Sivun näyttöjä yhteensä

9. helmikuuta 2011

Hirtehinen



Kansliapäällikkö Erkki ”Leuka” Virtanen esiintyi televisiossa kuultavana ministeriössä ilmenneestä viihtymättömyydestä, johon ovat tiettävästi vaikuttaneet sopimattomat puheenparret.

Leuka sanoi, että hänen omakin ”reipas” puhetapansa on saattanut aiheuttaa hämminkiä, olletikin sellaisista, jotka eivät ole siihen tottuneet.

Koska tiedän ja olen tuntenut moniakin tahmeita kelmejä, kiirehdin pyytämättä todistamaan, ettei Leuka kuulu missään tapauksessa näihin. Hän on yksi maan parhaita virkamiehiä.

Tuo reipas puhetapa ei viittaa sopimattomiin saati härskeihin puheisiin. En äkkiä keksi, mitä olisi englanniksi tai ruotsiksi ”hirtehinen”. Sanan merkitys ei ole kovin kaukana ”sarkasmista”.

Esimerkkejä löytyy helposti. Donner siteerasi hiukan väärin Paasikiveä Manneerheim-dokumentissaan. J.K.P. näet kirjasi päiväkirjaansa, että jos on yhtä toivoton kuin Mannerheim (sotien jälkeen), on sitten parempi ”mennä metsään ja ampua kuula otsaan”.

Huomatkaa sisäsointu. Loistava muotoilu – ja hirtehinen.

En ole ihan varma puhujasta. Ehkä se oli Heikki Borenius, mahdollisesti minä. Oli kuitenkin aikakausia sitten asiakkaana hyvin varakas suku, jonka aikamiespoika H. aiheutti huolta. Joskus hän keräsi rannoilta pultsareita, käytti heidät Palacen saunassa ja Stockmannilla ja vei vuokraamallaan liikennelentokoneella Pariisiin hummaamaan. Jonkin toisen kerran hän otti ja rakastui parturikampaamon harjoittelijatyttöön ja istui ihailemassa asianomaista niin sitkeästi, että liikkeenharjoittaja lopulta piti välttämättömänä huomauttaa siitä vaihtoehdosta, että henkilösuhteita hoidettaisiin työajan ulkopuolella. Asianomainen, H., ponnahti jaloilleen ja kysyi: ”Va’ kostar butiken”, mitä liikkeenne maksaa.

Joten H. päätettiin asettaa holhouksen alaiseksi, nykytermein hankkia hänelle edunvalvoja ja uskoa shekkivihko ja lompakko tämän haltuun.

Kun asian piti huudettaman esiin raastuvanoikeudessa talossa numero 12 Aleksanterinkadun varrella, H.:n äiti tuli toimistoon sanomaan, että hanke on peruutettava. H. oli sanonut, että jos hänet asetetaan holhoukseen, hän riistää itseltään hengen.

”Ja mitä me sitten teemme!” hätääntynyt rikkaan miehen äiti kysyi.

”Perunkirjoituksen”, me vastasimme.

Hirtehinen vastaus sisälsi voimakkaana viestin, ettei H. ole niitä poikia, jolla olisi toivoa, vaikka olisi rohkeutta ampua. Itseään. Ohimoon. Äiti rauhoittui ja hanke toteutui, lähetimme laskun ja sikäli kuin tiedän, kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Leuka Virtasen puhetapa, jota minulla on ollut kunnia kuunnella joitakin kertoja hänen virkahuoneessaan, on tähtitieteellisen eri asia kuin esimerkiksi Aarre Simosen viiltävä kyynisyys, jossa kuulemani mukaan hänen kanssaan aikoinaan kilpaili ”pitkä roisto”, sosdem-puoluesihteeri Unto Varjonen. Molemmat olivat älynlahjoiltaan superluokkaa.

