Sivun näyttöjä yhteensä

23. huhtikuuta 2017

Kuusikymmentäluvun sosiaalipolitiikka




Kirja on minun kappaleeni, neljäs painos Pekka Kuusen kirjasta. Kuva on otettu juhannuksena 1967 ja kuvaaja olin minä. Olin noussut tuosta ränsistyneestä keinusta ja jättänyt kirjan paikalleni. Lankoni käytti tuohon aikaan puolikoon Canonia, joka oli niin hyvä kamera, että sen valmistaminen lopetettiin nopeasti. Tämä on kinofilmiltä.

Kuvan vauvat ovat nyt 50-vuotiaita. Kaikki asianomaiset ovat saaneet suurta etua Kuusen tuossa kirjassa perustelemasta politiikasta, jonka perusajatuksen mukaan tulonsiirrot eli siis reipas verotus ja varojen ohjaaminen niitä pahasti tarvitseville kansalaisille ja siihen liittyen mm. ilmainen ja erittäin korkeatasoinen opetus ja halpa terveydenhoito ovat parhaita työn tuottavuuden ja siis hyvinvoinnin lisääjiä.

Juuri tämä ajatus on kadonnut ja vienyt Kuusenkin edustaman sosialidemokratian varjojen maille.

Jopa Tarja Halosen, joka kirjoitti eilen turvapaikan hakijoista, kannattaisi kerrata Pekka Kuusi, etenkin maailmaa järisyttäväksi tarkoitettu ”Tämä ihmisen maailma”, joka sitten ei kuitenkaan järisyttänyt maailmaa. Suuria linjoja osoitellessaan kirjoittaja keskittyi liikaa siihen, miten asioiden pitäisi olla, ja jätti liian vähälle sen, miten asiat ovat.

Joku ilkiö on väittänyt, että demareissa oli viisi tai kuusi henkilöä, jotka pitivät itseään itseoikeutettuina tasavallan presidentin virkaan, ja että Kuusi olisi ollut yksi heistä ja Sorsa tietenkin toinen. En voi tehdä puhtaan tunnon valaa kiistäessäni, ettei näin olisi sanonut Mauno Koivisto. Toisin kuin monet puoluetoverinsa ja kollegansa hän oli kiinnostunut siitä, miten asiat saattaisivat lipsahtaa vielä huonompaan jamaan kuin näytti mahdolliselta.

Niille lukijoille, joilla on tapana huomauttaa, että Koivisto aiheutti Suomen 1990-luvun pankkikriisin, täytynee taas kerran vastata, että oli siinä ehkä muitakin syitä, kuten Neuvostoliiton ja siis idänkaupan romahtaminen ja siihen liittynyt länsivaltojen erittäin raju politiikan muutos.

Pekka Kuusi, josta Erkki Tuomioja kirjoitti aikoinaan väitöskirjansa – joka ei siis ollut joidenkin poliitikkojen harrastama kevytlevite, vaan aivan oikea tutkimus, sopisi hyvinkin aikakauden tunnukseksi.

Suomi 100 on lystikäs hanke. Itsenäisyyden vuosikymmeniä käydään läpi muun muassa kirjoin ja varmaan pian myös sävelmin.

Ihmisen kiinnittäminen johonkin tiettyyn vuoteen on mielivaltaista ja johtaa sattuman korostamiseen. Kuusen henkilöön kuitenkin liittyy raittiusliike – hänen isänsä oli liikkeen suuria nimiä – 30-luvun äärioikeistolaisuus, johon hän osallistui täysin rinnoin, sitten sotien jälkeen käänne yhteiskuntatieteisiin ja sangen menestyksekäs toiminta valtionyhtiössä eli Alkon eri tehtävissä, lopuksi pääjohtajana.

Erikoista mutta tyypillistä oli huippueliitin edustajan siirtyminen demariksi ja myös se käsitys, joka hänellä oli itsellään ja jonka Tuomioja näyttäisi jakavan, että hänen Kekkosen aikaan sattuneen kuningasitiensä katkaisi lähinnä ay-liike. Muistelen kyllä kuulleeni, että myös työnantajapuolella käsitettiin hyvin se irrationaalinen puute, joka miestä rasitti. Kaiken jälkeen – hänellä ei ollut karismaa.

