Sivun näyttöjä yhteensä

12. marraskuuta 2018

Inho


(Kuvassa on kirjanpitäjäni)



Inho ja ikävä. Charles Baudelaire toisteli näitä. L’ennui et la nausée. Luultavasti hän ei ollut selvillä hiljan Tanskassa eläneen Kierkegaardin ajatuksista, jotka muokkasivat kahta vuosisataa ja ehkä kolmattakin. Hänellä kirja nimenä oli Pelko ja vavistus. Jokapaikan sana ”angst”, joka esitetään yleensä saksankielisessä muodossaan, on lähtöisin häneltä.

Jean-Paul Sartre oli hyvin lahjakas omistamaan itselleen toisten ajatuksia. Romaanin ”Inho” taustalla ovat Baudelairen lisäksi mm. saksalainen filosofi Husserl, ja Sartresta tuli myös ahkera Heideggerin lukija. Maan vasemmistopiireissä ajateltiin yleisesti, että turha puhua Hitleristä ja Stalinista, koska pahuuden temppeli on Yhdysvallat. Tuon ajatustavan suuri nimi Paul Nizan tosin sattui kaatumaan ranskalaisena 1940, mutta valtaistuin jäi vapaaksi ja entinen toveri Camus tuli hänkin toisiin ajatuksiin.

Inhon ja ikävän tulosta sanotaan nykyisin masennukseksi, ja siihen on lääkkeitä.  

Nykyinen kaiken peittävä liikunnan ja terveiden elämäntapojen propaganda on tarkoitettu peittämään tapahtumahorisontin taakse näkymättömiin sen tosiasian, etteivät nämä keinot johda oikein mihinkään, varsinkaan eivät tulokseen.

Tarpeen olisi tunteiden liikunta eli lämmittely, venyttely, harjoitteet ja palautuminen. Parhaat ja vanhimmat välineet ovat kirjallisuus ja musiikki. Valitettavasti meillä on edelleen taipumus luulla, että kysymys on uskonnosta tai politiikasta, kun nämä asiat otetaan esiin, vaikka kysymys on niiden vastakohdasta.

Yksinkertaisuuden vuoksi luen tässä kirjallisuudeksi myös kuvataiteet, jotka ovat niin kertovia. Joskus ne kertovat, ettei kertomusta ole, mutta sekin on sähköistävä havainto.

Yksi esimerkki Tolstoin ja hänen jälkeensä Proustin kohdin hiukan hämmentävästä ihmisjoukkojen sekasortoisuuden poistamisesta on Charles Perec, jonka ”Maailma. Käyttöohje” ilmestyi sankarillisesti suomennettuna runsaat kymmenen vuotta sitten.

Näennäisesti romaani (nimiössä lukee ”romaaneja”) on kuvaus noin sadan ihmisen elämästä ja oloista pariisilaisessa kerrostalossa kuluneiden sadan vuoden aikana. Huoneet käydään läpi yksi toisensa jälkeen, ja koska teos sisältään muun muassa kaiken, esineillä ja niiden ihmisten kesken synnyttämillä tilanteilla on merkittävä osuus.

Jotkut tarinat ovat surullisia, kuten kansatieteilijän, jonka Sumatralta löytämän pienen ja oudon kansan elämäntapojen tarkoitus näytti olevan tutkijan käsistä karkaaminen. Jotkut tarinat ovat iloisia, jotkut tavallisia, jotkut tavattomia. Kirja vilisee viittauksia aikaisempaan kirjallisuuteen ja tahallisesti paikkaansa pitämättömiä tietoja lähteistä. Samalla kun Perec esittää ”uskottavat” tiedot Graalin maljasta, hän luetteloi ainoat tunnetut paikat, joissa kumarretaan jotain pyhää esinettä, kuten pisaraa Neitsyt Marian maitoa tai ihmeellistä käärinliinaa, josta erottuvat meidän herramme kasvot.

Opin kerralla aina inhoamieni pelien maailmasta jotain oleellista. Kirjan luvut on järjestetty shakin ratsun liikkeiden mukaan eli siis viittaus on ohjelmoinnin yhteydessä usein käytettyyn ”ratsun kierto” -tehtävän, jossa ratsu etenee sääntöjen mukaan (yksi plus kaksi tai kaksi plus yksi) ja tehtävä on käydä kerran jokaisessa ruudussa.


22 kommenttia:

  1. Kyllä se liikunta johtaa oikein hyviin tuloksiin. Mieliala paranee, samoin kuin elimistön toimintakyky muutenkin.

    Tasapaino on tärkeää. Henkisesti sitä ylläpidän kovan treenin jälkeisellä palauttavalla vehnäoluella kadun toisen puolen kapakassa, samalla Suomen Kuvalehden piilosanan ratkaisten. Jos ei seurassa satu olemaan ketään korttipelistä tai shakista kiinnostunutta.

    VastaaPoista
  2. Korjataan se tahaton tai tahallinen (eli lukijoiden vireystilaa, valppautta tai mitä lie testaava) virhe: Ville Keynäsin suomentaman teoksen nimi on tietenkin "Elämä Käyttöohje. Romaaneja".

