Sivun näyttöjä yhteensä

4. maaliskuuta 2016

Oikeus blogin kommenttiin



Kommentoija kysyy, josko hänellä on tekijänoikeus tähän blogiin lähettämiinsä kommentteihin.

Käsittelin asiaa laajasti valmistellessani ensimmäistä blogikirjaa (”Tuolta puolen”, 2014). Kysymys on nimittäin vaikea.

Kommenttiin on tekijänoikeus. Tämä on tulkintani.

Kun esitän sen näin, tarkoitan että jos joku tilaisi minulta maksullisen oikeudellisen lausunnon asiasta, tuo olisi lopputulos. Jos asiasta tulisi oikeudenkäynti ja tuomioistuin tulisi eri tulokseen, joutuisin häpeään. Kun oikeudenkäyntiä ei ole enkä oikein usko, että sellaisia nähdäänkään, lukija joutuu tyytymään niin sanottuun auktoriteettiargumenttiin. Kai professori tietää.

Oma uskoni professoreiden kannanottoihin on heiveröinen. Epäluulo koskee myös omia tulkintojani. Valitan. Olen lukenut noita kannanottoja niin paljon ja kokenut niin usein, että asiantuntijatulkinta tuo mieleen hyttysverkon, joka on maannut muutaman talven ulkosalla ja johon kylän pojat ovat potkineet lisää reikiä.

Kommentissa on sama piirre kuin kirjoituksessa. Se on epäilyttävämpi, jos siitä on maksettu rahaa.

Tässä rahattomuudessa blogisti ja kommentoija ovat samassa asemassa. Seuraan kuuluvat myös runoilijat ja monet muut taiteilijat, jotka voivat olla käytännössä varmoja, että palkkaa, palkkiota tai apurahoja ei tule.

Blogikirjoituksista kootusta kirjasta tosin saa rahaa. Edellinen kirjani arvioitiin sensaatiomaiseksi menestykseksi, koska sitä myytiin koko painos, noin tuhat kappaletta. Voin tarkistaa asian, mutta mielestäni sain siitä tuhat euroa.

Kirjanpidostani näen, että vuonna 2014 käytin kirjoihin, joista näitä juttuja kirjoitin, paljon enemmän suoraa, selvää rahaa. Tuntipalkkaa ei siis voi laskea. Jos nuo suorat kulut sivuuttaisi, tuntipalkaksi muodostuisi karkeasti arvioiden 1 euro tunnissa.

Tämä ei ole valittamista. Kirjoitan muutamaan lehteen, jotka maksavat hyvin, jos osaan arvioida oikein. Jos haluaisin, saisin sillä tavoin kokoon jotain. En ole kiinnostunut rahasta, vaikka ärryn, jos joudun miettimään asiointia Litukassa (Lidl) tai muussa huokeain tavarain liikkeessä viikon tai kaksi. Siitä en ärry, että jokin putkistoremontti pakottaa minut arvioimaan talouteni aivan uudella tavalla. Se nyt on niitä elämän tosiasioita, ja onhan hienoa, kun on katto pään päällä ja putket takamusten alla.

Blogin kommentti on luultavasti sitaatti, jollaisia saa ottaa toisen tekstistä tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa, hyvän tavan mukaisesti.

Sitaatin määritelmä tekijänoikeuslaissa on varta vasten epämääräinen, jopa epäselvä. Kansanomainen väärinkäsitys on luulo, että Suomessa ja Euroopassa olisi jokin määrä rivejä tai musiikissa tahteja, jonka saisi siteerata. Ei ole. Vielä suositumpi harhaluulo on, että sitaattiin tarvittaisiin kuitenkin lupa tai ilmoitus tekijälle.

Nämä kaksi ovat amerikkalaisen tekijänoikeuskäytännön piirteitä. Suomessa noudatetaan Suomen lakia.

Meillä jopa elokuvan tekijät noudattavat amerikkalaisten sekuntisääntöä ja pelästyvät, jos Hollywood ärähtää.

