Sivun näyttöjä yhteensä

3. marraskuuta 2015

Väärin sammunut

 
En minä ole lukenut sitä kirjaa. Hyllyssä se oli, en yhtään muista missä. ”Sanovat miehen sammuneen”, kirjoittanut Giovanni Papini. Yllättäen kirja on vuodelta 1912. Kirjoittaja oli kolmenkymmenenyhden.
Papini mainitaan joskus intelligenttinä kristinuskon puolustajana, joskus ainoana lajiaan.
En hyväksynyt todellisuutta, tämä intellektuelli kirjoitti. Seuraus oli termodynamiikan neljännen lain mukaan, ettei todellisuus hyväksynyt häntä.
Hän oli jumalankieltäjä viimeistään 12-vuotiaana ja ryhtyi kirjoittamaan tietosanakirjaa kolme vuotta myöhemmin. Ennen pitkää hän kertoi, että Jeesus ja Johannes olivatkin olleet homoja. Muistelen että Nietzsche totteli nöyrästi siskoaan. En muista että hän olisi käsitellyt lannevaatteen alla olevia asioita, koska sisko ei olisi sallinut sellaista. Hän kirjoitti vain kristillisyydestä orjamoraalina ja osui tietysti siinäkin asiassa naulan kantaan, ehkä kuitenkin unohtaen, että varhaiset kristityt ja kirkkoisät luonnehtivat oppiaan juuri samoin sanoin. Niin teki vielä Luther. Kristitty on kaikkien alamainen (Untertan).
Aikanaan Giovanni Papini meni luostariin ja lienee siis tarkistanut tulkintaansa lopun aikojen asioista. Sitä ennen hän oli ehtinyt olla myös yksilöllisyyden airut ja Mussolinin ahkera ja korkeasti palkittu kannattaja sekä johtava antisemitisti.
Monet novellisti-esseistit yrittävät edelleen ottaa hänestä mallia. Kun tosiasiat loppuvat, niitä on keksittävä lisää. Televisiosta tuli selvä mainosfilmi Uudesta Sherlock Holmesista ja näytettiin, miten jumalattoman huolellisesti sarjan kuvat on esimerkiksi valaistu ja haastatteluista kävi ilmi, että käsikirjoittajat olivat itsekin selvillä poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan. Conan Doyle tuli kuvanneeksi aikakautensa Suuren Unen, mutta joutui sitä tehdessään päästelemään niin pitkiä valeita, että rupesi itsekin häpeämään, tipautti sankarinsa Reinin pyörteisiin ja siirtyi tervehenkisempään toimintaan eli manaamaan vainajien henkiä ja järjestämään spiritistisiä istuntoja.
Tuo sarjan tällä viikolla alkavaa kolmatta kautta älköön kukaan laiminlyökö. On se niin hieno ja omalla tavallaan jälleen uusi näyttö siitä, miten etevästi englantilaiset liikkuvat amerikkalaisten taiteessa eli televisiosarjoissa.
Suomessa Tarmo Kunnas on tehnyt arvokkaan työn tutkimalla niitä ranskalaisia kirjailijoita ja ajattelijoita, joiden maailmankuva tuli lähelle Saksassa 1930-luvulla vallinnutta. Osa näistä kirjailijoista on todella hyviä. Osa ammuttiin. Osaa ei ammuttu. Célinen ”Niin kauas kuin yötä riittää” on hieno nimeään myöten. Kunnaksen ”Fasismin lumous” pitäisi lukea. Hänen kustantajansa ei kuitenkaan taida lähetellä kirjoja henkilöille, jotka saattaisivat tehdä niitä tunnetummiksi kirjoittamalla niistä.
Se on vaikea kysymys, voiko perin juurin virheellisen ja monin tavoin loukkaavan ajatusmaailman päälle kirjoittaa hyvän romaanin. Haluaisin sanoa, että ei voi, mutta en halua sanoa sitä. Siinä joutuisi samaan rekeen menneen maailman stalinistien kanssa. He arvelivat, että luokkatietoisuus on myös taiteessa tärkeintä ja poikkeaminen puolue-elimen määritelmistä osoittaa ”väärää tietoisuutta”. Siksi Kalevi Seilonen on parempi kirjailija kuin Hannu Salama jne.
Turvautuisin todennäköisyyksiin. On epätodennäköistä, että höpöjutuista kiinnostunut poliittinen ja tieteellinen kiipijä onnistuisi huitaisemaan paperille hyvää tekstiä. Silti Z. Topelius on kuin onkin mainio, etenkin romaanikirjailijana. Jos joku haluaa tutkiskella tätä väitettäni, älköön ottako ”Välskärin kertomuksia” täydestä. Täytyy lehtimiehen elääkin. Jatkokertomuksen senttaaminen on rehellinen ammatti, vaikka ei kunniallinen. Jatkokertomukseen on ihan pakko sekoittaa kaikenlaista sekulia ja esimerkiksi viipyillä jonkin yhdentekevän aatelisporukan sukupuussa ja polveutumisessa, jos teksti pitää saada painoon ja rouva ja piika odottavat kotona ruuan kanssa.
Niinpä esimerkiksi fasismia ja natsismia pitäisi tutkia vieläkin enemmän. Romaanin kirjoittaminen on parhainta tutkimusta. Itävalta-Unkarista,joka yllättäen osoittautui ääriliikkeiden luvatuksi maaksi, ei ole kirjoitettu historiatieteen puolella mitään yhtä syvällistä kuin Musil romaanissaan. Ja porvariston synty vilpillisten kauppiaiden ja puolivillaisten pörssihuijarien sukukunnasta 1800-luvun alussa on kuvattu Balzacin useissa romaaneissa tavalla jonka rinnalla kalpenee myöhempi talous- ja sosiaalihistoria. Ruumiin turvotessa henki alkoi kuivua.
Eikä Putinia ja hänen kannatustaan kotimaassaan voi ymmärtää oikeasti syventymättä Gogoliin ja Dostojevskiin, joiden mystinen ja alusta loppuun järjenvastainen Venäjä-kuva näyttää olevan juuri se, jonka osa salaista poliisia omaksui ja syötti muillekin. Miksi muuten georgialainen Stalin olisi halunnut puolalaisen Dzhersinskyn Tsekan päälliköksi?
Turvallisin tapa selvitä sammuneista miehistä on nostaa heidät katolle ja naulata paloluukku perässä kiinni. Jos sopivan harmitonta puheenjohtajan virkaa ei löydy, tasavallan presidentti on joissakin maissa tehtävänä onnen omiaan (ei kuitenkaan Suomessa, jossa kansanuskomusten pyhittämä presidenttiys takaa edelleen eteville henkilöille toimintamahdollisuudet, sanoi perustuslaki mitä sanoi).
Ennen kuvittelin hyödyllistä verkkolistaa otsikolla ”kuolemankurvi” niistä ihmisistä, jotka ovat jo elämänsä takasuoralla. Samalla tavalla kuin joissakin maissa oli puhelinluettelon käänteisluettelo eli ihmiset puhelinnumeron mukaan järjestettynä, voisi olla käänteis-valtiokalenteri. Siinä minäkin siis komeilisin.
Kun tällainen ei tunnu onnistuvan, ehkä luullakseni muiden isojen hakuteosten tapaan verkalleen rauennut Kuka Kukin On voisi ottaa happea ja harjoitusta muutamalla nimensä muotoon SMS eli Sanovat Miehen Sammuneen ja esittää listan menneisyyden tulevaisuuden lupauksista.
Päätoimittajaksi voisi pyytää Jörn Donnerin, joka – varmaan epähuomiossa kirjoitettua ”Mammuttia” lukuun ottamatta uhmaa luonnon ja lääketieteen lakeja tuottamalla ja julkaisemalla jatkuvasti järkeviä, jopa entistä järkevämpiä teoksia. Lieneekö se Uuden, uljaan maailman merkkejä sekin?
 
