Sivun näyttöjä yhteensä

8. elokuuta 2010

Poliitikoista ja muista kelmeistä


Eläkkeellä olevan hovioikeuden presidentti Erkki Rintalan lauantainen lehtikirjoitus koski Suomen jatkuvaa rämpimistä EU:n tuomioistuimissa ja kiinnitti huomion tuomarikoulutuksemme surkeuteen. Rintala, joka on merkittävä mies, vaikka onkin Kauhavalta, tosin vain Hirvijoelta, on Markku Arposen kaltainen totuuden puhuja. Ei ihme, että hän ihailee muinaista esimiestään Paavo Alkiota, joka uskalsi sotatuomarina sanoa kenraalille, että täällä (kenttäoikeudessa) tuomitaan lain eikä herra kenraalin käskyn mukaisesti.

En toista Rintalan näkökohtia, koske ne oli esitetty täysin selkeästi. Tuomioistuimet irti oikeusministeriöstä myös hallinnollisesti ja nopea korjaus nykytilanteeseen, jossa asianajajaksi pääseminen vaatii pitkiä ja todellisia jatko-opintoja, mutta tuomariksi pääsee, kun on yliopiston peerustutkinto; jopa auskultointivaatimuksesta voidaan tinkiä.

Lisään yhden näkökohdan: totuuden esiin kaivamisen. Puhe ei ole totuuden käsitteestä eikä suoranaisesti niin sanotusta prosessuaalisesta totuudesta eli mitä jutussa voi, kaiken todistelun jälkeen ja sitä koskevat säännkset huomioon ottaen, katsoa toteen näytetyksi.

Asian avasi minulle monia vuosikymmeniä sitten sukulaismieheni Veijalainen, joka oli saanut ennen kansainvälisiin tehtäviin siirtymistään määräyksen kuulustella pääministeri, eräitä ministeriä ja muita merkkihenkilöitä kuvaputkitehdas Valcon ja televisiotehdas Saloran asioissa ilmenneistä kummallisuuksista.

Emme pahemmin puhuneet itse asiasta. Olen usein toistanut, että täystyöllistetty lakimies noudattaa vaistomaisesti ”tarvitsee tietoa” –periaatetta, eli jättää sekä kertomatta että kysymättä asioita, joita ei tarvitse tietää.

Sitä vastoin sain opetusta siitä, miten voi saada selville asian, jonka kuulusteltava haluaa kaikin mokomin salata. Kuulusteltavat eivät juuri milloinkaan tee muistiinpanoja, koska jo itse kerrotun muistiin merkitseminen olisi raskas viite salailupyrkimyksestä. Kuulustelija sitä vastoin tekee jatkuvasti pöytäkirjaa, ja jos hän on hyvä, hän kertaa niitä koko ajan. Kun selvitystä sitten jatketaan useaan kertaan ja vähintäänkin riittävässä laajuudessa, kuulustelijan silmiin alkaa piirtyä ikään kuin kartta, jolla on valkoisia läikkiä, alueita eli asioita, joita kuultava kerran toisensa jälkeen kiertää. Joko hän vaikenee niistä täysin, kiistää jyrkästi tai vetoaa muistamattomuuteen. Lopulta kuulustelijalla, jolle on matkan varrella rakentunut käsitys kuultavan mieleenpalauttamisen kyvyistä ja kielellisistä valmiuksista, on silmissään selvä kartta, jonka aukkoihin voi piirtää nuolet.

Tämä tekniikka sopii myös historiallisiin dokumentteihin, elämäkertateoksiin ja muistelmiin: ”Urho Kekkonen, mitä teitte joulukuusta 1939 helmikuun alkuun 1940?” Tämän lukija voi halutessaan itse varmistua, että Kekkosen toiminnasta tuona aikana on vaikea löytää tietoja. Rehellinen vastaus, jota asianomainen ei liene antanut, olisi ollut: ”Juopottelin”. Hallitukseen eikä muihinkaan tärkeisiin tehtäviin hän ei päässyt silloisen pääministerin ja puolustusvoimain ylipäällikön hänestä muodostaman käsityksen takia. Kansanedustajana ja upseerin arvoa vaille jääneenä hänelle ei ollut käyttöä armeijassakaan.

