Sivun näyttöjä yhteensä

3. marraskuuta 2016

Sinä et ole sinä




Minulla on periaatteeni. Ellette hyväksy niistä tai pidä niistä, voin muuttaa ne. Guggenheim-museo on koko ajan tuntunut epämiellyttävältä tavalta rahastaa ensin suomalaisia ja sitten täällä käyviä turisteja.

Luettuani että Erkon ja Herlinin säätiöt tulevat rahoittamaan hanketta merkittävillä rahasummilla, muutin mieleni. Ajatus onkin hyvä. Kannatan sitä,

Eilen oli tilaisuus keskustella ihmisistä. Olimme laatineet ainakin tuhat yhteenvetoa erilaisista ihmisistä, keskustelukumppani haastattelujen pohjalla, minä oikeudenkäyntien ja niissä nähdyn ja esitettyjen asiakirjojen.

Kun puhuttiin työhönottohaastatteluista eli rekrytoinnista, kerroin vanhimpien kauhavalaisten menneen aamulla ”työntämään” ja romahtaneen illalla savisissa saappaissaan emänään perintöryijylle työntämisestä uupuneina.

Raataminen puolestaan tarkoitti kerran samaa kuin kirjakielen viertäminen, kaskessa palavien puiden kääntelemistä, ja se vasta pirullista tekemistä oli. ”Raatajat rahanalaiset” on kuuluisa maalaus.

Tänään luin erittäin hyvän lehtijutun naisesta, joka selvittelee sosiologian keinoin väitelleenä tohtorina luokkaeroja. Hän on talonmiespariskunnan tytär Savonlinnasta ja tietää siis paljon myös omasta kokemuksestaan.

Itse olen kiitollinen vuosistani Lappeenrannassa. Tietysti opetin vain ylioppilaita. Se on teknillinen yliopisto. Opiskelijoiden koostumus ja ilmapiiri poikkeaa paljon Otaniemestä. Otaniemi poikkeaa paljon Cambridgesta ja nämä kaikki Berkeleystä.

Kuten Hemingway sanoi, ei kukaan ihminen ole Robinson Crusoe.

Lisäisin siihen, ettei kukaan ole liioin kapteeni Nemo.

Lahjakaskin ihminen kuolisi bilhartsiaan tai toisintokuumeeseen autiolla saarella, ja hänen tiettävästi yksin toteuttamansa sukellusvene menisi pohjaan kuin kivi möhkökalojen ihmeteltäväksi.

Tarjoan Guggenheimiin puukkojani, sitten kun museo on valmis. Minulla on niin hyvä onni, että vaikka en ehkä jaksa olla menemättä Ateneumiin katsoman Modigliania, ne kolme tai neljä parasta puukkoani tuottavat sen taiteellisen juhlan, jota joskus kaipaan.

Lämmitti sydäntä, että eräät poliitikot pääsivät nyt sanomaan, että tavaroitten töllistelyyn ei panna valtion rahoja, ja antoivat ymmärtää, että sikäli kuin heistä riippuu, ei kenenkään muunkaan.

Ymmärsin tämän jo Aukustin kioskilla, tai ehkä Litmasen. Juopot ja pojat sanoivat, että kaikkein kauheinta on se sipelius, ja yksi juoppo näytti laulamalla – lauluksi minä sen arvelin – millaista se sipelius säveltää, ja olimme kaikki samaa mieltä, että kamalaa on, niin kuin herrojen kotkotukset yleensäkin.

Haluan siis yksityisiä nautintoja toisten, huonotuloisempien veronmaksajien kustannuksella? Juuri niin. Ja kuvittelen, että minulla on parempi, ehkä aivan malliksi kelpaava maku suhteessa kulttuuriin ja taiteeseen? Sitä kuvittelen.

Miksi kenenkään kannattaisi ottaa tällaista kuuleviin korviinsa? Siksi että ihmisillä on uskomuksiin perustuvia arvojärjestelmiä, joista yksi on kouluttautuminen. Sitä voi harjoittaa työpaikoilla tai koulutusta antavissa laitoksissa. Olen ajautunut jälkimmäisen piiriin, mutta ei edellinenkään ole vieras.

Arvo tarkoittaa jotain sellaista, mikä ei ole totta. Arvoja ei voi todistaa etenkään samalla tavalla kuin voi todistaa, että puuruuvin päälle astuminen paljaalla jalalla tekee kipeää.

