Sivun näyttöjä yhteensä

10. marraskuuta 2016

Salassapito






Espoon ja Helsingin kaupungit eivät uutisten mukaan saakaan tietoja Länsi-Metroa rakentavalta osakeyhtiöltä. Esteenä on salassapitovelvollisuus.

Mahtoivatko Espoo ja Helsinki tyytyä tällaiseen tietoon?

Uutisessa mainittiin vielä ”osakeyhtiölain mukaan”. Mutta kun osakeyhtiölaissa ei ole säännöstä, jonka mukaan hallituksella olisi oikeus tai velvollisuus salata asioita osakkeenomistajilta.

Asiaa on viimeksi käsitellyt opinnäytetyössään Laura Elomaa.

Teksti vaikuttaa pätevältä. Silti, ihan totta, kuka saa tästä selvän:

”Osakkeenomistaja tarvitsee osakeomistuksensa kohteena olevasta yhtiöstä totuudenmukaista tietoa, jotta voi huolellisesti arvioida yhtiön toimintaa ja osakeomistuksensa mielekkyyttä. Riittävä tiedonsaanti lisää osakkeenomistajien luottamusta yhtiöön, mikä on markkinoiden tehokkaan toiminnan edellytys. Toisaalta yhtiön johdolla on velvollisuus vaieta sellaisesta tiedosta, joka on yhtiön edun kannalta haitallinen. Johdon tehtävä on ensisijassa toimia yhtiön edun tavoittelemiseksi. Yhtiön johto ei siis saa yhtiön edun suojelemiseksi kertoa osakkeenomistajalle kaikkea tietoa edes osakkeenomistajan vaatimuksesta. Osakeyhtiölain taustalla on ajatus siitä, että yhtiön johdon voidaan katsoa tuntevan yhtiön etu, ja siitä johtaen myös osakkeenomistajan etu, osakkeenomistajaa paremmin.”

Asia menee entistä hämärämmäksi, kun käy ilmi, että ”osakeyhtiölain mukaan” tarkoittaa vain yleistä lojaaliusvelvollisuutta. Muun muassa johdon on toimittava yhtiön edun mukaisesti, mutta mikä on tuo etu, siitä ei ole tietoa.

Edellä lainattu yhteenveto antaa ymmärtää, että yhtiö on yhtä kuin sen johto. Se tarkoittaisi, että osakkeenomistajien olisi käytännössä pakko suostua kaikkeen, mitä johto ehdottaa. Käytäväkeskusteluissa joskus esitetty yleistys olisi tosi. Osakkaalla on oikeus osinkoon, jos sellaista jaetaan, ja oikeus äänestää yhtiökokouksessa, ja siinä kaikki.

Oikeus saada tietoa (freedom of information – access to information) luetaan nykyisin ihmisoikeuksiin. Perustelu on ajatus, ettei ole vapautta ilman tietoa eikä hallintoa ilman mahdollisuutta tarkastella hallinnon toimia.

Tämä on myös Suomessa perustuslaissa. Yksityisten ihmisten ja heidän yhtiöittensä toiminta taas on suojattu urkinnalta laeilla, ja ylimalkaisen tuntuman mukaan yksityinen liiketoiminta ei kuulu sivullisille.

Ajattelussa on paha aukko. Jos osakeyhtiö eli siis yhtiön johto on oikeutettu salaamaan ”haitalliset” tiedot, minkä saanee lukea mitkä tahansa tiedot, miten on arvioitava julkisia yhtiöitä, tässä tapauksessa joukkoliikenteen infraa rakentavaa kahden kaupungin yritystä? Espoo ja Helsinki ovat julkisuuslainsäädännön mukaan velvollisia antamaan tietoja toiminnastaan laajasti. Perustamalla osakeyhtiön kaupungit voisivat piilottaa tiedot. Mieleen tulee, että huterissa hankkeissa piiloutuminen osakeyhtiön taakse olisi suorastaan houkuttelevaa.

Syyskuussa asiasta on tehty lakialoite (Timo Harakka). Julkisuuslakia olisi sen mukaan sovellettava valtion ja kuntien yhtiöihin.

On vaikea eläytyä ajatukseen, että esimerkiksi Länsi-Metro Oy:n hallituksen pitäisi suojella osakeyhtiötä osakkailtaan eli siis kahta kaupunkia, jos nämä esimerkiksi haluavat omin voimin selvittää, miksi hanke ei ota sujuakseen.

