Sivun näyttöjä yhteensä

28. elokuuta 2014

Valtion virassa





Mitä kansliapäällikkö sanoisi, jos korkeimman oikeuden esittelijäksi otettava nuori lakimies sanoisi ottavansa sitten palkan bruttona yhtiönsä kautta?

Luultavasti kansliapäällikkö toimisi ja orastava suhde päättyisi alkuunsa. Silti ajatus on kiinnostava. Entä jos pätkätöitä, joita tuomioistuimissakin todellisuudessa on, siirrettäisiinkin itsenäisille konsulteille?

Nyt mietitään, sangen suppeissa piireissä tietenkin, millaisiksi ennen pitkää aloittavan Euroopan patenttituomioistuimen jäsenet osoittautuvat. Pelko on, että fakki-idiooteiksi, eikä pelko ole aiheeton. Koska on esitetty ajatus, että osan korkeista tuomareista tulisi olla teknillisen alan tuntijoita ja toisen osan kokeneita lakimiehiä, kehitys varmaan johtaa samaan kuin Yhdysvalloissa. Kun kyselin skiellä Washingtonissa käydessäni, noita asioita käsittelevän tuomioistuimen (Court of Appeal for Federal Circuit) kaikilla tuomareilla oli kaksi tohtorin tutkintoa, toinen luonnontieteelliseltä alalta ja toimen oikeustieteestä.

Samaan tulokseen pääsisi ulkoistamalla. Missään muualla kuin Suomessa ei ole tuomioistuimissa käytännössä pysyviä esittelijän virkoja. Normaalia on, esimerkiksi USA:ssa, että nuori juristi ikään kuin auskultoi vuoden tuomioistuimessa, ehkä tietyn tuomarin assistenttina, ja siirtyy sitten kentälle totuttelemaan tuomarin töihin.

Tämä oli hullunkurinen ajatus. Oikea ajatus on tämä: lainsäädännön muuttaminen vuonna 1994 teki viralliseksi pitkän kehityksen tuloksen. Ennen työsuhde ja virkasuhde olivat olleet yhtä kaukana toisistaan kuin kuu on maasta. Nyt erot ovat vähäisiä – virkaan nimitetään kun työnantaja on valtio tai kunta ja työhön otettava käyttää merkittävää julkista valtaa.

Hyvin kauan sitten vain virkamiehillä oli eläke. Vanhaksi tullut yksityisen työntekijä lähti kävelemään ja ripusti mennessään hampaat naulaan.

Vuoden 1924 lain yhteydessä vielä todettiin, että ”oikeus eläkkeeseen on elatuksen luonteinen korvaus siitä, että ihminen asettaa koko työvoimansa valtion käytettäväksi”.

Näin asia myös opetettiin. Koko työvoimansa!

Tämä oli käytännössä kukkua. Virkamiehet tekivät mitä mieleen tuli ja nostelivat hyvinkin lihavia palkkioita milloin mistäkin. Työaika virastoissa ei ollut pitkä ja yleisesti kiiteltiin, että viranhoidosta virkamies palaa levänneenä ja lehdet lukeneena. Vaatetuksena oli sininen seviottipuku ja hartioilla oli hilsettä.

Kun aloitin vallan kamareissa, niissä liikuskeli 1920-luvun lopulla kalusteiden keskelle astuneita henkilöitä. Tunsin kymmeniä reippaasti 1800-luvun puolella syntyneitä virassa olijoita, koska ajolähtö tuli vasta 70-vuotiaana. Kirjoista olen lukenut, ettei yksityisilläkään 76 vuoden ikää pidetty riittävänä perusteena, kun eräskin liikepankin johtaja (Nybom) haluttiin erottaa 1920-luvulla.

Elkää luulko, että vihjailen vanhuusväestön puolesta. En pystyisi enää hoitamaan kunnolla mitään virkaa. Ykkössyy on näkö. Kirjat ja e-kirjat ovat ongelmattomia, mutta joka päivä monta tuntia kaikenlaisia asiakirjoja, lippusia ja lappusia, on silmille liikaa. Tietenkin jos tulisi sota ja veriset vaatteet ja määrättäisiin kuten viime sotien jälkeen huru-ukkoja toisarvoisiin tehtäviin, jotta tosimiehet voisivat puolustaa maata, kai minä sitten. Mutta vaatisin takahuoneeseen kenttävuoteen. Tätä nykyä silmät hoituvat parhaiten kunnon lepuutuksesta.