Karismalla tarkoitan tässä yhteydessä aivan yleiskielisesti henkilötyyppiä à la Timo Soini. Vaikka hän puhuisi millaista pötyä, hän on sivulliselle eli periaatteessa nyrpeällä katsojalla mielenkiintoa herättävä ilmestys, jonka rinnalla joku Halla-aho on kuin nurkkaan unohtunut kenkä.

Kuusen keskeinen teema kulttuurievoluutio on edelleen tärkeä näkökohta, mutta haluaisin tässä tuomita koko merkittävän elämäntyön. Väitän että työ oli tärkeä mutta rapistuu nyt rauhallisesti sivuraiteella.

Ongelma oli tutkijan oma rationaalisuus ja ehkä hänen siitä noussut liiallinen uskonsa ihmisten rationaalisuuteen.

Näin ajatellen ei tarvitse vedota 1900-luvun suuriin mielipuoliin eli mittaamatonta kärsimystä aiheuttaneisiin diktaattoreihin.

Myöskään se rationaalinen tiede, jonka nimeen esimerkiksi itse vannon, ei ole todellisuudessa rationaalista eli pääasiassa järkeen perustuvaa. Se ei ole sellaista edes niin sanotuissa kovissa tieteissä. Esimerkiksi kosmologiassa ja biologiassa on edelleen paljon sellaista, mikä ei ainakaan perustu järkevään päättelyyn ja siis kärsivälliseen älylliseen rakennustyöhön, vaan pikemmin häirikkö-ilmiöihin, joiden takaa alkaakin paljastua kaikkien yllätykseksi todella merkittäviä asioita.

Lisäksi on suurin määrin lapsellisia kysymyksiä, joihin vastaaminen onkin aika vaikeaa. Onko vesi märkää? Miten siis kaksi normaalisti näkymätöntä kaasua muodostaa jotain sellaista, että siihen astuttua on pantava sukat kuivumaan?

Onko tyhjiö tyhjä? Tyhjä lienee paikka, jossa ei ole hiukkasia eli ainetta, mutta entä energia, esimerkiksi kentät? Ja kun aine ja energia ovat matemaattisesti toisiinsa kytköksissä eli tavallaan sama asia. Ja kun on kaikenlaisia virtuaalihiukkasia, jotka tulevat, menevät ja posahtelevat tavalla, jota Aaro Hellaakoski ei osannut kuvitellakaan.

Kokeellinen johdatus kysymykseen vedestä, josta on Philp Ballin hieno kirja, on helppo. Tiputa muutama pisara vettä päällesi. Vähän ajan kuluttua vesi ei tunnukaan märältä. Se aistihavainnoista ja niiden kestävyydestä.

Muissa tieteissä on vallan tavallista, että jokin kohistu uusi oivallus kuivuu kuin puro erämaahan. Joskus kokonainen ala ammattikuntineen, esimerkkinä jälleen freudilainen psykoanalyysi, saa luovuttaa osan menetelmistään kollegoille, ja itse vallankumoukselta tuntunut uusi oppi alkaa unohtua.

Vai onko ongelma sama kuin D. Dennettiä lukiessa mieleen tuleva: voiko tietoisuutta tutkia tietoisuudella? Sitä tulee mieleen, että pitäisi olla jokin vertauskohta tai välne. Kun ei hampaitakaan puhdisteta hampailla, vaan harjalla


31 kommenttia:

  1. Vertauskohta tai väline olisi ehkä suhde. Tarkkailija ei voi tietää kaikkea tarkkailtavasta. Tämän totesi jo Werner H -vainaa. Tarkkailija tarkkailisi ennemminkin suhdettaa Tarkasteltavaan. Ehkä tässä on jotain samaa kuin kaksinkertaisessa kirjanpidossa. Omaisuudesta saa paremman käsityksen tarkkailemalla omaisuuden ja kassavirran suhdetta. Tyhjiö olisi tyhjä tilan suhteessa hiukkasiin muttei tilan suhteessa kenttiin. Vesi on märkää veden ja kintun pinta-alan suhteessa.