Tuo tulkinta tarkoittaisi, että kunnallispoliitikot nostettaisiin arvostelun ulottumattomiin. Myös kunnallispolitiikassa on kuitenkin se periaate, että ehdokkaiden ja sitten valittujen valtuutettujen työskentelyä on voitava seurata.

Jos julkisuuslaki sovellettaisiin tämän logiikan mukaan valtion ja kuntien omissa nimissään harjoittamaan toimintaan, sääntö sanoisi, ettei tietoja saa antaa, ellei tietojen antaminen ole valtion (kunnan) etujen mukaista. Haitallisia tietoja ei saisi lainkaan ilmaista. Haitallisia olisivat tiedot, jotka voivat olla valtion (kunnan) edun vastaisia.

Esimerkkiä ei voi moittia väittämällä, että yksityisellä puolella on toisin. Metro-tapauksessa nähtävästi vedotaan siihen, että yksityisenä osakeyhtiönä toimiville omistajille ei saa kertoa mitään ”haitallista” eikä muutenkaan kaikkea.

Onko uskottavaa, että joskus menneisyydessä tuhoisaksi osoittautunut periaatteellisen salaamisen henki olisi vähemmän vahingollinen yksityisellä puolella kuin julkisoikeudessa ja kansanvälisessä oikeudessa?

Euroopassa ja kyllä myös Yhdysvalloissa korostetaan vahvasti kilpailua. Ajatus on, että kovakin kilpailu on lopulta ihmisten edun mukaista. Velvollisuus ilmoittaa elintarvikkeiden hinnat näkyvästi tekee hintakilpailun mahdolliseksi.

Kilpailu tarkoittaa sanana avointa kilpailua. Termi on ottanut väriä urheilusta. Siten saanee väittää, että kilpailun sääntöjen on oltava julkisia ja kaikille selviä.

Tiedettä pidetään yleisesti hyvänä asiana, ja tieteeseen luotetaankin. Tieteen yksi periaate, jonka poikkeukset on määritelty tiukasti, on vapaus. Vapaus on katkera juoma. Tieteessä se ei tarkoita mahdollisuutta tutkia mitä vain vaan velvollisuutta alistua arvioitavaksi.

Tutkimuksen tulosten on oltava kenen tahansa tarkasteltavissa. Myös uudesta tiedosta on kerrottava kattavasti. Jos joku keksii, ettei nyt väitetty pidäkään paikkaansa, asian tutkiminen on aloitettava alusta.

Patenttioikeus muuten ei koske tiedettä; alla käytetään sitkeästi sanaa ”tekniikka”, ja kaikissa maailman oppikirjoissa korostetaan, ettei esimerkiksi uuden planeetan löytäminen ole millään tavoin oikeudellisesti suojattavissa.

Kun professori R tuo esiin asiakirjan, jonka mukaan Puolan Katynin metsän joukkomurha näyttäisi liittyneen Suomen Talvisotaan ja odotettavissa olleisiin likvidointikiireisiin, tuo tieto on kaikkien käytettävissä.


13 kommenttia:

  1. Länsimetron hallituksessa näkyy istuvan 4 virkamiestä ja 3 maallikkoa, joten tämäkin mahdollinen vuotokohta on kaukonäköisesti tukittu, tietysti kaupunkilaisten oman edun suojelemiseksi.

    Kun valta on kansalla, niin kenellä se on, kysyi muistaakseni Haavikko. Vastaus on helppo: byrokraateilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valta on kansalla mutta mitä se sillä tekee?

      Poista
  2. Jos omistaa osakkeita yhtiöstä, jonka vuosikertomus on kirjoitettu hepreaksi, ja jonka yhtiökokouksessa painavimmat puheenvuorot puhutaan turkulaisittain, ja osingot maksetaan stotinkeina, kannattaa ehkä... panna ne myyntiin.

    Mistä sen tietää että joku ne vaikka ostaisi?

    VastaaPoista
  3. Eikös asiaan ole saatavissa selvyys: Osakeyhtiölain määräykset eivät pääsääntöisesti ole sitovia. Niistä voidaan poiketa yhtiöjärjestyksellä.

