Sivun näyttöjä yhteensä

29. marraskuuta 2018

Epigenetiikkaa



Otsikko tarkoittaa tällä kertaa ajatuksenvaihtoa kommenteista. Itse termistä, joka tulee lähelle aikoinaan hylättyä ajatusta hankittujen ominaisuuksien periytymisestä, katso esimerkiksi Ness Careyn hiukan hälyisä kirja, ja eikä niitä liene jo suomeksikin. Kysymys on kuitenkin maailmankuvaa heilauttavasta tiedosta: perimässä on osia, jotka eivät käynnisty automaattisesti, mutta voivat tulla aktiivisiksi viime kädessä ulkoisen tapahtuman johdosta.

Jos sattuu olemaan esimerkiksi perinnöllisesti tyhmä, kuten jotkut opettajat sanoivat minun aikanani eräille, tutkimustieto sanoo toista. Mutta perinnöllisyystiede on sangen vaativa ala, ja perättömien päätelmien tekeminen on yhäkin suosittua.

Tunnetun anekdootin mukaan isä A. Dumas’lta kyseltiin salongeissa vielä hänen suuren kuuluisuutensa aikana, että oikeinko totta herra kirjailijan isoisä oli neekeri. Hän olisi tarinan mukaan vastannut hyväntahtoisesti, että niin oli, ”ja hänen isänsä oli apina, niin että minun sukuni alkaa siitä mihin teidän päättyy”. (Todellisuudessa isä oli Haitin seudulta ja ensimmäinen ajan ajattelutavan mukaan ei-valkoihoinen kenraali Ranskan armeijassa.)

Kognitiosta kahden asian tekeminen samanaikaisesti oli hauska yleistys. Mieleen tuli lapsena kuulemani, armeijassa toisteltu väite, että joku ei osaa ajaa pyörällä ja syödä purukumia samanaikaisesti. Kommentoija voisi tosin lisät listaan isäni Kullervon, joka usein kirjoitti kone paukkuen verovalitusta ja lauloi toisen tenorin stemmaa laulusta Hei hei, helavilahei. Hänen äitinsä, ammatiltaan varastoapulainen, oli suuri ja monipuolinen lahjakkuus, eikä tiennyt sitä itsekään. Hän saattoi laulaa mitäkin milloinkin, kirkkaasti, kauniisti, säkeistön toisensa jälkeen ja kirjoittaa samalla kauniilla käsialallaan asiallista, lämminhenkistä surunvalittelukirjettä ystävättärelle, tietenkin samalla kuunnellen, ettei velli kuohahda liedelle, ja vilkuillen, joko katto taas alkaa vuotaa.  Isäni ihmetteli erästä kapteeni-kaveriaan, joka oli siihen mittaan molempikätinen ja taitava, että kirjoitti joskus ilma-RUK:sssa liitu kummassakin kädessä mustalle taululle samanaikaisesti kahta riviä, eri asioita, samaa käsialaa.

Tiukoille pantuna hän tunnusti hiukan harjoitelleensa kuultuaan, että on hyvin vaikea kirjoittaa kynällä omaa, selkeää käsialaansa oikealta vasemmalle. Sopii kokeilla. On vaikeaa ja hidasta. Arvaan että hyvä kalligrafi tai kokenut graafikko kykenee kääntämään piirtämisvaihteen päälle ja tekemään tuon enemmittä ongelmitta.

Puhe on ollut myös sotahevosista. Eikö niille ole patsaskin? Kauan sitten kuollut Uma Aaltonen valisti minua joskus asiasta, ja itse olen todennut, että nykytietojen mukaan Saksan armeija oli alimotorisoitu 1941. Juhtia oli enemmän kuin miehiä.

Kertomuksista ja useista muistelmista tiedän, että Kiestingin – Sallan rintamalle tuodut muulit, joita oli paljon, kuolivat ensimmäisenä talvena. Siihen maailman aikaan suomalaiselle hevosmiehelle oli itsestään selvää, miten toimitaan hikisen urakan jälkeen. Hevonen ei mahdu korsuun eikä telttaan. 

