Sivun näyttöjä yhteensä

12. maaliskuuta 2019

Alatölöviö



Ihastuneena katsoin televisiosta elokuvan ”Rovaniemen markkinoilla”. Näyttelijät olivat amatöörejä ja käsikirjoittaja (Helismaa) samoin. Tosin Kauko Käyhkö, jota ei nähdä elokuvassa, oli jo levyttänyt Helismaan ja Toivo Kärjen laulun. Tuottaja T.J. Särkkä ei erottanut polkkaa valssista, mutta yleisön reaktioita hän osasi lukea.

Satuin lukemaan USA:n revyyteattereista (music-hall) juuri ennen elokuvan läpimurtoa. Niitä oli tuhat. Lähes kaikki elokuvan tulevat suuruudet saivat oppinsa tuolla tiellä.

Voimme päätellä jotain, vaikka emme tiedä. Huumorintaju on tavattoman herkkä aikakauden muuttumisen mittari. Historian opetukseen soveltuva läpileikkaus eurooppalaisen näyttämön oudoista vaiheista on von Sternbergin ”Sininen enkeli”, Heinrich Mannin romaanista. Alun julkea seksuaalisuus huipentuu lopun revyynumeroihin, joissa kotikaupunkiinsa palannut entinen lehtori seisoo näyttämöllä klovnin apulaisena. Hänen päähänsä rikotaan kanamunia. Draaman kaari on vahva myös Dmytrykin myöhemmässä filmatisoinnissa.

Elokuva-arvostelu raivostu rillumareista melkein yhtä pahasti kuin pari vuotta myöhemmin saman yhtiön ”Tuntemattomasta sotilaasta”.  Syy oli sama. ”Kansanmies” eli siis jätkä porskuttaa vaikka frakissa Pohjanhovin lavalla. Tuntemattomassa rikottiin pohjimmiltaan valetta, että kouluttamaton ihminen on jotenkin tyhmä ja taitamaton ja etevämpiensä tuen tai onton kehun tarpeessa. 

Tilanne on taas sama. Se esitetään käänteisesti. Tarvitaan huippukoulutusta ja mitä korkeimpia tutkintoja, sillä muuten maa ei elä. Kuten usein, osa kansaa, etenkin nuoret miehet on jo luullut kuulemaansa todeksi ja hyytynyt peräkamareihinsa.

Ilmiö on kansainvälinen, mutta meillä taustana on sota, toinen maailmansota. Kohtalokkaan moni näki, että tiukan tullen kaikki on rivimiehestä kiinni. Jatkosodan vuosina syntyi peruuttamaton viihde, ja yksi keskeinen tekijä oli papin poika Toivo Kärki ja uusia sankareita olivat Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja – kuka ei. 

”Rovaniemen markkinoilla” on brechtiläinen elokuva. Monin kohdin tulee mieleen ”Kolmen pennin ooppera”. Elokuvan sanoma on kuin suoraan Brechtiä: kenellä on kultaa, sillä on valtaa. 

Kun ette kuitenkaan usko tätä, verratkaa ”Kauniiseen Veeraan”, joka oli aika hienosti elokuvaksi tehty operetti viulua kanavan laidalla soittavine mustalaistyttöineen. 

Rovaniemellä groteskista oli tehty uusi normaali. Aivan oikein se henkilöityi Esa Pakariseen, joka tosin oli erinomainen muusikko ja tarkkakorvainen laulaja, vaikkei ollut tekohampaita. Ja irvokkuus on aina ollut herätyskeino. Antiikissa tragedian rinnalla kukoisti ”komedia”, useista säilyneistä teksteistä päätellen hyvinkin irvokas ilveily. Aivan samaa perinnettä oli commedia dell’ arte. Ja samaan linjaan menee Uuno Turhapuro.

Tämän taiteenlajin yksi tunnusmerkki on yleinen hutilointi ja teoksen keskentekoisuus. 

21 kommenttia:

  1. Tuo blogistin mainitsema keskentekoisuus, eräänlainen kotikutoisuus, on lähellä japanilaista wabi sabi-käsitettä. Se tarkoittaa epätäydellisyyden kruunaamaa täydellisyyttä.