 

19 kommenttia:

  1. Klassisen marxilaisen taideajattelun pääkohtiin kuuluu "realismin voitto". Taiteilija luo teosta sellaisella antaumuksella, että teos alkaa viedä häntä mukanaan, myös sellaisiin totuuksiin, jotka ovat ristriidassa hänen ennakkoluulojensa kanssa. Marxin ja Engelsin lempiesimerkki oli Balzac, joka oli taantumuksellinen rojalisti mutta silti yhteiskunnallinen näkijä. Tolstoikin kertoi miten hänen luomansa henkilöhahmot alkoivat elää omaa elämäänsä ja kuljettaa häntä mennessään. Teesitaiteesta taas ei ole tavallisesti kestävää tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tahdon voitto" saattaa olla "realismin voitto", en ole ihan varma, mutta Berliinin olympiaelokuva ainakin näyttää vääjäämättömästi, kuka oli maailman nopein.

      vuorela, tampere

      Poista
  2. "Niinpä esimerkiksi fasismia ja natsismia pitäisi tutkia vieläkin enemmän. Romaanin kirjoittaminen on parhainta tutkimusta."

    Ehkä molempien aika jäi liian lyhyeksi, että olisi ehtinyt syntyä kirjallisuutta. Lisäksi molemmat taisivat halveksia ns kirjasivistystä ruumiinkultuurin hyväksi niin, ettei sosiaalista tilaustakaan oikein ollut.

