Sivun näyttöjä yhteensä

20. marraskuuta 2014

Muotikello





Turvaranneke teillekin pukinpussiin!

Ehdotin pari viikkoa sitten, että perintökaari olisi otettava kokonaisuudessaan uudistettavaksi. On tärkeää keksiä keinoja, miten vanhoilta ihmisiltä saisi näppärästi viedyksi rahat.  Kaikkein soveliainta on päästä tähän päämäärään niin että veronmaksajat eli ensi sijassa kunnat vastaavat kohteen ylläpidosta. Makaronivelli on loppujen lopuksi halpaa ja maksalaatikko suorastaan mainiota mutustella.

Ajatustapamme ja osa yhteiskunnallista järjestelmäämme on peräisin siltä ajalta, jolloin alkutuotanto eli maa ja metsä elättivät.

Kun minä suvaitsin syntyä, suoraan maa- ja metsätaloudesta sai elatuksensa suomalaisista 64 prosenttia. Tällä hetkellä tuo vastaava luku on 1,2 prosenttia.

Tiedossa ei ole, että jääkauden jälkeen olisi tapahtunut toista, läheskään yhtä rajua muutosta. Pronssi, rauta tai vaikkapa teollistuminen (höyry, sähkö ja kaasu) ovat siihen verrattuna mehupoikien kekkereitä. Ihminen tarvitsee harva se päivä ravintoa, ja yleensä sitä on liian vähän, tai liikaa.

Dynastinen kysymys on maailmanhistorian suuri linja. Vallan siirtämiseen periytyminen on aika karkea keino. Odotan edelleen kiinnostuneena, milloin pörssiyhtiöt huomaavat Bysantin historiasta toimivan keinon, kaksi keisaria eli siis kaksi toimitusjohtajaa. Kumpikaan ei ole toisen esimies. Tällainen järjestely tuottaa murhaajille paljon ylimääräistä vaivaa ja pitää yllä henkivartiokaartien kesken jäätynyttä kriisiä. Itse asiassa järjestelmä syntyi omia aikojaan, kun tarvittiin vahva päällikkö samanaikaisesti Roomaan ja Itään.

Siis kaksi toimitusjohtajaa! Ja dynastisen kysymyksen nykyhetken versio on maatilan ja metsälöiden periytyminen eli käytännössä kysymys perillisen lakiosasta. Viittaukseni erilaisiin pöytäeläkkeisiin tarkoittavat tätä samaa. Miten käytetään hyödyksi se osaaminen, jota raihnaisemmillakin ihmisillä on, varmistaen samalla operatiivisessa vastuussa eli auran kurjessa olevan sukupolven toiminnan edellytykset?

Näitä kysymyksiä on yritetty ratkaista muun muassa demokratialla ja maailmansodilla. Ensin mainittu on oleellisesti keino hajauttaa päätöksentekojärjestelmää, vaikkei se vallankäyttöön yleensä ulotukaan. Jälkimmäinen on ollut seniilin ikäluokan ylivaltaa, jossa ilmiselvä tarkoitus on ollut harventaa biologisesti parhaita ikäluokkia. Ainakin Ranska ja Venäjä sekä luultavasti Japani onnistuivat tuossa viimeksi mainitussa hankkeessa liian hyvin. Ne eivät koskaan toipuneet, eivätkä toivu. Iso-Britannia yksityisti ja ulkoisti taitavasti sankarivainajan tehtävät toisille Kansainyhteisön jäsenille, etenkin Kanadalle ja Australialle, unohtamatta Intiaa.

Suomi on siirtynyt venäläisestä eurooppalaiseen väestörakenteeseen. Venäjällä vieläkin vanhat naiset hoitavat lapsia ja keski-ikäisiä kreivejä. Miehet eivät tule vanhoiksi, koska he juovat kätevästi itse itsensä hengiltä. Euroopan länsiosien ikäpyramidin malli on nyt meidänkin.

Kirjoitukset turvarannekkeista ovat kiihdyttäviä. Yli puolet turvarannekkeen käyttäjistä ei käytä turvaranneketta. Tämä ilmiö on jo tullut liiankin tutuksi. Ainakin Espoossa ja Turussa nyt käytössä oleva kapine on ikään kuin suunniteltu mahdollisimman inhottavaksi. Kellon näköinen molkero, jossa ei ole taulua vaan ruma muovinen kosketusalusta, kuuluttaa kaikille vastaantulijoille: tässä tulee ruotuvaivainen. Vanhan naisen olisi vaihdettava aidoin briljantein somistettu korukellonsa siihen ja miehen olisi sysättävä Philip Patek pöytälaatikkoon, koska hänellekin riittävä tieto ajan kulumisesta on se, että aika loppuu.