    Itse haluaisin rakentaa ivalolaisen perinnepihan tällä ideologialla: auton vanne nuotiopaikkana, moottorikelkan telamattoa makoilua varten ja vanha Lynx penkkinä, risaista kevytpressua somisteena jne...
    Musiikkina rillumareita ja ehkä Souvareitakin.

    Mutta Rouva ei suostu. Mutta kun tuo teema ensin nähdään brittiläisessä puutarhaohjelmassa ja sitten naistenlehdessä Suomeen sovellettuna, niin sitten se pitää äkkiä saada. Ei toki autenttisilla esineillä, vaan kaupasta ostetuilla tekoratiivisilla opjekteilla rakennettuna - hengettömillä esineillä, vailla merkityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avocaddy ja multakuorma? Scilloja, ihan best.

      Poista
  2. "Ilmiö on kansainvälinen, mutta meillä taustana on sota, toinen maailmansota. Kohtalokkaan moni näki, että tiukan tullen kaikki on rivimiehestä kiinni."

    Erityisesti tuo lauseen loppu "kaikki on rivimiehestä kiinni" (sukupuolia painottamatta) on ymmärrettävä verisiä juuriaan myöten, sillä niin elinympäristömme tuhoutumisen, lajien sukupuuttojen, sotien voittamisten ja häviöiden rinnalla myös niiden synnyt, niitä kiihdyttävät poliittiset äärilaidat ja diktatuurit ym. ovat olleet ja tulevat olemaan rivimiehestä kiinni.

    VastaaPoista
  3. Korkeimpia tutkintojako? Ehkä jokin älykkyyspilleri tulee ja tasapäistää kansat ja siinä koko juttu.

    Entä nyt, juuri mekö?

    Eroava näkökanta: monessa hyvä eikä missään huono multikansakoulu jota voi käydä loppuikänsä.

    En vierasta ajatusta keskimääräisen tietotaitotason nostamisesta lievää painostusta käyttäen vaan harvainvallasta. Jo nyt on selvä aurauskulman säätöongelma jossa paremmat ihmiset tekevät parempia päätöksiä työstä ja kaikesta mikä siihen liittyy ymmärtämättä mitä se todella on. Pyrkii ojaan tämä...

    Toisten asiat ovat niin selviä ja helppoja että niitä ei voida julkisesti puida, ne tulee pitää tietosuojassa. Omaiset saavat toki nähdä patologin lausunnon.

    Rillumarei olisi verraton makkaratuotemerkki. Olisiko siinä ainesta kokonaiselle tuoteryhmälle sähköhammasharjasta kiinteistötraktoreihin?

    I. H.

    VastaaPoista
  4. Olen nähnyt Severi Suhosen esiintyvän Virolahden Osuusliikkeen edessä lauteilla ja esittävän Severi Suhosta niin että saumat irvistävät, sillä savolainen huumori ei ollut karjalaista. Mutta aikakautensa kuva, joka tuoksui Kulta-Katriinan mainokselta. Nyt puhumme 60-luvusta. Hieman säälitti enkä tiedä miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esa Pakarinen ei itse asiassa ollut savolainen. Hän oli kotoisin Rääkkylästä, Pohjois-Karjalasta. Mikä myös kuuluu murteesta. Eipä länsisuomalaiset useinkaan erota toisistaan eri itämurteiden alueita. Mentaliteetissa on suuri ero. Vaikkapa seuraavissa: Heikki Turunen, Simo Puupponen, Esa Pakarinen, Juice Leskinen, Paavo Lipponen, Seppo Kääriäinen, Jyrki Katainen.. Välittömämmät ja spontaanimmat ovat Karjalan puolelta kotoisin.

      Poista
    2. Kun listaan lisää vielä vaikkapa Veikko Huovisen, Eino Leinon ja Kalle Päätalon, niin huomaa eron itämurteiden pohjoisten ja eteläisten osien välillä.

      Poista
  5. Lauluna "Rovaniemen markkinoilla" on myös erinomainen. Sehän on kerrassaan nerokas parodia eeppisestä kertomuksesta. Minäkertoja on Odysseusta tai Herkulesta muistuttava ovela ja taitava sankari. Jo lähtökohta tekee kertojahahmosta lähes yli-ihmisen: kaivauksillaan onnistuneen Lapin kullankaivajan. Jokainen ymmärtää, että tällaisella miehellä on erätaitoja, ruumiillista voimaa ja henkistä kestokykyä. Sitten laulu osoittaa erämiehen olevan vielä taitava sosiaalisestikin: markkinahuijareita ovelampu ja huorien suloille immuuni.

