Sivun näyttöjä yhteensä

26. heinäkuuta 2016

Herra Passikiwi






Ensin vastaus kommentoijan ihmettelyyn. ”Lex Mercatoria” eli kauppiaiden oikeus oli usein otsikkoni, kun päädyin pitämään luentoa hyvin korkealle kuulijakunnalle, kuten briteissä ylimpien oikeuksien tuomareille tai Kaliforniassa tiedekunnan lounaalla Boaltissa.

Aihe on kaikkialla jokseenkin tuntematon; jos joku nuori närväpää lukee tämän, saksalaisen Coingin laaja yksityisoikeuden historia sisältää viitteitä, mutta sitten pitäisi päästä ranskaksi käsiksi keskiajan historiaan ja osata lukea latinaa ja provencalia - jopa Genovan kauppiaat oppivat konstit Barcelonasta noin 1100-luvulla. Ja meillä oli Hansa-liitto, jolla oli omat tuomioistuimensa ja lakinsa.

Perinne jatkuu. Kauppiaiden oikeussäännöt, joita nyt soveltavat lähinnä välimiesoikeudet, ovat raaempia ja rajumpia. Ei kauppiaan auta vedota ”näkökohtiin”. Rahat pöytään.

Yksi sekä EU-retoriikan että kansallisen lain perimmäisiä syitä on tuhat vuotta vanha tapa kohdella riskillä toimivia eli siis kauppiaita ja heidän asiakkaitaan eli nykykielellä kuluttajia eri tavoin, eri säännöin. Suomessa maksukyvyttömyyttä koskevat lait hyytyivät Venäjän valtaan; Venäjän keisarikunta ei oikein päässyt yleiseurooppalaiseen kehitykseen, mistä taas Viipurin kauppiaat hyötyivät. ”Laskut maksetaan jos jaksetaan” ei toimi merenkulussa. Ja siksi Suomessa sovellettiin Ruotsin ja eräin kohdin jopa Tanskan lakien määräyksiä. Tällä hetkellä tekijänoikeudessa kuluttajiin sovelletaan amerikkalaisten tekijänoikeuskauppiaiden sääntöjä, ja näin syntyy kauhistuttavaa kohtuuttomuutta.

Suomalaisten lakimiesten puolustukseksi on sanottava, ettei heillä ole yleensä aavistustakaan tästä taustasta. Jos joku haluaisi aavistaa englanniksi, etsiköön Harold J. Bermanin kirjat. Paras on ”Law and Revolution. The Formation of the Western Legal Tradition”.

Viihdesivuilta pyörähti silmiin sivuja, joissa kysytään, oletko etevä. Tuollaisen sivun laatiminen ei edellytä sen suurempaa etevyyttä. Siinä riittää, että lukija voi vain hiukan totuutta muuntaen havaita olevansa luomakunnan ihmteos, tosin timanttina hiomaton.

Suomessa on tutkimusteni mukaan noin 47 etevää ihmistä. Saatan erehtyä, koska en itse kuulu heihin. Ehkä on kuitenkin niin, että maailmassa on 47 etevää ihmistä, ja he ovat lisäksi oikeamielisiä. Jos lukumäärä laskee 46:een, silloin tulee maailmanloppu. Tämä on Maimonideksen ja muutaman muun Kabbalan tuntevan tulkitsijan mielipide.

Tämäkin tuli mieleen miettiessä, miten paljon surua ja murhetta aiheutui siitä, että Winston Churchill oli niin tavattoman älykäs ihminen. Aikakautensa ja taustansa opettamin tavoin hän oli myös jokseenkin moraaliton ja ymmärsi siksi jopa Stalinia, joka ei ollut mistään moraalista koskaan kuullutkaan.

Tee mieli ostaa Library of American laaja I.B. Singerin novellien kokoelma. Sarjan kirjat ovat niin kauniita. Singer, joka oli ihmisenä kohtalainen kelmi, kirjoitti mielellään tyhmistä tai liika viisaista ihmisistä ja oli suunnattoman viihdyttävä. Hän oli niin käsittämättömän hyvä kertoja.

Valitettavasti suomennokset eivät ole oikein tyydyttäviä. Onneksi määrä korvaa laadun – niitä on paljon.