Tälläkin hetkellä lattialla sängyn ja seinän välissä makaa yllättävän monta vanhaa ihmistä odotellen, että joku tulisi. Turvaranneke on yöpöydällä tai siinä kädessä, joka jäi pudotessa alle. Monet eivät suurin surminkaan käytä ranneketta niin kauan kuin henki pihisee. Jos siitä painaa, sisään syöksyy kaksi kaljupäistä miestä paarien kanssa ja vie pois, lukkojen taakse, kunnalliskotiin.

Firmat Navigil ja Esperi Oy kokeilevat nyt todella ovelaa laitetta, jonka muotoilu on – valitettavasti – miesten makuun. Se on kuin mikä tahansa hyvä rannekello, eikä siinä ole kuin yksi nappi, tavanomainen kruunu, josta tavallisesti säädetään viisareita.

Todellisuudessa laitteessa on myös puhelin ja GPS sekä toimilaite, jonka avulla käyttäjä voidaan paikantaa hyvin nopeasti ja tarkasti (esimerkiksi korttelikapakasta). Soittaminen tapahtuu nappia kerran painamalla, ensin kojeeseen ohjelmoidulle lähimmälle henkilölle, esimerkiksi minulle, seuraavaksi toiselle, esimerkiksi Sepolle, joka on kyllä nyt Afrikassa, jne. Aika pian soitto menee firmaan, jossa ammattilainen voi myös kuunnella, kuuluuko röhinee tai ähinää vai heleä ääni, että anteeksi taas, vahingossa tuli paineltua. – Pankaa tekin paperit vetämään! Joulupukilla on itselläänkin jo sellainen.

12 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta! Totta joka sana.

    Kaksi vanhusta omasta lähipiiristäni suhtautui hankittuun turvarannekkeeseen täsmälleen kerrotulla tavalla - silloin meitä lapsia asia kiukutti ja huvitti, nyt jäljellä ovat vain suloisenhaikeat muistot.

    Detalji: se on Patek Philippe. Tosin isällä oli Omega Constellation, loppuun saakka.

    VastaaPoista
  2. uusi lapsuus
    http://riskiryhma.sarjakuvablogit.com/2013/12/02/joulukalenteri/

    VastaaPoista
  3. Loppujen lopuksi kammottava kirjoitus, vaikka välillä naurattikin vedet silmissä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! Panen toivomuskirjeeseen tuon Patek Philipin!

    Kellottaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. Eikö vanhoilta ihmisiltä saada näppärimmin viedyksi rahat, kun annetaan heidän kuolla pois. Ei parempaa hoitoa, vaan ei hoitoa ollenkaan, ei parempia turvarannekkeita vaan ne rumatkin pois. Olen seurannut muutaman läheisen pitkää kuolemaa, pisin taisi kestää 20 vuotta ja nytkin on yksi menossa. Ei siitä ole kenellekään mitään iloa. Perintöriidoiltakin vältytään, kun ikäihminen kuluttaa omaisuutena silloin kun siitä pystyy vielä nauttimaan. Kuolemakaan ei pelota, kun on elänyt eikä vain ollut olemassa, suorittamassa. Hube, vielä hetken kuudenkymmenen ja kuoleman välissä.

    VastaaPoista
  6. Todisesti minä sanon teille vielä koittavan ajan jolloin 64 prosenttia suomalaisista saa elantonsa maanviljelystä.
    Palstaviljelijänä.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. Kaikella kunnioituksella se kellomerkki on Patek Philippe. Jotensakin arvokkaita ja eräänlaisia loppuiäksi käypiä kelloja. Mainiota että saa tässä pientä mainetukea.

    VastaaPoista
  8. Dynastiseen kysymykseen bysanttisesta toimitusjohtamisesta - vai toisnko päin? - löytyy yksi tuoreehko pilottitapaus ameriikoista. Siellä on pehmyttavaratalo nimeltä Oracle, suurimpia sortimentissaan ja yksi varsinainen rooma lajissaan. Sen Kalifornian patasissa toimitusjohtajuus on niin tasaisesti jaettu, että vieläpä naikkonen ja miekkonen ovat ikään kuin vallassa ja vastuussa. Tosin taustalla häärää putiikin perustaja Larry Ellison, joka ei jumalia vähempi ole missään mitassa ja ihan juppiterin näköinenkin.

