Sivun näyttöjä yhteensä

18. lokakuuta 2011

Salvat 1701


Hyvin monille kelpaa gregoriaaninen kirkkolaulu. Jotkut munkkikuorot tulevat välillä muotiin. Sanotaan myös, että tuo entisen ajan laulutapa tervehdytti myös kuulijan sielun lisäksi ruumista.

Aivan hyvän tavan vastaista on osoittaa kiintymystä suomalaisiin virsiin. Niistä tosin Lahden kaupunginorkesteri on tehnyt isoja levytyksiä ja parhaat suomalaiset laulajat kokoelmia. Mutta sellaiset on tarkoitettu vain uskovaisille – eikö niin?

Jaakko Mäntyjärvi tuntuu olevan tämän ajan säveltäjistä ja sovittajista huimimpia. Hän on tehnyt kauan yhteistyötä Tapiolan kamarikuoron kanssa, ja tuo kuoro puolestaan vetää täysin vertoja maailman kiitetyimmille, sellaisille kuin The Hilliard Ensemble ja King’s Singers.

Solistit ja soittimien taitajat ovat saanet kohtuullisesti huomiota. Tiedetään yleisesti, että kun maamme koululaitosta kehutaan ja oppilaiden osaamista lasketaan huippuhyväksi, todellinen ihme on suomalainen musiikin opetus.

Saattoi olla Hynninen tai kukaties sitten Saraste, joka sanoi, kun asiasta keskusteltiin, että kehityksen avain on musiikkiopistojen toiminta.

Meillä on maailmanluokan korkeakoulu Sibelius-akatemia, jota ei ole tapana mainita esiteltäessä yliopistojen rankingeja. Sibelius-akatemian taso on kuitenkin samaa kappaletta musiikkiopistojen tason kanssa.

Ja nyt meillä näyttää olevan, sikäli kuin olen saanut selville, kapellimestareiden, laulajien ja soittajien lisäksi paljon hienonhienoja kuoroja.

Tapiolan kamarikuoro on levytystiedoista päätellen keskittynyt erikoisesti vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman suomalaisen musiikin esittämiseen.

Otsikon Salvat 1701 on musiikkia, jota ulkomaalaiset eivät ymmärrä. Ei sillä ole väliäkään. Tässä on musiikissa se Suomi, joka ei näy kansanrunoissa ja johon kansallisromantiikka on liian nuorta.

Isoviha.

Sota alkoi, kun Venäjä, Tanska ja Puola yhteisestä sopimuksesta kävivät Ruotsin kimppuun. Sotaa kesti 1700-1721 ja karmeudessa sillä on tuskin vertaa. Takana olivat näet 1695-1697 suuret kuolonvuodet. Suomessa väestöstä kuoli ainakin kolmannes. Pikku jääkauden kylmyys oli tavaton. Ehkä Topelius hiukan liioittelee kertoessaan, että juhannuskirkkoon ajettiin reellä järven jäätä. Luultavasti hevoset oli siinä vaiheessa jo syöty ja suitset perässä.

Isonvihan aikana tuli rutto, ja kaupungintapaisissa kuoli taas väestöstä kolmannes. Ja sen jälkeen käytiin sotaa sukupolven ajan. Venäläisten terrori oli raaimmillaan kauden lopulla. Esivallalta ei herunut apua eikä myötätuntoa.

Suomalaisten henkinen tila välittyy lähteestä, joka on luultavasti maan historian luetuin, ehkä toiseksi luetuin – Vanha virsikirja 1701.

”Ah, mi ompi elom’ tääll? Tuska, vaiva tuskan pääll’.” Sanat oudostuttavat, mutta sävelmät ovat tuttuja, samoja. Mäntyjärvi on rakentanut teoksensa oratorioksi. Mukana on puherooleja, mutta pääpaino on mielikuvituksellisen hienosti sovitetuilla virsillä. Koraalit on kohdin hajotettu pelottomasti nelisointujen sarjoiksi ja tuloksena on – isoviha.

Teos päättyy lohtuun. Nykyisin Matteus-passion virtenä tunnettu ”Maailma, sinut jätän” (Oi rakkain Jeesukseni tai Pää verin helmitetty) johtaa nykyiseen tekstiin ja kieleen, vallankumousvirteen ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on”. Ja kuorossa on ensimmäinen kuulemani suomalainen, luterilainen basso profondo, joka vetelee ainakin kvinttiä alempaa kuin on mahdollista.

Suomalaisuuden ääni: rukous. Surua. Iloa. Ei vihaa.

18 kommenttia:

  1. JK: "Suomalaisuuden ääni: rukous. Surua. Iloa. Ei vihaa."

    Minä, antinationalisti, ismitön, epäpoliittinen, uskonnoton, jumalaton, musiikkia ymmärtämätön, gregoriaanisia ja joikuja joskus suruuni kuunteleva, maailman metelissä korvansa särkenyt humppamies, allekirjoitan tämän.

