Sivun näyttöjä yhteensä

10. elokuuta 2014

Kuuluisin kauhavalainen



Kaappo Sutki syntyi Kauhavalla 24.4.1843 ja kuoli viikkoa ennen helluntaita 1889 Siperiassa. Hän oli siis selvästi nuorempaa kantaa kuin härmäläiset Antti Isotalo (1831 – 1911) ja Antti Rannanjärvi (1828 – 1882). Laulujen mainitsema Pukkilan Jaska, talollisenpoika Jaakko Pukkila eli Pukkinen lienee ollut kirkonkylän maakirjatalon perillisiä, mutta onnistui silti puukottamaan hengiltä erään räätälin. Jäljet johtavat Siperiaan ja mahdollisesti Amerikkaan. Juha Antinpoika Leskenantti eli Anssin Jukka sai oman laulun ja kuolemattoman nimen. Matti Haapoja oli puolestaan päätoiminen murhamies, jonka yhdistäminen puukkojunkkareihin vaikuttaa hiukan mielivaltaiselta.

Mutta Sutki ei ollut puukkomiehiä. Hän oli tavarantasaaja. Sinä päivänä kun kansanrunoudentutkijat pääsevät kunnolla liikkeelle professorinsa Siikalan upeasti muotoilemissa uusissa tehtävissään tapaamme varmaan Sutkin uudelleen.

Hän oli Haapojan ohella aivan ensimmäisiä massamedian suosikkeja maassamme. Sutki ja Haapoja asuivat Siperian vankeina kämppäkavereina.

Kuvasta ilmenevän pikku teoksen – se on lähinnä kronikka – lähdeviitteistä useimmat ovat sanomalehtiuutisia tai muistelmia. Niistä voi päätellä, että Sutki oli taitava mainosmies ja osasi myydä itseään ja mainettaan etevästi. Hänet tunnettiin koko maassa mestarivarkaana ja pitelemättömänä kahlekarkurina.

Tarinoissa on tyypillisesti totta vain siteeksi. Hekumallisia lähteitä ovat kuitenkin kuuluisien tutkijoiden isän J. Granön muistiinmerkinnät Siperiasta ja kauhavalaissyntyisen rovasti Yrjö Alasen, sen kuuluisien professoripoikien isän, 1931 julkaistu kirjanen. Alasen muistelmateoskin on erittäin ansiokas – jos sen nyt joku jostain saa käsiinsä. Minulla on hallussani siitä kappale, jonka saantoa on syytä varoa laittomaksi.

Lyhyissäkin tarinoissa vilisee minulle hyvin tuttuja sukunimiä. On Lillforsia (Virrankoski), Sippolaa, Pernaata ja Mäkipernaata ja muita.

Mielenkiinto puukkojunkkareihin lienee lopahtanut. Ylikangas kirjoitti (”Härmän häjyt ja Kauhavan herra”) niin hyvän version, että se on jäänyt ikään kuin lopulliseksi. Parasta tekstiä aiheesta tuotti kuitenkin Samuli Paulaharju (”Härmän aukeilta”)- Siinä on todella kiertämätön kirja. Sitä maailmaa, jonka kurikkalaislähtöinen Paulaharju kuunteli ja kuvasi, ei ole enää olemassa. Se on kadonnut.

Tutkijakollegat ovat esittäneet hyvin erilaisia ajatuksia Pohjanmaan levottomuuksien syistä. Minua hiukan häiritsee kohtuullisenkin vertailun vähyys. Viipurin maalaiskunta ja etenkin Antrea olivat samaan aikaan yhtä väkivaltaisia paikkoja, eikä syitä tarvitse miettiä pitkään.

Aivan varmasti samat yksilölliset ja yhteiskunnalliset syyt olivat vaikuttamassa maakunnan valtaviin mittoihin kasvaneeseen Amerikan siirtolaisuuteen. Myös lähtijät olivat samaa joukkoa – varakkaitten talojen nuorempia poikia tai varattomien talojen poikia ja tyttäriä.

Puhe on juuri siitä aineksesta, joka tänä päivänä tunnetaan parhaiten uskontoon vetoavina terroristeina ja joilla on tapana kumartaa kolmasti erääseen ilmansuuntaan. Tuosta joukosta, jossa tapaa esiintyy intomielisiä, aatteellisia ja ajattelemattomia henkilöitä, on perinteisesti värvätty sankarivainajat. Heitä on ollut tapana lähettää ”pyhiin sotiin” tai erilaisille ristiretkille siinä toivossa, etteivät tulisi takaisin.