Amerikkalainen (ja osittain englantilainen) tekijänoikeuskäytäntö on eri asia kuin heidän lakinsa. ”Sopparijuridiikka” eli vakiintunut sopimuskäytäntö on ottanut ylivallan kauan sitten. Mielestäni siitä hyötyvät lähinnä lakimiehet. Sekä Kaliforniassa että New Yorkissa on näihin asioihin erikoistuneita lakitoimistoja. Olen niissä käynyt ja tunnen niistä ihmisiä. Yritän pitää raivoni kurissa, koska en tahdo oikein sietää ainakaan tavallisten ihmisten ahdistelua kielellisillä kiemuroilla.

Viimeksi ilmoittelin verkossa aikovani käyttää vanhoja kommentteja kirjassa ja pyysin sellaisia kommentoijia ilmoittautumaan, jotka vastustavat ajatustani tai haluavat palkkion.

Tällä kerralla olen raaempi. Toista ilmoitusta ei taida tulla. Pidän kommentteja eli siis niiden ja tekstin muodostavaa, jatkuvaa kokonaisuutta niin mielenkiintoisena ja arvokkaana, että julkaisen niitä vaikka puoli väkisin.

Oikeudellinen ja hyvään tapaan liittyvä perustelu on entinen. Te kirjoitatte kommentteja, jotta ne julkaistaisiin ja jotta niitä luettaisiin.

Siksi voin tulkita, että olette joka tapauksessa antaneet suostumuksenne niiden käyttämiseen.

Kommenttien siirto toiseen mediaan eli kirjaan, jota voi väittää myös kaupalliseksi, saattaa muuttaa asian, mutta kommentoijan kuulluksi tulemisen kannalta asia ei mielestäni muuta. Kommentin kirjoittaja ei tavoittele palkkiota. Jos hän tavoittelisi, hän kirjoittaisi johonkin muualle.

Some ja sähköposti ovat muuttaneet mielikuvia. Kukaan tuskin ajattelee loukkaavansa oikeutta kopioidessaan vaikka Fingerporin joukolle ystäviään tai laittaessaan tai linkittäessään valokuvia Facebookiin.

En ole juurikaan kuullut, että yksityishenkilö ottaisi oikeudenkäynnin vaivat ja vastukset niskoilleen ”opettaakseen” blogistia. Lisäksi kuviteltu vastapuoleni joutuisi varautumaan siihen, että osaan itsekin jotain. Ehkä kiistäisin ensi töikseni kantajan puhevallan sanomalla, ettei hän ole väittämänsä tekstin kirjoittaja ja jos muuta väittää, todistakoon. – Mutta on maailmassa tärkeämpiäkin asioita, kuten esimerkiksi parveketupakointi.

Kommentoijat voivat olla sikäli rauhassa, että en aio ottaa kirjaan sellaisia huomautuksia, joita arvelisin kirjoittajan harmittelevan jälkeenpäin. Ajatus ei edelleenkään ole nolata kommentoijia, vaan päinvastoin osoittaa, miten fiksua väkeä täällä liikkuu.

17 kommenttia:

  1. Hitusen laskien 'my two cents worth' on jo kommentoijalle siis jättiosuus jolla sitouttamisen voinee katsoa olevan lähinnä toivottoman ja erittäin epätodennäköisen väliltä. Sentin kymmenesosista voidaan puhua mutta kuinka ja millä perusteilla? Kirjainten lukumäärän mukaan? Vastausten perusteella, ts. keskustelun aikaansaapuudella? Millä?

    Lahjomat eivät tule tähän, onko se mikään outo asia, blogistin asiantuntemuksen tasohan on - ellei paras Suomessa - ainakin enimmän töitä tekijänoikeuden kansantajuistamisen eteen tehneen tuomarin taso, jonka hän jälleen näytti.

    Jatkukoon ja menestyköön sananviljely ja erittäin sen tulosten tallettaminen sanaisiin arkkuihin.

    Kuinka se sanotaan; työ on ilomme vaikkei se aina nauratakaan.

    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. "Kommentoijat voivat olla sikäli rauhassa, että en aio ottaa kirjaan sellaisia huomautuksia, joita arvelisin kirjoittajan harmittelevan jälkeenpäin."
    Kiitos tiedosta, voinpas nukkua yöni rauhassa!