    VastaaPoista
  2. Emeritus Sallanmaa kertoi illalla Aallon piirtämässä talossa kahdesta pohjoisen nerosta:

    Lars Leevi Laestadius ja Nils-Aslak Valkeapää.

    Toisen takana soivat siionin virret, toisen edessä joiku.

    Kummallakin oli elämäntehtävänä Mustan Ateenan rakentaminen. Ironian keinolla vastarintaa murtaen.

    Ailun joiku jäi lopuksi soimaan (ennenkuin Saijonmaa ehtii Rovaniemelle, 20.11.) mieleen:

    Siitä kuvasta en tule takaisin
    en
    Ja kun kaikki on ohi
    ei kuulu enää mitään

    Ja se kuuluu

    VastaaPoista
  3. Vastavuoroisuutta kai se kostokin on. Sotamiehet
    riehuvat ja raiskaavat riemukkaasti. Saalista
    haalitaan säkkeihin minkä kantaa jaksaa. Ja niin
    pois päin.

    Kiitollisuuden velka , kiintymys ja mitä uhrautuvaisuutta jotkut tuntevatkaan, vetää silti pidemmän korren. Serkku piispa voitti lopulta aina serkkunsa sotaloordin. Ikäkö sen teki ?

    Ylpeys joka kysyi alistetun ihailua mahtajaansa kohtaan, kävi kompastuksesta Almadovarin uusimmassa leffassa,nyt teatterissa. Toledoon
    siitetty skandinaavigeeninen, ehkä tasan 1011
    vuodelta jkr. juurensa laskeva tiedon valtias
    leffassa manipuloi mitä mielii ja rusikoi sielunsa
    varsinkin.

    Jännää kuinka Almadovar tietää ja näyttää nykyisen eliittimme valiogeenisen syntymäfiksun
    ihmiskomiskon oikeammin ja useampi-uloitteisemmin kuin mitä "poliittiset" johtajamme tai
    käsitefilosofimme koskaan. Vavisuttava tosi-piirroshan nähtiin telkkarissakin viime torstaina kun
    uusittiin Smedsin ja velikultien Tuntematon versio.
    Sehän on katsojan vastuulla. Tällä kertaa näin
    everstin irrottavan kuulosuojaimet ja ryhtyvän
    Jalovaaraksi. Mutta Rokka oli kesytetty,joten
    konsensuksesta putkahti vain Muumimamma,
    vedettäväksi pöntöstä alas.

    Jotain iloa lukemisistakin. Tuhkimo oli balettina
    ensi-illassa viime perjantaina. Harvoin näkee yhtä
    ilmaisevaa tanssia kuin omatuntonsa haavoittaman
    isän tikku-ukko-kankeilu näyttämöllä. Harvoin myöskään musiikki huutaa/kuiskaa yhtä siekailemattomasti asennereaktion tai fiiliskäpristelyn ohjeita yleisölle kuin tässä uusversiossa. Hieno homma varsinkin kun väliaikoja oli muinaissivistyneesti liki saman pituisesti kuin soittoakin. (Olikin typerryttävää lukea
    Jukka O. Miettisen väheksyvän ylenkatsova kritiikki-irvistely ,toki taas Hesarista.) Oppinut ja altis iloitsisi huonostakin,koska saa konstruoida sen omassa päässään paremmaksi. Kulttuurin vastaanottamisen ensimmäinen peruslause,muuten.

    Entäs fyrkka ? Jose Manuel Barroso (mies Rehnimme vieressä -vissiin pomonsakin -jos nyt
    savolaisella sellaista) sanoi sunnuntain Le Parisienissa ykskantaan: Olemme nähneet väärinpeluuta, ja osa tästä tuotti nykyisen kriisin.
    Piste. Soros puolestaan 12.10. lupasi rahakokkien
    äänimiehenä purkaa positiot (=valtionvelkakorkojen
    nostattamisen nollakorkoisen omarahoituksen
    oloissa, mistä siis kyse). Hän kiertää suonsilmät
    ja poraa läpi vuorten strategialla jonka Soros itse
    otsikoi "Polku läpi Euroopan miinakentän" . Uutta on nöyrä asenne ,mutta diilistä yhä on kyse.
    Finanssiurhot, nuo Almadovarin paljastamat egot,
    tottelisivat kunhan politiikot vastavuoroon antaisivat
    takuut ei-velkaleikkauksista. Soros sanoo että
    euroalueen suurpankit myöntyisivät "tottelmaan
    EKP:tä ja sen ohjeita". "Tämä olisi radikaali
    askel."