Superlahjakkaista puhuttaessa olin kerran sellaisessakin seurassa, jossa joku kysyi Veikko Vennamolta, mitä ihmettä hän oli tarkoittanut eilen eduskunnassa lausumallaan. Vennamo vastasi:” Ei sitä ollut tarkoitettu juristeille.” Puhe oli jostain päättömyydestä tyyppiä ”verot valtioin maksettaviksi”.

Suomen kirjallisuudessa tämän tyylilajin mestari oli Haanpää, ja Veikko Huovinen ja Erno Paasilinna osuivat joskus mainiosti. Häirintä on nimittäin joskus erittäin tervetullutta – ja tarkoitan nyt samalla sanalla eri asiaa kuin uutistoimittajat. Hirtehinen häirintä on karhea paluu todellisuuteen – siis tyyppiä toinen maailmansota – ”paska reissu, mutta tulipa tehtyä”.

21 kommenttia:

  1. Olipa kerrassaan hupaisaa seurata Leuka Virtasen noloa ja noloissaan kertomaa selittelyä ministeriössä havaitusta laajamittaisesta seksuaalisesta häirinnästä maanantain Ylen A-studiossa.

    Ministeriön sisäinen kyselytutkimus paljasti, että yli 20 ministeriön työntekijää on kokenut seksuaalista häirintää. Häirintää ovat tutkimuksen mukaan kokeneet sekä miehet että naiset. Häirintään olivat kyselyn mukaan syyllistyneet erityisesti ministeriön korkeimmat virkamiehet.

    Häirintä on ollut hyvin monenlaista koskettelusta kaksimielisiin vitseihin ja viipyviin katseisiin, Virtanen kertoi A-studiossa leuka väpisten.

    Asia oli Virtaselle erityisen nolo siksi, ettei hän ollut maininnut kyselyn tuloksista mitään ministeriön ministereille eli Mauri Pekkariselle ja Anni Sinnemäelle.

    Ei vain ollut tullut mieleen! Heh, heh! Mistähän tuo unohdus mahtoi johtua? Pelkäsikö Virtanen kenties jotakin?

    VastaaPoista
  2. Kun itselläni on taipumus keksiä lentäviä lauseita, olen miettinyt, voisiko niitä patentoida, tai siis suojata tekijänoikeudelliesti ja myydä eteen päin vaikkapa mainostoimistoille.
    Voisihan käydä niin, että joku niitä nappaisi ja möisi vaikka tuon kuvan kiinteistönvälittäjän painajaisen, jos myynnissä olisi, ja siis tekisi tilin minun idealla, keksimälläni lausahduksella...jota en nyt kirjoita tähän.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  3. Hairityt hoitoon?

    Siina Virtasen haastattelussa selvis, etta huomattava maara miehia oli myös kokenut itsensa seksualisesti hairityiksi. Yleisella elamankokemuksellani esittaisin kysymyksen, etta
    olisko aihetta ajatella panna joku osa niista "häirityistä" myös hoitoon? -- Vai olenko aivan jäljillä?

    VastaaPoista
  4. Kansliapäällikkö Bror Wahlroosin alaisena ktm:n nuorena virkamiehenä minulle opetettiin tiskin alta suurimpana menestyksen salaisuutena ettei ruotsinkielen eriyisasemaa järjen syntyperänä Suomessa pidä kyseenalaistaa, ei edes leikillään.

    Nyt on politiikan tunnettu "dreamteamiläinen" Mikael Jungner (Katainen, Kiviniemi, Arhinmäki, Sinnemäki, Wallin, Urpilainen) muistellut tuoreessa kirjassaan kasvaneensa Vaasassa kekkosinhon vallassa. Siitä hän sittemmin oppi irrottautumaan etenkin työnhaussa vilauttamalla ruotsinkielistä korttia.

    Minä puolestani nuorena maalta muuttaneena tunsin joidenkin stadilaisten kokevan inhoa minun savolaistaustaisessa puheessa säilyneistä sanonnoista. Niistä kuulemma piti päästä mahdollisimman pian eroon. Ei ehkä ihan sama asia, mutta melkein. Vallankäytöstä on kysymys.