    VastaaPoista
  3. "sitaatti, jollaisia saa ottaa toisen tekstistä tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa, hyvän tavan mukaisesti."

    Pois se, että haluaisin senttiäkään ruhtinaallisesta - ja täysin ansaitusta - vastikkeestasi, mutta eikö sitaattiin kuulu se ominaisuus, että se on osa/lyhennös jostain teoksesta. Jos käytetään koko tekstiä, ollaanko silloin enää sitaattioikeuden piirissä. (Esim. voisinko kirjoittaa esipuheen/alkupuheenvuoro ja sitten ottaa väliin jonkun bestsellerin - ja varalta panna loppupuheenvuoron. Epäilen vähän.)

    Kyllä minä lähestyisin ongelmaa siten, että kommentoijat ovat ainakin implisiittisesti antaneet suostumuksen tekstinsä käyttöön - taikka monen "aivopierun" osalta teoskynnys ei ole kertakaikkiaan täyttynyt.

    Vaikka voisihan sitä itsekin julkaista kirjan "Mestarikommenteja" ja siteerata siinä kimmokkeen antanutta blogin tai kanssakommentoijien tekstiä. Siitä tulisi mielenkiintoinen oikeudenkäynti, mielenkiintoisempi kuin Dickensin...

    VastaaPoista
  4. "Kommenttien siirto toiseen mediaan eli kirjaan, jota voi väittää myös kaupalliseksi, saattaa muuttaa asian, mutta kommentoijan kuulluksi tulemisen kannalta asia ei mielestäni muuta. Kommentin kirjoittaja ei tavoittele palkkiota."

    Näen tämän tulkintalinjan ongelmana sen, että kommentoija on antanut suostumuksensa käyttöön, jossa bloginpitäjän ei odoteta saavan korvausta ("yleiseksi hyväksi". Jos kommenttia käytetään uudella tavalla, josta bloginpitäjä saakin hyötyä, suostumus ei ehkä käsitä sitä.

    VastaaPoista
  5. Minä kysyin. Kiitän vastauksesta. Kysyin ihan yleisestä mielenkiinnosta, kun tekijänoikeuksista puhutaan nykyään paljon (pahaa) ja kaikkialla ja monenlaista, en siksi että haluaisin kiistää tai estää mitään.
    On ihan järkevää, loogista ja laillisen oloista, että jos kommentoija kirjoittaa julkiseen blogiin, niin hän saa myös varautua sen julkisuuteen. Julkinenhan se on jo tässäkin formaatissa. Jos pelkää julkisuutta: olet hiljaa. Yksinkertaista.

    Tonni kirjasta. Eipä paljon kovista selkäkivuista, I suppose.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepa se kuluerittely. Siinä Kemppinen kertoo blogia varten lukeneensa rahalla ostettuja kirjoja, rahaa on mennyt enemmän kuin kirjasta on saatu. Mikä laskuoppi typistää yksityishenkilön kirjanpidon tappion voitoksi joka viedään kirjoihin selkäkipuna?
      Taidatpa olla sellainen jolla on mielessä jekku.
      Kokeile Sinäkin hyödytöntä elämäntapaa!

      - Okay, we're leaving for the deserted island. Y'all know what to do. The Jap will take care of the supplies.

      Two days later:

      - Whew, I'm thirsty, and damn hungry. Has anybody seen them supplies, and where's the Jap?

      Naked japanese jumps down from a palmtree.

      - Suupliiees!

      Poista
  6. "miten fiksua väkeä täällä liikkuu."

    Kaikella kunnioituksella kanssakommentoijia kohtaan: jos vertaa kommentteja esim. viiden vuoden takaisiin huomaa valitettavasti, että erilaisten "höpöttäjien", jotka eivät edes etäisesti pysy aiheessa taikka jonka teksti on suoranaista nonsensea, määrä on lisääntyä. Itse en paheksuisi lievää moddrointia tuolta osin, vaikka bloginpitäjä on vakuuttavasti perustellut, miksei ole siihen halunnut ryhtyä. Tyydytään siis hyvää päivää kirvesvartta -kommenteihinkin ("jokainen ihminen on laulun arvoinen jne")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kandee ottaa itseään turhan vakavasti - kuka meitä muistaa enää sadan vuoden päästä ja tämäkin blogi kommenteineen on jäänyt SKS:n hyllyille pölyttymään.
      Muuten lukaiskaapa joutessannne John Williamsin Stoner, siinä on jotakin johon harvoin törmää. Jylhän mahtavaa..