    VastaaPoista
  2. Luen parhaillaan Platonin Parmenidesta, joka sekin tavallaan käsittelee näitä asioita.

    VastaaPoista
  3. Halosen tekstiä seuranneesta julkisesta polemiikista pisti silmään yksi asia: Sisäministeriön kansliapäällikkö oli huolissaan joidenkin kristityiksi ruvenneiden kääntymykssen "aitoudesta". Jättääkö islamilainen tuomioistuin tuomitsematta sellaiset islamista luopuneet (ateismikin varmaan riittäisi) joiden luopumisen se katsoo epäaidoksi?
    Sitäpaitsi Suomessakin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu tutkimusten mukaan noin miljoona ateistiksi katsottavaa.

    VastaaPoista
  4. Kun Kuusen "Tämä ihmisen maailma" ilmestyi, sivistynyt seurue keskusteli siitä televisiossa. Yksi kritisoi, että Kuusen tapa puhua ihmisestä yksikkömuodossa kuulostaa kovin raamatulliselta. Tämä jäi mieleen, koska huomasin olevani samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusi käytti toistuvasti lapsesta määrettä "ihmisen pentu" - myös luennoilla, joilla edistettiin ko. muka-kolossaalisen teoksen myyntiä - se takkuili.
      Ihmisen pentu mm. edusti juuri tietoisuuden huomiotta jättävää ideologista näköalattomuutta. Siinä soi jotain siitä voitonriemusta, kun Kallinen ja muut, koko teosofia oli saatu siivottua työväenliikkeen riveistä. Menikö samalla kaikki sydämensivistys?
      Suurteos jätti kylmäksi, sen saa divarista eurolla.

      Poista
    2. Lehmillä, lampailla tai sorsilla ei ole pentuja, mutta kissoilla koirilla - ja ihmisillä on.

      Tässä on takana aivan selvä "biologinen" logiikka, jonka kielikorvamme kyllä heti tajuaa, mutta järkemme ei aina ollenkaan.

      "Siilin pentu" - ei tietenkään. "Leijonan pentu" - tietenkin.

      Poista
    3. Ei ole ihmisillä pentuja. Ihmisillä on lapsia, poikia ja tyttäriä. Siinä mitään logiikkaa kysytä, vaan ihmisellisyyttä.

      Poista
    4. Nippelijuttuhan tämä nyt on, mutta ravintoketjun huipulla, lihaa syövillä nisäkkäillä on pennut. Muilla ei.

      Näin asia on meidän kielessämme varsin laajasti käsittääkseni ollut. Muistan esim. 1900-luvn alkupäässä syntyneen isäni puhuneet pennuista hyvin lämpimään ja jopa rakastavaan sävyyn. "No, sitten se otti akan ja pari pentuakin niillä oli..."

      Mutta sanojen merkitys on toki itse kunkin korvassa. Ponttini on vain se, että Kuusen kritisointi ihmisen pentu -ilmauksen käytöstä saattaa perustua liian suppeaan ja "kuplaantuneeseen" kielen ymmärrykseen ja sisältää jonkin Kuusta kohtaan suunnatun ennakkoluulon, jolla ei ole perustetta, jos Kuuselta voisi vielä kysyä.

      Mutta ainakin nykyään ajan henki on tämä. Yhdestä sanasta otetaan itkupotkuraivarit kontekstista ja koko virkkeestä juurikaan välittämättä. Sitä, että koko kappale luettaisiin, ei voi mitenkään edellyttää.

      Poista
    5. Vihat pihalle, puhumalla siitä selviää?

      Onko sana jäänyt uskotta, usko ja Sana kulkivat ennen yhtämyötä, kuinkas näin on päässyt käymään?

      Ismi se on kun puhuu ja sana sen kun kummittelee eikä tottele.

      Sanonpa jälleen tämän: kuri on monesti väärin ymmärretty sana. Hyvä kuri on opastava, ohjaava, neuvova.

      Hui-hait kielipeleille. Voihan viattomuus, kunniattomuus ja paskanhaju sanonpahan vaan.

      Sekin seisoo siellä Raamatussa. Onko päässyt muodostumaan uhkia joita ennen ei ollut?

      - Kansakoulu?
      - Konekivääri?