    On muuten ihmeellinen kirja luettavaksi. Vaikka sen rakenteessa on kirjallisuustutkijoiden iloksi ja riemuksi suuri määrä erilaisia sääntöjä ja vaikka sen luonne kielellisenä pelinä on aivan erottamaton osa sitä, se on myös syvästi inhimillinen ja koskettava lukuelämys (kuten tavattiin sanoa silloin kun ihmisten aika ei mennyt somepäivityksiin ja niiden seuraamiseen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keynäs on suomalainen murresana ja taipuu siis Keynäksen. Mikään ruotsalainen sukunimi se ei siis ole, vaikka olenkin kuullut puheessa ääntämystä Keynääsin.

      Poista
    2. Korjataan nyt kirjailijan nimikin sentään: Georges Perec, ei mikään Charles Perec.

      Poista
    3. "Sukunimi Keynäs otettiin 1900-luvun alkupuolella Vuokkiniemen Keynäsjärven ja Keynäskosken mukaan." No, tähän pätee varmasti sanonta oppia ikä kaikki! Vielä kun tietäisi mitä sana tarkoittaa...

      Ensimmäisen tavun diftongi ey on niin vieraantuntuinen, etten ole nimeä suomenkieliseksi sanaksi kyennyt tunnistamaan, mutta ruotsalaiseksi sukunimeksi en ole sitä koskaan mieltänyt.

      Taivutusmuodon Keynäsin olen oppinut lukemastani. Muotoon Keynäksen en ole koskaan törmännyt - mutta nyt näen että ainakin Yle osaa sitä käyttää - enkä ole koskaan kuullut nimeä lausuttavan perusmuodossakaan.

      Vaan aika metkaa että aivan yhtä selvä lipsahdus, muistivirhe tai tahallinen vänkä kuin kirjan nimessäkin meni kirjailijan etunimen kohdalla huomaamatta ohitse.

      Useinhan käy niin että lukiessa korjaa sitä ajattelematta selvän virheen tai lukee oikein vaikka on kirjoitettu väärin. Mutta ehkä aivojen kapasiteetti ei tällä kertaa vain riittänyt?

      Joka tapauksessa on aina hauskaa että besserwisserillekin löytyy besserwisser!

      Poista
    4. Voisihan se Keynäs taipua myös sujuvammin suomalaisittain Keynään.

      Poista
    5. Mikäs siinä -ey diftongissa nyt olisi niin epäsuomalaista? Koko joukko sanoja tulee hakematta mieleen, joissa se esiintyy: ilkeys, sitkeys, ylpeys, tärkeys, virkeys, tekeytyä, peseytyä... ja paikannimistä ainakin pohjois-savolainen Keyritty.

      Poista
    6. Liittyisikö se outous tuohon ensitavuun? Pikaisella mietinnällä ei tule mieleen suomen sanaa, jossa olisi ensitavussa -ey-... Tai nyt tuli: vietettiinhän me juuri kekriä, joka tunnettiin kai jossakin päin myös keyrinä. Vähän samaan tyyliin kuin myyrä on mykrä jne.

      Poista
    7. Vastaan aluksi kysymyksellä.

      Mikä siinä lukemisessa ja lukemisen ymmärtämisessä on niin vaikeaa?

      Vastaan sitten rautalangasta vääntäen: "Ensimmäisen tavun diftongi ey" on eri asia kuin diftongi ey ylipäätään. On jopa väitetty että ey on sanan alussa niin perkeleen harvinainen ettei kielentutkijoilla ole sen vuoksi antaa muuta esimerkkiä kuin leyhyä.

      Mutta aidot ja vilpittömät kiitokset Keyritystä! Kai se noin taipuu? Liekö sukua Keuruun keurulle, jonka kerrotaan tarkoittaneen väärää tai käyrää?

      Poista
    8. Kyllä se Keyritty todella kirjoitetaan noin.

      Vanhojen paikallisasukkaiden lausumanan olen kuullut sitä jotenkin tyyliin Keeritty, Keöritty, Keertty ja Köörti. Mutta sen nyt voi ehkä arvella menevän savolaisten muusta suomesta poikkeavan diftongienvääntelyn piiriin.

      Joskus kuulin jostain, että herännäisliikkeen nimitys, alkujaan pilkkanimi körttiläiset voisi liittyä tuohon paikannimeen. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen kun isännöi Keyrityssä sijaitsevaa Aholansaarta.

      Yleisemmin Keyrityn kylän lie nykyisin tuttu siitä, että se sijaitsee hyvin lähellä Tahkovuoren hiihtokeskusta, Syvärinjärven vastakkaisella puolen.

      Poista
    9. Niin, se mitä kirjoitin Keyritystä, tarkoitti Nilsiän Keyrittyä. Rautavaaran puolella muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsee myös Keyrittyjärvi.

      Poista
    10. Jos löydät oudonkuuloisia kirjainyhdistelmiä paikan- tai henkilönnimistä, aika usein kyse on murre-eroista. Eri murteissa on paljon sellaisia yleisiä äänneyhdistelmiä, jotka eivät ole kirjoitettuun kieleen päätyneet.

