Sivun näyttöjä yhteensä

25. kesäkuuta 2014

Kansa taisteli verkossa



Eilen kommentti kertoi, että ”Kansa taisteli” –lehti on kokonaisuudessaan verkossa auki ja pdf-muodossa. Osoite on


Tuo lehti koki tavanomaisen historian. Se alkoi 1957 järjestö- ja vapaaehtoispohjalla eikä koskaan kohonnut korkeaan kaupallisuuteen. Se oli hyvin suosittu aikamiesten Jerry Cottonina ja siksi myös ylenkatseen kohde ja naureskelun aihe. Aikanaan eli juuri ennen kuin Neuvostoliitto keikahti, se hiipui. Antikvariaatti oli ollut laajalti sen levityspaikka, mutta monia vuosia se ei kelvannut kenellekään, koska näitä lehtiä olivat jo kaikki paikat täynnä. Sitten niitä alettiin kysellä.

Minulla on välttävästi sidotut vuosikerrat maalla, kaikki. Tietääkseni ne ovat jatkuvasti käytössä. Siellä on poikia siellä maalla. Osittain epähuomiossa hyllyyni on jäänyt ylimääräinen sidottu vuosikerta, josta näkee heti, että tässä on kadonneen elinkeinon muistomerkki. Pienempiä ja halvempia sitomoita oli ennen maakunnissa. Oli myös kotelotehtaita, joissa voi säilyttää Valittuja Paloja tai Pekka Lipposia.

Perusennustuksille on tältäkin osin käynyt kuten yleensä, ne osuvat oikein, mutta aikataulu heittää. Yleensä huomenna tulevaksi povattu tulee kymmenen vuoden kuluttua. Lehtien ja pienpainatteiden saaminen verkkoon on ollut erittäin vaivalloista, ja siksi lausun oman ihailuni siitä, että ”Kansa Taisteli” on hoitanut periaatteessa mahdottoman tekijänoikeusongelman, tai sitten jollakulla on ollut rohkeutta jättää asia hoitamatta.

Ongelma on suunnilleen sama kuin blogikirjani (Kemppinen, Tuolta puolen) yhteydessä selvittämäni. Lehti / blogisti, joka saa veloituksetta kirjoituksia / kommentteja käytettäväkseen, saa julkaista ne. Peruste on esimerkiksi ”hiljainen suostumus”. Lähettäjä tietää todistettavasti tai hänen katsotaan tietävän, että tämä on tapa. Sääntö on kohtuullinen. Kyllä ihmisen pitää tietää, ettei sanomalehden yleisön osaston kirjoituksista eikä muistokirjoituksista makseta palkkioita. Ellei joku tiedä, oma häpeänsä.

Säännön mukaan lupa julkaista jollakin teknisellä alustalla, siis esimerkiksi kirjana tai lehtenä, ei sisällä lupaa toimia toisella alustalla, kuten verkossa. Käytännössä on vaara, että ainakin alituomari tyytyy tähän. Tuossa muodossa sääntö on kuitenkin käyttökelvoton. Jos ajaisin asioita, ajaisin mielelläni tuon säännön nurin. Aloittaisin viittaamalla korkeimman oikeuden ennakkotapauksiin, joista yksi koskee niin sanottuja puffeja eli kirjoista ennen niiden ilmestymistä lehdille julkaistavaksi annettavia otteita. Niin pitkälle kuin menettely oli määrällisesti maltillista, se oli vanha käytäntö, joka ei loukannut kenenkään oikeuksia.

Vastikkeeton (huom!) julkaiseminen verkossa on perusteltavissa samalla tavalla. Sotamiehet ovat kirjoittaneet lehteen muistamiaan, jotta niitä luettaisiin, eikä heillä ole ollut aihetta kysellä lukijoiden määrää. Mitä enemmän, sitä mieluisampaa kirjoittajille. Nyt verkkoversion yhteydessä tavoitteen voi olettaa samaksi. Ihmiset kirjoittavat, jotta heidän kirjoituksiaan luettaisiin. Se on vähän eri asia, että kirjoittamalla voi ehkä ansaitakin. En tiedä mutta arvaan, ettei Kansa Taisteli maksanut koskaan palkkioita kirjoituksista.