Entisen, nyt meiltä katoamassa olevan työväenluokan piiristä ponnistaneet tohtorit ovat kaikkein hurjimpia. Heitä on muuten varsin paljon, ja heitä on kaikkein korkeimmissa tehtävissä. Äkkiä miettien tulee heti mieleen muun muassa yliopiston rehtoreita. Sitten on näitä toisia, jotka ovat soljuneet opintoihin ja asemiin. Suomessa heitä ei ole kauhean paljon ja meillä on perinne, etteivät he pidä tavatonta ääntä taustastaan.

Kun aloitin työntämisen (vanha kauhavalainen muoto sanasta ”työskennellä”), tutustuin ihmisiin, joiden suvussa oli ollut sata vuotta professoreita. Se oli kiinnostavaa. Olin nähnyt irrallaan kulkevia professoreita vasta muutamia viikkoja ennen kuin menin töihin sinne Otavaan 1964.

Kuten tapaan toistella, isäni oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas, ja samassa yhteydessä kirjoitti tätini Piku (Aino) oman sukuhaaransa ensimmäisenä.

Häpeäkseni löysin tietokoneeltani anomuksen, jonka mukaan olin kerran hakenut apurahaakin suomalaisen keskiluokan nopean nousun kuvailemiseen, joka tapahtui sotien jälkeen. Apurahaa ei myönnetty. Omassa sukupolvessani eli näiden kouluttautumattomien lapsissa on esimerkiksi tohtoreita niin että päät yhteen kolisevat.

Olemme päässeet helpommalla, koska tie on ollut valmiiksi aurattu. Paavo Alkion muistelmateoksesta (”Sotatuomarin päiväkirjat”) luen rivien välit. Kirjoittaja oli Santeri Alkion poika ja tuleva hovioikeuden presidentti. Hänen työtovereinaan oli näitä silloisia ja tulevia yhteiskunnan huippuja, mukana tietenkin asiaan kuuluva määrä kusipäitä. Lukijan mielenkiintoa pitää hyvin yllä kertomus vaikeuksista divisioonan komentajan kanssa, joka oli jääkäri, luonnevikainen ja erittäin huonosti koulutettu.

Tarina jatkuisi. Kun tuo kelju kenraali oli ollut myös puolustusvoimain komentaja, hän ampu itsensä (haimasyöpä), ja hänen pojastaan tuli hyvin merkittävä, viisas ja humaani lääkäri, joka toimi Töölön sairaalassa. Tunsin miehen.

Juuri niin se menee. Sinä et ole sinä, vaan taustasi, mutta sekä muinaismarxilaisten että nykysosiologien tulkinnat koskevat vain suuria joukkoja. Vapausasteita on ja poikkeuksia riittää. Näitä nousun väyliä pitää auki muun massa Guggenheimin museo. Siksi sitä niin vastustetaan.

40 kommenttia:

  1. Onko Guggenheim onnistunut missään muualla kuin Bilbaossa?

    Mistä löytyy semmoiset 500.000 kävijää vuodessa, kun Ateneumkin on jäänyt huippunäyttelyissänsä jatkuvasti alle 500.000 kävijän? Kiasma jää yleensä alle 200.000 kävijän.

    Miksei Guggenheim-säätiö rakenna museota omin varoin, jos kyseessä on varma ja hyvä liiketoiminta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuosta guggenheimin rakennuksesta tuli heti mieleen sintolainen temppeli. Liekö se tarkoitus.

      Poista
  2. Minä kuulun ilmeisesti niihin harvoihin, joka ilostui, kun kuuli Guggenheimin uudesta suunnitelmasta sen saamiseksi Suomeen, Helsinkiin. Tuntui kuin aurinko olisi pilkahtanut pilvien välistä. Synkkä mieli valostui ja KIITÄN niitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet ajaa asiaa hyvään suuntaan.

    KIITÄN myös niitä yksityisiä ihmisiä, jotka ovat paljoudestaan valmiit antamaan suurehkoja summia tähän hankkeeseen. Ja joku säätiökin on mukana. Itsekin olisin valmis laittamaan roposeni haaviin, jos tulisi joku kansalaiskeräys.

    Kulttuurin arvoa ei voi mitata rahassa, niin kuin ei elämänkään. Kuolemaa sen sijaan voi arvioida, kuinka paljon se tulee maksamaan jälkeenjääville. Se on kuulema kallista touhua! Ei kannattaisi kuolla!

