Sivun näyttöjä yhteensä

12. lokakuuta 2012

Outoa




 Lehdissä ja televisiossa verrataan ruokavalioita uskontoihin, ja asiantuntijat kertovat, että kysymys on määräysten ja kieltojen noudattamisesta.

Määritelmä on outo.

Tavallisempi oli ”uskomusjärjestelmä, johon sisältyy käsityksiä olemassaolosta ja sen tarkoituksesta, maailman luomisesta ja tuhosta”.

Kun ruokavalioiden noudattamiseen, väitetysti terveisiin elämäntapoihin ja erilaisiin liikuntahullutuksiin liittyy uskontojen kaltaisia piirteitä, on kai todettava, että primitiivisten uskontojen määritelmä on tunkeutunut arkeemme. Viittaan Vanhaan testamenttiin ja eräisiin islamin muotoihin.

”Sääntöjen pitäminen” todella kuvataan riittäväksi joissakin järjestelmissä. Esimerkiksi kristinusko ei kuulu niihin.

Lisäksi sekaannukset tavallisen moraalifilosofian kanssa ovat näin ajatellen auttamattomia. Toistaiseksi moni oman kulttuuripiirimme jäsen yrittää noudattaa sellaisia sääntöjä, joita itse nimittäisin laeiksi ja asetuksiksi. Sellaisia ovat esimerkiksi liikennesäännöt. En liioin ole näillä näkymin lähdössä varkaisiin, muta en välittäisi määritellä, onko tässä kysymys rikoslain noudattamisesta vai henkilökohtaisesta, niin sanotusta omantunnon kysymyksestä.

Meillä oli hautajaiset. Lämmin kiitos muistamisesta. – Uudenlaiset puuhat jatkuvat edelleen.

Käväisin radiossa vaihtamassa ”Kultakuumeessa” pari sanaa kirjallisuuden Nobeleista, ja kun toimittaja käski, nostin esiin hyvin usean palkinnon saajan ajatuksen: yksikään meistä ei ole arvollinen. Kirjallisuus on niin vaikeaa, että voimme vain yrittää päästä tavoitteisiimme, vaikka tiedämme, että perille emme pääse.

Hautajaisissa pappi oli sitä mieltä, että uskossa kuolleiden elämästä ei kuolemassakaan ole sanottu viimeistä sanaa. – Se ajatus, että vainaja hujahtaisi pilvien päälle kuin hissillä, on pohjiaan myöten epäraamatullinen. Silloinkin kun käytetään kielikuvaa ”ylösnousemus”, siihen liitetään ”viimeinen päivä”. Eli vainaja ei ole missään näkymättömissä meitä vaanimassa.

En ole koskaan Suomen kirkoissa kuullut hautajaisissa kehuttavan, että vainaja oli hyvä ihminen, koska hän täytti lain käskyt ja noudatti kieltoja. Päinvastoin on yleensä puhuttu sellaisesta Jeesuksesta, jos tiedätte miehen.

En puhu omista käsityksistäni enkä vetoa teidän uskomuksiinne. Huomautan vain, ettei karppaajien kohtalo poikkea tavallisista veltoista ihmisistä siinä vaiheessa, kun ollaan arkussa kukkien alla.

Hyvin luultavasti päädyn kirjoittamaan useinkin ”viimeisistä asioista”. Läheisen omaisen kuolema on ”jäsennin” (parser). On tarkastettava. Onko elämän merkkijono tietorakenteena kelvollinen.

Kuolemaa tekevän omainen on loopissa eli silmukassa, jossa ”jos – niin” pyörii pyörimistään johtamatta oikeastaan mihinkään. Luulen että minulla on hyvin pitkä kokemus tuosta tilasta. Koko ajan on mietittävä – kuin ruokavalion noudattajan  - mitä on tehtävä tässä ja tuossa tilanteessa ja paljonko on maksettava hoitajalle ja mitä lääkkeitä tarvitaan…

Ei kuolemakaan ole ratkaisu, mutta uuden datan tulo loppuu. Niinpä vanhan datan eli muun muassa oman elämäkerran käsitteleminen saa uusia käänteitä.

Minulle on käymässä niin, että huomaan suhtautuneeni Freudiin aivan liian kevytmielisesti. Hän julkaisi paljon hullutuksia, mutta nähdäkseni myös hyvin syvällisiä oivalluksia. Yksi niistä on, että lähiomaisen menetys on (lähes) aina hyvin syvästi vaikuttava kokemus. Sen juuret ovat myös varhaisessa lapsuudessa ja siten osittain tiedostamattomia. Luen kummissani Freudin klassikkoja. Onneksi ne eivät e-kirjoina maksa mitään.