      Sarjatyönä valmistettuja sanoja.

      Johan tässä alkaa kaivata rasvanippoja leukapieliin.

      Paljaimmillaan sana on aika paha, ja hyvä siinä.
      No tehdääns selkoa: miksi on tarpeen vartioida ostoskeskuksia? Koska on järjestyshäiröitä. Ja miksipä ei olisi, onhan niillä työllistävä vaikutus... hoplaa, siinä se kierre törröttää asian ympärillä. Miksei uskota ja totella? No kun voimankäyttö on kielletty, ei ainakaan toisten lapsia saa lääppiä, näitä on kuulkaa kaikkialla, ihan hirmuisia petoja justiisa joo... niitä lykkää joka hiekkalaatikon laidasta sisään, ihmekö se sitten on kun laatikon laatijankaan laatikko ei pidä edes pieniä kiviä.

      Tässähän se on sitten koko kakaralauman pelin paikka. Hoksaavaisia ovat. Lupa heruu kun jaksaa vaan että nunnuka-nunnuka-lailaa-lailaa, lähemä Luostolle lystin pithon, meillä on kaikki oikeudet mutta rahapa ei riitä, pyyäme sitä lissää...

      Puhuttelevat "anteeks-mut", no minä yleensä vaan että: "mees ny ensin tekemään jotain tuhmuuksia ja kadu niin katellaan saatko anteeks...

      Poista
    6. Matia K:lle:

      Jos alat sanavalintoja määrittelemään oikeiksi tai vääriksi joidenkin mielestäsi loogisten päättelyketjujen mukaan, menet metsään ihan varmasti, ekassa mutkassa.

      Kielen kehittyminen on kulttuurillinen prosessi. Ei matemaattinen funktio. Kyllä kapakkakeskustelun aiheesta saat aikaiseksi, jos väität että ihmisen poikasia kuuluu nimittää pennuiksi. Toisaalta saatat samalla sananvalinnalla myös saada vähän ärhäkämmältä naapurin lasten isältä nekkuusikin, mikä saattaa olla vain ihan sitä mitä tilasitkin.

      - jos niin kuin katsotaan kuka on ravintoketjun huipulla...

      Poista
    7. "Jos alat sanavalintoja määrittelemään oikeiksi tai vääriksi..."

      Tämä ketju on jo vanha ja joutanee unhon yöhön. Mutta kuittaan nyt kuitenkin, että tarkoitukseni oli nimenomaan päinvastainen. Peräänkuulutin suvaitsevaisuutta ja laaja-alaisuutta tässä yhä suvaitsevaisemmassa maailmassamme, missä yhteen yksittäiseen sanaan ei tartuta, vaan nähdään koko konteksti laajasti (vai miten se oli?).

      Tarkoitin, että "ihmisen pentu" voidaan ymmärtää myös - siis myös - hyvin positiivisena, kunnioittavana ja lämpimänä ilmauksena. Niin se itse olen omaan kielikorvaani oppinut. Ei tässä sen kummempaa.

      Siitä olemme siis samaa mieltä, että omaa "oikeaa tulkintaa" ei pidä pitää ainoana oikeana.

      Poista
    8. Pomppulinnanherran hermosavu liuruaa konepellin alta.

      Poista
  5. JK: "Onko tyhjiö tyhjä? Tyhjä lienee paikka, jossa ei ole hiukkasia eli ainetta, mutta entä energia, esimerkiksi kentät?"

    Jos jokin kuutiometri avaruudessa olisi oikeasti ihan tyhjä, niin ettei siellä olisi edes niitä virtuaalihiukkasia - niin silloinhan edes sitä kuutiometrillistä "tyhjää tilaa" ei olisi olemassa? Vai mitä sanoo nykyfysiikka tällaisen "tyhjän tilan" luonteesta ja olemuksesta?

    Mutta etteikö Hellaakoski osannut kuvitella hiukkasten virtuoosimaisia posahduksia... Näin hän kuvittelee Pisarassaan, ja päättää huiman visiointinsa tavalla, josta jopa Hawking olisi kateellinen:

    Alkukotiin avaraan
    kaikki kerran kutsutaan.