      Poista
  7. Jos nyt siis mikis (vaikkei sen tarvitse aina olla mikis) kommentoi ja minä "sitaattia" kommentoin vastaamalla siihen niin hemmetin-hemmetti, kuka on kommentoijan sitaatin kommentoija eli siihen vastaajan tekijänoikeudenomistaja ja kuinka hänen perikuntansa jakaa maineen ja kunnian mikäli sellaisia myöhemmin ilmaantuisi sen mahdollisuuden toteutuessa että joku (yleensä mikis tai Reijo tai Ørnulf) kirjoittaa erään kuuluisimmista elämäkerroista itsestään. Edelleen, mikäli minulla olisi köyhä sukulainen (tai hyvin ahneita sukulaisia) joka olisi myöhemmin (tulevaisuudessa, dystopiassa) kuuluisaksi tulleen blogikommentoijan siteeraajan tekijänoikeuksien tuoton suhteen vaatimuksia esittävä niin eikö hän joutuisi perustamaan edeltä viisaana säätiön tai rekisteröimään yhdistyksen jolle mahdollinen rahallinen hyöty (ikäänkuin lihamureke-esityksen taltioinnin hinta museolle sadan vuoden päästä) tulisi?

    Kommentoijien on ymmärtääkseni paras olla miettimättä hengentuotteidensa hyöty- ja hintanäkökohtia ja jatkaa entiseen malliin paitsi siinä tapauksessa että heidän nimensä on patentoitu tai mallisuojattu.
    Älyllinen omaisuus on ilskottava ajatus.

    Tässä pieni arvoton ylimääräinen kikkare:

    "Hassua mutta näin unta jossa Pariisissa konttoria pitävä erittäin häijy mies osti varsin suurella summalla oikeudet nimeeni uhkailtuaan hyötymistarkoituksessa tahoa joka erehdyksessä mutta vilpittömästi luuli olevansa todellakin koko nimeeni oikeutettu. Ensin tunsin suurta huolta ettei heille vain kävisi mitään epäinhimillistä kuten.. no, en ehtinyt keksiä sopivaa kostoa kun huoli korvautui naurunpuuskalla. Jatkoin nukkumista enkä viitsinyt katsoa unta pidempään vaikka yleensä teen niin. Mitä se tämä on! Ei tarvitsekaan vastata, minulla on parempi kysymys. Onko kenellekään käynyt näin?
    Oletan että se oli Pariisi vaikken tiedä mikä siihen on syynä. En ole edes käynyt siellä, en pidä matkustamisesta. Paitsi että se oli varmasti Pariisi, missään muussa kaupungissa ei ole samanlaisia koirankakan lakaisukoneita. Sellainen kulki jalkakäytävää heidän välistään kun he olivat menossa sisään porraskäytävään sen reitin poikki. Kuljettaja näki heidät hyvin ja jatkoi työtään. Kaiken kaikkiaan teräväpiirtoinen uni. Näiden kahden miehen vaikuttimet jäivät pimentoon. Jos he olivat amerikkalaisia tekijänoikeuslakimiehiä niin Luoja heitä armahtakoon ja koirankakan käsinlakaisijoiksi Moskovassa tai jyrkimmässä tapauksessa Malmilla synneistään päästäköön. Ellei, he joutuvat Aleksanterinkadulle tulospalkatuiksi."

    Siinä uskossa että tavoitin jotain eräästä tyylistä. IH

    VastaaPoista
  8. Kunniahan se on, jos pääsee kommentillaan kirjaasi mukaan. Edellistäkin selailin polleana Akateemisessa.

    VastaaPoista
  9. Minäkö nämä kaikki Anonyymin kommentit kirjoitin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sieltä jäänyt Anonyymi pois muutamasta.