    Suomalaisessa kirjallisuudessa vastaavaksi hahmoksi ei oikein nouse kuin Lemmminkäinen, jos hänkään. Nyt iskelmän eeppisen sankarin on kuitenkin voittonsa hetkellä taivuttava lopulta yhteiskunnan lainalaisuuksien edessä:

    Minä poika pankkiin menin katuviertä pitkin.
    Ruma-rilluma-rilluma-rei, toiset kulkee sen tien, toiset ei!
    – –
    Ruma-rilluma-rilluma-rei, ja se pankki mun kultani vei!

    Pankki nousee näin yli-ihmisenkin taivuttavaksi nemesikseksi. Ei tarvita kostonhimoisia kentaureita tai sukukirouksia. Järjestäytynyt yhteiskunta riittää taltuttamaan poikkeusyksilön omiin normeihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei perustu todellisiin henkilöihin, tämäkään elokuva. Eräitä katsojia epäillään elokuvan matkimisesta, Esa Pakarisella oli joskus "rooli päällä" ja Pentti Siimes määräsi hänet juopumaan tähän tapaan:

      'Tarrjoiliah! Thälle miehelle nelljätoista gintonikkia ja tuonne phöytään sama!' -
      Mi-Tä! Herrranen aikha! Ja phuhuukhin vieläh! Kiireellä, kuuluuko!'

      Olin noin 5 v. Ei pelottanut, pirtelöä odotellessa...

      Poista
  6. Parhaan koulukaverini isä oli osuuskaupan tj. Etelä-Pohjanmaalla. Keskikouluaikana 60-luvulla hän kutsui meidät kauppansa rautaosastolle seuraamaan Severi Suhosen eli Esa Pakarisen kaiketi myyntiä edistävää esitystä. Seisoskelimme kerrosten välisillä portailla kuuntelemassa hanurin säestämää savolaishuumoria, ja muutama isäntämies ulko-ovien pielissä, mahdollisimman kaukana esiintyjästä. Huumori ei tuntunut uppoavan paikallisiin, mutta Severi veti esityksensä silti kunnialla läpi. Teinipoikien mieliin jäi vähän outo olo. Taputimme kohteliaasti hyvälle esitykselle.

    VastaaPoista
  7. Amerikassa tietysti käytettiin useammin termiä vaudeville kuin sanoja music hall. Alkukauden elokuvantekijöitä tuli eniten vaudevillestä, mutta esimerkiksi Chaplin ja Laurel olivat brittejä.

    Sinänsä huvittavasti ranskalaiset puhuivat useammin brittitermillä music hallista, vaikka sana vaudeville on alun perin ranskalainen.

    Mutta pääasiahan oli tarkka huomio toisen maailmansodan merkityksestä suomalaiselle viihteelle. Nykynuorten voi olla mahdotonta ymmärtää, kuinka kummallisia ilmiöitä kulttuurisesti olivat de Godzinsky, Käyhkö ja muut, joille korkean ja matalan ero ei merkinnyt mitään. Huviverohan oli luonnonlaki.

    VastaaPoista
  8. Tiesittekö, että Suomikin on ollut tukemassa orjakauppaa?

    Nimittäin aikoinaan orjalaivoja on tervattu suomalaisella tervalla. Tällä väitteellä me suomalaisetkin olemme syyllisiä kaikenlaiseen pahuuteen maailmassa.

    Tämä on sitä viherpunikkien loogista ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on. Sillä on tunnusmerkistö, suhteellisuudentajuttomuus, piilokateus ja huumorintajuttomuus. Vai kuinka oletetaan pienhiukkaspäästöjen (naapurilla on sauna) vähenevän (parveketupakointi) mikäli asioihin ei ole pereh- ja syvennytty, sillä ympäristö on aina oikeassa?

      Järki vähissä mutta asenne tapissa. Meidän maailma, ei muille - paitsi jos me myönnämme luvan.

      Tämä kaikkoaa ensimmäisen asuntolainan myötä ja autopaikan hinta saa kaiken huomion.

      Poista
    2. Kuinkahan tuon viimeisn lauseen viherpunikkiudesta tässä yhteydessä oikeasti tulkitsisi?