    Silti olisi aika kutkuttava ajatus tutkia vuosien 1933-44 antologioita tai kirjastohakemistoja olisiko siellä jokin kiellettyyn varastoon 1944 siirretty sittemmin unohdettu "suuri natsiromaani".

    Kirjastojen ns kuolleissa vrastoissa tekee joskus riemastuttavia löytöjä, kuten Castrénin "Ilmasota" (1938), jossa todettiin, että siviiliväestöjen ja kaupunkien ilmapommitus on kansainvälisen oikeuden vastaista. Vissiin tuo teos olisi pitänyt kääntää englanniksi ja venäjäksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan venäjäksi. Mutta ei hetikään saksaksi. Mitä me jostain Rotterdamista ja Blitzistä ynnä lukemattomista vastaavista. Silloinhan asialla olikin kulttuurinkannattaja, vahva Kamerad, kuten koko kansan Palle kuuluu runoilleen. Painetaan villaisella.

      Poista
    2. Toki myös saksaksi (Guernica, Coventry). Kommenttia kirjoitettaessa mielessä vain oli Hampuri, Dresden ja Helsinki 1939. Ei käy kiistäminen, että Saksa aloitti. Kommenteissa pitäisi olla pakollinen vuorokauden harkintaviive, niin asiat tulisivat perusteellisesti pohdituksi. Muutenkin kommentin kärki oli siinä miten naivi Castrénin käsitys myöhempien tapahtumien valossa oli.

      Poista
  3. "Miksi muuten georgialainen Stalin olisi halunnut puolalaisen Dzhersinskyn Tsekan päälliköksi?"

    Tyhmä kysymys: eikö Dzhersinsky ollut Leninin löydös? Stalinin olivat mm. Jagoda, Jezov ja Berija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Feliks D. kitui vuosia tsaarin Venäjän vankiloissa, mikä teki hänestä erinomaisen ansioituneen Tshekan johtajaksi Leninin kriteereillä. - Jaa, onkin unohtunut kuka oli oikeusasioiden kansankomissaari neuvostovallan alkuvuosina. Stalin palautti myös juristit arvoonsa (Vysinski).

      Poista
  4. "Ennen kuvittelin hyödyllistä verkkolistaa otsikolla ”kuolemankurvi” niistä ihmisistä, jotka ovat jo elämänsä takasuoralla. ..On voisi ottaa happea ja harjoitusta muutamalla nimensä muotoon SMS eli Sanovat Miehen Sammuneen ja esittää listan menneisyyden tulevaisuuden lupauksista."

    Hyi hitto, JK:sta on tullut ilkeä. Ilkeys ja kakeruus vanhoissa miehissä on minusta vastenmielinen ominaisuus.

    VastaaPoista
  5. "Niinpä esimerkiksi fasismia ja natsismia pitäisi tutkia vieläkin enemmän."

    Miksi mainittuun listaan ei kuulu kommunismi? Miksi kommunismia ei pitäisi tutkia vieläkin enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...koska se linkittyy niin suoraan tähän päivään, vielä tänä päivänä eläviin myytteihin, toiveisiin, teorioihin ja odotuksiin, ja aika usein vielä tänä päivänä toimiviin ihmisiin, vanhempiin ja nuorempiin ihmisiin jotka kommunismin perintöä yllä pitävät ja aika usein vain toisilla nimikkeillä. Siksi se on turvassa.
      NL:ää ja Stalinia saa ja pitääkin muistella kansanmurhaajina, se on korrektin koodin mukaista, mutta ei sitten enää Leniniä, Castroa yms. eikä missään tapauksessa saa nauraa Marxin teorialle josta kuuluu ajatella, että "kyllä se perusajatus ihan hyvä juttu noin niinku teoriassa on, mutta ihmiset sen vain pilasivat."

      jk

      Poista
    2. Marxia lukemaan, marx marx!

      Poista
    3. "Miksi kommunismia ei pitäisi tutkia vieläkin enemmän?"

      Ehkäpä siks, että natsismi ja fasismi vakavasti otettavina aatteina lakkasivat vuonna 1945, kommunismi vasta 1991. Perpektiivi ei vielä riitä kirjallisuuden arviointin, josta JK:n blogissa oli kysymys. Ylipäänsä vuotta 1815 jälkeistä aikaa koskeva historiankirjoitus kärsii tuosta perpektiiviharhasta.

      Poista
  6. "Ruumiin turvotessa henki alkoi kuivua." Edellinen jotenkin herätti ajatuksen - ajatuksia. Joskus olen sattunut kurppailemaan ympäristöissä joissa ns. paremmat ihmiset liikkuvat, niin olen ollut tuntevani, että monet noista lähimmäisistäni ovat jotenkin pstyyn kuolleet.

