Sivun näyttöjä yhteensä

12. huhtikuuta 2017

Nimi alla




Entä jos etenkin kunnallisvaaleissa äänilippu olisi allekirjoitettava ja varustettava nimen selvennyksellä ja henkilötunnuksella?

Poliittisten vaalien salaisuus on niin vanha ja poikkeukseton sääntö, että alan vasta nyt ihmetellä sitä.

Yhtiöissä ja yhdistyksissä voi eräissä tilanteissa vaatia suljettua lippuäänestystä, joka siis tarkoittaa salaisuutta.

Monissa muissa tilanteissa äänestetään pystyyn nousten tai näyttämällä lippua, jonka väri kertoo kannan.

En ole kuullut, että ylioppilaskirjoituksissa kokelas saisi tietää, kuka hänen arvosanastaan on vastuussa. Vastaus on kysyttäessä, että lautakunta yhteisönä vastaa kaikesta.

Käytäntö taitaa olla sama sisäänpääsykokeissa, mutta opiskelussa sääntö onkin aivan toinen. Luennoija, opettaja tai professori allekirjoittaa itse ja omakätisesti arvostelun, jossa luetellaan pisteet eli arvosanat ja josta käy suoran tai pois sulkien ilmi, ketkä eivät ole päässeet läpi.

Julkisuus lisääntyy mitä pidemmälle päästään. Lopputyö on julkinen, ja väitöskirjan ennakkotarkastajat nimetään avoimesti ja itse väitöstilaisuus on alkujaan julkisuuden juhlaa. Käytännössä on menty kauan sitten siihen, että väitös on eräänlainen näytelmä, ja tiettävästi kaikki professorit huolehtivat siitä, ettei ikäviä yllätyksiä tapahdu.

Itse olen itse asiassa sangen usein ollut punnitsemassa, onko tutkimus valmis tarkastajille lähetettäväksi, ja vastaavasti tarkastajana laitellut ehtoja: tämä tai tuo kohta on oikaistava. Muuten en puolla.

Kaikkein työläimpiä ovat virantäytöt. Niitä varten joutuu lukemaan monen hakijan koko tuotannon ja panemaan sitten hakijat paremmuusjärjestykseen. Ehdollepanoista on tapana valittaa ja aina silloin tällöin syntyy suuri sotku.

Tuli kysymys, rupeaisinko tarkastajaksi. On tutkimus harvinaisesta ja vaikeasta aiheesta, joka ei ole vähäpätöinen. Toivon että löytävät jonkun toisen. Aihe maistuu siltä, että olisi käytävä läpi erilaisia kansainvälisiä papereita, joista on joskus suuri työ selvittää, ovatko ne merkitykseltään arvoituksellisia julistuksia vai kenties sopimuksia, joilla olisi merkitystä tulkintaan laajemminkin.

Lapissa lienee riidelty jo kymmeniä vuosia alkuperäisväestöstä ja maanomistuksesta. Jos joku kysyisi minulta, kertoisin kylmän totuuden, nimittäin että en tiedä asiasta mitään. Kertomatta jättäisin, etten haluakaan tietää, koska todellisuudessa olen selvillä siitä, että asia on hyvin monisyinen.

En ollut esittelijänä, mutta kuulin juttuna, että kerran korkein oikeus joutui selvittämään, mitä voi tehdä sammuneen eli käytännössä lakanneen eriuskolaisseurakunnan kiinteistölle, jolla oli ollut ennen sotia rukoushuone ja hautausmaa.

Ainakin hautausmaat poistetaan kiinteistöjärjestelmästä. Niitä ei voi ostaa eikä myydä eikä siis kiinnittää. Kai muuten kaupunkikin tarvitsee kaavan muutoksen, jos on tarpeen myydä yleiseksi alueeksi maanmittaustoimituksessa määrätty alue?

Kauan sitten jouduimme miettimään joukolla, mitä tehdään tontinmittauksessa 0,7 neliömetrin nurkkaukselle, joka oli vesioikeudellisen kylän vanhastaan yhteistä vesijättöaluetta. Kylä oli Espoon Leppävaara, joten tuon vajaan neliömetrin kohtalosta päätettäessä olisi ollut kuultava ainakin kymmentä tuhatta tontinomistajaa tai lohkomistoimitukseen oikeutettua.