Rikosasiaa istuva tuomari on velvollinen pysymään syytteen rajoissa ja jättämään vastaväitteet syytetyn asianajajalle. Voi kuitenkin olla, että meidän Erkki Rintalan mukaan vajavaisesti koulitut tuomarimme jättävät puuttumatta peliin silloinkin kun se olisi luvallista ja mikä pahinta silloin kun se olisi erittäin tarpeellista.

Muistan rajatapauksen. Mies oli ampunut poliiseja kohti haulikolla. Korkein oikeus selvitti poliisin teknistä tutkintaa apuna käyttäen, oliko lauksista haulien koon ja välimatkan huomioon ottaen ollut todellista vaaraa poliiseille. Vastaus oli arvattava – 25 metrin matkalta lintuhauleilla talvella kunnon päällysvaatteissa olevia henkilöitä kohti: ei ollut.

Nykyisin tässä järjestettäisiin suullinen käsittely ja selvitys teetettäisiin mahdollisimman avoimesti. Silloin tilanne oli vähän toinen, kun syyttäjä oli asiassa apaattinen eikä puolustus huomannut, mihin iskeä. Haulikoista tuomarit eivät siihen aikaan yleensä tienneet yhtään mitään. Jotkut alioikeuden jästipäät saattoivat jopa keskeyttää asianosaisen esityksen väittämällä, että ”oikeus tuntee lain”, vaikka tuo iskulause tarkoittaa korkeintaan jutussa sovellettavaa säännöstä, sitä vastoin ei vastausta kysymykseen, mitä säännöksiä jutussa olisi sovellettava.

Jutun kuva ei liity suoraan asiaan. Se on kälyni viikko sitten Konnevedeltä ottama. Hän sattui joutumaan myrskyn silmään, ja jälki oli tällaista.

16 kommenttia:

  1. "Myrskyn silmä" on kylläkin pyörremyrskyihin liittyvä käsite. Se on pyöreä, täysin tyyni alue eikä siellä tapahdu mitään tuhoa. En tiedä miten tuo käsite on suomen kieleen tullut ja miksi sitä yleensä käytetään. Tosin voihan kotoisessakin trombissa olla silmä, mutta se on niin pieni, että sillä ei ole merkitystä eikä sinne mahdu kuten hurrikaaniin.

    VastaaPoista
  2. Syylliseksi epäillyn ei pitäisi kertoa esitutkinnassa yhtään mitään. Toistan: ei yhtään mitään.
    Esitutkinnan valmistuttua on aika lukea protokollat ja valmistautua puolustukseen.
    Dna-, sormenjälkitiedot, kuitunäytteet valvontakameran videot, pankkitilitiedot, pankkikortin- ja kännykän käytön ajat sekä sijainnit jne. poliisi selvittää viran puolesta.
    Muutama väärin muistettu detalji kuulusteluissa tekee epäillystä valehtelijan.

    VastaaPoista
  3. Nykytekniikalla voidaan päätellä Colosseumilla nähdyn Jäätteenmäen kivityksen mallia haetun sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä: molemmissa käytettiin raskauttavana todisteena lehtiöstä repäistylle sivulle ilman allekirjoituksia raapustettua lausuntoa.

    Pelastus on todellinen silloin kun pelastajia on vain yksi ja ainoa. Mannerheim. Ketä se todellakaan kiinnostaa mitä 39-vuotias kansanedustaja Kekkonen teki talvisodan päivinä muuta kuin mitä tuon ikäisen työssäkäyvän perheenisän elämään kuuluu?

    VastaaPoista
  4. Kiitän blogistia Erkki Rintalan kirjoituksen esilletuonnista. Kirjoitus oli livahtanut silmieni ohi. Tosin Rintalan vieraskynäjuttu oli jo perjantain lehdessä eikä lauantain.