    Että vähän toista kuin aktuaaritiede tahi muu luuloteltu kivikirjoitus.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Salvat 1701 ei ole jäänyt yhteen esitykseen ja yhteen levytykseen ja yhden kuoron varaan. Sekin kertoo jo jotakin.

    Teos on siitä(kin) mainio, että se sopii kiitollisesti aiheensa, tyylinsä ja sanomansa vuoksi kirkkokonsertissa esitettäväksi ja seurakuntien musiikkityöhön. Taaja-asutuksen ulkopuolella kun ei konserttitilaisuuksia liiemmälti maallisella puolella löydy.

    Kuuleman mukaan Mäntyjärvi on - yllätys, yllätys - II-basso (ellei peräti b. profondo?) ja kirjoittaa herkkua mm. omalle äänialalleen. Mutta amatöörikuoro on teoksen kanssa paikoin lujilla.

    Teos lienee monenkin kuoron ohjelmassa. Täällä Pohjanmaalla sitä on esittänyt jo useamman kerran Jokilaaksojen oratoriokuoro
    Marita Pasasen johdolla.

    Jos mainos tai ainakin puffi sallitaan, niin Jokilaaksojen oratoriokuoro laulaa Salvatin 5.11. Nivalan kirkossa ja 20.11.Kälviän ja Pyhäjoen kirkoissa. Ja ensi kesänä Lohtajan musiikkijuhlilla.

    VastaaPoista
  5. -- vallankumousvirteen ”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on”.

    Kiinnostava epiteetti. Voisitko avata tarkemmin?

    Äitini vanhan virsikirjan taitetut sivunkulmat kertovat kriisiryhmien, turvaverkkojen ja tukipalvelujen esihistoriaa.
    Muistan muistoinakin hiljentävät hetket, kun hän istuu virsikirja kädessä ikkunan edessä ja laulaa "Koska valaissee kointähtönen".

    VastaaPoista
  6. Minua jäi askarruttamaan aamulla tosi tarinassa kuulemani toteamus. Siinä srilankalainen, ruotsissa työskennellyt mies, ihmetteli oman maansa uskonnollisia juhlapyhiä, niiden paljoutta ja ensisijaisuutta. Hän esitti kysymyksen: Koska he oikein tekevät työtään?

    Jokaisella uskontokunnalla: buddhismilla, hinduismilla ja islamismilla on omat pyhäpäivänsä, ja jos se sattuu sunnuntaiksi, niin seuraava maanantai on vapaapäivä. Itse hän sanoutui singaleesiksi ja kristityksi.

    Vielä enemmän kysymyksiä herätti se, kun hänen Suomessa asuvalta tyttäreltä hänen äitinsä kysyi, voisiko hän mennä srilankalaisen miehen kanssa naimisiin; "En siinä kulttuurissa kasvaneen kanssa, koska niillä on niin patriarkaalinen kulttuuri".

    Sekin on kovin ymmärrettävää, mutta ei se, että he pyrkivät "blondaamaan" itselleen valkoihoisen statusta.

    Onko länsimainen "uskonto" kuitenkin muovautunut paremmin palvelemaan juuri tämän hetken tarpeita eikä menneitä?

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: - kiitos ilahduttavasta tiedosta Salvat 1701-konserteista. Blogini on juuri soiva paikka mainostaa esim. konsertteja. Suhtaudun ikävästi vain mainostamiseen, joka tapahtuu rahan nyppimiseksi varomattomilta.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - samalla tavalla kuin "Jumala ompi linnamme" tämäensin "Halullisten sielujen hengellisissä lauluissa" ilmestynyt virsi on täynnä sotaisia kielikuvia. Se lienee ollut myös paljon käytössä viime sotien aikana, ainakin pohjalaisilla. Sävelmä on Lapualta.

    "Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
    kuka voittaisi Golgatan Herran?
    Taisteluissa hän linna on turvallinen,
    hän on voittanut saatanan kerran."

    VastaaPoista
  9. Lämmin kiitos kirjoituksestasi! Hienoa kuulla, että teos on vaikuttanut näin voimakkaasti. Salvat on myös esittäjälle hieno elämys!

    Pieni puffi sallittakoon tässäkin: Tapiolan Kamarikuoro esittää Salvatin seuraavan kerran Vaasassa Huutoniemen kirkossa 29.10.2011 klo 20:00.

    Samana päivänä klo 17:00 Seinäjoella Lakeuden Ristin kirkossa ja 5.11.2011 klo 20:00 Espoon tuomiokirkossa on vuorossa Stuttgarter Psalmen, eli Jaakko Mäntyjärven ja Felix Mendelssohnin versiot samoista psalmiteksteistä.