Vika on vanha. Oppilaistani ajattelemattomimmat ovat luulleet, että nukun luennoilla ja kokouksissa aina. Totuus on toinen. En minä ihan aina. Mutta siltä varalta, että vastaan tulisi jotain mielenkiintoista katseltavaa, tuntuu hyvältä pitää silmiä kiinni, kun niille ei ole välttämätöntä käyttöä.

Monia ikätovereita vaivaa höperyys. Kommentoijissa on muutamia häjyläisiä. Ennakoin mielipiteen ilmaisuja ja sanon, että ”itseä” (tuo yhä useammin esiintyvä kieliopillinen muoto) ei oikeasti kiinnosta, - Tai on minulla testi. Mielestäni nuoremmat tuntuvat vuosi vuodelta yhä viisaammilta. Kun tuota tunnetta näyttäisi tukevan biologinen ja lääketieteellinen tieto, oman etevyyden tunto on luultavasti varma höperyyden merkki.

Sana ”eläke” (pension) muuten ilmestyi kieliin vuonna 1702. Suomessa meikäläisiä kutsuttiin ennen ruotuvaivaisiksi tai syytinkiläisiksi. Syytinki on kiinteistöeläke, vanha ja kuitenkin fiksu järjestely.



16 kommenttia:

  1. Korkeimman oikeuden esittelijä ei pysty perustamaan elantoaan ihmisten kivun ja kuoleman pelolle. Hänen mahdollisuutensa vilunkipeliin ovat rajallisemmat kuin lääkärien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se nyt taitaa siltä vaikuttaa, että osakeyhtiön perustamiselle ja yrittämiselle ei saa olla mitään kannusteita.

      Kaikki verolle ja heti kireimmän jälkeen.

      Kun joku taikka jotkut perustavat osakeyhtiön, niin epäilykset ja tutkimukset veronkierrosta eli peitellysti sanottuna verosuunnittelusta on aloitettava heti viranomaisten toimesta.

      Poista
  2. Viralla ja työsuhteella on käytännössä vain yksi ero: laittomasti erotettu virkamies saa juttunsa voitettuaan virkansa takaisin, työntekijä ei.

    Rikosoikeudellinen virkamieskäsite on sitten asia erikseen. On paljon työsuhteisia ihmisiä, jotka ovat rikosoikeudellisesti virkamiehiä. Esimerkiksi yliopistojen ja yksityiskoulujen opettajat ovat työsuhteisia, mutta rikosoikeudellisesti virkamiehiä käyttäessään julkista valtaa (arvostellessaan tai rangaistessaan oppilaita). Samoin vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat virkamiehiä rikosoikeudellisessa suhteessa.

    Kaikkein hulluin virkavastuun määrittely on Puolustusvoimien rikostorjunnasta annetussa laissa. Siinä määritellään rikosoikeudellisesti virkamieheksi eräitä ylimääräiseen palvelukseen kutsuttuja tiedustelualan rerviläisiä. Pykälä on hieno, mutta merkityksetön, koska mikä tahansa näiden henkilöiden virkarikos olisi myös sotilasrikos. Samojen tekojen kriminalisointi myös virkarikoksina on pelkkää perustuslakiformalismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perustuslakivaliokunnan mukaan myös pysäköintifirmojen työntekijät käyttävät eritäin merkittävää julkista valtaa.

      Poista
    2. En kritisoinut tuota rikosoikeudellisen virkamieskäsitteen laajuutta yleisesti vaan yksittäistapauksessa. Opetus- ja turvallisuusaloilla virkavastuun laaja käyttö on oikein hyvää ja perusteltua, sillä tehtävät ovat julkisen vallan käyttöä. Samoin yksityisten pysäköinninvalvojien kohdalla.

      Näiden eräiden sotilaidenkin kohdalla määrittely on periaatteellisesti ihan perusteltu, sillä henkilöt käyttävät erittäin merkittävää julkista valtaa. Sen sijaan käytännössä asialla ei ole vähäisintäkään merkitystä, sillä sotilasrikoslainsäädäntö olisi joka tapauksessa kriminalisoinut samat teot. Näin ei ole muiden mainitsemieni ryhmien kohdalla.