    VastaaPoista
  9. Swatch Group (sen niminen halpamerkki on pikkuriikkinen osa sitä) on Sveitsin kellojen suurtekijä sanan kaikissa merkityksissä. Se luokittelee omistamansa merkit tällä hetkellä seuraavasti

    http://www.swatchgroup.com/en/brands_and_companies/watches_and_jewelry

    Prestige and Luxury Range: Breguet, Harry Winston, Blancpain, Glashütte Original, Jaquet Droz, Léon Hatot, Omega.

    High Range: Longines, Rado, Union Glashütte.

    Middle Range: Tissot, Balmain, Certina, Mido, Hamilton; Calvin Klein

    Basic Range: Swatch, Flik Flak.

    Itsenäisistä Rolex on hieno, mutta massatuote. Toki sellainenkin kokoelmassa täytyy olla, mutta ainakin omasta ja monen muun horologian rakastajan mielestä kolme eleganteinta ovat aakkosjärjestyksessä: Audemar Piguet, Patek Philippe ja Vacheron Constantin

    VastaaPoista
  10. Tätä se vaan on, pakko huoahtaa että
    Ei O Tarpeeks Jengiä vahtaamaan hilpeästi irtipäässeitä ripeytettyjä seniorikansan pattereilla vissiin kohta käyviä supersankareita. Onko paitojen, pakko- tai kaulus- silittämiseen ja pesemiseen sitten? Olisko vaan fiksumpaa kulkea sellaisessa Petro Pacpipon säämiskäisessä överhaalarissa? Saishan noita laiteltua antureita ympäripitkin joka saumaan vaikka. Piloteilla on G-voimien kestokykyä lisäävät housut joissa puristus säätyy itsekseen ja lonkkapehmikkeelliset turvapökät on nekin jo tuttua juttua, enää puuttuu se motoristipuvun iskusta jäykistyvä geelifyllninki niin provanhus saa sakutarallaa elvytystä järtslaagiin silläaikas kun valvomon jäbät käy röökillä että katoppas vaan, taas se Limperin Hilda ja onpas muorilla henki sitkeessä... Star Trekin borgi oikeen. Kännääköhän se miten paljon?
    Juu-u. Kyllä jotain tarttee olla että pärjää, maailma on kova paikka! Mä nyt en ihan oo niin vakuuttunu että nää on huomenna kaupoissa nää pomppukledjut mutta älyvaatteiksi se tulee menemään, lääkeaineet leivotaan sekaan ja kaikilla on niin hyvä kun ei tartte äiren tai papan perään säntäillä. Eiks vaan?

    Tää piruilu ei o mun forte, miten olis isommat talot ja suuremmat perheet? Rakenna ja hallitse. Kaksvooninkinen tai lyödään jatkoa vanhaan tapaan, siinä sitä nappulatekniikkaa jossa pää on pidetty kylmänä ja resurssit jämpt eikä ulkoisteltu ventovieraille. Sitten se hälynamiskuukkeli voi ihan hyvin olla muunkin mallinen, vaikka kaulassa kannettava, sellasetkin kellot on olleet muotia. Tarjonnan pahus sen kysynnän määrää, Henry Ford jo tiesi sen.

    Odotan innolla viritettyjen vanhusten ehtimistä pelikentille. Kaikki muut onkin jo dopad att gå på högvarv.

    VastaaPoista
  11. Suosittaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Nokia_3510i

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sikäli ok kun nyt puhelin on, marketin osastolta saa jo muitakin kookasnappulaisia kuin se ruotsalaislähtöinen halpisluuri.

      Kun on puhe yhden nappulan logiikoista on arveluni että siinä on liian monta toimintoa per nappula ja siis tasan yksi nappula liian paljon. Vanhemmilla arvo- ja kotihenkilöillä on oltava pukija, kylvettäjä, vaatettaja, keittiöväkeä ja kuljettaja. Hovimestarin toimen tarpeeseen en uskalla sanoa mitään. Ulkotöihin erikoistunutta apua saa jotenkuten mutta sisäkköjä ei.

      Ei taida oikein onnistua se luokkayhteiskunta, mitä veikkaisitte?

      Ettei vaan menisi tulonsiirrottomuudeksi koko hyvinvointi ja palkkaa olisikin maksettava suoraan tekijälle?

      Ammattitaitoista palvelusväkeä kun ei ole ollenkaan vaikeaa löytää nykyään. Ammattinimikkeiden keksimisessä moni on kunnostautunut niin hyvin että kyllä en mitään esteitä minä näe, en.

      Poista