    Ajattelen lapsia ja lastenlapsia ja niiden lastenlapsia. Olisi hyvä juttu, kun he voisivat astua valoisaan, korkeaan tilaan ja katsella suurista ikkunoista merelle päin. Siinä sivussa he voisivat katsella kansainvälistä taidetta, ja ehkä innostuakin siitä! Itsekin haluaisin sen huoneiden korkeuden ja tilavuuden kokea. Se on elämys, uskon.

    Näissä mietteissä toivon ja jään odottamaan Guggenheimin tuloa. Welcome Guggenheim! Welcome!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista! Nyt olen aivan ällikällä lyöty.

      Poista
  3. Itse luen ison Geen populaarin alueeseen ja juuri siksi kannatan sen rakentamista. Jessus mun vereni kuinka Oopperaakin vastustettiin, ja nyt sinne hiihdetään kiltisti koska se on. Moderni (siis suomaalaisille: 1880-lukua uudempi, ja ei suuriruhtinaskunnassa maalailtu) on tällä venäjän mantereen niemellä niin hukuksissa että, jollemme ota lukuun muutamia hämärähköjä pohjanmaalaisia pirtinkulmia ulkoa ja sisältä, ruskein värein sudittuna, löytynee vain oudoista alan lehdistä.

    Joten jos joku niitä nuorempi truuttaa torvehensa ei siltä pidä areenaa puuttuman. Josta tulee mieleeni: oletteko te muut lukijat edes suunnilleen kartalla modernin taiteen suomaalaisesta nykytilasta a la ARS 2017? Minä en, ja se vähän hetkahduttaa.

    VastaaPoista
  4. Tuli mieleen Suuri Modigliani-huijaus. Mitä eroa muuten on kirkolla ja taidemuseolla tai toisena esimerkkinä, uskovien ylistystilaisuuksilla ja Musiikkitalon konserteilla.

    VastaaPoista
  5. Täällä äärityöväenliikkeen koemelukeskuksessa kummitteli räyhähenki ejektoiden muuten vakaassa epäjärjestyksessä olevasta lundiasta (pohjoisen puoli - tiede, taito, taide, sadut, runous, kenraalit, sota, runous, sanakirjat, puuhevonen, Suomen lippu) Tuomo Polvisen Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-44. En säikähdä pienistä mutta se veti mukaansa K.A. Fagerholmin Puhemiehen ääni ja joko nämä tai toinen näistä otti pompun Milestones in mass communication research:ista. Epäilen Polvista, Fagerholmin olen lukenut ja sen pitäisi olla jo asettunut. Olipa ilmiö. Kiilasin kiukuttelijat Hildegard Knef:eillä paikoilleen, ähäkutti. Tottelivat. Hyvä Hildegard! Kyss och puss och kram.

    Merivesikylpylä ehti ensin, Guggenheimolaisten mörskä saanee kaavaillun paikkansa sieltä katsoen näköetäisyydeltä. Musta on muotons' jos kilpailun voittaja valitaan. Pitäisin parhaana paikkana väestöjakauman ja liikenneyhteyksien kannalta katsoen Ruskeasuon liikennevarikon tonttia. Turistijoukoistakaan ei olisi niin riesaa.
    Vielä: miksi Kauppatorin vesipostista tulee vettä lirisemällä? Missä reipas putkipaine? Kaikissa muissa on painetta niin että maiharin naruista aukee solmut mutta ei Kauppatorin postissa. Mikä on, kure pois rööristä! Odotellessa että vähänkäytetty keputin täyttyy selästä ottaa ja perunoihin ilmestyy ituja.

    Siihen altaan puuroon minua ei saada ellei siellä ui kapsäkillinen julkaisemattomia Kemppisen bloggauksia.
    Aion vastakin uida jääräpäisesti linnakkeen uimaportaiden kautta hiljakseen lillien ja ehkä hiukan sukellellen. Suokin kaupassa oli Gifujen kohdalla selvästi huomattavissa että kak pastill. Makes one wonder. Leijona tervapastilleja olla pitää, niitä ketaleita saa nyt myös vihreinä. Miten voi olla taas näin, eikö olisi ollut parempi kaikki niin kuin ennen kun kaikkeen auttoi kun vaan söi niitä niin että vieraat kissat säntäsivät talojen pihoista pyörän perään ja kirjaston hälyttimet pälähtivät soimaan.