21 kommenttia:

  1. Osanottoni vielä kerran..

    Tervetuloa takaisin kehiin

    VastaaPoista
  2. Joskus puolenpäivän jälkeen lensi neljän koneen muodostelma Malmin suunnasta länteen.

    VastaaPoista
  3. Kirjoituksesi oli ankeahkon viikkoni kohokohta. Sinä, arvostamani asiantuntija paljastuit ajattelijaksi myös tällä saralla.

    Tämä vuosi on mennyt alkuvuodesta kuollutta isää muistellessa. Kun minäkin olen Freudia lukenut, on nolompi juttu huomata, että olin isän eläessä sokea sille tosiasialle, että hän oli minulle enemmänkin kaveri ja ystävä. Tässähän sitä ihmetellään.

    Kritisoimasi banaalin uskontomäärittelyn ohella on syytä nostaa esiin se, mikä kristinuskossa on olennaista. Armo on Jumalan, ei ihmisen teko. Niin "uskonnollinen karppaaja" kuin rypijä ovat samassa asemassa: viime kädessä omilla teoilla ei ole merkitystä. Armo ja lunastus on tullut meille kuin Jäätteenmäen faksi: tilaamatta ja yllättäen.

    Vaikka tästä riisuttaisiin uskonnollinen vakaumus pois jää jäljelle aika vinkeä ja hieno ajatus: kun loppu tulee, on subjektiivinen lupa luopua menneen ja tehtyjen aikojen suremisesta.

    Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
  4. Kuulin sen Kultakuumeen. Olisi asiaa jos ne kirjailijoiden puheet painettaisiin kaikki. En muista lukeneeni muita kuin Szymborskan (sp?), joka oli hieno.

    Oli hyvä kuulla että käännyit viimein Freudin puoleen. Minun suosikkini on Toteemi ja tabu, siis on suomennettukin. Toivottavasti hautajaiset olivat hyvä tilaisuus kaikille. Oletan että siihen on syynsä että niitä järjestetään jäljellejääneille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen Freudin ainakin minulle tärkeä "hullutus" on Mooses ja monoteismi-kirjoitus.

      Toteemi ja tabu, siitä Freud taisi sanoa kirjoittaneensa sen jonain sateisena sunnuntaina. Kundin rennoimpia kirjoituksia siis!

      Poista
  5. Kuolemamme on ainoa, korostan: AINOA varma asia elämässämme. Heideggerille se on (ihmisen) olemisen ainoa perusta. Matematiikassa olen täysin tyhmä, mutta muistaakseni koko sen perusta on jonkinlaiset yksi tai kaksi ilmeistä vertausta, 1=1, tai jotain tämmöistä. Mutta 1=1 vertausta voin kokea miljoona kertaa, kun mä kuolen vain kerran. Ja läheisemme kuolevat vain kerran. Se tekee siitä aina vaikean. Ja nyt se minkä halusin sanoa: se, että kuolema on elämässämme täysin varma etukäteen, se lieventää sitä, että emme pääse koskaan tottumaan siihen, koska se tulee vain kerran. Muistot ihmisestä kuitenkin jäävät, kunnes itsekin kuolemme ja jätämme jo täysin muut muistot. Olemme kuin läheistemme elämänteiden tomu, joka laskee, kun itse kuolemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerropa tuo miljardille intialaiselle. He ovat uskoneet jälleensyntymään 5000 vuotta, me johonkin Freudiin 70 vuotta. Jos kaikki Suomen 2 miljoonaa "kuolemaan uskovaa" siirrettäisiin Intiaan, heitä pidettäisiin outona "ilonpilaajalahkona." Ja vaikkapa 10 vuotta intialaisissa olosuhteissa voisi kääntää jukuripäisimmänkin skandinaavin pään: the best is yet to come...

      Poista
  6. Ajattelen Ripsan tavoin: on hyvä kuulla että käännyit kuuntelemaan Freudia.
    Itse olen kuljettanut hänen ajatuksiaan mukanani siitä lähtien, kun häneen (tuotantoonsa)tutustuin. Ja saanut paljon tukea.

    VastaaPoista
  7. Tarvitaanko tähän Freudia: "Yksi niistä on, että lähiomaisen menetys on (lähes) aina hyvin syvästi vaikuttava kokemus."

    Vaimoni kuoli 6 vuotta sitten sairastettuaan 5 vuotta maksasyöpää. Mietin usein, kumpi on parempi, hidas vai äkillinen kuolema... siis omaisille.

    VastaaPoista
  8. Pelkään ettei minusta kirjoita kukaan niin kauniisti kun kirjoitit isästäsi.

