Sivun näyttöjä yhteensä

31. lokakuuta 2012

Lapidus





Ilmainen vihje oikeustieteellisen tiedekunnan dekaaneille (Nuotio, Mähönen, Niemivuo).

Ruotsin esimerkki osoittaa sen. Huonosta lakimiehestä voi sukeutua huono dekkarikirjailija. Kykyjä ei siis tarvita. Rahallinen tulos voi olla oivallinen.

Tämäkin tuli mieleen Jens Lapiduksen Stockholm noir –sarjasta, joka on jo suomennettukin (Like).

Syy ei ole tiedossa. Ruotsalaisilla on ja he tuottavat erinomaisia rikosromaaneja, joita sitten käännetään monille kielille ja joista tehdään onnistuneita elokuvia. Reseptiä ei löydy. Itse en vieläkään tiedä, mitä muuta Stieg Larssonin kirjoissa on kuin vahva imu. Tai ehkä juuri se riittää.

Ehkä se on ruotsalaisen kansankotikulttuurin rippeitä, että heillä rikoskirjallisuus on samoilla pöydillä muiden romaanien kanssa. Esimerkiksi Englannissa ja USA:ssa on toisin, ja Ranska on aina poikkeus. Ruotsalaisdekkarin isä ja äiti eli Sjöwall – Wahlöö olivat hyvin selkeästi demareita ja sitäkin selkeämmin tavallisen ihmisen puolella.

Jens Lapidus on läkähtyä yläluokkaisuuteen. Se on vahva viite siitä, ettei hän ole itse yläluokkainen ja sortuu siis kaunokirjallisuuden sääntöön numero yksi: kirjoita asiasta, jonka tunnet.

Vaikka hänen Stureplanin seudun kuvauksensa olisi poimittu aikakaus- ja iltapäivälehdistä, kuten luulen, ovathan ne mielenkiintoisia. En osaa arvioida kuvan aitoutta, koska en muista olleeni siellä aamuyöstä, jolloin kaunis nuoriso, ajoittain kuninkaallisten johdolla, kuulemma parveilee paikalla.

Arvioni Lapiduksen lakimiehen taidoista perustuu kirjojen runsaisiin oikeudellisiin ja vankeinhoidollisiin yksityiskohtiin, jotka on esitetty väärin. Arvioni hänen kirjallisista taidoistaan perustuu lukemiseen.

Jännäri-dekkari on siitä mainio laji, että kirjoittajalle sallitaan hurjiakin häränpyllyjä. Logiikka saa heittää ja todenmukaisuus tallautua. Ajatelkaa vaikka kantaisiä, Conan Doylea ja Jules Verneä. Molemmat kirjoittivat paljon muun ohella aivan uskomatonta soosia, mutta lukijat rakastavat heitä kahta kauheammin. Ja tuotanto on ollut myynnissä yli sata vuotta.

Muta hulluuden hämärästä sinä etsi järkeä. Sillä hullutuspa turha lie, muta järki tärkeä.

Se on sanottava tässä käsiteltävän kirjoittajan kiitokseksi, että hän harhauttaa nokkelasti. Toinen puoli hänen henkilöhahmoistaan on Tukholman lähiöistä, joista hän näyttää tietävän paljon. He ovat erilaisia maahanmuuttajia. Näin ollen kirjat ovat näennäisesti ”ymmärtäviä”. Kirjoittaja näyttää paneutuvan sopeutumattomien kohtaloon.

Nämä eivät kuitenkaan ole päähän potkittuja. Mielestäni kuva erilaisista serbeistä, kurdeista, turkkilaisista, iranilaisista ja niin edelleen, on selkeästi vihamielinen. Ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ovat kyllä rohkeita ja välillä uskollisia ystävilleen. Sitä vahvemmin he ovat ylimielisiä, pilkallisia, oppimattomia, tyhmiä ja pohjattoman väkivaltaisia.

Mukana on myös yhteiskunnan huippuja, jotka ovat populistisen suuntauksen mukaan jokseenkin poikkeuksetta pahempia roistoja kuin kaduilla kurvailevat huumekauppiaat ja erilaiset väkivaltamiehet. Tämä yhteiskunnan huippu on kuvattu tiedollisesti ja taidollisesti vieläkin heikommin kuin rupusakki.

Miksi ajatella, kun ajatuksen tapaiset voi ottaa vastaan valmiiksi märehdittyinä. Jokin osa kirjallisuudesta toimii samalla neljän mahan periaatteella kuin lehmä.

Kirjan henkilöt ovat kranttuja ruuastaan. Toisille pitää olla välttämättä Mäkkärin tuplajuustopurilaista, toisille kevyt salaatti, joka maksaa vain muutamia tuhansia kruunuja annos. Suu- ja sorkkakirjallisuutta.