    Miltähän muuten Suomi näyttää kymmenen vuoden päästä? Henrik Meinander on arvellut ettei nykyisenlaista suomenkielistä itsenäisyyttä silloin enää esiinny. Yle käynnistää pian kokovuorokautisen ruotsinkielisen kanavan, Nokian hallitukseen valitaan kaksi Björn Wahlroosin -amrikkalainen eläkelässäätiö!- lähipiiriläistä (Stadigh joka johtaa Alma Median hallitusta, Karvinen)

    VastaaPoista
  5. Ad Heikki Rönkkö et alii: - olen vahvasti samaa mieltä. Kielen kouliminen on vallankäyttöä, joissakin tapauksissa väkivaltaa.

    Sivuasiana - minulla on sellainen tuntuma, että savolaisuuden stigma on häipymässä. Suuren maassamuuton aikana olin mykkänä hämmästyksestä seuratessani, miten Sonkajärven tytöt karistivat savolaisen puheenparren kuukaudessa.

    Pohjanmaan murre on pohjalaisten mielestä ollut aina jollain salaperäisellä tavalla hienoa. Rauman murretta on opetettu ihailemaan kokulussa (laulutunnilla - Nortamon laulut).

    VastaaPoista
  6. Mitä ne viipyilevät katseet ovat, jotka kovin häiritsevät?

    VastaaPoista
  7. Puheenparren muuttamisesta
    Vieläkin punastun ja hiki kihoaa kämmeniin kun muistelen, miten pohjoisesta ja maalta tulleena koulupoikana kesätyöpaikassani Helsingin seudulla rupesin viikossa puhumaan "stadia".
    Häpesin siis maalaisuuttani ilmeisesti ja varmasti monilla oli salaa hauskaa.

    VastaaPoista
  8. hirte(h)ishuumori < galghumor

    ps
    Onko se vallankäyttöä että meille savolaisille opetetaan pakkosuomea?
    Miten te muuten määrittelette "kielen" "murteen" välisen rajan?

    VastaaPoista
  9. "Seksuaalinen häirintä" jatkuu ministeriöissä, koska niihin palkataan huumorintajuttomia, nälkiintyneitä feministijuristeja. Ongelma poistuu siinä vaiheessa, kun viimeinenkin vanhan liiton mies on korvattu feministillä tai siideripojalla.

    VastaaPoista
  10. Toisenlainen tarina kertoo kotoperäisen murteen karistamisyrityksestä. Lappalaispoika tuli Helsinkiin opiskelemaan. Hänen kaverinsa tuli vuoden päästä katsomaan häntä pääkaupunkiin, treffit sovittiin rautatieasemalle. Ihmisvilinässä vieras oli aluksi jäädä huomiotta. "No terve! Mä en ihan heti sua tsennannunnukkaan!"

    Samuli V.

    VastaaPoista
  11. Stealth-savolaisen pystyy paljastamaan aika nopeasti. Ne jotka tietävät mitä kuunnella pystyvät muutamassa minuutissa käräyttämään tämän 5. kolonnan. Luonnollisesti on niin, että mitä nuorempana on savolaisuudesta karannut, sitä helpommin omaksuu ympäröivät lingvistiset koodit ja paljastaminen vaikeutuu. Kännissä ja raivon vallassa alkuperäiskieli ottaa taas vallan.

    VastaaPoista
  12. Aku Ankan hahmot ja osatarinat muuttuivat ilkeiksi joskus 70/80-luvulla. Naamat piirroksissa muuttuivat ilkeiksi. Tätä aiemmin Aku Ankka oli lempeän humoristista luettavaa.

    Ja juuri näihin aikoihin alettiin julkisuudessa puhua masennuksesta, kansalaisten huono-oloisuudesta, koulukiusaamisesta, yksinhuoltajaäitien huonosti kasvatetuista lapsista, rikkonaisista perheistä, kuukautisvaivojen vaikutuksesta työelämän epäonnistumisiin...
    Mitä tämä kertoo luetun ymmärtämisestä ja liiallisesta eläytymisestä luettuun?