Kauhavalla tiedän talon, jonka hevosta ei ollut syytä käyttää maitohinkkien vetämiseen. Paikkakunnalla lenteli Ilmasotakoulun koneita aina kelin salliessa. Tämä hevonen oli oppinut sodassa. Lentokoneen äänen kuultuaan se hyppäsi ojan ja aidan yli, kärryt perässä, ja maastoutui kyljelleen. Itse asiassa meillä (isoisällä) toinen hevonen oli sodasta selvinnyt ja sen tarina oli tyypillisempi. Se oli hevoseksi harvinaisen hermostuva ja vähästä suuttuva.




25 kommenttia:

  1. Sodasta palannut Ulla-hevosemme oli paukkuarka. Kylän keskivaiheilla oli laudasta tehty palokunnan koppirakennus aivan tiessä kiinni. Kuivalla kesäkelillä kopin ohi ajettaessa Ullan ohjat oli pidettävä tiukalla, koska tiedettiin, että se säpsähtää ja lähtee laukalle. Kopin kohdalla kovaan maahan osuvan kavion aiheuttama ääni heijastui voimakkaana kaikuna tyhjän koppirakennuksen seinästä.

    VastaaPoista
  2. Taitaa muslimin lapsistakin tulla aika epigeneettisiä, onneksi tasa-arvo parantaa. Suomalainen rahvas ei saa hoitoa vaikka menisi pää kainalossa arvauskeskukseen, mutta musun päätä mennään ompelemaan takaisin epätoivoisessakin tilanteesa ambulanssilääkärihelikopterilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas teillä huonosti asiat. Tai sitten sinulla on oikeasti ongelmia, joihin ei terveyskeskus voi auttaa. Siellä pään sisällä.

      Poista
    2. Mihinkään totuuteen perustumatonta trollausta tämän kommentin esittäjällä. Ei edes laajasti yleistäen pidä paikkaansa nämä väitteet vaikka sote-sotku edelleen päälle painaa.

      Jos on jo pää kainalossa niin omaiset löytävät torson patolgianlaitokselta ensimmäisenä. Päänsä irtoamista odotellessaan kommentin kirjoittaja ei ole itse tainnut terveyspalveluja koskaan edes kokeilla kun ei tiedä, kuinka tehokkaasti ne parhaimmillaan toimivat ja ilman, että hädän tullen ensimmäisinä uskontokuntiin kuulumisia tai etnisiä lähtökohtia kyseltäisiin.

      Enämpi totta lienee sekin, että lääkintähelikoptereiden lähdöistä suurin osa on perisuomalaisten humalikkojen aiheuttamiin kolareihin ja väkivaltatilanteisiin kiirehtimistä.

      Poista
  3. Suomen hevoselle on patsas Seinäjoen Törnävällä. Jalustassa on reliefejä eri tehtävistä, joihin hevosta on käytetty.

    Kun veistos oli hiljattain paljastettu päätin ohikulkumatkalla poiketa katsomassa. Paikalla oli sotaveteraaneja. Kerroin heille juuri tuosta setäni hevosesta, joka lentokoneen lähestyessä maastoutui kärryineen päivineen. Setäni talon pihasta näkyi miten IlmaSK:n kentältä koneet nousivat ja laskivat. Hevonen kyllä tottui ajan kanssa koneisiin.

    Yksi paikalla ollut veteraani kertoi miten heiltä oli ollut hevonen talvisodassa ja palautettu sieltä käyttökelpoisena. Kun sitten jatkosotaan lähdettäessä isäntä talutti samaista hevosta toistamiseen hevosottolautakunnan eteen, alkoi hevonen ontua eikä kelvannut palvelukseen. Kotitaloa lähestyttäessä se oli kuulemma kuin "virma varsa".

    VastaaPoista
  4. Saksalaisilla oli jonkinlaisia juhtia mukanaan. Tyypillisempää oli kuitenkin että pataljoonassa oli tuhatkunta miestä ja 700 moottoriajoneuvoa. Tuloksena oli kerta toisensa jälkeen valtavat ruuhkat kapeilla metsäteillä jotka sitten pian jumahtivat kokonaan kun ajoneuvoja alkoi rikkoutumaan eikä ohi päässyt. Samaten sellainen kolonna oli altis ilmapommituksille. Saksalaiset alkoivat siinä kohdassa ymmärtää että olisi ehkä sittenkin parempi liikkua jalkaisin ja vetää kuormastoja hevosilla. Saksalaisilla oli usein raudoitetut saappaat tai varsikengät jotka eivät sellaiseen marssimiseen sovi, etenkään talvikeleillä. Joutuivat kantapään kautta oppimaan.