    Muutamille juottavat
    nyt jo valtajumalat

    pienen kastepisaran,
    tuskallisen, ihanan,

    johon hiljaa liukenet
    – tahtonetpa taikka et –

    jonka kylkiin kuvastuu
    taivas, maa ja kaikki muu.

    Pieneen, pieneen pisaraan
    maailmat saa mahtumaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan se, kosminen angsti - joka seuraa olemattomiin kuolossa katoamisen uskoa.

      Poista
    2. Tyhjö ei ole lainkaan tyhjä nykyisen "tietämyksen" mukaan. Se sisältää valtaosan maailmankaikeuden kaikesta romusta ja energiasta. Kuutiometriä kohden ainetta on tietysti hyvin vähän. Sen erityisominaisuuksia ovat esim. se että se ei säteile itsessään mitään, sen lämpötila on absoluuttinen nollapiste, koostuu aineesta jota ei vielä tunneta, ei vuorovaikuta tunnetun aineen kanssa juuri lainkaan, edustaa alinta energiatasoa eli ei voi pudoa enää alempaan energiatilaan. Sen havaitseminen on erittäin vaikeata muttei mahdotonta. Sillä on massatiheys ja se on keskeinen seikka. Arvellaan että pienessä mittakaavassa esiintyvä Casimirin voima olisi peräisin tyhjöstä. Suurin vaikutus tyhjöllä ihmiskuntaan lienee tällä hetkellä sen aiheuttama suuri mielenkiinto ja kiihkeä tutkimus.

      Poista
    3. Tämä on tietysti totta. Fyysikoiden tyhjiö ei ole tyhjä. Tähyilin kuitenkin hieman eri suuntaan. Yritän selittää mihin:

      Nykykäsityksen mukaan ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa eikä tilaa. Se ei siis tapahtunut missään, vaan laajentuessaan kosmos loi ajan ja tilan.

      Niinpä ei voi olla "täydellisen tyhjää" tilaa, ei edes kuutiomilliä, koska "tila" kuuluu tähän olemassaolevaan maailmankaikkeuteemme, ilman sitä ei koko käsitettä olisi. Tästä onkin lyhyt matka pohdiskella, mitä on perimmäiseltä luonteeltaan se mitä kutsumme "tyhjiöksi".

      (PS. Okkultistit ovat kautta aikojen väittäneet, että "aika" ja "tila" ovat yhtä, saman asian kaksi eri puolta, ja tähänhän viittailee nykyfysiikkakin. Hawking mm. päätteli kerran, että jos avaruus alkaisikin kutistua, ehkä myös ajan suunta muuttuisi.)

      Poista
  6. "Tämä ihmisen maailma" sisältää paljon hyödyllistä, mutta en ole varma, ymmärsikö Kuusi evoluutiota koskaan.

    Kulttuuria ja taloutta voi suunnitella. Kunhan ottaa huomioon sen, että luonnonvarat eivät ole rajattomat, eivätkä edes, uskokaa pois, kuolevaisen tarpeet.

    60-luvun sosiaalipolitiikka sopisi 2020-luvun sosiaalipolitiikaksi monin paikoin, muualla.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  7. 60-luvun sosiaalipolitiikka ei ole Nato-yhteensopiva, joka edellyttää jäsenmailta alistumista markkinatalouteen. (Toisin kuin YYA)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natofattapummologian dosentit onki aika välk-välk taas... käyny taas irrottelemassa yhteensopivia osia varmaan.

      Niin, ja kasakka viekin loput. Pulteista pulaa?

      Heti arvaa kuka soittaa taas toista viulua.

      Poista
  8. Kerrotaan, että Pekka Kuusen äiti valitti pojalleen tämän lukevan Raamattua aivan liian vähän. Tähän Pekka vastasi kirjoittavansa oman Raamatun.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väinö Linnan lopulla elämäänsä sanottiin (tämä on sisäpiirintietoa) yrittäneen jotain samaa, valitettavin seurauksin.

      Poista
  9. Tämä nobelisti Milton Friedman'in kiteyttämä "free to choose" on kaiken pahan alku, kun ihmiset voivat mm äänestää täysin "väärin".