    Taas lisää kulttuuria vaikka ei edellisiäkään ole käytetty loppuun asti. Protestoisin varovaisesti, Halsti näyttää olevan liikekannalla enkä tiedä totteleeko se edes Mikko Juvan ja Keijo Korhosen parivartiota.

    VastaaPoista
  6. Mitä Guggelheim itse panostaa seiniin? Kaupunki 80 M€, säätiöt 15 M€ ja velkaa 35 M€. Kenen piikkiin velat? Kuka maksaa kiinteistönhoidon, sähkön, vedet, lämmön ja henkilöstökulut? Veronmaksajapa tietenkin.

    VastaaPoista
  7. Tohtoreista puheen ollen. Satuin näkemään eilisen A-studion, jossa käsiteltiin venäläisten maakauppoja.

    Asiantuntijaksi oli kutsuttu Joensuun yliopistossa 25 kesämökkikaupasta väitellyt nainen. Työtään varten kertoi haastatelleensa jopa seitsemää henkilökohtaisesti.

    Kyse oli varmaankin viattomimmasta päästä olevat kaupat.

    Näin maallikkona jäin ihmettelemään miten näin simppelistä aiheesta voi saada tohtorin hatun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 2. maallikko arvailee:
      -kesämökkikaupan kupla
      -hattujen liikatuotanto
      -kevyttohtorius
      -Venäjä

      Poista
    2. Suunnilleen samalla metodilla väiteltiin Itä-Suomeen naiduista venakoista. Tulos taisi olla, että muuten on harasoo, mutta olisi hyvä, jos saisi baabuskan hoitamaan lapsia.

      Poista
    3. Tasa-arvo ja pian. Akat mukaan synnytykseen.

      Poista
  8. Nykyhallituksen asennetta kulttuuriin ja sivistykseen ei olisi uskonut vielä kovinkaan kauaa aikaa sitten lainkaan mahdolliseksi. Suoranainen viha ja ahneuden prinsiipiksi korostava typerä ymmärtämättömyys pitävät maassamme nyt valtaa.

    Perussuomalaisten asenne ei yllätä. Puolueen kannattajien pääjoukon mielestä kouluja on turha käydä. Konetta osaa ajaa ja rakennushommia tehdä vähemmälläkin. Kouluttautuneet ovat jotenkin epäilyttävää porukkaa. Yliopistossa ihmisistä tehdään punavihersuvakkisetavegaaneja. Perussuomalaista ajattelua ohjaa työtätekemisen kunnollisuuden eetos. Työtä ovat oikeat työt, joista käteen jää jotain konkreettista. Älykännykätkin ovat ahkerien käsien tuottamia - ei niitä ajattelemalla ole tehty. Vaikka elintaso on Suomessa puolessatoista sadassa vuodessa huimasti noussut, ei se perussuomaisessa katsannossa ole suurta muutosta saanut aikaan. Tarpeentyydytyksessä riittää kun on ruokaa ja vaatteita ja lämmin kolo asua. Mitään kovin monimutkaista ei tarvitse puhua - ei puhunut Koskelan Jussikaan eikä koko sukukunta. Miksi tavallisten ihmisten pitäisi rahoittaa helsinkiläisten herrojen kotkotuksia!

    Keskustassa puolestaan valtaa pitää lestadiolaisporukka - tai ainakaan heitä ei voi mitenkään loukata. Kuunnelkaapa miten johtavat keskustapoliitikot puheessa lässyttävät - verratkaa lestadiolaisten puhujien puhetapaan, ääntämykseen, nuottiin ja sanastoon. Lestadiolaisten henkinen elämä on melkoisen kapeaa. Sielläkin konkreettinen työ on arvossaan. Työnteko aloitetaan nuorena ja vaurastuminen on tärkeää. Vaurastuminen osoittaa hyviä välejä Jumalan kanssa. Älyllinen kapasiteetti käytetään seuroissa istumiseen, jossa kehäpäätelmällä vahvistetaan opin oikeutta ja oikeutusta. Muu ajattelu - kirjat, elokuvat etc. vie johtaa ajatukset pois Jumalasta ja siksi syntiin. Lestadiolaiset eivät perehdy filosofiaan eikä yhteiskunta- ja humanistisiin tieteisiin - Raamatussa on kaikki. Akateemisista ammateista hyväksynnän saavat käytännölliset alat - lääkäri, diplomi-insinööri ... siinäpä ne. Ja kepulaiset asenteet sekä käytännön politiikka tulee tuolta.

