Sivun näyttöjä yhteensä

11. elokuuta 2010

Tuomarin riippumatto


Virkatuomarit ja osa lakimieskunnasta korostavat tuomarin riippumattomuutta. Asia on muuttumassa vakavaksi kahdesta syystä.

Riippumattomuutta korostavat ovat tosissaan. Jokin osa kansasta on sitä mieltä, että riippumatomuus tarkoittaa vastuuttomuutta ja lisää mielivaltaa.

Tuomarit ovat olleet vanhastan riippumattomia. Sen tunnusti jopa Kustaa II Adolf 1600-luvulla ilmoittaessaan hovioikeudelle leikkauttavansa herroilta hovioikeudenneuvoksila korvat päästä ja naulauttamalla ne sopivaan paikkaan nähtäväksi – jos tuomarit aikova jatkossa tuomita muka lain eikä ”meidän korkean tahtomme mukaan”.

Tiettävästi Turun, sitten Vaasan, Viipurin, Helsingin ja Lapin hovioikeudet ovat painanet nämä sanat sydämeensä. Korkeinta oikeutta ei tarvitse edes epäillä. Se oli vuoteen 1918 Keisarillisen Suomen senaatin oikeusosasto, jonka ei tiedetä aiheuttaneen esimiehelleen pettymyksiä.

Kaupunkituomarit valitsi kaupunki, ja maalaistuomari oli urakoitsija, joka ansaitsi erittäin hyvin sinänsä rutiinimaisten joskin välillä mutkikkaiden kiinteistöasioiden hoitamisesta.

Demokratiavajetta ei ole havaittu siksi, että hallinto-oikeudet käsitetään vastoi lakia hallinnon ylläpitäjiksi, ja yleisillä tuomoistuimilla ei toisaalta ole yleensä käsiteltävänään tärkeitä asioita.

Riippumattomuuden korostaminen, josa on puhuttu paljon tässäkin blogissa, on kahtalaista. Liturginen puhe sallitaan, kunhan mitään todellista ei saada aikaan. Nyt ehkä EU painostaa Suomea tehokkaammin siihen suuntaan, joka on jo toteutettu ylimmissä oikeusasteissa irrottamalla ne palkkaluokista ja sangen pitkälle muiden viranomaisten harjoittamasta valvonnasta.

Mieleeni ei tule yhtää suomalaista eikä äkkiä liioin ulkomaalaisia jännitysromaaneja, joissa päähenkilö eli sankari olisi tuomari.

Tämä on tärkeä asia. Tuomari on rikosasioissa eli jännitysromaanien alueella täydellisesti syyttäjän ja poliisien keräämän aineiston armoilla, ja joitakin muutoksia aheutuu syytetylle mieleiseen suuntaan, jos tuo aineisto ei ole riittävää ja syytetyn puolustus hoidetaan pätevästi.

Rikoskuvitelmien, siis romaanien ja filmien, sankari on syyttäjä tai poliisi. Suomen kielen ”salapoliisi” viittasi yksityisetsivään, jollaisella ei ole mitään valtuuksia. Ammattikunnalla ei liioin ole koskaan ollut mitään merkitystä, ottamatta lukuun suuria amerikkalaisia yrityksiä, jotka ovat etsineet kommunisteja, ay-aktiiveja ja vastaavia.

Toistin eräässä kirjassani 1980-luvulla roomalaisten filosofien kysymyksen: kuka valvoisi valvojia. Tuohon kysymykseen vastataan: toiset valvojat (tuomarit), ja se edellyttää ratkaisujen uskottavaa ja ymmärrettävää perustelemista.

Epäedullisten seuraamusten aiheuttaminen tuomarille virheellisen ratkaisun vuoksi on vieras ajatus – siten on toimittu 1930-luvulla kahdessa eurooppalaisessa valtiossa.

Tuomareiden kierrättäminen ei ole niin mahdoton ajatus kuin tuomarit väittävät. Alioikeuksissa järjestelmää toimii jollain tavoin Yhdysvalloissa. En osaa perustella, miksi hovioikeuden tai korkeimman oikeuden tuomari ei siirtyisi liikejuristiksi tai asianajajaksi. Yliopistoihin he eivät siirry, koska käytännössä juuri kellään ei ole pätevyyttä.