Tästä ainakin alan järjestöjen lakimiehet ovat eri mieltä, mutta itse sovellan samaa sääntöä lehden valokuviin ja jopa piirroksiin. En ole viitsinyt kysyä, mutta luulen armeijan julkaisseen nyt verkossa olevat TK-kuvat (tiedotuskomppanioista peräisin olevat kuvat) toisella perusteella, nimittäin katsoen että armeijalla (valtiolla) ”työnantajana” on rajoittamattomat oikeudet sotatyönä otettuihin valokuviin.

Etenkin tuohon aikaan voimassa olleen vanhan tekijänoikeuslain mukaan asia on mielestäni juuri noin. Kyllä nykyisinkin työsuhteessa työtehtävien täyttämiseksi luotujen teosten ensisijaiset oikeudet siirtyvät työnantajalle eli palkan maksajalle.

Olen yrittänyt luoda uutta tulkintaa. Yritän tietoisesti laajentaa yleisten kirjastojen ja arkistojen oikeuksia. Painotan enemmän kuin jotkut muut juristit ”tiedonsaannin oikeutta” ja väitän, että sekin nojautuu perustuslakiin. Oikeus saada koulutusta ja muuta tietoa on mielestäni vahva, ja sen keskeinen tuki on kirjasto- ja arkistolaitos, joka voi toimia ilman aiheettomia rajoituksia. Mielestäni esimerkiksi sotapropaganda pitäisi kauttaaltaan digitoida. Se on merkittävä tutkimuskohde ja osittain teknisesti vaikeaa – monistettuja rintamalehtiä ja muuta vastaavaa. Samoin ajan tarmokkaasti suomalaisen arjen dokumentointia ja olisin siis valmis riistämään yksityisten (kuolinpesien) albumit julkisiin kokoelmiin.

Varaus – tässä puheena olleessa Kansa Taisteli –lehdessä on hyvinkin paljon mielestäni mitättömiä ja vähän säälittäviäkin kirjoitelmia, mutta myös helmiä. Kokonaisuus sitä vastoin on minusta aidosti arvokas.


22 kommenttia:

  1. Pikainen vilkaisu: upea teko! 1. Näytenumero puuttuu.

    Itselläkin on melkein kaikki lehdet kerättynä. Vain joku 50 -luvun lehti puuttuu. Niistä pyydetään jopa 50€ irtonumerosta... saattaapa hinta laskea...

    VastaaPoista
  2. Agricola-historiapalstalla on selvitetty, että yksityinen harrastaja on hankkinut kustantajalta luvan verkkojulkaisuun. Vaikka en aikanaan lehteä lukenut, se tuli kyllä sotajermu-sedälleni, riensin oitis etsimään sieltä Vammelsuu- paikkakuntatunnuksella löytyviä kertomuksia kesäsltä 1944, koska isäni oli ollut siellä RvPr:n lähettinä. Ja löytyihän niitä. Kirjoitusasusta viis, kunhan edes jotain tiedonsirpaletta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan - ja mainitsemani ongelma on, oliko kustantajalla itsellään oikeus verkkojulkaisuun. Kuten kirjoituksesta käy ilmi, mielestäni oli, mutta muutakin voisi väittää.

      Poista
    2. Niin, julkaisin tuolla Agricolassa pätkän Suomen Sotahistoriallinen Seuran tiedotetta, jossa asiasta kerrottiin. http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=5&t=5703

      Alunperin julkaisijana oli Sotamuisto-yhdistys joka purettiin ja sitten sen julkaisu siirtyi WSOY:lle ja Sanomalle ja sitten Sanoma myi WSOY:n Bonnierille, jolle ne oikeudet sitten siirtyivät ja josta lupa julkaista ne on annettu. Tuolla Agricolan ketjussa vain ihmeteltiin sitä, että julkaisu on ollut luettavana myös Päivälehden arkistossa “tutkijapäätteeltä” ja ilmeisesti ne on digitoitu nyt kahteen kertaan. On tietysti suuri parannus, että ne ovatkin vapaasti netissä.

