksia ei sittenkään tule sillä elementti on saatavilla ja korjaus helppo. Mainio kaiutin Suomen osaavimmalta valmistajalta, joskin vain noin 50 neliömetrin tilaan riittävä jolla kohtaa ns. headroom loppuu. Tämä käsite on ammattiäänentoiston parista ja tarkoittaa tässä suunnittelukriteerien rajaamaa käyttöä.

    Ääntä saadaan toistettua jopa siihen asteeseen että lumet saadaan putoamaan katolta Meyer UPA-1:sin jolla saadaan luonnollinen äänenvoimakkuus 120 dB metrin päähän A-suodatuksella mitattuna. Tämä ei liene tarpeen.

    Jokin alataajuuksia tukeva aktiivinen kaiutin voi olla toistoa täydentämässä oivallinen keino eivätkä ne ole kovinkaan tyyriitä, varsinkin urkumusiikki hyötyy niiden kyvystä vapisuttaa ilmaa.

    VastaaPoista
  9. Aattakee hyvät immeiset. Tierän että täällä jos missä o kuulolla ne, jotka osaavat Päätalon koko tuotannon ja Linnan Tuntemattoman ulkoa.
    Missä siellä, millä sivulla, Linna määrittelikään, mitä meinaa se vissi jermumentaliteetti luutnantti Lammion suuhun pistettynä.
    Siteeraus ja sivu, kiitos!

    VastaaPoista
  10. Jos hyviä kuulokkeita kaipaa, niin Beyerdynamic DT 531 kuulokkeilla olen kuunnellut musiikkia jazzista Matteuspassioon jo yli 18 vuotta. Ja urkumusiikkia myös.Studiotason luonnollinen sointi ja toimii hyvin hiljaisillakin volyymeilla. Hakkaa monet kalliitkin kaiuttimet.

    VastaaPoista
  11. Lienee, että minun määrittävä Hifikokemukseni on lukion aloitusvuodelta 1976. Koulua oli laajennettu ja siihen sisältyi uusi musiikkiluokka. Radiomankka-meikä ei juuri missään ollut tullut kuulleeksi stereofonista toistoa.

    Ritva-musanopettajamme pisti lautaselle Queenin juuri ilmestyneen ”A Night at The Opera”:n. Brian Mayn ”’39” helähti Saloran Ortoperspektoista, eikä sieluni ollut sen jälkeen entisensä. Mikään sen jälkeinen teknisesti toistettu esitys ei ole tehnyt niin meisseliä, eikä tule tekemään.

    VastaaPoista