Max Hastingsin jo mainittu kirja salaisesta sodasta (Secret War) on kaunokirjallinen tapaus. Vakoilun, koodinmurtamisen ja tietovuotojen yhteenvedon lisäksi se on kooste fantastisia kertomuksia ihmisistä, joista vuosisadan terävä-älyisimpiin on luettava Ronald Seth, koodinimi Blunderhead, erään passinsa mukaan suomalainen herra ”Passikiwi”. Vakuuttava nimi.

Hän seikkaili hengissä eri puolilla Eurooppaa avustaen samanaikaisesti Englantia, Saksan kolmea vakoilujärjestelmää ja Neuvostoliiton NKVD:tä ja GRU:ta.

Kuten tiedetään, tiedusteluosastoille vihollinen pakkaa olla toissijainen kohde. Verisimmät ja rumimmat taistelut käydään järjestelmän sisällä. Yhdysvalloissa leppymättömiä vihollisia olivat merivoimien, maavoimien ja ilmavoimien tiedustelu, FBI ja Bill Donovanin OSS, myöhempi CIA. Tiettävästi taistelu jatkuu edelleen.

Hastingsin kirja on niin hyvä, että siinä mainitaan myös ruotsalainen Arne Beurling ja kerrotaan sekin, miten suomalaiset kaupittelivat kovalla hinnalla juuri vanhentuneita venäläisiä salasanomia Ruotsissa loppusyksystä 1944 (Stella Polaris). Suomalaisten signaalisieppaajien vaiteliaisuutta on pidetty usein isänmaallisuutena. Toinen mahdollinen selitys on, että heillä oli niin vähän kerrottavaa. Taisteluita ja ryhmityksiä koskevat tiedot ovat kuin menneen syksyn lehtiä.

Tosin nyt amerikkalaisten kautta käsille saadut tiedot viittaavat erääseen mielenkiintoiseen ajatukseen. Kukaan ei ole kysynyt, olisiko Suomen päämajanja etenkin Mannerheimin täysin käsittämätön varustautumattomuus kesäkuun 1944 suurhyökkäykseen perustunut osittain Hastingsinkin mainitsemaan Neuvostoliiton erittäin laajaan ja hyvin menestyneeseen radioharhautukseen. Rintamalle tuodut joukot olivatkin muka menossa johonkin muualle, kuten suurhyökkäykseen Berliiniä kohti, ja perinteiset koulutuskeskukset Pietarin ympärillä kuhisivat radioliikennettä, vaikka ne olivat tyhjillään.

Blunderhead suoriutui maailma vaikeimmista älykkyystesteistä. Hän joutui Saksassa opiskelemaan saksan alkeita eli äidinkieltään, ja vuosikausia salasanomiasähkötettyään morseaakkosia ja radioliikenteen alkeita. Uskomaton suoritus!

Tulee mieleen suomalaisen kenraalin muistelma. Kysy äkkiä, mitä kello on, niin seurueen ”suomea osaamattomat” kumppanit heilauttavat reippaasti vasenta kättään.

Jos tunneäly ja kyky sopeutua nopeasti odottamattomiin tilanteisiin on etevyyden mittari, menneen ajan vakoilijan (humint) tehtävä on kaamean vaikea. Ei ole ihme, että useimmat alkoholisoituivat tai romahtivat nopeasti. Parhaiten pärjäsivät britti-myyrät, joiden aito tai näytelty gentlemannin rooli meni täydestä. Enää ei menisi.

15 kommenttia:

  1. Eräässä englanninkielisessä israelilaisessa lehdessä oli juttu ulkomaan vakoilijasta, joka puhui täydellistä hepreaa. Puhe ja kielioppi oli liian täydellistä mikä herätti tiedustelupalvelun epäilyt.

    VastaaPoista
  2. Ehkäpä vakoiluhommissa helpommiksi kohteiksi mainitut (miespuoliset) homoseskuaalit olivat kiristyksen lisäksi helppo kohde siksikin, kun heillä oli jo valmiiksi opeteltuna peiterooli heteroina, eli sisäänrakennettu toiseus. Jos yhteiskunta ei heitä sellaisina hyväksy, miksipä ei kapinoida tälläkin tavalla..