      Poista
    2. Hei, jätkät!
      Tää touhu paranis paljon, jos käytettäisiin pysyviä nimimerkkejä. Myös Kempin kirjojen myynti kasvais, jos lukijat vois jotenkin identifioida kommentoijat. Syntyis samanmielisten ryhmiä, joiden nimimerkkiset jäsenet voisi tunnistaa ja "jännityksellä" odottaa, että mitenkähän "mikis" tai "kuulantyöntäjä" tähänkin Kempin koukkuun tarttuu tai ansaan astuu? Kempin kirjoja en kaipaa, enkä Akateemisessa ole "pollistellut" Mutta aamuista ajattelua blogin ääressä tarvitsen ihmeesti!
      Ei mulla muuta. riuskin terv. pekka s-to.

      Poista
    3. Hei pekka s-to, Nimi/URL-osoite on se laatikko johon kirjoitettu tulee tuohon Anonyymi-otsikon tilalle. Se on edelleen siinä mielessä anonyymi että kaikissa tänne kirjoitetuissa kommenteissa on nähtävissä mm. internetosoite ja käyttöjärjestelmä. Muutakin näkyy, keksipurkin sisältö, sivu jolta on saavuttu, sivu jolle on jatkettu ja mitä vielä mutta joka tapauksessa Kemppisen on helppoa päätellä onko kirjoittaja 'itse' vai häijyläinen copycat vaikka osoite olisi dynaaminen, kuten mobiililaitteissa joissa se vaihtuu jokaisen virran päällekytkennän yhteydessä. Tai voi olla kyseessä aito syväsavolainen trolli joka siirtää kaiken vastuun lukijoille. Tosi paha, ehkä pahin. Täällä verraten huvittava koska kaikki ovat jo valmiiksi herttaisen häijyluonteisia ja lisäksi herrasmiehiä / ladyjä.

      Siihen ruutuun kun kirjoittaa näinikään: T. Turmiola niin Anonyymi lähtee lipettiin ja T. von T. herää henkiin. Kätevää. Mikäli T. aiheuttaa päänkivistystä hänet voi "offata" ja ottaa listalta varaedustajan. Maxwell Smart, agentti 86 on aina valmiusryhmässä ja kaipaa kroonisesti toimintaa.

      Poista
  10. En paa hanttiin kun tiedän mutta jospa alun toivotuksesa feel free to comment. perässä olisi varoituksesna lisätty että se voidaan painaa paperille ilman eri korvausta. Kaikki ei tiedä.