Joskus kaivan vielä esiin Haatajan kirjat tai niitä vanhemmat J. Serlachiuksen julkaisut vesioikeudesta. Omaperäismyllyyn liittyvät oikeudelliset näkökohdat ovat aina kiinnostavia.

Omistajat ovat aina julkisia. Maarekistereitä on pitkältä ajalta ja lainhuutotietojakin sadalta vuodelta. Sitä vastoin lainoittajat voivat olla hyvinkin salaisia, ja varallisuustiedoista meillä on kunnallisverotuksen takia julkista vain veroäyrien määrä, joka ei välttämättä kerro kovin paljon.

Ennen nykyistä lainsäädäntöä juuri kunnallisvaaleissa äänioikeus oli hyvin harvoilla, ja raja vedettiin varallisuuden mukaan. Sana ”veroäyri” näyttää tallentaneen sen muiston, että vain varakkailla on oikeus äänestää. Kunnallislain monimutkaisia kiemuroita ei ole tapa mainostaa edes Suomen täyttäessä 100 vuotta. Valtiollinen äänioikeus on ylpeyden aihe. Vain asiantuntijat muistavat, että käytännössä osa kansaa oli suljettu kunnallisen äänioikeuden ulkopuolelle ennen sotia.

Ei työväentalojen ikkunoiden ja ovien naulaaminen kiinni ollut pelkkä mielenosoitus. Pulavuosina ja äärioikeiston noustessa sosialisteiksi tilastoitujen valtuutettujen määrä nousi ja sitten notkahti. Siitä huolimatta, että kommunistit eivät olleet kuvassa, sosialistien osuus valtuutetuista oli kolmannes tai enemmän, ja erot maan eri osissa olivat suuria.

Luultavasti äänestysjärjestelmä on ollut hyvin vahvasti luomassa poliittista kulttuuria ja muun muassa sitä poliitikkojen puhetapaa, joka käy joidenkin voimille.

Kuntavaali on ajankohtainen asia. Suoralla demokratialla on sija kirjallisen ja historiallisen perintömme keskustassa, eräässä mielessä tällä päivällä.

Illansuus on tilaisuus kuunnella itsekseen passiota. Gardinerilla on Johannes-passiosta muutaman vuoden takainen suora taltiointi, joka herättää heti korvat. Siitä toisesta passiosta on tarjolla kaiken Spotifyn tarjoaman lisäksi viimeisen laskennan mukaan toistakymmentä kokonaislevytystä, siis laatikoissani. Vaikka levyllä on ikää, Klempereriä tulee kuunnelluksi ainakin osa joka pääsiäinen, vaikka nämä nykyiset kuorot ovat ilmeekkäämpiä.

Niin. Siinä ratkaistaan peräti kaupungin torilla kysymystä erään illalla vangitun kansanvillitsijän kohtalosta, joka sitten päätyy alistusteitse maaherran vahvistettavaksi. J.S. Bachin version mukaan äänioikeutetut totisesti käyttävät ääntään: ”Ristiinnaulittakoon.” Keksityltä tuntuu evankeliumin lisäys ”… tulkoon hänen verensä meidän päällemme jne.” Mutta kansan on puhunut.


11 kommenttia:

  1. Kemppinen taitaa tässä puhua Jari Ehrnroothin Ylen sivuille kirjoittamasta kolumnista. yle.fi/uutiset/3-9558959

    Mutta olipa kerran vapaustaistelijoita Palestiinassa, jotka räjäyttelivät pommilla viattomia sivullisia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Israelin%E2%80%93Palestiinan_konflikti#1920.E2.80.931948:_Palestiinan_brittil.C3.A4inen_mandaatti

    Ollaan siinä pisteessä että eivät päästä maahan jos aiot boikotoida kulutuskäyttäytymisellä: https://www.theguardian.com/world/2017/mar/06/israel-law-barring-entry-supporters-jewish-state-boycott

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en vain aio, olen boikotoinut jo kymmeniä vuosia. Voi silti olla etteivät tunnista passikuvasta tuntematonta veteraaniboikotistia.

      En silti suunnittele tekeväni pyhiinvaellusta edes pääsiäisenä.