    Komentotaloudessa ja diktatuurissa pyritään eliminoimaan "väärät" aikomukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ironiseksi tarkoitettu kommentti yrittää peitellä vapauden käsitteen monimutkaisuutta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

      Amerikkalainen yhteiskunta perustuu vapauden (tahalliseen?) väärinymmärrykseen ja myös friedmanilainen utopia kahlitsee ihmistä monin tavoin.

      Poista
  10. Onko tyhjiö tyhjä?

    Tyhjiö on tyhjä, jos sen reunat käsitetään tyhjiön osaksi. Mutta niinhän ei ole, koska tyhjiössä ei voi olla osiakaan. Tyhjiö on ei mitään ei missään.
    Odotan Nobelia.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks se Bob jo käyny hakeen sen tyhjiönoobelin?

      Poista
  11. Mielenkiintoiset veljekset Pekka ja Matti Kuusi.

    Viimeksi mainitun kanssa kävin mielenkiintoisen puhelinkeskustelun Tyrjän rykmentin komentajasta.

    Tavoittelin häntä vielä puhelimitse koskien samaisen rykmentin esikunnassa palvelleen sotilaan haavoittumista. Tavoitin vain hänen vaimonsa, joka osasi neuvoa oikean henkilön pakeille. Hämmästyin miten hyvin myös hän oli perillä kyseisen rykmentin asioista.

    VastaaPoista

  12. Aravakoteja rakennettiin 1960- ja 70-luvuilla 420 tuhatta. Kuinka se oli mahdollista ? Sivistymällä. Divarien ylimmiltä hyllyiltä ja perimmäisistä nurkista löytää yhäkin pölyttyneitä kulttuuri-ihmisen evoluutiota kertailevia kirjoja suomeksi, usein saksasta käännettyjä.

    Timo Soini livautti taas vastaanpanijan tukehduttavan luonnonlain ilmoittamalla ykskantaan että emme voi jakaa ellei joku ole ensin tiennannut. Tällaista ruista eilen puivat.

    Vanhoja ihmistymisen alkuja kertaileva Ann Pettifor tietää kuitenkin mitä räätäli Halmeen kirjakaappi sisälsi. Pieni kirja on tältä vuodelta.

    Pettifor ilmoittaa monilta vastakarvan nostattavasti että raha ja luottoinstituutio ovat suurimpia kulttuurisaaavutuksia. Lainaan riihessä nokeentuneille pari raikasta lausetta heidän peseytyä.

    Terveen yhteisen luottojärjestelyn vallitessa pystymme mihin vain. Vain luonnon ja ihmismielen laatu panevat aitaa, vihanpito ja pakkanen tai kituvaksi kaskettu maa.

    Asia on näin koska suuremmoisessa sivistyspyrinnössä osuimme rahasyteemiin, jossa raha tahi luotto ei ole tulosta taloudellisesta toimeliaisuudesta, toisin kuin moni kuvittelee. Raha tulee ensin ja luo taloudellista toimeliaisuutta.

    Ja se saavutus? Se että raha on nimenomaisesti muuta kuin niukka kulta tai rajallinen pakkotyö, väkisin teettäminen ruuan ja suojan poisottamisen uhalla. Nämä tuloloukut ja muu huonoimpien päälle käyminen ovat rumaa vänkäämistä. Sitä rumenpaa kun samalla sankareiksi otetaan luottoysteemin suuremmoisuudesta itselleen ahnehtivat. Useinhan se tapahtuu pienimpiä varpaita tallomalla. Ja heikoimmat päät syyllistämällä.

    Charles Goodhart sanoo pienen kirjan sisältävän paljon ylistettävää, mukaan lukien sen, että kirjoittaja näytää kuin hirvittävän väärin alaa dominoiva dogmi esittää rahan ja pankit.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  13. Tietoisuuden avulla voi vain ihmetellä tietoisuuden olemassaoloa. Tämän selventää filosofi, tietoisuudentutkija Thomas Nagel erinomaisessa kirjassaan Mieli ja Kosmos. Dennett otti siitä herneen nenään.

    VastaaPoista
  14. Parkuuko tuo toinen 5-kymppinen? Tuo toinen vauva on hiljaa kuin enkeli jolta on siivet pudonnut. (mutta onpahan tutti)

    VastaaPoista