    M

    VastaaPoista
  11. Mainituiksi tulivat jotkin novellit joita siis on, sittenkin. Emme ole saaneet kuulla kuin vihjauksen. Entä jos pitäisimme niistä? Oikeastaan uskon että mitä oudompia sen jännempiä.
    Arne Nevanlinna kirjoitti pakinan tyyppisiä hysteeriseen nauruun saattavia juttuja joista muistan yhden, Katarakti. Siinä oli kaksi koululaista ja akvaario. Aivan killerijuttuja! Pakko olla tositapauksia. Jos vihkosen joku löytää divarista se on yksi muutamasta sadasta. Harmi että kadotin omani enkä viitsi yhtä alkaa metsästää. Paljo määrä pieniä mielenkiintoisten henkilöiden tarkkailun tuotteita on mielenkiintoisempi kuin suurten nimien suurista nimistä hakkaamat monumentit. Saati sitten sellaiset jotka ao. hlö on itse katsonut sopiviksi tai jopa itse kirjoittanut. Sekin voi olla ok jos kyse on Arimo Raesteen muistelmista mutta ei muuten. Mutta maut vaihtelevat, omanikin on vaihdellut. Nyt pidän tuoreesta kirjallisuudesta vaikka en osaa sitä kasvattaakaan, vai onko se idättämistä. Kolumnisteilla on jokin buumi. Johtunee näistä blogitouhuiluista. Nuorempaa väkeä puhelimessa pelottaa, tiesittekö? "Livettäminen on niin raskasta." En olisi huolissani kirjallisen ilmaisun puolesta. Sieltä tööttää kohta sofia ja tuomasta ja monta. Saa nähdä riittääkö piennar jonne sitä on epäilemätä kavuttava ettei jää alle.
    Oman koukeroinnin lukeminen ei pahemmin viehätä mutta minkä kirjoitin sen suunnilleen kirjoitin ja sillä valmis. Se on kuin panostajalle kenttä, ei auta latailla kauniita asetelmia, kunhan pamauttaa ilmoille mahdollisimman tarkoin että tarkoitus välittyy.
    Kielivaurioni on nimeltään liudentuminen. Lauserakenteessa on ylijäämäosia englannista ja ruotsista mutta Suomessa rakennettu tarkkaan kopioitu torni. Perhanallinen romu mutta kyllä sillä osuu, kunhan se kulkisi vähän vähemmän hoiperrellen. Jollain muulla kielellä on järjestään vaikutus jota saa siivota hikipäässä kunnes taas on palautuspisteellä. Hankalimpia ovat kotiruotsinkielisten suomeksi alunperin kirjoittamat kirjat, ne kuuluvat kahdella selostuskielellä päällekkäin kuin huonosti dubatut sarjat.
    Ideoin että sanelen. Juuei toimi. Ei niin ollenkaan. Transskriptio on täyttä hessuhopoa. Mitä hitaampi ja kenkumpi vekotin käpälissä, sen siivompaa saan ulos. Nakuttelin loppuun kolme (3) Nokian E90 kommaria. Parhaita kapineita. Nyt kynällä, kursorin pyydystely on alkanut tympiä. Arvaan että useat käyttävät älypuhelinta tai muuta mobiililaitetta. Niinpä on ajassamme kaiken hössötyksen keskellä yhä samaa kuin luolakansoilla, kädenjälkien ihastelua, vaikkei käsialan erottumisen syistä puhuttaisikaan. Vierasta ihmiselle? Aluksi kaiketi niin. Eiköhän se siitä suttaannu. Voihan sekin päivä tulla jolloin patentoitu aakkosisto ja ilmaisuvoimaltaan tarkoin rajattu merkistö tulee käyttöön ja muut julistetaan merkistön tekijöiden oikeuksien vastaisiksi ja käyttö rangaistavaksi, tai vielä ilkeämpää, yhteiskuntarauhan vastaiseksi.

    - Oho. Kato mitä Orwell. Eiksun pitäny olla siis kuollu?

    VastaaPoista
  12. "Viimeksi ilmoittelin verkossa aikovani käyttää vanhoja kommentteja kirjassa ja pyysin sellaisia kommentoijia ilmoittautumaan, jotka vastustavat ajatustani tai haluavat palkkion.

    Tällä kerralla olen raaempi. Toista ilmoitusta ei taida tulla. Pidän kommentteja eli siis niiden ja tekstin muodostavaa, jatkuvaa kokonaisuutta niin mielenkiintoisena ja arvokkaana, että julkaisen niitä vaikka puoli väkisin.
    "

    Muuten ihan kiva juttu, mutta ei tuo nyt ihan tuolla lailla voi mennä.
    Ensinnäkin siitä pitäisi aina erikseen varoittaa kommenttien kirjoituksen ja lähettämisen yhteydessä, jos tuo on jatkossa käytäntö.
    Toisekseen jo olemassaolevien kommenttien osalta kevyt ilmoitusmenettely lienee ihan ok vakiolukijoiden kohdalla. Muitakin kuitenkin pitäisi edes bona fide yrittää tavoittaa eli siis mielellään lähetellä osoitteensa ilmottaneille sähköpostia sekä ainakin muutaman kuukauden ajan selvästi ilmoittaa asiasta näkyvästi blogin etusivulla.

    Tämä ei toki koske pelkkiä sitaatteja, mutta toisaalta blogikommentti on helpostikin ihan oma teoksensa. Tekijänoikeushan ei suojaa asiasisältöä vaan muotoa. TO-järjestöt vieläpä keräävät vähemmästäkin rahaa, joten se on alalle muodostunut yleinen tapa, joita tavataan lukea laiksi.

    VastaaPoista