      Toinen seikka, mikä - apropoo - lähentää virka- ja työsuhteita, on se, että nykyään myös työntekijän osalta on kriminalisoitu aiemmin vain irtisanomisperusteen muodostaneita tekoja kuten yritysvakoilu, yrityssalaisuuden rikkominen ja lahjuksen otto elinkeinotoiminnassa.

      Poista
  3. Milloin se senioriteetti muuttuu seniliteetiksi. Jotkut väittävät, että 68 vuoden matalassa iässä.

    VastaaPoista
  4. Nuorena miehenä haluan puhua kokemuksen puolesta. Kaiken ikäisiä tarvitaan ja omalla tavalla höpersokeita osaavat olla nuoret. Jaksamme soheltaa ja säheltää. Ei hukata yhteiskunnassa huru-ukkojen voimavaroja! Oli kuulemma aina hauska näky kun Erik Tawastjerna nukkui konserteissa. Parin päivän päästä näistä näyistä saatiin sitten lukea Hesarin palstalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erik T:n näyt olivat anutlaatuisia.
      Kaikki kunnia niille.

      Kollegansa narahti konserttiarvosteluista,
      joissa ei ollut edes käynyt.

      Poista
  5. Näin meille opetettiin jossakin heminaarissa virka- ja työsuhteen ero:

    Hra Johtaja: - Ministeri tulee lauantaina, sinun pitää olla vastaanottamassa.
    Virkamies: - Tottakai, tulen hyvissä ajoin ja katson, että paikat ovat kunnossa.

    Hra Johtaja: - Ministeri tulee lauantaina, sinun pitää olla vastaanottamassa.
    Työsuhteinen: - Ehkäpä menet itse, lämmintä kesäsäätä on luvattu - no, jos hinnoista sovitaan, voi olla, että tulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on perinteisesti ajateltu. Todellisuudessa tällaista eroa ei ole. Työaikalaki koskee niin virkamiehiä kuin työntekijöitäkin. Eli virkamies tulee ylitöihin lauantaina vain, jos itse suostuu.

      Tokihan lauantaityöhön voidaan myös käskeä niin virka- kuin työsuhteessakin, mutta tämä edellyttää säännönmukaisen vuoroluettelon tekoa tai muuta TES:ssä tai VES:ssä sovittua menettelyä.

      Poista
    2. Väittäisin että 90 %:lla yksityisen palveluksessa olevilla on käsitys, että asia menee käytännössä nykyisin tasan toisinpäin kuin kariav teorian kannalta esitti. Ainoat tuntemani juristit, joilla "kynä tipahtaa" kellon mukaan, ovat virkamiehiä. Tosin omat kokemukseni osoittavat, että monet virkamiehistä tekevät keskeytymätöntä työtä kuten me muutkin.

      Poista
  6. "Työaika virastoissa ei ollut pitkä ja yleisesti kiiteltiin, että viranhoidosta virkamies palaa levänneenä ja lehdet lukeneena."

    Anna Žīgure, Latvian ensimmäinen suurlähettiläs Suomessa (uuden itsenäisyyden jälkeen), kertoo muistelmissaan miten opiskeluaikanaan kävi töissä Jurmalasta Riiassa. Paikallisjuna kiisi kiskoja myöten kovaa vauhtia... eli lönkytteli; elettiin Latvian sosialistista neuvostotasavallan (Latvijas Padomju Sociālistiskā Republika) aikaa. Anna luki, kulutti sillä aikaansa. Vastapäisellä penkillä istui kaksi jonkin viraston pikkuvirkailijatarta. Toinen kuiskasi toiselle että ”Minä en koskaan lue työmatkoillani”. Kun toinen ihmetteli miksi et niin nainen sanoi: ”Mitä minä sitten töissä tekisin?”

    VastaaPoista
  7. "..oman etevyyden tunto on luultavasti varma höperyyden merkki"

    Kyllä se ikä tekee tehtävänsä. Ainoa aisti, joka vielä meikäläiselläkin kunnolla pelaa, on itsetunto.

    VastaaPoista
  8. Harva virkamies tai julkisyhteisön työntekijä nauttii lääkäriollegoidensa virka-ajoista (lyhyinä tai sitten korkeasti korotettuna, jos pitää päivystää) tai käytännössä vapaata muiden ja paremmin korvattujen sivu- liki päätoiminen pitämistä. Mutta tietysti henkemme hoivaajille kannattaa antaa vaikka mitä, heitähän voisi kaikkia kunnioittaa vaikka korkeilla arvonimillä, olisiko professori tai tohtori jokaikinen; tai se olisi kai jo karkeaa liioittelua.