    Kokoomuksella oli ennen sivistyspuolueen maine. Se johtui talouselämän vaikuttajaporukan ulkopuolella laajimman kannattajapohjan muodostaneista oppikoulunopettajista. Muutoinkin puolueen kannattaja- ja poliitikkokunta oli sitä väkeä, joilla on ollut halua ja taipumusta joko itsellä tai perhetaustasta johtuen itsensä kehittämiseen ja eteenpäin menemiseen. Mutta ne ajat ovat menneet. Kokoomusta äänestävät insinöörien kanssa olevat lääkintäjumpparit - pikkupomomiehen palkalla maksettu omakotitalo ja keskiluokan auto sekä työasuna valkoinen takki todistavat yläluokkaisuudesta, jolla henkisesti asemoi itsensä paremmaksi kansanosaan. Kulttuuriakin harrastetaan "Haluatko miljonääriksi" verran. Valtaa kuitenkin pitävät - Loka-Laitisen termiä käyttääkseni - kauppakamarijupit. Näille politiikka ja sen liepeillä hääriminen on oman pyrkyryyden ponnistusalusta. Elämän keskiössä näillä kokkareilla on mm. 1) alla on enintään kolme vuotta vanha kaikilla herkuilla varustettu premiumauto, 2) harrastuksena jääkiekko - joku muu tietysti maksaa aitiopaikan ja jälkitarjoilutkin. Siinä sitten sumplitaan bisnekset. Aku-Ankan taskukirjojakin on luettu.

    - -

    Toivottavasti Guggenheim etenee - aiemmin olen ollut melko välinpitämätön, mutta kantani on muuttunut: vaikka ihan vaan persujen harmitukseksi.

    Kirjarovioita ei vielä tarvitse pelätä täällä Suomessa. Miten käyneen jenkkilässä.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tämä ei ole rasistinen vihapuhe, mikä on?

      Poista
    2. Hieno kirjoitus täällä kommenttipalstallakin! Jos vielä saisi vastaavat pätkät vasemmistopuolueista. Valitettavasti kulttuurin ja sivistyksen vastustus yhdistää hallitusta ja suurta osaa oppositiosta.

      Poista
    3. Antti löi lekalla päähän ja melko hyvin osuikin, mutta jätti huomiotta sen, että Suomen suurella maaseudulla äänestetään kokoomusta ja kepua pelkästään siksi, että niin on aina ennenkin tehty, turvallisuussyistä, siitäkin huolimatta, että se on omien etujen vastaista, kuten nykyään näyttää olevan.

      Poista
    4. - ..mutta mikäli minä kykenisin Teille sitovasti osoittamaan että sekä isänne että isoisänne olivat hulluja, äänestäisittekö sitten sosialidemokraatteja?

      - No siinä tapauksessa. Silloin minä varmaankin äänestäisin perussuomalaisia.

      Poista
  9. Minäkin luin talonmiehen tyttären tarinan. Hieman kulmiani kohotellen, että vieläkö 70-luvullakin syntyneet kärsivät tällaisista asioista!? Sillä johan me suuret ikäluokat mursimme sankoin joukoin luokkarajat, vaikka jouduimme tekemään ensivalinnan jo 11-vuotiaina. Peruskoulun käyneet voivat tehdä sen periaatteessa milloin vain.

    Työläisperheitäkin oli silloin monenlaisia. Kyllä meillä ainakin luettiin paljon ja kannustettiin lukemaan ja opiskelemaan. Ja naapurustot olivat täynnä vastaavia perheitä.

    Kasvoin pienellä teollisuuspaikkakunnalla, joten en kiellä luokkarajojen olemassaoloa, mutta ei niitä ylittämättöminä pidetty. Päinvastoin ainakin itse pidin jo nuorena itsestään selvänä, että tähtään keskiluokkaan ja sinne pääsee kouluttautumalla. Niin kuin pääsikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elät suurten ikäluokkien harhakuplassa. Enää ei ole mahdollista nousta keskiluokkaan kouluttautumalla, työpaikkaakaan ei joka maisteri ja tohtori saa. Harhama syntyy siitä, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Maailma, suomalainen yhteiskunta on muuttunut hyvin rajusti. Keskiluokasta pikemminkin pudotaan, koska sitä kavennetaan. Tietoisesti. Vihreältä oksalta on helppo naureskella ja vähätellä nuorempia ikäluokkia, ymmärtämättä ja lukematta edes Kontulan kirjaa. Joka voisi päivittää myös suuriin ikäluokkiin kuuluvien maailmankuvaa. Lukeminen kannattaa aina!