Jotkut vastustavat tuomareiden toimimista välimiehinä jyrkästi. Entä jos tuomari siirtyisi asianajotoimiston siipien suojaan hoitamaan pelkästään välimiestehtäviä? Muutkin kuin G. Möller olisivat siinä tehtävässä erittäin hyviä.

Kukaties riippumattomuuden yksi vaara on tuomarikunta itse – tuomioistuin on eräänlainen luostari, ja ainakin kosketukset tavallisiin ihmisiin ja normaaliin elämään jäävät monilta viitteelisiksi.

21 kommenttia:

  1. Sankarituomari on Van Gulikin tuomari Dee
    http://personal.inet.fi/koti/juhanik/van_gulik.htm

    VastaaPoista
  2. Enpä tiedä on katalaisessa Suomessa mahdollista putsata kotipesää riippuvista tuomareista aidon vappaiksi lyhyellä aikajänteellä? Vaatisi saman, kuin NL:n vapautuminen, jota ei vieläkään aidosti ole, mutta ainakin 20 vuotta!

    Order Halonen on onnistunut esikuntineen suomettamaan koko EN IOT:n ja nyt olis tuhannen taalan paikka, kun Lissabonin sopimuksen voimaantulo avasi uuden väylän 1.12.2009. Se edellyttää tietty työjärjestyksen ja perusoikeuskirjan mukaan, että asianomaista on edustettava kelpoisuusehdot täyttävä avustaja, eli asianajaja tai muu oik.kand. Pirullista sinänsä, kun ei tahdo löytyä sellaista kansalaisrohkeaa (omassa asiassa), joka viitsisi ja uskaltaisi lähteä Unionin suureen saliin?

    No, ongelma jäisi tsardiiniaan, vaikka presidentiltä ottaisi ylimpien tuomareiden suhteen nimitysoikeuden pois. Rakenteellinen probleema jäisi, kuten sen saattoi havaita viimeksi KHO:n ratkaisusta ns. isomummo asiassa, jossa KHO:n presidentti Pekka Halberg ryhtyi itse vastustamaan - itse tehtyä ratkaisuaan? Kiinaan osataan kyllä ihmisoikeuksia viedä, mutta kukapa toisi niitä meille..

    VastaaPoista
  3. Kun hutiloiden kirjottaa, niin siittä ei ota selvää erkkikään..

    Tarkoitin edellä tietty, että Lissabonin sopimuksen myötä avautui valitusmahdollisuus luonnolliselle henkilölle EU-tuomioistuimeen. Näitä on kaksi: ensimmäisen asteen, jonka ratkaisusta voi valittaa itse tuomioistuimeen. Joissakin erityisissä tapauksissa unionin tuomioistuin ottaa suoraan tai ensimmäinen aste siirtää asiankäsittelyn unionin tuomioistuimelle esim. kun kyseessä on EU-komission jäseneen kohdistunut virkavirhe tms. epäily tai EU:n oikeusasiamieheen. No, joo.. JK tuntee nämä asiat!

    VastaaPoista
  4. "Oletteko poliisi?" "Ei, pahempaa, tuomari." Nämä vuorosanat ovat eräästä K:n elokuvasta, muistaaksi Kolme väriä, punaisesta.

    VastaaPoista
  5. Sillä, etteivät tuomarit esiinny jännitysfilmien sankareina (toisinaan kyllä konnina), ei luultavasti ole yhtään mitään tekemistä tuomarien ja tuomioistuimien riippumattomuuden kanssa.

    Luottamus virkavaltaa on suomalaisten keskuudessa paljon suurempaa kuin muissa Euroopan maissa. Tämä ilmeni viikko pari sitten julkaistuista Valittujen Palojen - eikös tämä lehti kuulukin Kemppisen suosikkilukemistoon (?) - kyselytutkimuksen tuloksista.

    Suomalaisista poliisiin luottaa suuresti tai melko paljon peräti 92 % vastaajista, muualla Euroopassa vastaava luku taisi olla jotain 50-60 %. Myös tuomareihin luotetaan Suomessa enemmän kuin muualla, 64 % Suomessa, muissa maissa about 40-50 prossaa.