    VastaaPoista
  7. Prof. Kemppinen kiittelee Célinen pääteoksen nimeä. Hm. (Sitä on käytetty myös eräiden hengentuotteiden nimissä puistattavan tylsämielisiin väännöksiin: "Niin kauas kuin vyötä riittää"; "Niin kauas kuin aamua riittää"). Ehkäpä siksi tuo nimi kaikuu korvissani vähän samalta kuin Mozartin sinfonia 40 Dannyn ja Armin esittämänä.

    Sen sijaan "Sanovat miehen sammuneen" -nimeä keksiessään on suomentajalle tullut niinsanotusti henki päälle. Myös jokin arvovaltainen teos, olisiko ollut paksu Suomennoskirjallisuuden historia, viittasi samaan. (Olisiko muuten Kurjensaarella olluit jotain tekemistä "Sanovat Urpon [Lahtinen] sammuneen" -nimen kanssa.)

    VastaaPoista
  8. Kansanuskomusten pyhittämä presidenttiys.
    Presidentin vallan vähentäminen meni överiksi. Olen (taas ja tässäkin) asiassa pres. Koiviston katsannon kannattaja. Olkoon pääministeri edelleen tasavallan parhaiten informoitu valtiomies, hyvä siinä ynnä stressi ja eroamismahdollisuus, mutta sadut syrjään ja valtakunnallisen tason vastuun ottavaksi on kuitenkin vakiintunut yhden viran haltija. Tämä uusi ylivaltiuden malli vaikuttaa eläköitymiseltä. Nyt se on herrahissistä sivuun ylennys, samaa kuin sotilasläänin komentajille oli tapana tarjota jos oli ollut riittävän informoidulla paikalla.

    Valtakunnanhöppänän virka presidentin ja pääministerin välivaiheille? Briteillä on hioutunut järjestelmä, sieltä voi matkia ideoita Suomen Suuriruhtinaskuntaliitoksen johtoon.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: kommunismit - fasismit... Harvainvaltaisten liikkeiden aatemaailmasta on kirjastoja.

    Olen täysin vakuuttunut että emme blogin rajoissa pääse näiden ajatusmaailmojen esittelyllä mihinkään. Mahdollisimman selväksi yritän tehdä, että nyt jatkuvien ohella suhtaudun äärimmäisen kielteisesti siihen politiikkaan, jota harjoittivat Neuvostoliitto ja harjoittanee edellee Kiina, ja siihen jota harjoittivat Saksa ja Italia.

    Sen jälkeen lista menee vaikeammaksi. Espanja, Argentiina ajoittain, ja sitten poliittisen yksikön sisällä aikuttaneet ääriliikkeet. Näitä erilaisia nuoliristiläisiä oli toisen maailmansodan aikaan varmasti sata.

    Vuoden 1919 jälkeen en osaa nähdä Suomessa aivan vastaavaa, Haluaisin tehdä eron äärirationalismin ja terrorismin välille. Muuan rajanvedon peruste on suora väkivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kirjastoja, kuvasellaisiakin. Joka viikko näemme jomman kumman diktatuurin parhaitta otteita parhaaseen katseluaikaan näytettynä, jossa ammutaan takaraivoon ja hirtetään joukolla.

      Mitähän mediakritiikkiä tästäkin pitäisi sanoa. No sota on julmaa ja pettureilla ei ole sitten mitään toivoa, vaan kuopan reunalle vaan?

      Poista
  10. "Itävalta-Unkarista,joka yllättäen osoittautui ääriliikkeiden luvatuksi maaksi, ei ole kirjoitettu historiatieteen puolella mitään yhtä syvällistä kuin Musil romaanissaan"

    Musilin lisäksi ilmeisesti pitäisi jostain divarista etsiä Stefan Zweigin Eilispäivän Maailma, siksi usein siihen ovat viime aikoina kiinnostavina pitäneet kirjoittajat viitanneet.

    AW

    VastaaPoista
  11. Muistan lapsuudenkotini kirjahyllystä kirjan "Gog", jonka oli kirjoittanut joku Giovanni Papini. Kirja koostui päähenkilö Gogin kuvauksista kuvitteellisista tapaamisistaan aikakauteutensa merkkihenkilöiden kanssa. Mieleen jäi hänen kertomuksensa Leninin tapaamisesta. Leninillä oli kuulemma keltaiset hampaat, pahanhajuinen hengitys ja inhottava poliittinen agenda.

    Kirja oli monessa mielessä lystikäs, ja sisältää koko joukon sinänsä harvinaisen ilmiön, eli ei-vasemmistolaisen kirjailijan näkemyksiä aikansa mahtihenkilöistä.

    Lapsuuden kodissani oli muuten myös oikeistonäkemyksille epämukavia teoksia.

    VastaaPoista