    VastaaPoista
  3. Hastingsin kolumnit The Guardianissa ovat sotilaan näkökulmasta nasevia. Esimerkki Vuodelta 2008:

    https://www.theguardian.com/commentisfree/2008/apr/28/defence.military

    Ote:

    "Australian army, described on air a scheme to introduce Australian boy scouts to the exciting life on offer to a soldier by inviting them to bases where they could try climbing, canoeing, archery and rifle-shooting. "Shooting!" exclaimed the appalled interviewer. "That's a bit irresponsible, isn't it ?"


    Advertisement



    "I don't see why," said the general. "They'll be properly supervised on the range." The interviewer was unconvinced: "Don't you admit that this is a terribly dangerous activity to be teaching children? You're equipping them to become violent killers." Cosgrove remained unabashed: "Well, ma'am, you're equipped to be a prostitute, but you're not one, are you?"

    Asevelvollisuusjärjestelmämme taitaa olla lyömätön mitä jalkaväen määrään ja laatuun tulee.

    Kustaa Aadolfin pojanpoika

    VastaaPoista
  4. Otto Kumenius oli myös eräs merkillinen veikkonen. Hän oli poliisi ja työskenteli päämajan vakoilutehtävissä jatkosodan aikana. Hän piti yllä omia suhteita Abwehriin ilmeisesti jo ennen sotaa. Sodan loppuvaiheissa Kumenius kuljetti Suomen kautta tuhansia eestiläisiä Ruotsiin mutta joutui itse samalla kuolemanvaaraan Neuvostoliiton hallinnoimassa Suomessa. Ruotsissa Kumenius työskenteli Abwehrille ja samaan aikaan sekä Ruotsin että Japanin tiedusteluorganisaatioille. Muistelmissaan hän kehuu liikemiesvaistojaan mutta lukijalle syntyy kuva rahalle persosta ihmisestä, joka ei turhia häikäile tekemisiään. Saksan ja Japanin kaaduttua Kumelius työskentelee ruotsalaisissa peiteoperaatioissa ja mm. Göteborgissa järjestelee omien sanojensa mukaan "isänmaallisille miehille" laivakyytejä Etelä-Amerikan maihin ja Espanjaan. Rahaa vastaan, luonnollisestikin. Isänmaallisuus oli sen ajan kiertoilmaus natsismille. Tämä rahalähde kuivui -40-luvun lopulla kun Ruotsi alkoi kiristää otettaan maan alla toimivista natsioperaatioista ja Kumenius siirtyi monien muiden kaltaistensa lailla Espanjaan, jossa vielä silloin vallitsi eräänlainen Fuhrer-prinsiippi Francon muodossa.
    Se kovasti viehätti näitä köh...köh... isänmaallisia miehiä. Loppuelämänsä Kumenius vietti ravintoloitsijana ja kiinteistövälittäjänä Mallorcan saarella asuen yksin suurta taloa eräässä pikkukaupungissa. Paikalliset tunsivat hänet siitä, että taloa vartioi aina lauma saksanpaimenkoiria.

    VastaaPoista
  5. On mielenkiintoista, kun lukee historiaa, tajuta, miten paljon suomalaiset sotaharjoitukset muistuttavat todellista toista maailmansotaa. Tyypillisessä harjoituksessa kerrotaan vihollistilanne ja ehkä jokin yksittäinen tieto vihollisen aikeista. Jokainen ymmärtää, että nämä tiedot on keksitty, jotta saadaan koulutuksellisesti mielekäs harjoitustilanne. Silti todetaan, että ne on saatu "ylemmästä johtoportaasta".

    Kuitenkin kun lukee historiaa, tajuaa, että jatkosodan suomalaisen rintamaupseerin tilannekuva oli ihan samanlainen. Joku JR 1:n komppanianpäällikkö tai pataljoonankomentaja saattoi kyllä kuulla tankkien ääntä vihollisen linjojen takaa. Ylemmästä johtoportaasta tuli kuitenkin rauhoittava tieto, että ainakaan suurta hyökkäystä ei ole odotettavissa. Miten tämä tieto oli saatu, sitä ei rintamaupseeri tiennyt yhtään sen enempää kuin nykyisenkään rauhan ajan harjoituksen toimiva johtaja, joka saa kuulla, että tiettyyn suojattavaan kohteeseen kohdistuu vihollisuhka, mutta ainoastaan eteläsektorista, tai saa tiedon, että on odotettavissa vihollisen käyttävän kemiallista asetta. Ei sitä tiedonlähdettä pidäkään tietää. Se tieto tulee jostain ja saadaan tavalla, jota tavallisen rintamamiehen ei pidä edes arvailla.