    VastaaPoista
  9. Kuva, jossa äitisi ja muuan toinen rouvashenkilö ovat ankeanharmaassa kirkkosalissa pysähtyneenä vainajan arkun äärelle, on jollain tapaa hyvin pysähdyttävä - tunnerikas ja kai siksi niin kaunis.

    Olen mielessäni odotellut, josko pääkaupungin lehtiin tulisi kirjoittamasi nekrologi. Sellaistahan on pidetty kauniina tapana. Tosin monesti näkee ylen mitäänsanomattomiakin.

    Henkinen kädenpuristus vielä, ja kumarrus hänelle, jota ei enää ole.

    VastaaPoista
  10. Osanottoni myös..

    Ja sitten asiaan. Kemppisellä on ehkä vanhentuneita määritelmiä mielessään. Ne uudistuvat (kuten minullakin) kun lukee Boydin kirjan Ja ihminen loi jumalat. Osoittautuu että nuo luomiseen.. liittyvät määritelmät ovat ilmeisesti länsimaisen valistuksen jälkeisen saastumisen (kr.teologia vs tiedekamppailu) myrkyttämät. Herrojen kamppailua norsunluutorneissaan.

    Afrikassa (ja usein Suomessakin kadunihmisillä) maallikon tasolla on aika yx hailee mistä olemme tulleet. Luominen ja maailmanselitys ei ole pääasia eikä kiinnostavimman kärjessä ja käsitykset jos niitä on edes, vaihtelevat kovasti tai ovat epämääräisiä, hohtimilla väkisin vedettyjä by sosiologi. (Samaa olen huomannut Suomessakin loppujen lopuksi ei-tieteellisillä maallikoilla.)

    Tärkeämpi asia ihmisille on päivänpolttavammat arkisemmat rituaalit, tabut, ja säännöt. Miten välttää henk. koht. onnettomuudet, sairaudet ja pahat silmät ja synnit jne, tai jos kohtaa, miten selviytyä niistä kunnialla yli.

    (N.s. julkkis-kreationistitkaan ei taida tajuta tätä. Tohtorit jotka kiistelee luomisen puolesta evoluutiota vastaan, eivät vedä kirkkoja täyteen paljoa enempää kuin teologitkaan, koska se ei kosketa tavallista uskovaa tavista henk-koht. juurikaan nämä tiede vs uskonto-maailmankäsityskiistat).

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei-niin-mielenkiintoinen tuo MrrKATin "laatikkoteoria" (sitä ei ole, eikä varsinkaan siitä saa puhua, mikä on viiden aistin ulottumattomissa).
      Mielenkiintoista sen sijaan on se, millainen ihminen näin ajattelee.

      Poista
  11. Synnillisen hyvää rasvaa ja sokeria: Marabou Premium Orange, 70%.
    Täytyy olla kun apulaiskaupunginjohtajakin lankesi lievään ahmintaan vaikka sukulaiselleen lahjani oli tarkoitettu.

    "Synnillisen".. "lankesi".. nimityksiä käytämme ruuista ja herkuista, kun ne ovat liian houkuttelevia ja niistä voi seurata "paha omatunto" ja joudumme suorittamaan "katumusharjoituksina" liikuntalenkkejä.

    Ravintofanaatikoissa on jotain pelottavan samanlaista usk. fundamentalisti-fanaatikkojen kanssa, aggressiivinen tungettelevuus nimittelyyn ja uhkauksiin saakka. Prof. Fogelholmkin kyllästyi ja pisti keskustelun poikki karppaus-fanaatikoiden kanssa.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  12. Puhutteleva kirjoitus. Missä on noin kauniit urut? En ole koskaan ennen nähnyt soitinta tuolla tavalla.

    VastaaPoista
  13. On hetkiä milloin meille iskee vakava outouden tunne.

    Asiasta kolmanteen: ortodoksit muuten taitavat? opettaa, että kuolleilla ja elävillä voi olla jonkinlainen yhteys?

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - urut ovat Tapiolan kirkon. Soivat kauniisti - ns. romanttiset urut, joissa volyymia voi muuttaa äänten soidessa suhteellisen helposti.

    VastaaPoista
  15. Addenda ad Kemppinen: edellisen viestini Shakespeare-käännös on omani.

    VastaaPoista
  16. Ei läheisemme ole "kuollut". Muistot ovat sydämissämme.

    VastaaPoista
  17. Yhdeksännessä kappaleessa ilahduttava ajatus! Tällä tapaa oppi lunastuksesta saa selkeän merkityksen. S.

    VastaaPoista
  18. "Se ajatus, että vainaja hujahtaisi pilvien päälle kuin hissillä, on pohjiaan myöten epäraamatullinen."

    Se voi silti olla totta.

    (Raymond A. Moody Kokemuksia kuolemasta)

    VastaaPoista