    VastaaPoista
  13. Sonni ruhjoi isäntäänsä tiistaina Kauhavan Ylihärmässä. Poliisi kertoo, että isäntä selvisi yllättävän pienillä kolhuilla 800-kiloisen eläimen hyökkäyksestä.

    Isäntä oli tarkastamassa korvamerkkejä, kun sonni hyökkäsi. Se kävi miehen kimppuun useita kertoja ennen kuin puski tämä pois karsinasta aidan putkien välistä. Isännän vammat tarkistettiin Seinäjoen keskussairaalassa.

    VastaaPoista
  14. Hirtehishuumori kai käännettäisiin gallows humoriksi. Hirtehinen voisi kai sitten olla gallowsy.

    VastaaPoista
  15. TAAS NAULAN KANTAAN!

    Ei Leuka Virtasta turhaan kehuta eika Sailasta.
    Asiasta on paljon materiaalia. Mm VVM ja OECD seka professrien Temmes ja Vartianen raportti VVM:lle. Kaikkeen hallinolliseen kurjuutemme on syynsa: juristit, juristien nippelikoulutus ja Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. -Nain mainitun raportin mukaan.-
    Asiasta kertoo lyhyesti mm Talouselama 4.2.2011.
    --Tosin me olemme jo lukisia kertoja saaneet maistella bloginpitajan sivalluksia naista
    ylimman hallintomme älyttömuyyksista.

    VastaaPoista
  16. Olen asuskellut eri puolilla Suomea, mutta savonmurteestani en ole kyennyt missään irti rimpuilemaan. Liekö kyse huonosta kielipäästä (jos sellaista on) koska en opi muitakaan kieliä millään ilveellä? H:n päältä puhuminen kyllä tarttui Kittilän vuosinani aika helposti, mutta pelkäsin koko ajan laittavani h:n väärhän paikkaan.

    VastaaPoista
  17. Sanonpahan notta, että leukavirtanen oli rehellisen näköi mies. Silmät kostuneet ja sillai..

    VastaaPoista
  18. Miten kauhavalainen sonni ja isännän ruhjominen sekä toisaalta Leuka Virtanen ja ministeriön seksuaalinen häirintä liittyvät toisiinsa?
    Sonni on jyty elukkaa ja Leuka on kunnon virkamies.

    VastaaPoista
  19. On käynyt niinkin päin, Savossa, että paikalliset lapset kerääntyvät ihmettelemään ja naureskelemaan, kuinka omituisesti helsinkiläispoika puhuu.

    Mutta ei siitä traumoja jäänyt.

    Mainio ilmaus tuo stealth-savolainen.

    VastaaPoista
  20. "On käynyt niinkin päin, Savossa, että paikalliset lapset kerääntyvät ihmettelemään ja naureskelemaan, kuinka omituisesti helsinkiläispoika puhuu."

    Muistan kuinka noin yhdeksänvuotiaana, joukko ikätovereita ahdisti minut, ei-mistään-sukuisen ja "kirjakielisen" pojan, lappeenrantalaisen koulun seinää vasten ja kirkui: Oot-sie jostai' maalta ko sie et puhu niinko myö?! (se oli syytös, ei kysymys)

    Arvoani, mutta myös henkilökohtaista koskemattomuuttani, arkaillen yritin huomauttaa, että ulkopuolinen tarkkailija voisi esittää kysymyksen aivan toisinkin.

    VastaaPoista
  21. Yli viisitoista vuotta Helsingissä asuttuani olen oppinut välttämään kehtaa-sanan sekä Kuopiossa niin käyttökelpoisen "ei toinne" -ilmauksen käyttöä. Mutta intonaatio on vaikeampi karistettava: vieläkin käy toisinaan niin, että selitän jotain, stadilainen ynähtää vastaukseksi y-HYM, minä tulkitsen nousevan nuotin kysymykseksi ja aloitan juttuni alusta, vaikka toinen tarkoitti vain kuitata kuulleensa ilman sen kummempaa kommentointia.

    VastaaPoista