      Lehdessä kerrotaan muuten myös kiinnostavasti mikä julkaisun tarkoitus on ollut: ” Aikakauslehteä KANSA TAISTELI-miehet kertovat kustantavan Sotamuisto-yhdistys r.y:n tarkoitusperiin kuuluu mm. viime sodissamme elettyihin ja niihin liittyvien muistelmien kokoaminen ja tallettaminen.” eli eikös ne kirjoitukset oltu tarkoitettu muuhun kuin ”kaupalliseen käyttöön”.

      Poista
  3. Eiköhän Puolustusvoimien päätös julkistaa sota-ajan kuva-arkisto perustu ensisijassa siihen, että tavallisten valokuvien tekijänoikeus on vain 50 vuotta. Varmasti mukana voi olla jokin kuva, joka täyttäisi taidekuvan kriteerit, mutta näitä on vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi besserwisserismini, mutta kun tämä on minun alani .- suoja-aika oli 25 vuotta valokuvan julkistamisesta, ja tapa oli kai katsoa "yleiseen kokoelmaan" sijoittaminen julkistamiseksi.

      Sotkuiset ylimenosäännökset eivät näihin kuviin yllä. Nyrkkisääntö: sota-ajan valokuvat ovat vapaita.

      Toiseksi nykyisen lain mukaan nämä ovat kyllä suurimmaksi osaksi valokuvateoksia. Heikommin suojattu "valokuva" on esitöiden mukaan mm. valvontakameran kuva. Yleisten oppien mukaan siten huonosti onnistunutkin ryhmäkuva ihmisistä tai maisema on suojattu teos.

      Poista
    2. Itsekin olen asiaan Wikipedian piirissä perehtynyt. Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt tavallisen valokuvan käsitettä nykyisen lain mukaan tulkittuna kahdessa eri päätöksessä. Tapauksessa 2003:6 (Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen) erittäin onnistunut uutiskuva katsottiin teoskynnyksen alittavaksi. Toisaalta lausunnossa 2013:3 (Kekkonen Havaijilla) Kalle Kultalan ottama ryhmäkuva Kekkosesta ylitti teoskynnyksen. Lausunto oli kuitenkin epäselvä.

      Vaikuttaisi siltä, että melkein mikä tahansa tilannekuva on tavallinen valokuva, jonka suoja-aika on 50 vuotta. (Jos kuva olisi valokuvateos, se olisi suojattu siirtymäsäännöksistä huolimatta 70 vuotta tekijän kuolemasta. Valokuvateoksiin ei liity tekijänoikeutta rajoittavia siirtymäsääntöjä.) Ryhmäkuvassa teoskynnys vaikuttaisi riippuvan lavastuksen onnistumisesta ja taiteellisesta vaikutelmasta. Näin ainakin minä tulkitsisin tekijänoikeusneuvoston lausuntoja.

      Poista
    3. Ei jatketa tätä monografiatason kysymystä tässä yhteydessä. Olin tuossa Poutvaaran Hannes Kolehmaista esittävän kuvan tapauksessa jossain määrin mukana, ja kysymys on muutenkin pelottava - kenellä on käyttöoikeus erinäisiin arkistoihin.

      Mutta pääsääntö on toistettava (HE 8/1995 s. 6) - kun teoksen suoja-aika oli päättynyt, lainmuutos ei sitä enää pidentänyt. Siis peukalosääntönä 1945 ja sitä ennen kuolleiden tekijöiden teokset ovat vapaita.

      Jos sota-ajan kuvista tulisi tosissaan riita, vaatisin vähintään kaksi viikkoa aikaa vastaamiseen. Kysymys on niin vaikea ja monitahoinen. Mutta tuo kertaalleen päättyneitä suoja-aikoja koskeva sääntö, joka valitettavasti ei ole poikkeukseton, riittää nähdäkseni yleensä vastaukseksi.

      Poista
  4. Lukisin, jos olisi saatavilla ruotsinkielellä.