      Poista
    2. Kontulan kirja? Kemppinen ja minä viittasimme Mari Käyhköön, josta HS teki artikkelin otsikolla "Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi".

      Kun kyseessä on 44-vuotias ihminen, niin otsikko ja sen takana oleva asenne edustavat minun mielestäni mennyttä maailmaa paljon enemmän kuin oma hämmästelyni.

      Totta puhut siinä mielessä, että me suurten ikäluokkien edustajat, jotka loimme yhteiskunnan, jossa jokaiselle taataan keskiluokkainen elintaso, teki töitä tai ei, elimme suuressa harhakuvitelmassa. Emme tajunneet, että vaikka ihminen saa kaiken ilmaiseksi, hän ei ole ikinä tyytyväinen. Joku toinen saa enemmän.

      Kateus ja ahneus, hilpeä parivaljakko.

      Poista
    3. Jatkan vielä vähän: nykyisin elää ihmeellinen harhakuvitelma suurista ikäluokista. Ikään kuin meille olisi kaikki tarjottu kultalautaselta ja tultu hakemaan kotoa hyväpalkkaisiin töihin.

      Työnhaku on silloin ihan yhtä vaikeaa kuin nytkin. Ja jos töitä ei kotikylässä ollut, niitä lähdettiin hakemaan muualta, jopa ulkomailta. Kuuluin itsekin niihin satoihin tuhansiin, jotka lähtivät tutkinnosta huolimatta Ruotsin tehtaiden liukuhihnalle elantoani tienaamaan.



      Poista
    4. Ad Tapsa: Mielleyhtymä IVO:n Viikin tehtaiden kiertoarinauunin ja 400 t heittopyöräprässin tömähdyksiin, 210 t epäkeskoprässin naksahduksiin ja vieläpä 140 t käsivapautteiseen heittopyöräprässiin on vahva. Melkoinen KTA. Varoketappeja kului tasaiseen tahtiin kun valmistimme tappisilmukoita - ja onko osa yhä varastoituna? - jotka havaittiin maailman parhaiksi. Eristelautasen lasin sisään valettavan osan arvioitu ikä on koko pilarin iän ylittävä mutta tappisilmukan ja kupin yhdistelmä ynnä eristeletkan vaaruminen eivät olleet ratkaistavissa laskennallisin keinoin, vain kokemukseen perustuen.
      Huoletta kutsuttavissa huippuosaamiseksi. Tehtaan alasajon yhteydessä tietämys menetettiin mutta nyt on fiinimmät aineet ja uudet simulaatio-ohjelmat joten eipä ole tarviskaan, teknoromantiikka vie silti muassaan lempeästi kun tuumiskelee kuinka tehtaan väki oli lähinnä paloautonpunaisia kommunisteja. Paitsi sinkkaamo, he olivat happohuuruissaan sitoutumattomia. Sinne se upposi ja slagit ja rasvajäänteet liukenivat altaiden pohjalle. Työparin ladarautaan tosin oli vähällä ilmestyä trukinsarvien reiät kun Onni reippaili sinkattujen osien kanssa rampissa jolle oli satanut lumen mustan jään päälle mutta sitä ei voine pitää sitoutumattomuuden voittona näkemyksellisyydestä, pelkkänä muistutuksena. Että sääkin sitten siinä. Vaikka vain kaksivuorotyötä olikin. Vaan 88 mk KTA. Melkein kaikki meni viereisellä mäellä savuna ilmaan ja pahvitaulun reikiin. Ote oli luja kun pihtejä piteli työkseen. Takatähtäimen säätövara loppui koska piippuaika, mutta nyt menee harrastuksien pariin vaikka politiikkaa piti!

      Poista
  10. Hyvin hieno kirjoitus. Sinulla on sellaista sanottavaa/särmää moraalin suhteen että syntyy usko että ei kaikki ole toivotonta. Sellainen tunne tulee mulle.

    Ps. Luin äsken Peter von Baghin omaelämäkerran. En häntä tuntenut. Filmihullun kestotilaaja olin. Petteri oli kova vittuilemaan, poltti siltoja sekä edestä että takaa, Suomen kokoisessa maassa se on tietysti kohtalokasta. Sympaattinen ihminen hän oli, mielestäni. Tai mitä olen lukenut/kuunnellut. En tiedä.