    Poliitikkojen kohtaan tunnettava luottamus on Suomessa kaikkein alhaisinta Euroopassa - 10 %. Suomessa poliitikkoihin ei taida enää luottaa kukan muu kuin Jaakko Jonkka (vrt. tapaus Mauri Pekkarinen ja Suomi-Soffa).

    Eduskuntaan äänestetään innolla poliiseja, nytkin siellä istuu 7 poliisi-kansanedustajaa ja lisää on tulossa, kun Uudeltamaalta pyrkii Arkadianmäelle väkivaltaosaston päällikkö Kari Tolvanen.

    Olisi mielenkiintoista tietää, romahtaako luottamus eduskuntaan valittuihin poliiseihin ja onko luottamuksen lasku heti 90 prosentista 10:een, kun nämä pollarit saapastelevat sisään "taloon."

    Eduskunnassa ei voida käyttää poliisin virka-asua. Perustuisiko luottamus vain tuohon siniseen univormuun?
    JV

    VastaaPoista
  6. Mauri Sariola: Lavean tien laki, tuomari Matti Viima.

    Tuomari ei ehkä ole sankariammatti rikoskirjoissa, mutta muissa kylläkin. Viittaan vaikkapa tuomari Turjan Tuomari Marttaan.

    Minkähän takia kielenhuoltajat eivät ole tarttuneet tuomariin? Jos kerran hitsari on svetisismi ja hitsaaja kunnon kieltä, niin miten tuomari on säilynyt?

    Mitä se "ero" muuten tarkoittaa erotuomarissa? Eikö se sopisi paremmin aviokriisien ratkaisijaksi kuin pelivalvojaksi?

    VastaaPoista
  7. Joitakin vuosia sitten eräs KKO:n jäsen sanoi, ettei hän lue lehtiä, kun prof. Aurejärvi sanoi tämän jäsenen olleen jäävi ratkaisemaan häneen kohdistunutta juttua, koska Aurejärvi oli ankarasti arvostellut kyseistä henkilöä lehdistössä.

    VastaaPoista
  8. "kuka valvoisi valvojia. Tuohon kysymykseen vastataan: toiset valvojat (tuomarit)"
    Terveelle oikeusvaltiolle lienee tyypillistä, että kaikkia valvotaan eikä kukaan käytä valvomatonta valtaa. Se mikä nyky-Suomesa on ongelma on pyrkimys "parlamentarismiin" siten käsitettynä, ettei hallista ja erityisesti pääministeriä valvo kukaan ts enimmistöhalitusten eduskuntaryhmät eivät valvo hallitusta siten kuin teoria edelyttäisi vaan vonkaavat vuorollaan ministeriksi äänestämällä vaikka maapallon litteäksi, jos hallitus on niin päättänyt.
    Tuomarien kierrättämistä tuossa mielessä vierastan: jos tuomari on hakeutumassa jonnekin hän ryhtyy tietoisesti tai tiedostamattomasti myötäilemään tulevan työnantajan toivoiteta. Siksi tuomarinviran tulisi päätyä eläkkeelle, erilaiset tuomarinuratkin vähentävät riippumattomuutta saamalla miettimään, miten tämä ratkaisu tai esimiehen nuoleskelu vaikuttaa uraani. USA:ssakin aidosti riippumattomia ovat lähinnä liittovaltion tuomarit.
    Tuomarin työ kuuluu 45-50 vuotiaille kykynsä muissa tehtävissä näyttäneile henkilöille, joilla ei ole tarve mielyttää ketään ts joilla on tulenpalava halu työskennellä oikeusyhteisön hyväksi, mutta ei sen mieliksi. Muussa työelämässä sellaisia kutsutaan "änkyröiksi" tai muutosvastarintaiksi ja hankaliksi henkilöiksi. Tuosta syystä tuomareita ei pidä myöskään kouluttaa missään "koirakoulussa" nuorista, mielyttämisen altiista henkilöistä, joiden persoona ei ole vakiintunut eikä käytännön lakimiestaidoista ole työperäistä näyttöä.