    VastaaPoista
  10. Isäni kertoi tuota virttä 310 veisatun paljon Taipaleenjoella. Hän nimittikin sitä "Taipaleen virreksi".
    Lissu

    VastaaPoista
  11. Gregoriaaninen laulu, samoin kuin selvästi harvemmin levytetty ambrosiaaninen laulu, huumaa ensiksi pitkillä melodioilla, mutta pysyvämmin yläsävelsarjoilla, jotka tulevat kuuluville, jos äänissä on oikeaa kvaliteettia (puhtaus, projektio jne - olen äänenmuodostuksen maallikko, mutta jotenkin näin). Hyvin usein jää paljon toivomisen varaa. Siksi kannattaa nähdä vaivaa ja etsiä esimerkiksi Kemppisen manitsemien Hilliard Ensemblen ja King's Singersin levytyksiä teoksista, joissa on "plainchant"-osuuksia. Englantilaisella pääsoinnilla tarkoittamani efektit toteutuvat niin voimallisesti, että itse en pysty kuuntelemaan esityksiä varttia kauempaa, niin pistoksille eli ylikierroksille ne minut saavat. Samanlaista lauantaina karkkiosastolla -meininkiä saan esimerkiksi Schützin Daavidin psalmeista ja Monteverdin Marian vespereistä, lähes keillä tahansa esittäjillä. Usein jo kymmenen minuuttia ylittää päiväannoksen.

    Hyviähän tapiolaiset ovat, mutta niin ovat myös Lumen valo ja Tallakin. En kyllä silti itse vertaisi niistä mitään em. epäjumaliini, niillä on tuhansien konserttien, satojen vuosien repertuaarin ja kymmenien levytysten etumatka.

    Muuten, hyvän kuvan nykyisen kuorolaulun korkeasta tasosta saa perehtymällä Gramophone-lehden viime talviseen Best choirs -esittelyyn. Spotifyissa on kuultavissa useimpia siinä esiteltyjä. Parhaaksi valittiin (tietysti, vaikka ei briteissä oltaisikaan) Gardinerin Monteverdi Choir.

    VastaaPoista
  12. Kyllä,
    virsi tietää aikansa ja paikkansa.

    Ei laulettu "Rovaniemen markkinoilla"
    alkutalvesta 1939 Helsingin rautatientorilla
    Moskovaan lähtijöille,
    vaan Lutheruksen taisteluvirsi
    koko läsnäolevan yleisön toimesta.

    Ja sen sanojen takana seisoi
    koko kansa.

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi: - jätin Monteverdin choirin tällä kertaa maininnatta, koska olen kirjoittanut Gardinerin puuhista tähän kai parikymmentä pätkää ja saanut kerran ilon istua harjoituksissa kuuntelemassa kuoroa ja orkesteria.

    Tulisivat muuten Sir John Eliotin maininnan mukaan Suomeenkin eivätkä pitäisi ihan pahaa hintaakaan...

    VastaaPoista
  14. JEG ja Monteverdi-voimat pitäisi saada tänne edes kerran. Talkoot pystyyn, Musiikkitalon myötätuulessa se varmaan onnistuisi! ilmoittaudun vapaaehtoiseksi sponsseja keräämään tms (rienzimail@gmail.com)

    VastaaPoista
  15. Tässä lienee jonkinlaista klusteroitumista havaittavissa! Salvat 1701 -teoksestani on seuraavan muutaman viikon sisään kolme esitystä kolmessa eri produktiossa. Tässä jo mainittujen Jokilaaksojen kamarikuoron ja Tapiolan Kamarikuoron esitysten lisäksi Harjun Kamarikuoro esittää sen la 22.10. klo 19 Tampereen tuomiokirkossa.

    Erikoisin esitys tähän mennessä oli 7 vuotta sitten Bordeaux'ssa (!), jossa nuori ja innokas kamarikuoro Stella Montis oli bongannut teoksen levyltä, tilannut nuotit ja opetellut sen ilman muuta ääntämisapua kuin tuo levy. Tämä oli aivan liian houkutteleva jättää väliin, joten lensin Bordeaux'hon varta vasten sitä kuuntelemaan: esitys oli paitsi tasokas myös kielellisesti hämmästyttävän lähellä oikeaa.

    Laulan todellakin kuorossa kakkosbassoa, en kuitenkaan ole profondo. Kirjoittaja viitannee bassosolisti Jyrki Korhoseen, joka levytyksessä pyynnöstäni lauloi osuutensa oktaavia kirjoitettua matalammalta.

    VastaaPoista
  16. Taisteluvirsistä voi mainita myös virsikirjan virren 622 "Minä vaivainen vain mato matkamies maan...". Sitä kutsutaan Lapuan taisteluvirreksi sen vuoksi, että suomalaiset veisasivat sen Suomen sodan taistelussa 14.7.1808 Lapualla ennen hyökkäykseen ryhtymistä. Siinäkin on sävelenä toisinto Lapualta, ei tosin sama kuin virressä 310.

    VastaaPoista