      Halla-aholaisen vaalipolitiikan tukemisyritykseksikö?

      Epämiellyttäväksi vaaleihinvaikuttamistrollaukseksi?

      Suomi muiden maiden mukana tukee tänäkin päivänä orjakauppaa monella tavalla. Mm. lapsityövoimalla tuotetun kaakaon kaupassa, välittämällä kauppojen hyllyille alipalkatulla työ(orja)voimalla kasvatettuja tomaatteja, kurkkuja, appelsiineja, mandariineja...

      Entä orjuuttamista hyväksi käyttämällä hankittujen liikevoittojen kaavinta bangladeshiläisillä vaatteilla, mitä se on?

      Suomi valtiona on edellä mainituissa mukana mm. verotus- ja vakuushyötyjen, logistiikka(tulli)järjestelyjen jne. kautta.

      Eivätkä eucalyptyplantaasien ja tehtaidensa alle maita ja vesistöjä ryöväävät sellukeittäjämme Stora Enso ja UPM selviä nekään valtion myöntämin yritystukiensa kanssa puhtain paperein modernista siirtomaapolitiikastaan.

      Myös prostituution eräät muodot ovat orjakauppaa. Sitä tukevat "perus"suomalaisäijät (eläkeläiset! josta raportoivat toimittajat äskettäin)seksinostajina rajan takana Venäjällä silläkin uhalla, että kaupantekijäisinä saattaa olla HIV, ja jonka hoitokustannukset kaatuvat sitten julkisen terveydenhuollon niskaan.

      Nigerian pikkukylistä Euroopan markkinoille rahdatut alaikäiset tytöt (Ylen toimittajan Antti Kurosen laajat raportit asiasta)käyvät hyvin myös kaupaksi. Eivätkä minkään maan "perus"äijät jätä heitä hyväkseen käyttämättä: kannattava orjabisnes siis. Seksimatkailijoiden suomalaisprofiilikin on tunnistettavissa/tiedossa. Mitä puoluetta äänestävät, niin se ei ole epäselvä asia.

      Valkoisen miehen taakka (ihmisen yleensä ja ihonväristä riippumatta), on ansaittu viitta jokaisen harteilla koska emme me lakkaa syyllistymästä heikompaa sortavaan toimintaan niin kauan kuin omasta hyvinvoinnista, kiimasta, haluista ja huvitteluntarpeista on kyse.

      Eivätkä sorron kohteet välttämättä ole toisia ihmisiä.

      Poista
    3. Persu pesee valkoisimmaksi. Jopa SS-mies muuttuu enkeliksi Persulla.

      Poista
    4. Viherpunikointi ei liene vigerpunikeille yhtä tervan juontia. Shamppanjasosialisteilla vaan lasit kilisee, kun saatiin koululaiset kapinoimaan kouluesivaltaa kohtaan ilmastohysteerialla.

      Poista
    5. Liittyneekö tämä Severiin ja kumppaneihin?

      Poista
    6. Näin on! Ja siksipä on vain oikeus ja kohtuus, että kannamme vastuumme ottamalla tänne elätettäväksi ihmisiä Afrikasta ja Lähi-idästä. Onhan 3,2 miljardia euroa vuodessa mitätön korvaus esi-isiemme pahoista teoista. Toki summa nousee vuosittain aika rankasti, mutta mitä väliä - nostetaan vaan veroja!

      Poista
    7. Valkoisen miehen taakka ei kylläkään tarkoita mitään sortamista, vaan sitä että kehitysmaihin laitettiin sellainen esivalta, joka ominaisuuksillaan kykenee laittamaan kaoottisesti riehuvat kehitysmaalaiset kuriin ja järjestykseen heidän omaksi parhaaksi. Kyse on velvollisuudentunnosta johtuvasta hyväntekeväisyydestä heikompia rotua kohtaan.

      Poista
    8. Eihän 3,2 miljardilla saa kuin 30 hornetia, pikku summa siis. No, 30 hornetia per vuosi tästä ikuisuuteen...

      Poista
  9. Voisiko joku täällä esiintyvistä maailmanselittäjistä (voi toki olla yksi ja samakin) yrittää selittää meille muille, mitä tekemistä sosialismilla on ilmastohuolen kanssa.

    VastaaPoista