Sutki joka todella muistutti Lapatossua tai Nätti-Jussia tai Runar Holmströmiä ihmisten mielikuvien kiihottajana, saattoi olla suhteellisen lähellä ”sosiaalista bandiittia”, jollaiset britti Eric Hobsbawm toi tutkimuksen piiriin. Myös Matti Haapojaan liitettiin sellaisia piirteitä, vaikka aivan vain niukoista tiedoista arvaillen Haapoja vaikuttaisi tyypillisesti psykopaatilta, kun taas Sutki saattoi olla todella hyvä päästään ja suustaan. Hän teki Siperiassakin edullisen vaikutuksen Granöhön, joka ei ollut paperista lapsellisimpia.

Mahdollisten tulevien opinnäytetöiden kannalta käännän esiin pari pelikorttia. Pohjalainen ja karjalainen rikollisuus, siis henki- ja omaisuusrikokset, roihahtaa juuri elinkeinovapauden ja maakaupan yhteydessä. Rikollisuus on tunnetusti hyvä modernisaation mittari. Suomen kieltolakirikollisuus ei mutkattomasti ”johtunut” kieltolaista, vaan myös viinan salakaupan rajusti muuttamista vaihdannan rakenteista. Samalla tavalla punakapinan juuria on taloudellisissa mullistuksissa, kuten haluttujen linnoitustöiden loppuminen.


Rikollisuuden etsikkoaika loppui kuin seinään. Syy oli sangen ilmeisesti rautatie. Etelä-Pohjanmaalla virkakunta ja sen nyrkki, kasakat, sai nopeasti yliotteen. Vanha herännäisyys oli ollut jalkamiesten liike ja aate. Voittoisa, poliittissävyinen herätysuskonnollisuus ja mielikuvien ”pohjalaisuus”, se ikiaikaiseksi uskoteltu, olivat rautatien ja muun teollistumisen tekoa. Eikä Sutkia tiedä tai muista Kauhavalla kukaan! On se niin väärin. Vähällä vaivalla hänestä voisi vieläkin valehdella oman aikansa ”Houdinin”.

12 kommenttia:

  1. Samuli Paulaharjun Härmän aukeilta on suomalaisista kirjoista parhaita.

    Santeri Alkion romaaneissaan Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia esittämä syy häjyilyn loppuun tuntuu minusta vakuuttavalta: 1860-luvun nälänhätä. Kun vangitut häjyt näkevät sateisella asemalla nälkäisten jonon, mukana murhaamansa miehen perhe, sankaruuden komeus karisee peruuttamattomasti.

    Murtavia voimia tarjosivat kansallinen herääminen, suomalaisuusliike, maatalouden uudistaminen, osuustoiminta, nuorisoseuraliike, urheiluseurat... kaikki missä villi energia sai luovia purkautumiskanavia.

    VastaaPoista
  2. Sutki on käytössä myös adjektiivina. Johtuneeko sukunimi tästä vai päinvastoin?

    VastaaPoista
  3. Kemppinenkin on adjektiivi.
    Se tarkoittaa kaikkitietävää,
    kuitenkin sietämätöntä yhteistyökumppania.

    VastaaPoista
  4. Noita tavarantasaajia "levellers" on esiintynyt iätajat.Levellersit pikkupoikalukutoukkakin tuntee.Sellaisia oli Mainion Vallankumouksen eli käräjävallan paluun esittäjien porukoissa 1600-luvun Englannissa vaikka kuinka.Moni munkkikunta toteutti omissa käytännöissään myös tasaamisen ideaalia.Jakobiinit ja bolsevikit.Onhan näitä myöhempiäkin kierrättäjiä.

    Robin Hood ehkä väikkyisi häijyjen ihannoinnin takana ja ikään kuin maalaiskylien perinnemenojen puolustajina modernisoivaa, isojakavaa esivaltaa ja kauppiaallista itsellekokoamismenttaliteettia vastaan. Robin Hood ja muut rikkailta köyhille rosvot hankkivat väen myötätuntoa ja suojaa.Samaa hankkivat pankkiirit jotka tulivat Kokkolan ja Oulun kauppatalojen sijaan.Pankkiiri keksi itseleimatut setelinsä joista muutkin innostuivat kun ne heidänkin käsissään olivat maksuvälineitä.Jos Kokkolan sijaan panee Newcastlen/Leedsin ja omaleimatun setelin sijaan pankkitilinsä, niin länsimaisesta superdynamiikkavaiheesta tulee isoin osa -ja koko pohja- selitetyksi.Pyssy kädessä tuhottiin mitä ryöstettiinkin, mutta rahahuijaus rakensi.

    Mistä hyvänsä pääsee Pyhän hengen vaikutukseen siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu.Ja kuten lukemaani, ja Vartiaisen Puttosen Korkmanin tietämää, kopioiden koen esittää, rahan vaikutuksesta yhteishenkisten piiri laajenee raamatun aikaisista ehtoollispöydistä globaaleiksi ihmiskuntaa sitoviksi yhteistyövaijeristoiksi.-Joku Putin ei asiaa käännä paitsi perimmäisillä aseilla.Kiristys onkin se viimeinen puolustuslinja ja panttivangin ottaminen.Wall Street vie kristustaan kaikkialle,vastaanpanijasissit asentavat pommiaan kaikkialla.Jo paukkuu.