    VastaaPoista
  9. Jos KKO:n tuomareiden välimiestuomaroinnit eivät vaaranna heidän riippumattomuuttaan, niin miksi ei heidän sivutoimiaan ja niistä saatuja palkkioita ihan avoimesti kerrota lainkuuliaisille kansalaisille. S alaaminen herättää aina epäilyn salailun motiivista.

    Yleinen kansanviisaus tuntee hyvin kuinka vaikea on tilanne, kun on kaksi isäntää ja yksi renki. Mitenköhän kahden isännän tuomarimme tämän tilanteen pystyvät niin sujuvasti hoitamaan, etteivät vahingossakaan pyllistä toiseen suuntaan? Onko heillä se kuuluisa kuminen selkäranka?

    VastaaPoista
  10. Re: Mieleeni ei tule yhtää suomalaista eikä äkkiä liioin ulkomaalaisia jännitysromaaneja, joissa päähenkilö eli sankari olisi tuomari.

    On jäänyt Lavean tien laki ja monta muuta Sariolaa lukematta...

    VastaaPoista
  11. BBC1:llä pyöri kuusi kautta sarja "Judge John Reed". Siinä Martin Shaw esitti High Court -tuomaria, joka peräsi "todellista oikeutta". Saatavilla DVD:llä. En kehuisi.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: Vaikka "Lavean tien laki" on aika hyvä, taisin kerran sanoakin Sariolalle, että asiavirheitä oli määrättömästi. Ei hän siitä pahastunut. Kuten muistaakseni olen kirjoittanut tässä, mielestäni Sariola oli - paitsi melkoinen kiusankappale öisine puhelinsoittoineen - paljon mainettaan parempi kirjoittaja, ja muutama Susikoski olisi valmis tv-käsikirjoitus.

    Pointtini oli eri virkamiesten toimintamahdollisuudet: tuomari ei voi koluta kyliä, komisario voi, varsinkin jos hänellä on valkoinen Mersu.

    Tuomari-kirjailijoista on armeliaasti unohdettu mm. Väinö Voipio ("Yli lain ja kaikkien tuomioiden"). Heimo Lammen - tuttu mies, hyvin arvostettava henkilö - tuotannosta löytyy myös dekkari.

    Lammen muistelmat muuten kannattaa lukea. Erikoinen elämä. Tulee - anteeksi rinnastus - mieleen isäni tarina, juoksupojasta ainakin joidenkin merkittävänä pitämäksi juristiksi sota-ajan ilmavoimien kauta. Tosin Hemi oli hävittäjälentäjä ja isäni KK loppusodassa JU-tähtäri.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: - valvojista - erittäin painava kommentti.

    Lisäisin siihen vain sen, että KKO on nykyisellään liian suuri, ja että ylenemistie hovioikeudesta KKO:en pitäisi lopullisesti katkaista. Hovioikeuksissa on paljon hyvää väkeä ja heille pitäisi syöttää käärmekeittoa: he ovat lainkäytön kannalta paljon tärkeämmässä asiassa kuin KKO:n jäsenet.

    VastaaPoista
  14. JU-tähtäri
    Luin hetki sitten Heporaudan "Tulimyrskyn tuttavana". Oli kohtuullisen mukaansatempaava esitys. Tuntui että poika oli perehtynyt ja eläytynyt hyvin siihen, mita Junkersin sisällä tapahtui. Kirja oli aivan toista kuin Joppe Karhusen minun mielestäni pitkästyttävät jutut.

    JU-tähtärin vastuulla oli vaakapommitukset. Syöksypommituksesta vastas lentäjä.

    VastaaPoista
  15. Ad Anonyymi: - tunnen Tuuri Heporaudan kirjan. Detalji, ehkä merkityksetön - myös JU-88:ssa tähtäri oli koneen päällikkö. Hyvin usein tähystäjä oli upseeri ja pilotti aliupseeri.

    Kokemuksesta riippuen pilotti saattoi hyvinkin pitää silmällä tähystäjää ja varmistaa, että työ tehtiin kunnolla. Aivan fyysisesti tähtärin paikka oli aika kauhea - mahallaan tyhjän päällä syöksyn aikana.