    Hyvällä tuurilla, ja toivottavasti useimmiten, tieto on suunnilleen oikea. Joskus se ei ole, ja silloin tulee ruumiita. Rintamajohtajan tulee kuitenkin vain uskoa ja luottaa siihen, että saatu tiedustelutieto on oikeaa, ja varautua yllätyksiin vain järkevässä määrin. Muuten ylemmän johtoportaan taisteluajatus jää toteuttamatta.

    VastaaPoista
  6. kivenkova sad.ras ja fas.tiistaina, 26 heinäkuuta, 2016

    Olipa äsköttäin hilpeää katsottavaa kun "meirän nilkit" painoivat muna pystyssä valtiorikokseen syyllistyneiden ns. jääkärien muistopatsaan paljastamisessa. Samassa uutisoitiin, että kohta suomalaisia varusmiehiä lähetetään tapettavaksi maailman konflikteihin. Voi olla, että harrastus loppuu nopeasti kun eka säkki saapuu takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kannattava - vastaisuudessakaan - suomalaisten sotimista ulkomaiden intressien puolesta.

      Poista
  7. Singer oli loistava kertoja, sen verran voi päätellä englanniksi käännetyistä kirjoista. Muutama jiddishiä puhunut kaverini valitti kyllä ensimmäisten englanniksi julkaistujen jälkeen, että ei ole yhtä hyvää tekstiä kuin alkuperäiset, New Yorkin jiddishinkieliseen lehteen jatkokertomuksina kirjoitetut kirjat.

    Jatkokertomuksissa on se juju että niissä tulee kirjan rakenne selkeäksi kun kirjan pätkät joutuu tasaamaan ja mitoittamaan tilan mukaan. Singerin Nobel-haastattelu hänen New Yorkin kodissaan oli tosihieno. Se pitäisi lähettää joskus uudestaan.

    VastaaPoista
  8. Oma arvaukseni siitä, miksi päämaja ei ollut varautunut Kannaksen hyökkäykseen, on, että päämajalla oli tieto Normandian maihinnoususta. Tuskin siis tietoa tarkasta ajasta, paikasta puhumattakaan, mutta mielestäni on uskottavaa, että Suomen tiedustelulla tai sotilasjohdolla oli tieto siitä, että Länsiliittoutuneet aikovat nousta maihin Ranskassa siinä kesäkuun alussa. Suomalaisillahan oli kuitenkin paljon yhteyksiä länteen Ruotsin kautta.

    Jos päämajalla oli tämä tieto, niin sen valossa Puna-armeijan hyökkäyksen Suomeen on täytynyt tuntua hyvin epätodennäköiseltä. Järkeväähän olisi ollut olettaa, että liittoutuneet olisivat koordinoineet toimensa ja maihinnousua olisi edeltänyt tai yhtä aikaa sen kanssa olisi tapahtunut Puna-armeijan iso hyökkäys saksalaisia vastaan, jotta saksalaisten reservit olisivat tulleet mahdollisimman suuressa määrin sidotuiksi itärintamalle ja näin olisi parannettu maihinnousun onnistumisen edellytyksiä. Tätä taustaa vasten hyökkäysvalimistelut Kannaksella olisi ollut loogista tulkita harhautukseksi.

    Kuten tiedetään, näin ei käynyt, vaan heti Normandian maihinnousun jälkeen Puna-armeija hyökkäsikin Suomen kimppuun, mikä sitoi saksalaisten voimia vain marginaalisesti. Saksalaiset pystyivät siirtämään huomattavan paljon voimia itärintamalta maihinnousua torjumaan ja Puna-armeija pääsi toteuttamaan suuren vuoden 1944 kesähyökkäuksensä heikentynyttä ja vailla reservejä olevaa itärintamaa vastaan. Kuten tunnettua, tämä operaatio oli suuri menestys ja tämän strategian puitteissa Neuvostoliitolle jäi pieni aikaikkuna hoitaa Suomikin, joka muuten olisi ollut vaarassa jäädä kokonaan toisen maailmansodan loppuselvittelyjen ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästähän voisi vetää sen johtopäätöksen, että Kannaksen hyökkäys oli harhautusoperaatio, jolla Saksa saatiin siirtämään reservit länteen.