      Poista
    2. juutalaiset ovat vääräuskoisia, saastaisia, laiskoja, ahneita, kieroja kyykäärmeensikiöitä ja verenhimoisia perkeleenlapsia.

      Poista

  2. "Sitä vastoin lainoittajat voivat olla hyvinkin salaisia," Totta. Nuo kirjanselkien kulmat fotossa ovat ihan kuin tutuista yrityshistorioista, jotka herttaisuudessaan kuittasivat tehtaiden raha-asiat panemalla liitteisiin sellaisinaan taseen ja tuloslaskelman, kommenteitta. Jännähän niitä oli silmätä termien vaihtuessa aika taajaan. Esko Seppänen ja Hannu Taanila vihdoin ilakoivat muutamilla osakkeillaan yhtiökokouksissa tivatessaan Esko Rekolalta selkoa huiskuttamistaan osakkeista. Rekola koki panna nauruksi koko meiningin eikä ikinä ylletty äänestyksiin. Oliko pullansyöntiin ja kahvinjuontiin ja seurusteluun kokoontuneessa yhtiökokousväessä koskaan yhtäkään joka olisi kannattanut näiden radioherrojen uteluita?

    Sitä suurempi oli hämmästykseni kun avasin Antti Tuurin kokoaman herkutteluttamon vuodelta 1996 "UPM - Kymmene Metsän jättiläisen synty". Kirja on ihan eri maata. Rahapuolta avataan, valtapelejä valaistaan. Aineistoa toimittivat kymmenistä ellei sadoista yhtiöstä juontuvat viimeiset fuusiokumppanit Yhtyneet ja Kymmene. Tosi hieno kirja sekä Tuurilta että UPM:n asianomaisilta henkilöiltä. Haluaisin vain tuoda esiin tämän selonteon rajatusta omistaja- ja yhtiönäkökulmasta. Tätä tottavie kaivattiinkin ja minusta se oudosti nousee ihan verroille ja fokuksessaan kruunaakin Kuisman & koulukuntansa toteuttaman taloushistoriamme syvä- ja laajaparannukset.

    Metsäteollisuuden maa by Markku Kuisma on uljas kertomus suomalaisista. Mielenkahleet kirvoittava. Meistä oli tekijöiksi. Ihan Suomi 100 akuutti vaikka päättyykin 1920. Keskisarja (Paloheimo, G.A. Serlachius), Silventoinen (Gösta Serlachius), Koivuniemi (Rosenlew) Eriksen-Jensen vievät teriä eteenpäin.

    Mutta. Enäähän UPM ei ole Suomea varten. Se on kansainvälistä 1 % varten, Rikkaistoa varten. Oudon manauksen latookin Antti Tuuri kirjansa viimeisenä kappaleena valtionyhtiöiden yksitystämisten ja sukuyhtiöiden hakiessa päivänpaistetta maailmalta globaalien konsernien ja kartellien sekaan pääsemisestä ja niiden kannateltaviksi antautumisesta. Käsittääkseni rikkaimistomme pelastikin rahansa, kuinka lie tarmon ja kulttuurin kanssa. Niin se Tuuri kirjoitti kohta kaksikymmentä vuotta sitten. Siinä on uutinen ja olisiko katala vihjekin: "UPM-Kymmene Oy syntyi niin suurena, etteivät Euroopan rajat enää riitä sen kasvulle; Euroopan unionin määräykset estävät konsernin monien sektoreiden kasvun, koska ne silloin nousisivat määräävään asemaan alallaan Euroopassa. Euroopan suurimman paperintekijän oli kasvaakseen heti lähdettävä maanosien rajojen ulkopuolelle, koko maailman kilpakentille."Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Karnevaali saapui kaupunkeihin ja politiikka puhui.

    Äänet vietiin kansalta talteen ja kuntavaali nukkui.

    Hyvää yötä Suomen kunnat, levätkää rauhassa, luultavasti ainiaan.