    Espoo ja Helsinki omistavat Länsimetro Oy:n. Jos kaupungit haluavat, ne voivat kutsua koolle ylimääräisen yhtiökokouksen, joka muuttaa yhtiöjärjestystä. Muutoksena voisi esimerkiksi olla, että Länsimetro Oy:n asiakirjoihin sovelletaan julkisuuslain säännöksiä ja että yhtiö on velvollinen luovuttamaan asiakirjoja kuin viranomainen. Tähän riittäisi kaupunginhallitusten päätös pitää yhtiökokous ja antaa edustajilleen ohje muuttaa yhtiöjärjestystä.

    Samalla voisi muuttaa yhtiön tarkoituspykälän niin, että voitontavoittelun sijasta yhtiön tarkoitukseksi nimettäisiin Länsimetron rakentaminen ripeästi ja kokonaistaloudellisesti edullisella tavalla.

    VastaaPoista
  4. Richard Dawkins näyttää ehdottaneen, että Uusi-Seelanti tarjoaisi kansalaisuutta kaikille nobelisteille ja muille Brexitiä ja Trumpia pakeneville tutkijoille.

    Tämä merkinnee sitä, että hän pitää tuota maata tieteen vapauden ja tiedon julkisuuden viimeisenä vartioasemana. Se taitaa myös olla paikka, joka Maapallolla on kauimpana Suomesta.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina, kun on stimuloitu Kolmatta Maailmansotaa, niin alle kahdessa viikossa on loppunut kohteet, joita ydinpommittaa. Koska ollaan - ainakin amerikkalaisten versiossa - keskitytty vain Pohjoiseen Pallonpuoliskoon. Kuten luulen että myös venäläiset. On unohdettu tyystin Uusi-Seelanti. - Se tavallaan on siis viimeinen Pelastusvene, tällä Planeetalla.

      Poista
    2. t-kirjain tuli turhaan tuohon. Kuten te, mahdollisesti oppineet, yhteiskuntakelpoiset, äärimmäisen montaa eri kieltä puhuvat karvaturrit, ja muutenkin kummalliset oliot, tajuatte kai, että takoitin simulointia.

      Poista
  5. Rentolan uuden kirjan esittämä Puolan tapahtumien yhteys Suomen talvisodan ratkaisuun on kyllä uskottava. Hyvää tutkimusta tekee prof. Rentola. Mielenkiintoisia löydöksia ja tulkintoja pulpahtelee tästä uusimmastakin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tämä Talvisodan ja Katynin yhteys ole mikään uusi tieto. Onhan siitä puhuttu jo vuosia.

      Poista
  6. Aikanaan kun puhuttiin Bernerin märästä unesta yhtiöittää koko liikenne teineen, siltoineen ja kaikkineen, yritin piipittää tätä seikkaa, että osakeyhtiö ei ole sama kuin julkinen yhteisö edes omistajalleen, mutta sain niin tylyn kommentin, että kyllä minä vähän mieleni pahoitin. Entä sitten sote, jossa kaikki julkinen on yhtiöitettävä.

    VastaaPoista
  7. Professorit R ja K: tehkääpä nyt hyvin ja ottakaa hetkeksi esiin se kuulu partaveitsi. Montako "likvidoitiin" 1939 - 1944 (tai vuoteen 1947)? Moneltako taitettiin hiuskarva? Dimitrovin kertova lähde, "ainoa saatavilla oleva ensi käden tieto", jossa "tärkein päätöksentekijä arvioi talvisotaa vapaamuotoisesti omiensa kesken", on prof. K:lla nyt muuttunut "asiakirjaksi". Turhaan kirjoitteli oliko se nyt 1700-luvun Bilmark "De credulitate, in studio historico vitanda". Ihminen näköjään uskoo kaiken minkä haluaakin.

    VastaaPoista
  8. Kenen vuoksi asioita tässä nimenomaisessa tapauksessa salataan?
    Pelkääkö yhtiö, että omistajien kautta asiakkaat saavat tietoonsa jotain yhtiön kannalta epämieluisaa?

    Käsittääkseni tässä tapauksessa omistajat ovat myös asiakkaita, joten asiakkaiden saama tieto hyödyttää myös omistajia. Siis ainoa, joka voisi hyötyä salailusta, on yhtiön johto.

    VastaaPoista