    VastaaPoista
  5. Radiohiljaisuuspäättyitorstaina, 29 marraskuuta, 2018

    ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-....-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-....-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-....-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-....-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-.. ..-. .- -.- . .-..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. F A K E L F A K E L F A K E L F A K E L jne.

      Mitähän tuokin nyt sitten oli tarkoittavinaan?

      Poista
    2. Talvisodan syttymistähän tuo kuvaa. Punalaivaston sähköttäjät lähettivät ennen hyökkäystä tuota merkkisarjaa läpi yön.

      Poista
    3. Okei, kiitokset tiedosta. Fakel = soihtu venäjäksi, sen tiesi maailmanlaajuinen tietoverkko. Saattaahan tuollakin tiedolla olla vaikka kapakkavisassa käyttöä.

      Poista
  6. Olihan myös Venäjän kansallisrunoilija Puškinin äidinisän isä neekeri eli ghanalainen orja.

    PS. Käytän tässä samaa kiellettyä vihapuhetermiä "neekeri" ihan vaan solidaarisuudesta Professoria kohtaan, ettei hänen tarvitsisi yksin vedota heikkomielisyyteen siveystuomarin edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin ensimmäisen virkkeen kirjoittanut ilman neekeri-sanaa ja silti kaikille olisi tullut selväksi, mitä kommentoija tarkoittaa. Jälkisanat olisivat siten turhia, mutta ilmeisesti niiden takia n-sana piti riville tunkeakin.

      Suomen laista ei löydy pykälää, joka kieltäisi minkäänlaisen, ihmisen suusta ulos pyrkivän, sanakirjasta löytyvän tai itse keksityn uusiosanan käyttämisen. Siansaksaakin saa lotikoitella aivan vapaasti.

      Sisäsyntyisiin eettismoraalisiin arvoihin, tunteisiin (esim. empatia-) ja yleissivistykseen kuuluu kuitenkin ymmärtää, millä tavalla ja missä yhteydessä tiettyjä sanoja on ihmisyyteen kuuluvalla tavalla käytettävä.

      Rivienväleihin tungettu tietty asentellisuus etnisiä jne. kansanryhmiä ja kansoja kohtaan ilman todellista kiertoilmaisupakkoa, on typerän masentavaa. Kommentoijan ajatus- ja arvomaailma käy kyllä selville nimenomaan tuosta älyttömästi muotoillusta "jälkikirjoituksesta". Jos sananvapauden on ymmärtänyt sen kirjoitetun- ja sanoin ilmeisemattomin lainalaisuuksien mukaisesti, ei tarvitse miettiä, mihin suuntaan kumartaa, minne pyllistää. Nuoleskelut voi siten säästää vaikka suklaiseen jäätelöön.

      Poista
    2. Maailma muuttuu, mutta sievistelevät siveystuomarit ovat ikuisia. Puolustaudun vetoamalla siihen, että Jukka kirosi ensin...

      Poista
    3. N-sanan nykytilan tausta on meillä aika monimutkainen. Se on alun perin ollut neutraali kuvatessaan afrikkalaisperäistä tummaa ihonväriä (lat. niger, nigra, nigrum eli musta). Englannin kielessä alun perin yhtä neutraali latinalaisperäinen vastine on negro. Sen varsinainen pejoratiivinen versio nigger alettiin jossakin vaiheessa käsittää meidän n-sanamme sävyvastineeksi, vaikka näin ei ollut. Pohjimmiltaan sosiaalisen pannaanjulistuksen syy on siis tietynlainen anglismi ja väärinymmärrys. Ruotsin kielessä lienee käynyt vähän samoin. Mutta vaikka näin on, lopputulos on se mikä on, ja kun kerran n-sana koetaan loukkaavaksi, ei sitä pidä käyttää.