    VastaaPoista

  9. Lauri Lyly maustaa puheitaan asialla.Raimo Kantolan tokaisu SAK:n hallituksen kokouksista työlainsäädännöllisinä symposiumeina jäi joskus mieleen.Tai nousi mieleen kun Tallinnaan alkoi syntyä duunarivuokraamoita ja kuinka työ niissä abstrahoitiin työtunteina ostettavaksi kappaletavaraksi.Kiukutti kun en ollut siinäkään hedge fundissa mukana.Niinpä tässä harrastelen.

    Lyly mainitsi työeläkesysteemin yhä rahastoivan 1/4 maksutulostaan.Olin jo luullut että pulleat rahastot eivät enää kasvaisi,vaan oltaisiin siirrytty kädestä suuuhun tasapainotilaan.Se päittäin tilanne koskee kai sitten vain yksityisiä,mutta että kunta/valtio sektori yhä tienaa enemmän kuin kuluttaa jos heidän busineskielenkäyttöänsä mukailisi.

    Kai nyt kuitenkin se pitää, että systeemi sijoittaa sen neljänneksen liki kokonaan ulkomaille kun takaisinlainaajat hukkuivat PwC:n ja nimitysvaliokuntien maihinnousu-tsunamiin. Uusi talous panee rahat hienostuneesti bonus/finanssituotteisiin,olemassa oleviin osakkeisiin,vanhojen yhtiöiden bondeihin ja firmojen tuhoamisiin yhtäällä Suomessa ja kombinoimalla toisaalla.

    Tuotehintojen nousuvakaus on strategian nimi.Olihan asiassa kotimainenkin ulottuvuus -kunnes firmat loppuivat- kännykänkuoriSohlberg ja vichyHartwall ulottuvuuksin,valtionyhtiö-Lipponen-Niinistö-Wahlroos sosiaaligeometrioineen.Huolet tuli heitettyä Cityn ja Wall Streetin harteille,niiden omaisuudenhoitoyksikköihin ja monensortin rahastoihin.

    Ne lupaavat Suomen lainsäädännön edellyttämää 4 % tuottoa.Ja antavatkin.Nuo rahastot ovat nyt se ruotu,mikä rinki näitä huru-ukkoja ja -akkoja kantaa.Sommasti sattuu että lukemisissani on menossa 1857 rautatiepaniikki.Sitä Karl Marx komeasti kommentoi Lontoosta New Yorkiin Herard Tribuneen.Homman nimi oli preerian vehnän roudaaminen Liverpooliin ja kuinka se ruokkisi ketjun kunkin lenkin.Edellinen paniikki oli ollut pari vuosikymmentä ennen puuvillan alkuräjähdyksen yhteydessä.

    Tämä Marxin ilottelu koski viljaa kasvavan maan arvonnousua kyntäjän,veturin ja manchesterin tehdasduunarin pyhässä hiessä ja ajatuksessa.Olihan siellä myös John Murray Forbes.Hän rationalisoi spontaanisti syntynyttä sopimusketjua, jossa omia painamiaan seteleitä levittävä kapitalisti Briteissä sijoitti Jenkkilän aareihin joita edustivat bondit jotka lupasivat korkoa farmarilta, jahka tämä aarilleen kerkiäsi ja vehnä tuuleentuisi ja rahtiasema sinne Ohioon nousisi.Tapahtui.Lupaukset pidettiin.Myös eläkelupaukset pidetään meille.Nyt sopimussarjan lupaus on Kiina ja Silicon Valley.Hyvässä sylissä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Aika paljon vanhoilta ajoilta periytyviä kliseitä tuntuu yhä elävän. Itse olen viranomaisessa, jossa pääosalla väkeä ei ole virka-aikaa. Silti valtaosa tekee vastuuntuntoisina töitä tarvittaessa mihin vuorokauden ja viikon aikaan tahansa, ilmaan sentinkään lisäpalkkiota. Ja aina vain enemmän. Nuo hölmöjen kliseet koetaan loukkaavina, vaikka mihinkäs niistä kokonaan pääsee, kun ne tuntuvat olevan välttämättömiä joidenkin kommentoijien itsetunnolle.

    VastaaPoista