    VastaaPoista
  4. Tietosi ovat, Jukka, hiukan vanhoja. Nykyään hautausmaa merkitään kiinteistörekisteriin nimenomaan hautausmaana. Sen saa myydä tai muuten siirtää vain toiselle hautausmaan pitämiseen oikeutetulle yhteisölle. Lakkauttaa hautausmaan saa sata vuotta viimeisen hautauksen jälkeen, jollei tähän ole poikkeuksellisen hyvää syytä aiemmin. Mielenkiintoista kyllä, hautausmaa voi olla myös vuokramaalla, kunhan sopimus on tarpeeksi pitkä. Tällöin hautausmaakiinteistön voi myydä vapaasti, mutta vuokraoikeutta ei.

    Eli nykyisin mukaan tuo kuihtuneen yhdyskunnan omistama hautausmaa olisi kyllä ratkaistavissa. Ensin joku hakisi yhdistyslain 41 pykälän mukaista yhdistyksen purkautumista ja itsensä nimeämistä selvittäjäksi. (Ko. pykälä soveltuu uskonnonvapauslain mukaan myös uskonnolliseen yhdyskuntaan.) Sitten hautausmaan voisi myydä jollekin hautausmaan ylläpitoon oikeutetulle taholle.

    VastaaPoista
  5. Näihin pidettyihin vaaleihin liittyen tuli mieleen, kun katselin esim. Helsingin kaupunginosakohtaisia tuloksia, että olisiko aika alkaa harkita äänileikkurin käyttöönottoa(ks. as oy:n yhtiökokous), jotta äveriäiden osuus valtuustoissa ei nousisi aivan anhittomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anhiton = olematon, vähäinen. Hyttysen mahdollisuudet taistella liekinheitintä vastaan käynee esimerkistä.

      Sinivihreys on stadilaisuuden merkki, pitää seurata aikaansa...

      Kun on fiksu ja varakas niin vain kaupunki on rajana ihmisen mahdollisuuksille!

      Voi hyvät hyssykät kuinka helppoon voikaan mennä.

      Tätä yläluokkaistumista jossa ällöttävän viksut virheät ja nousukasmaisen varakkaat ovat päättämässä roskatyön jakautumisesta pitäisi kai nimittää uuskolonialismiksi.

      Mikä onkaan kansalaisten tietoisuusaste?

      Edes Maalaisliito ei yltänyt tähän, vaikka en vielä olisi aivan varma. Odottelen vain koska saadaan lajineutraali avioliittolaki.

      Juntit.

      Poista
  6. Blogisti pohtii äänestyssalaisuutta. Mielestäni äänestyssalaisuus on yksi kansanvaltaisuuden kulmakivi. – Ruotsi esiintyy demokratian mallivaltiona. Ruotsissa ei kuitenkaan ole äänestyssalaisuutta. Äänet kyllä annetaan äänestyskopissa sulkemalla äänestyslistat vaalikuoriin. Äänestyssalaisuuden rikkoo se, että ennen koppiin menoa äänestäjä noukkii listansa äänestyspaikalla eri puolueiden koteloista, ihan kaikkien nähden. Tietysti voi kerätä jopa kaikki listat ja panna ylimääräiset äänestyskopissa taskuunsa tai hankkia listansa äänestyspaikan ulkopuolelta. Äänestyssalaisuuden noudattaminen ei kuitenkaan saa olla koskaan vapaaehtoista jo tasa-arvon vuoksi. Nykyinen Ruotsin äänestysmenettely antaa mahdollisuuden kontrolliin ja edelleen painostamiseen. – Jos Suomessa äänestäjä näyttää ehdokkaansa numeron, ei lippua leimata ja leimausta vailla oleva lippu on hylätty ääni. Lisäksi estetään paljastetun äänen pudottaminen uurnan rakosesta. Tietysti Suomessakin äänestyssalaisuus murtuu, kun ehdokas ei saa yhtään tai saa vain yhden äänen äänestyspaikassa. Murtumisen todennäköisyyttä voidaan vähentää yhdistämällä vähäisten äänien äänestyspaikkojen äänestysliput sekoitetuksi kokonaisuudeksi laskentaa varten. – Suomi on demokratian mallivaltio äänestyssalaisuuden suhteen.

    VastaaPoista
  7. Itse en saa mieleen laillista mahdollisuutta salaiseen äänestykseen yhtiöoikeudellisena päätöksentekona; koeäänestyksenä tietysti, mutta se on eri asia.

    VastaaPoista