9 kommenttia:

  1. Larssonin kirjoja olen yrittänyt lukea huonolla menestykselle. Yleensä en ihan vähällä kirjan lukemista kesken jätä, mutta nuo jäivät..
    Vika lienee lukijassa ?

    VastaaPoista
  2. Ennen Sjöwallia ja Wahlöötä olivat jo Folke Mellvig ja Maria Lang, joita filmattiinkin menestyksellisesti (Folke Mellvigin värisarja ja Maria Langin KIELOT KUISKIVAT KUOLEMAA, ohjaajana Arne Mattsson). Oma johdatukseni tapahtui penikkasarjassa Astrid Lindgrenin kirjojen kautta (MESTARIETSIVÄ KALLE BLOMQVIST ELÄÄ VAARALLISESTI, jne.). Niihin Stieg Larssonkin silmää iskien viittaa.

    VastaaPoista
  3. "Ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ovat kyllä rohkeita ja välillä uskollisia ystävilleen. Sitä vahvemmin he ovat ylimielisiä, pilkallisia, oppimattomia, tyhmiä ja pohjattoman väkivaltaisia."

    Onkohan tässä kyse siitä tukahdetusta maahanmuutto- ja integraatiokeskustelusta, joka Ruotsissa on käymättä. Kun jokin asia pyritään tunkemaan piilotajuntaan, se tuppaa nousemaan esiin mitä erilaisemmissa yhteyksissä.

    Missä muuten Verne kirjoitti dekkareita? Minusta hänet on luettava scifi-tyyppiseen lajiin. Suosion selittää se pakahduttava edistysusko aikakautena ennenkun Eurooppa teki itsemurhan 1914 alkaen.

    VastaaPoista
  4. Jens Lapidus on erinomainen dekkaristi, joka kuvaa asioita rikollisten kantilta! Lapidus on rikosasianajaja, joka aloitti lakimiesuransa liikejuristina Ruotsin suurimpiin kuuluvassa Mannerheimer Swartling -asianajotoimistossa, mutta siirtyi sitten rikosjuttujen pariin. Tyyppi siis tuntee kuvaamansa maailman aika hyvin.
    Olisi metkaa saada lukea Kemppisen kirjoittama dekkari! Se käsittelisi luultavasti jossakin pölyttyneessä hovioikeudessa tapahtuvaa vittumaisen miehen maineessa olevan hovioikeudenneuvoksen murhaa. Epäiltyjä olisi varmaan kymmeniä.

    VastaaPoista
  5. Edellisellä pitemmällä reissullani olin Tampereella ja sairastuin. Isäntäväki oli hoitohenkilöstä ja toi tietysti jonkun pöpön mukanaan. Pysyin niin sitkeästi sairaana ja korkeassa kuumeessa, että en jaksanut kuin lukea sen Stieg Larsonin Millenium-sarjan.

    Selvin päin se ei maistu eikä tunnu miltään. Ja olen hyvin harvoin kipeä ollenkaan.

    VastaaPoista
  6. Taas kerran, ties kuinka monennen kerran, synkkä syksyinen päivää kulkee kohti muuttumistaan synkäksi syksyiseksi yöksi syksyjen loputtomassa ketjussa.
    Tuijotan toimeksiantoa edessäni työpöydällä whishyä hitaasti siemaillen. Seuraa kuningasta yökerhoon, siinä lukee. Allekirjoitus...
    ... jatkuu...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  7. "Mielestäni kuva erilaisista serbeistä, kurdeista, turkkilaisista, iranilaisista ja niin edelleen, on selkeästi vihamielinen. Ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ovat kyllä rohkeita ja välillä uskollisia ystävilleen. Sitä vahvemmin he ovat ylimielisiä, pilkallisia, oppimattomia, tyhmiä ja pohjattoman väkivaltaisia".

    Väärä arvio minusta. Lapidus kuvaa rikollisia, ei maahanmuuttajia. Suuri osa rikollisryhmien kuvauksesta (en puihu henkilöistä kun en silä tasolla asiaa tunne) ovat melko pitkälle todellisuutta vastaavaa.

    Luulen, että kyse on osin sukupolvien kuilusta myös. Perinteinen ruotsalainen laatudekkari on hyvin erilaista kuin Lapiduksen viihteellinen tyyli.

    Stieg L. on hieno sadunkertoja, jonka kirjoitus imee saduista ja Kalle Blomqvistista tykkäävän vääjäämättä mukaansa.

    VastaaPoista
  8. "...Stureplanin seudun kuvauksensa olisi poimittu aikakaus- ja iltapäivälehdistä, kuten luulen, ovathan ne mielenkiintoisia. En osaa arvioida kuvan aitoutta, koska en muista olleeni siellä aamuyöstä..."

    Minä puolestani olen aikoinani ollut siellä useinkin aamuyöstä, mutta siihen aikaan siellä ei kyllä kuninkaallisia näkynyt, korkeintaan joku suomalainen mustalaisten kuninkaan serkku (nimestä päättellen).


    VastaaPoista