    Sinussa on samaa, samaa herkkyyttä, vittuilusi vaan on lempeämpää. (Mutta yhtä osuvaa ehkä.) Toivottavasti jaksat blogata, lukemisesi on iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti, mitä meillä oli ennen kun meillä ei ollut Kemppistä? No Flooraa tietysti, kultaseni.

      Poista
  11. nousun väyliä? auki?
    Aha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh.niinpä juuri.pullasormi-ikäluokat ovat juuttuneet omiin muistoihinsa eivätkä tunnista enää tositodellisuuksia.

      Poista
    2. - Hän on hyvä ja sanoo reippaasti Huugo.. Hmm.
      - Kokeillaanpas tällä. Semmoinen kuuden sekunnin puhallus.
      - Puhdas nolla.
      - Kuten tuleekin.

      Taidelato tai taideliiteri, jossakin on oltava vapaan ja viattoman uuden ja näkökantoja avartavan taiteilun tyyssijoja. Voiko olla liikaa? Kysyn vaikka tiedän. Se on sitä aikuisten oikeaa inhorealismia. Kyseessä on semanttinen miinakenttä. Sitä ajatellessakin voi käydä köpelösti.

      Sillä totuus on teidät asettava vapaaksi. Vähän niinkuin varaventtiili, eiks vaan?

      Olen yllättäen päivystävä taiteenystävä.

      Poista
  12. "Guggenheim avaa väyliä..."

    Minusta Guggenheim pitää rinnastaa venäläisten arveluttaviin maakauppoihin.

    Vastustan ehdottomasti kiinteistöjen luovuttamista venäläisille ja muillekin EU:n ulkopuolisille taktisesti tai strategisesti tärkeiltä pakoilta.

    Nykytekniikkaa hyödyntäen Guggenheimille kaavailtu pytinki on ns. kuulohollin päässä kaikesta suomalaisesta päätöksenteosta ja sen valmistelusta. Ja keskeisistä lähetystöistä tässä Venäjän naapurissa.

    Tämä nyt vain siksi, että saadaan uusi näkökulma asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän niitä taideluomia olla pohjoisrannan tiilitaloon tuomassa eikä laivoille. Jos jotain mahdollistakin mahdollisempaa tahdotaan ajatella niin näppärä hajasijoittelu on collateral damage:a ehkäisevä tekijä. Näen sen näin päin, miksen näkisi? Syrjäisissä saunoissaanhan kaikki näitä itsekseen miettivät, hajautettu meditaatiomalli toimii ok.

      Sitten sanon vastustavani pelkkää EU:n päätöksentekoa ollen kansallisten etujen ensisijaisuuden korostamisen puoltaja. Riittääkö meidän puolen härskiys, löytyykö pokerinaamaisia poliitikkoja? Soini-kortti syrjään hetkeksi, mietin sokaiseeko eurostoliiton kimppakiva totuudelta ja jos, mihin määrään? Näyttää politiikan norsujen hautausmaalta.

      Poista
  13. Guggenheimistä on monia mielipiteitä, monimutkaisempia kuin puolesta tai vastaan, usein samalla ihmisellä. Omasta puolestani "the more the merrier". Silti hieman hymyilyttää sellainen henki, että kun tulee Guggenheim, meillä on kaikki, ja ilman Guggenheimia emme ole mitään. Podemme massiivista itseluottamusvajetta. Emme tiedä, miten paljon meitä maailmalla arvostetaan. Emme tiedä keitä olemme. Itsenäisyyden juhlavuonna kulttuuri-identiteettimme on enemmän hukassa kuin sata vuotta sitten. Helsinki ei ole mikään Bilbao. Helsingissä ja Suomessa muutenkin, vaikkapa Mäntässä, on jatkuvasti mahtavia kansainvälisen profiilin taidenäyttelyitä. Amos Rex nostaa tarjontaa sekin. Guggenheim on tervetullut mutta ei mikään käännekohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ateneumissa on ollut jatkuvasti suuria näyttelyitä, Hamissa oli se Ai weiwei, Didrichsenillä Munch, mitä niitä onkaan. Kansallismuseokin tullut taidelinjalle. Ainakin näin tavalliselle ihmiselle tarjontaa on ollut ihan tarpeeksi. Modernia kansainvälistä taidetta kyllä vähemmän. EG