      Poista
    4. Eri ihmisryhmiä kuvaamaan on sanoja, joista osaa käyttävät ao. ihmiset itse. Kaikkia näitä, hieman liioitellen, olen havainnut käytettävän myös rasistisessa tai muuten pejoratiivisessa tarkoituksessa. Afroamerikkalainen käy esimerkistä. Ensin sanan käyttö tuomitaan rasistisena, sitten myös rasistit siirtyvät käyttämään sitä "sallittua" sanaa. Perussuomalaisessa kielessä muslimi tarkoittaa samaa kuin mutakuono ennen.

      Poista
    5. Tarkoitatko n-sanalla neekeriä.

      Poista
    6. Ennen vanhaan koulussa ei saanut kiroilla. Kerran erehdyin karjaisemaan käytävällä "jumalauta", ja tiukka opettajatar kuuli sen.

      Ei auttanut selitykset, että itse asiassahan huusin herraa apuun - Jumala auta! - vaan jälki-istuntoa tuli tunti että pätkähti ja urputuksesta päälle toinen.

      Opin, että kielletyn sanan merkitys on kuulijan korvassa. Niin se on myös tässä vanhassa suomalaisessa neekeri-sanassa.

      Sen käytöstä en olisi saanut rangaistusta silloin, ja kiroilustakaan tuskin enää.

      Poista
  7. Ensimmäisen varsinaisen työpaikkani rehtori Aili Rautiainen, biologi, piirsi taululle kahdella kädellä yhtä aikaa. Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi päätoimisesti harrastustaan kuvanveistoa, jossa voi taas käyttää molempia käsiään.

    Kuka tahansa nainen nyt pystyy neulomaan sukkaa, katsomaan TV:tä, lukemaan kirjaa ja keskustelemaan sohvalla makaavan miehensä kanssa. Tai ainakin pystyi silloin, kun vielä neulottiin sukkia itse. EG

    VastaaPoista
  8. Niin tuomiopäivän kello lyö pian viimeiset lyönnit ja monen kirjoittajan lause jää kesken..

    VastaaPoista
  9. Muiden kiusaksi taas sitä iänikuista sotahistoriaa: saksalaisten muulien kohtaloon vaikutti osaltaan myös se että ne laivattiin kaukaa etelästä - eli sieltä, muistaakseni Kreetalta, minne vuoristojääkärit oli aiemmin sijoitettu - suoraan pohjoiseen ja arktisiin olosuhteisiin. Ne eivät siis esimerkiksi ennättäneet kasvattaa talvikarvaa toisin kuin omat hevosemme. Mutta varmasti oli merkittäviä eroja myös perustavanlaatuisissa hevosmiestaidoissa ja siinä miten ymmärtämättömiä ja mahdottomia työsuorituksia eläimiltä vaadittiin.

    VastaaPoista
  10. Blogistilla on kaksi mainiota esimerkkiä, isänsä ja hänen äitinsä, jotka kykenivät tekemään kahta asiaa yhtä aikaa ja vielä varsin vaativia toimia. Näissä näkyy selvästi harjoittelun tuoma urautuminen aivoissa, ts. toiminta on automatisoitunut. Tällöin on mahdollista suorittaa onnistunut moniajo, samanaikainen toiminta tuon automatisoituneen toiminnan ohella. Kuulisin mielelläni, kykenikö blogistin isä vaihtelemaan laulujaan kirjoittamisen aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sadan laulun valikoimasta. Minäkin käsitin valinnasta kiireen ja tunnelman. Tässä esimerkissä ja tapauksessa asiaan varmaan vaikutti, että hän oli hyvä kuoronjohtaja eikä solisti.

      Poista
    2. Mutta osasiko hän olla hiljaa kirjoittaessaan?

      Poista
  11. "Ei taivahassa kuolon vaaraa
    ei kyyneleitä yötäkään.
    Näin lauloi kerran musta Saara
    pien neekerlapsi hyvillään."

    Näin alkaa vanha kaihoisan kaunis laulu (toki nykyisinä ahdasmielisinä aikoina raivoisasti kielletty), joka henkii kehityksen ilosanomaa, ja päättyy epigenetiikan riemuvoittoon:

    "Nyt Jeesuksensa kunniaksi
    hän soittaa siellä kanneltaan.
    Karitsan veri valkeaksi
    sai mustan Saaran kokonaan."

    VastaaPoista