      Poista
    2. Overlordin piti toteutua jo toukokuussa. Sitä lykättiin, koska haluttiin saada lisää aluksia. Sää tuotti lisää ongelmia. Lopulta Eisenhower päätti aloittaa hyökkäyksen vain n. 2 vrk ennen D-day:ta. Tarkkaa ajankohtaa ei siis tiennyt kukaan ennen tuota.

      Tärkeä Saksan voimien keskitys oli Pripetin soiden eteläpuolella. Nämä joukot olivat siellä vielä heinäkuun puolivälissä, kun Lvov-Sandomierzin operaatio alkoi. Taistelu oli yllättävän tasaväkinen, toisin kuin 21. - 23. 6. alkanut operaatio Bagration, Neuvostoliiton suurmenestys. Tämä siis vain n. 2-3 viikkoa Normandian ja Kannaksen aloituksesta. - Kummastakin operaatiosta informatiivisia artikkeita eri kielillä esim. Wikipediassa.

      Tapahtumat Suomessa kesällä 1944 olivat lopulta vain sivunäytös suuressa draamassa, toki moniulotteinen. Mutta, rakastavathan suomalaiset myös kesäteatteria.

      Poista

  9. Perinne jatkuu. Vai jatkuuko ? Lex Mercator syntyi kristilliseen Eurooppaan germaani-maahanmuutto-aaltojen lyödessä ristiin rastiin kaiken muunkin totutun ja alkoi aika uusi. Nyt se aaltoilee Kiinassa.

    Keskiajan porvarilinnat eli kaupungit olivat hengeltään teologien luomuksia niin monessa. Lähetyssaarnaajien ja luostarien matkassa ne Lyypekkiinkin tulivat ja sieltä pohjoiseen. Perinne on ehkä kuitenkin katkennut jossakin välissä maallisen rationaalisen valistuksen noustessa ja tunkiessa kristillis-rakkaudellista hämäräpuhetta sivummalle.

    Adan Smithin nimeen asia on kaanonia noudatten parasta panna ja sillä pitää yllä keskuteluyhteyttä ja yhteistä ymmärryspohjaa, joka sellainekin opittu ja koulutettu samajärkisyys ja -moraalisuus, on tosin haipumassa.

    Firmojen koko ylitti isännän ruokapöydän mitat jo aikaa. Tekniikka pani käsityöläisveljet polvilleen. Rahakultaa oli parin uima-altaallisen verran hyväjumala luonut tarmokkaimpien kaivaa ja vaskoolata.

    Innovaatiosyntiin pakosta langettiin kun paljaan nyrkin sijasta turvautuivat nyrkkirautaan. Kohta jo tykkiin. Mitä tehdä ? Tykki ja isompi. Faust möi sielunsa moneen kertaan. Suomen idylli vaihdettiin ellei ennen niin Höyrykoneen kirskuntaan tukkisahalla ja kosken juoksuttamiseen myllyn kautta, mutta mylläri syöttikin kivien väliin pölliä. Maailma myllääntyi.

    Rahaankaan ei voinut enää luottaa. Vain kaksi sataa vuotta sitten Englannissa käytiin kova vääntö yksityisrahojen vekseleiden luonteesta ja real bill oppi voitti. Rahan takana kuten vekselin oli oltava reaalista myytävää kangaspakka ja kun se oli myyty vekseli kuoli. Ja sitten seuraavaa pakkaa tai saman pakan seuraavaa etappiväliä varten tehtiin uusi väliaikainen raha.

    Sitten se muuttui kun tuli credit mobiliere ja ihan isollakin ceellä ja ämmällä Ranskasta vallankumouksen jälkiaaltoina. Väärän rahan instituutioita sai hallituksen lisenssillä ja ankarilla ehdoilla.

    Sitten se muuttui. Nyt saa kuka tahansa. Korkokiskonta meni saman tien Regualtion Q. Panisinko Reaganin piikkiin. Sitten rahasta tuli ikuista eikä kuoleentuvaa. Panisiko Ruotsin kontolle lyhentämättömät asuntolainat.