      Poista
  14. . . . jaahas. Ei se Guggenheimi siitä kauniimmaksi muutu, kuka tahnsa sitä rahoitaakin. Ruma, mikä ruma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minun mielestäni, vaan jopa komea, sillai suomalaisella vaatimattomalla vähän latomaisella tavalla, ei liian wau, ei liian korkea, ei häikäisevä mutta tarkoituksenmukaisesti sisältä komea. Kyllä se Etelärantaa kaunistaisi ja Helsingin profiilia nostaisi. Mielelläni minä siellä kävisin, jos helsinkiläiset vaan suostuvat maksamaan, mitä vieläkin vähän epäilen. EG

      Poista
  15. "Juuri niin se menee. Sinä et ole sinä, vaan taustasi, mutta sekä muinaismarxilaisten että nykysosiologien tulkinnat koskevat vain suuria joukkoja." Jostakin mediasta sain tulin tietämään, kuinka, taisi olla Uuudessa Seelannissa, oli seurattu tuhatta ihmistä syntymästä lähtien 40 vuotta. Ihmisten genomit oli selvitetty ja sitten seurattu elämänmenoa eteenpäin. Jos ihminen oli epäonnekseen saanut syntymässä mutatuneita huonoja geenejä ja hänen elinympäristönsä oli myös viheliäinen, niin kyllä tällaisesta lajitoverista tuli jonkin sortin roisto aika voittaen. Mutta jos lajitoveri sai hyvää kohtelua, niin huonojen geenien vaikutus eliminoitui. Eli siis naturella ja nurturella on paljon merkitystä siihen millaisia meistä itse kustakin tulee.
    Mikä tulee kun naalaspolo ja koilaspolo yhdistetään? Paliskunta.

    VastaaPoista
  16. Luokkayhteiskunnan uusi kukoistus on edessä. Ainakin jos on uskominen Nallea. Pahoin pelkään, että Nalle on oikeassa. Alin luokka on ruokajonojen syrjäytyneet. Sitten tulee matalapalkkaiset, joille ei ole varaa(sic!) maksaa sellaista palkkaa, jolla tulisi toimeen ja ruokkisi lapsensa. Valtio maksaa välin, jolla leipä saadaan - ja asunto.

    Suuri on - onneksi - se ylempi keskiluokka(?) joka tienaa hyvin ja jolla on varaa palkata köyhälistöä siivoamaan, pyykkäämään ja leikkaamaan nurmikon. Uusi yläluokka ja sen palvelijat. Toki näissä palveluammateissa olevia kutsumaan muiksi kuin piioiksi ja rengeiksi. Sääty-yhteiskunnan paluu. Teollisuustyöntekijöistä palvelijoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko tuota tapahtuvan. Hyvinvointi veltostuttaa, siinä se suunnilleen on. Tunnettuun voi reagoida järkiperustaisesti. Pres. Ahtisaari taisi mainita tästä jotain otsa tutuissa rypyissä mutta se ei tarttunut muistiin.
      Onpa kyse talodellisesta leveän rintaman ja matalan intensiteetin sodan muodosta tai useamman tietoteknisen kommervenkin tuomisesta rasittamaan perusduunaria on meillä edelleen ohikäymätön etu jota muilla enimmäkseen ei ole, puhdas luonto ja mökit. Luontomme ei muutu. Kotipihan puussa pesivät harakat näyttävät olevan heimonsa kannattajia. Kaksipuoluemallia en ole havainnut. Mikähän olisikaan sitoutumaton harakka? Ruokatietoisuus ylikäy näemmä luokkatietoisuuden synnyn syiden.

      Poista
    2. Luokkayhteiskunta on jo täällä – jopa kansanedustaja Anna Kontula on joutunut turvautumaan leipäjonoon, kuten hän eilen Pressiklubissa paljasti! Eihän se mikään ihme ole, että sääty-yhteiskunnan alakerrokseen kuuluvan köyhän professorin tytär, kalvakka impi, näkee nälkää.

      Poista
    3. ..ja niin, alin luokka makaa vaihtamattomissa vaipoissa nättinimisissä tappamoissa.

      Poista
    4. Kansanedustajan palkkioilla!?
      Mitä se oikein touhuaa? Ostelee Manolo Blahnikkeja kolme paria joka torstai? Mersuja? Pelaa pörssissä? WTF!

      Poista