    Karhusesta olen samaa mieltä kuin Sinä.

    Pommituslentäjistä suosikkikirjani on Lauri Lamminpään Blenheimit lentävät suoraan.

    Ihmettelin kirjoittajaa aikani, kun en tiennyt hänestä mitään. Lopulta valistuin - hän sai tuberkuloosin ja joutui sairaalaan.

    BL-lentäjien kingi pilottina oli Unto Oksala ja muuten vain kingi Tauno Kangas, ev. ltn. evp. - elää Kauhavalla eikä anna koskaan haastatteluja. Hän oli moneen otteeseen BL-laivueen vt. komentajana. Teki kaiken sen, mitä kukaan muu ei uskaltanut.

    VastaaPoista
  16. Ju-88
    Heporaudan kirjassa vilahtelee Ju-88:n miehistössä myös Heporauta. Lineekö siis
    isä ja poika?

    VastaaPoista
  17. Tuomari Pal, ja tuomari Röhling:

    Olipa tv:ssä hyvä esitys tästä Tokion sotarikosoikeuden 'tuomaripelistä'.
    Eriävät tuomiot työstäneet tuomarit
    Pal (Intia) ja Röhling (Alankomaat) korjasivat sympatiat.

    Erityisesti tuomari Pal jätti kuvan kunnioitettavasta tuomarista ja pasifistista.
    Kumpikaan tuomari ei antanut poliittisen vallan tulla väliin sotkemaan tuomiota. Jopa Macarthur kunnioitti tuomarin riippumattomuutta.

    Tuomari Pal sai syvän sympatiani ja kunnioituksen, kun oli viela oikeassa elämässä toiminut 'sankari'.

    VastaaPoista
  18. Onpa blogistilla tosi outo käsitys tuomareiden ja tuomioistuimien riippumattomuudesta, ei voi muuta sanoa!

    Mutta - tietenkin tämäkin blogi oli vain sitä pientä piruilua, erityisen kevyttä kesälukemista.

    VastaaPoista
  19. Eiköhän Tuomari itse tiedä mistä kirjoittaa! Ei siinä tarvinne edes "pientä piruilua", vaan..

    VastaaPoista
  20. "Tuomari Pal sai syvän sympatiani ja kunnioituksen, kun oli viela oikeassa elämässä toiminut 'sankari'." Yhdyn täysin. (Katsomatomuuden voi paikatta TV 1 sun 15.8. klo 16.00).
    Se mitä jäin miettimään oli Palin tulkinta teleogista metodia käyttäen. Miettikö hän, mihin muodollis-lainoppillisesti varmaankin virheetön tulkinta johtaa, erityisesti viestinä tuleville diktaattoreille? Eikö syytteen hylky olisi ollut avoin kutsu seuraavaan hyökkäyssotaan, ydinasein tehtyyn.
    Toisaalta kukapa USA:n edellisen presidentinkään on oikeuteen haastanut perusteettomaksi osoittautuneesta hyökkäyssodasta.
    Onkohan sittenkin niin, että niin valtiopetos kuin hyökkäyssota on rikos vasta epäonnistuessaan?

    VastaaPoista
  21. "Se mitä jäin miettimään oli Palin tulkinta teleogista metodia käyttäen. Miettikö hän, mihin muodollis-lainoppillisesti varmaankin virheetön tulkinta johtaa, erityisesti viestinä tuleville diktaattoreille? Eikö syytteen hylky olisi ollut avoin kutsu seuraavaan hyökkäyssotaan, ydinasein tehtyyn."

    Entäpä kansainvälisen oikeuden sitovuus ylipäätään, jos diktaattori valtaan päästyään sanoutuu irti kansainvälisistä sopimuksista ja säädättää lait, joiden mukaan esim. jonkun väestönosan joukkotuhonta on sallittua ellei peräti toivottavaa niin aivan varmasti koko ruumiskasan voi aikaansaada täysin laillisin menetelmin. Ehkä pelkästään joihinkin toimijoihin syvään juurtunut kunnioitus ihmisyyttä kohtaan ja haluttomuus liata käsiään joukkotuhontaprojekteissa suojelee meitä lopulliselta tuholta.

    VastaaPoista