      Poista
  3. Muuten: liikunnan ja terveiden elintapojen liiallisenkaan harrastamisen ei tarvitse olla millään lailla tunteiden liikuttamista syrjäyttävää toimintaa. Oman, kieltämättä kapean kokemusvinkkelin mukaan asia saattaa olla pikemminkin päinvastoin, mutta en oikein usko että voimme vetää minkäänlaisia yhtäläisyysmerkkejä tai päätellä suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista
  4. Blogistilta jäi huomioimatta se seikka, että tunteita voi liikutella myös ruumista liikuttamalla. Varsin hurmiollista on polkupyöräily tuulen suhistessa korvissa kertoen mitä ihmeellisimpiä tarinoita, joilla ei satu olemaan tekijää, ei nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Ja maasto- tai maantiepyörälenkin jälkeen saunaan. Sitten Olvin hyvää olutta ja hyvä kirja käteen, eilen sain Klingen muistelmien uusimman osan loppuun. Sen kanssa kiroillessa olutta kyllä kuluu turhankin paljon!

      Poista
  5. Korjataan vielä kirjailijan nimikin, se on Georges Perec.

    VastaaPoista
  6. Tunsiko arvon blogisti Kierkegaardia kääntänyttä Johan Weckrothia?

    VastaaPoista
  7. This piece of writing provides clear idea
    in support of the new people of blogging, that really how to do blogging.

    VastaaPoista

  8. Ällöttää elukan elämä. Inho tulee tästä. Sartre pani sen kirjankanteen ja huonompikin oppii läävässä. Niitä piisaa. Lapsosista alkaen kännystä katsellaan rääkkäyskidutusta, fysiologiariettautta ja muuta pikkukivaa.

    Paras unohtaa maailma.

    Kauppalehti tiesi kuinka Erottajan muutamista palatseista siinä entisessä Tullin pääkonttorissa ja nyt asuintaloksi aiotussa, liivimiehet soluttautuivat uudistushanke firmaan. Arvo-asuintaloa varten otettiin viattomia sivullisia sijoittajiksi ja nyt riidellään. Kiva tietää, vaikka journalismi ei syvemmälle kaivakaan. Minua puuttuu ja rahaa ja aikaa. Lukijoita. Journalismia puuttuu Pisamaasta ja vaikka mitä -siis puuttuu. Sivistys hoi !

    Yksi ruma sana olisi tokaista päin näköä läksykokeiden tarkastajalle että Punaiset voitti. Pelastuksen sana. Siirtää ulos elinkautisesta jatkokoulutuksesta elinaikaisen oppimisen taivasosaan. Joo, Sartre teki hienoja näytelmiä, missähän enää näkisi?

    Olin päättää Kauppalehden tilauksen, mutta Kirjamessuilla paneelissa istui Olli Herrala lehden US kirjeenvaihtaja dramaattiset 10 vuotta noin 2000-10, Kaksoistorni-isku ja Lehman sisältyivät kauteen. Painuisipa takaisin Nykkiin opittuaan pukeutumista myöten. Matti Klingen lisäksi ainut toinen joka kokopuvussa ja kravatissa Messukeskuksessa, väitän kun poikkesin useampana päivänä.

    Hyvä kun saan Kauppalehteä. 6.11.1918 "100 vuotta sitten" se kertoi ja viime viikolla toisti "Julkisesta yrittäjätoimesta".

    Gutzeit-yhtiön jälkeen "muitakin suuria teollisuuslaitoksia tultaisiin ottamaan valtion haltuun" … "näyttävät johtavan maamme talouspolitiikan yhä selvemmin
    valtiososialismin alalle". Näin siis Suomen liikemiesten äänenkannattaja Valkoisten miehityksestä voittomaassaan, Vaasan veri. Kaupppalehti vetosi tieteisoppiinkin. Rockefelleriin vissiin tai Fordiin Morganiin Darwiniin. Ihan oli sama kaiku askelissa kuin J.Vartiaisella ja keitä näitä piispoja 2018 onkaan. Äsken juuri saivat uusia sananjulistuspönttöjä jostakin post-gratuate auntolasta.

    Panisin Kauppalehden 6.11.1918 artikkelin kokonaisuudessaan tälle Kemppisen 10miljoonapaikalle, mutta ei ole skanneria eikä kaupunginkirjasto tee sihteerintöitä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Herra blogistin kanssa olen vain osaksi eri mieltä. Mieltä nimenomaan kohentaa liikunta eri muodoissaan. Raudan pumppaaminen ei ehkä ole se hauskin tapa vaan metsissä kuljeskelu ja muut ulkona tehtävät kestävyysliikunnan lajit. Kun pääsee ulos ja alkaa veri kiertää ja lihakset lämmetä, alkaa ajatusten ryöppy ja mielessä hiertävät kysymykset alkavat saada ratkaisuista vastinkappaleensa. Se on kerta kerran jälkeen merkillinen havainto.

    VastaaPoista