    Eletään niin jänniä aikoja,etten pääse asiaan ensinkään.Häijyt ruokki peruna eli väkeä tuli liikaa.Viljatullit kielsi tsaari Odessan laivojen ja mantereen halkovan höyryjunan/laivan puuskuttaa Suomeen saakka.Jokisuukaupunkien paremmat kaupunkiperheet menettivät yksinoikeutensa kauppialliseen viekkaussyntiin.Saastamoiset ja Lallukat rupesivat samaan maaseudulla ja sivuuttivat maalaismarkkinat ja kaupunkien torijärjestykset.Viljanviljelyltä meni pohja.Karjatalouttakaan ei heti syntynyt.Mutta kaupunkimatkoilla nähtyä värjäystä, kaapinrakennusta ja kellonkin,sai ruveta yrittämään vallesmannin suojeluksessa -pelkäämättä ammoisen porvariskaartin hyökkäystä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Antti Alasen tekstistä käy ilmi häjyilyn "kuin seinään" loppumisen syitä: kansallinen herääminen, suomalaisuusliike, maatalouden uudistaminen, osuustoiminta, nuorisoseuraliike, urheiluseurat... Lisään luetteloon: valtiopäivien kokoontuminen tihentyvästi 1863 lähtien (edelliset Porvoon valtiopäivät 1809) ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen=elinkeinovapaus 1868, siirtolaisuuden alkaminen Amerikkaan, kansanopistojen perustaminen. Tietysti ilmiöillä ovat syy-seuraus-suhteensa. Yht`äkkisellä muutoksella on kypsyttävät taustatekijänsä. Tampere-Seinäjoki-rautatie vihittiin käyttöön 1883.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkirikollisuus on vain osa "häjyilyä". Silti: rikostilastojen muutos on hätkähdyttävä 1880-luvun alussa.

      Veli Verkko pohti näitä jo sotien jälkeen.

      Metodinen ongelma on tuttu - jos ilmiön (esim. murha tai tappo) esiintyminen on hyvin vähäistä, esimerkiksi keskimäärin yksi vuodessa, luvuista ei kannata tehdä johtopäätöksiä.

      Silti esim. Wikipedian ('Puukkojunkkarit') maininta on oikea: eräillä seuduilla Pohjanmaalla henrikollisuus oli ajoittain monikymmenkertaista nykyaikaan verrattuna.

      Poista
    2. Väliäkös noilla, täydellisen akateemisilla "ongelmilla" ja kysymyksillä.

      Poista
  6. Seitsemän veljestä ilmentää samaa murrosta: ensin häjyjen kaltaista mellastamista, sitten yhteiskunnan rakentajiksi. Romaani valmistui kohta suurten nälkävuosien jälkeen. Ilmari Unhon Minä elän -elokuvan (Aleksis Kivenä Rauli Tuomi) nälkävuosijakso on mieleenpainuva.

    VastaaPoista
  7. Lukaisin juuri kirjastossa käydessäni Paulaharjun Härmän aukeilta -teoksesta häjyluvun ja aika reipasta on kerronta, eikä ihailua isoosten rämäpäisyydestä peitellä.

    Häjyjen aika on kansankulttuurissa selvästikin suomalainen vastine villille lännelle. Harmi vain, ettei aiheesta ole tehty suuren budjetin kunnon elokuvaa tai kirjoitettu suurta romaania. Miksiköhän ei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romaaneista Santeri Alkion Puukkojunkkarit kannattaa lukea, ja elokuvista hienoin on Ilmari Unhon ohjaama Härmästä poikia kymmenen, käsikirjoittajana Artturi Leinonen, kuvattu oikeilla paikoilla. Pohjalaiset itse olivat innolla mukana joukkokohtauksissa.

      Poista
  8. Kiinnostus häjyjen toimintaan ei ole suinkaan lopahtanut eivätkä selitykset loppuneet. Olen käsitellyt aihetta laajasti heinäkuussa ilmestyneessä Vaasan vankilan 150-vuotishistoriassa ja päätynyt joihinkin uusiin tulkintoihin ja näkökulmiin. Tuon teoksesssa esille joitain muitakin aikaisemmista poikkeavia käsityksiä, jotka liittyvät mm. suurlakon aikaisiin tapahtumiin, kansalaissotaan, poliittisten vankien kohteluun, lapuanliikkeeseen, eri puolueiden harjoittamaan vankeinhoito- ja kriminaalipolitiikkaan jne. Runsaasti kuvitettua teosta saa Vaasan vankilan myymälästä joko ostamalla tai tilaamalla ja sen nimi on Vaasan linna 1863-2013 ja suomalaista vankeinhoitoa 1700-luvulta nykyaikaan. Jukka Muiluvuori

    VastaaPoista