    VastaaPoista
  5. " on hyvinkin paljon mielestäni mitättömiä ja vähän säälittäviäkin kirjoitelmia". On tietysti, kun kansa taisteli ja kansa kirjoitti, ei jokainen voinut olla Meri tai Linna. Arvo on tietenkin, kuten osittain toteattekin, aivan muualla. Ja se lienee niin suuri, että vasta kahden tai kolmen sukupolven kuluttua voidaan todella arvioida sen tasoa. Mukana olleet kertoivat mitä tapahtui, värittäen ja ehkä propagoidenkin, mutta kohtuullisella lähdekritiikillä tuon lehden materiaalissa on valtava potentiaali käytettäväksi vaikka mihin tarkoituksiin, kun se lähdemateriaalina löydetään. Tietääkseni, ja tietoni tästä asiasta ei ole kovin hyvää tai ajantasaista, sitä ei juuri ole tehty.

    Eikä muuten lehden koko nimi ollut: Kansa taisteli - miehet kertovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tästä materiaalista jo opinnäytteitä tehty ja tekeillä.

      Poista
  6. Karsittiinko koskaan eli onko jossain olemassa julkaisemattomien KT-tarinoiden arkistoa?

    VastaaPoista
  7. . . . kansalla on nykyään ihan muut taistelut taisteltavanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on! Kansan pitäisi jo päästä pois sieltä juoksuhaudasta, jota nämä kemppaiset niin innokkaasti ovat yhä kaivavinaan!

      Poista
    2. Juuri kun olimme sieltä juoksuhaudasta nousemassa, niin eiköhän perkele Putiinin poika hypännyt samaan hautaan kovat piipussa! Ja vähän isompi kansa huusi vieressä uraata. Eli kun on riittävästi ajastaan jäljessä, onkin äkkiä ajan hermolla!

      Poista
  8. Selailin joitakin numeroita saadakseni selville tuosta maksupolitiikasta jotakin. Ainakin vuoden 1960-numerossa 12 oli ilmoitus kirjoituskilpailusta, jossa oli sitten tarjolla palkkioita. Kuvien julkaisemisesta näköjään olisi sitten maksettu erikseen. Kiinnostavaa oli myös se, että: ”Palkitsemattomat kirjoitukset säilytetään lehden toimituksessa myöhempää julkaisemista varten, ellei kirjoittaja nimenomaan halua kirjoituksensa palauttamista. Ne kirjoitukset, joita toimitus ei katso voivansa, julkaista, siirretään sota-arkistoon. ” Lieneekö siellä sota-arkistossa kokoelma näitä?

    VastaaPoista
  9. Minkä takia kunnankirjastoissa on varasto. Se on monien lukkojen takana ja yleisö ei pääse sinne vapaasti tutustumaan vanhoihin kirjoihin, siis tutkimaan. Kirjastonhoitaja ainaa noutaa jonkun kirjan sieltä pyynnöstä. Onko varasto jokin sensuuri systeemi. Olin kerran kirjaston varastossa ja löysin mielenkiintoisia kirjoja 1920-luvulta mm. rotuoppikirjoja. Ymmräsin sen jälkeen että rotuoppi on ollut tieteellistä tutkimusta aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin yliopistotutkinnon jälkeen ensimmäisessä vähän koulutustasoani vastaavassa työpaikassani TY:n kirjaston Suomi-osastolla 80-luvun alussa. Opastajani Matti esitteli minulle osastonsa aarteita: Jalluja ja vastaavia lehtiä. Henkilökunta siellä muodostui "ikäneidoista". Joskus teki mieli käydä selailemassa noita julkaisuja, mutta häveliäisyys neitokaisten katseiden alla esti aikeet. Yliopistojen kirjastoihinhan on arkistoitu kaikki Suomessa tehdyt painotuotteet, joten kiinostavaa tutkittavaa riittäisi siinäkin suhteessa.

      Poista
  10. Kansa taisteli, miehet liioittelivat.

    VastaaPoista
  11. Tuhannet kiitokset linkistä! Tai oikeastaan manauksia, pitäisi ehtiä joskus tekemään töitäkin eikä vain lukea vanhoja lehtiä.

    Joskus kauan sitten minulla oli mahdollisuus ostaa täydellinen kokoelma Kansa Taisteli -lehtiä. Hinta oli vain sen verran suolainen, että vastavalmistuneella ei ollut siihen varaa. Nyt lakkasi vihdoinkin harmittamasta.

    VastaaPoista
  12. Lehti 1/58 s. 21. Etsi moka.

    VastaaPoista