    Rikkaat olivat vedättäneeet inflaatiovelkojaan heti kohta kun pankkilait olivat muka säädetyt, yksille olivatkin häädetyt toiset käärivät vanhankin omaisuuden etevyyttään ihan vain toimistotyönä. Varastamien maksamalla uhrille ylihintaa lieneekin käytännöllisen lakimiesetevyyden huippua, jolla tarkoitaisin valtion poliisien kytkemistä oman asiakkaan vankkureiden vetäjäksi vastoin oikeustajua ja lainsäätäjän tarkoitusta. Lex lex. Suomen sotenkin valinnanvapaus perustuu tähän viimeisimpään nokkeluuteen "private equity" : hoivakoti ja klinikka kerrallaan.

    Briteissä juuri yksi Anttilan kaato siirsi osinkoina uusomistajalle duunareitten eläkkeetkin kattamattomina "rahastoina" eli suomeksi kestävyysvajeena. Tekijää uhkaa sir tittelin takaisinveto, eilinen FT ihan pääkirjoituksessa ! Yhdyn huokaukseen, kumpa joku asiantuntija oikaisi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Tuubista löytyy aivan loistava Ruotsin TV:n tekemä haastattelu Singer + Burgess (aistien estradi). Muistan nauhoittaneeni tämän haastattelun aikoinaan VHS nauhalle, mutta se lienee jo tuhoutunut. Onneksi jollain on ollut vielä tallella. Kaksi kohtaa on jäänyt erityisesti mieleen. Singer ei ollut koskaan kuullutkaan John Lennonista. Toinen hauska juttu oli kun Burgess kertoi menneensä katsomaan Kellopeli appelsiinia elokuvateatteriin, niin ovimies oli todennut että mahtaakohan näin raaka elokuva soveltua noin vanhalle miehelle. Siihen Burgess jotta "I wrote it", ja käveli sisään.

    https://www.youtube.com/watch?v=y8oC6PIuV78

    VastaaPoista
  11. Tuo kaivonkansi on oikea mestarinäyte valutavaran optimoinnista. Kaveri "veti lipat" komposiittikannen ja krossipyörän eturenkaan kitkan ollessa yllättävän mitätön, solisluu krapsahti poikki eli murtolujuus ylittyi. Taas käypä esimerkki ettei likikään kaikessa uusi ole yksiselitteisesti parempaa tai toimivampaa kuin koeteltu ja käytössä muotoutunut suunnittelu, vaikka olisi kyse uusinta tekniikkaa hyödyntävästä ja päällekäyvän markkinoinnin ja lobbaamisprosessin avulla aikaansaadusta suominoususta. Vuodenvaihteen Iltalehden liitteeseen oli kerätty näitä ihkutettavia yrittäjätempauksia. Eräs oli jäteastioiden kanteen lisättävät möykyt joiden etäluentä kertoo logistiikalle tietoja. Meillä toimii, kolmiportainen nelikerroksinen kerrostalon jätesuoja on väljempi sillä astioden määrää on voitu vähentää. Haju on helteillä entisensä. Lisättäisiinkö lootiin sellainen suihkautin joka löytyy huoltoasemien vessanovista? Kantta avatessa se virittyy ja laskettaessa tuprauttaa mietoa natriumhypokloriitti-vesiliuosta kriittisen määrän? Täyttö voitaisiin automatisoida jäteauton mekanismiin. Sanoisin tumpputuntumalta että haittoja lievästä kustannusten noususta ei juuri olisi mutta voisi olla hyvin hyödyllistä olla katoksia joissa ei olisi tympeää jätelemua. Nyt väki tormaa sisään ja ulos välittämättä lajitella. Rottien suhteen en osaa arvella olisiko tarpeen jokin erikoinen tai uusi, se lienee vain jäteastioihin osumiskysymys.

    Ei niin pientä pulmaa ettei siitä voisi tehdä numeroa tai niin suurta projektia ettei se voisi myöhästyä ja toimittajia vetää retkuun, vrt. automaattimetro tai uusi ydinvoimala vs. matkakortin lukulaitteet.

    Mikä on viisaampi kuin insinööri? Kaupallis-teknisen kaksoistutkinnon suorittanut menestyvä insinööri jonka vaikutusvalta yltää ohi puoluekoneiston lainsäädäntötoimiin. That's the way the mop she flop, kuten asia reippaiden laivastojen tapaan ilmaistaan.

    VastaaPoista