    Erityisesti korostan Rintalan kirjoituksen viimeistä kappaletta. Virheellisillä ja suorastaan väärämielisillä tuomioilla saattaa olla ihmisten elämänkohtaloihin aivan ratkaisevia merkityksiä koko loppuelämän ajan.

    VastaaPoista
  5. Tyossakayva perheenisa 72 v. "myrskyn silmassa". Taman mina haluan nahda!

    VastaaPoista
  6. Tänään mennee Hbl:ää lukiessa yhdellä jos toisellakin vähemmistöpalvelujen järjestämistä suomalaisen brändäyksen huipputuottena oppimaan pitäneeltä juristilta hämmästyksen sormi suuhun.

    Ex-poliitikko Thomas Zilliacus kertoo muina miehinä Rkp:n kaltaisten kielipuolueiden olevan hänen nykyisessä asuinmaassaan Singaporessa perustuslaissa kiellettyjä!

    Maassa on neljä kieliryhmää, joilla on kiintiönsä parlamentissa. Hän kehottaa rkp:tä ottamaan mallia: puolueelle jäisi aikaa politiikantekoon kun kieliryhmän asema olisi lailla turvattu.

    Taitavat muuten olla kiellettyjä useimmissa EU-maissakin?

    VastaaPoista
  7. Esitutkinta ?
    Aivan, silloin kun se suoritetaan.

    Tuttu kertoi, että lakiavustajan vastaus
    ensimmäiseen kysymykseen oli, että
    on olemassa suurempia ja pienempiä tapauksia.
    Pienemmissä ei suoriteta esim.
    puhelinten paikkatietojen hyväksikäyttöä
    kontra todistajan, sitaateilla tai ilman,
    antama lausunto.

    Olisko niin että itse kukin arvuuttaa
    omalla panoksellaan omaa ammattikuntaansa.

    VastaaPoista
  8. Minkälaiset päällysvaatteet poliiseilla oli kasvoillaan?

    VastaaPoista
  9. Ad omnia: - päällysvaatteista. Jos tuo kysymys silmistä olisi tärkeä. myös ilmakiväärillä ampuminen taI kivellä heittäminen olisi murhan yritys. Asia tulee jatkuvasti esiin pahoinpitelyissä - litsari poskelle aiheuttaakin aivoveremvupdom ihrille.

    VastaaPoista
  10. Tuli tässä juuri eteen esitutkintaa koskeva päätös. Tutkintapyynnön tehnyt oli tuonut esiin hovioikeudessa mm. pörssikursseista lausuneen asiantuntijatodistajan paikkansa pitämättömät puheet. Aineistona tutkintapyynnössä oli kaavio kyseisestä pörssikurssista kyseiseltä ajalta. Ja CD:llä vielä sama excel-tiedostona, ladattuna suoraan kyseisen yhtiön sijoittajasivuilta.

    Juttu ohjattiin sille poliisimiehelle, joka oli ollut alkuperäistä rikosjuttua tutkimassa ns. syyttäjän puolella, jonka puolen todistajastakin oli kyse. Poliisi ei katsonut aiheelliseksi tutkia kursseja vaan totesi todistajanlausunnon olevan luotettavampi kuin epämääräiset väitteet muusta. Vaikka näille väitteille olisi löytynyt vahvistus esimerkiksi HEXistä. Eli kun väärä vala meni oikeudessa läpi huomaamatta, ei sitä tarvitse myöhemminkään tutkia. Ja päätöksen tekee esteellinen poliisimies.

    VastaaPoista
  11. Kemppinen ei valitettavasti kykene keskustelemaan Erkki Rintalan esille ottamista tärkeistä teemoista, vaan luisuu blogissaan, kuten useimmissa muissakin kirjoituksissaan, melkoisen himphamppumaiseen ja kevyen keskisarjan jutusteluun.

    VastaaPoista
  12. Hyvä kirjoitus Kemppiseltä ja taas sellainen "jukkamaisen vekkuli"..

    Asianajajia todellakin olisi syyttä jatkokouluttaa ja tuomariksi pitää päästä ilman auskultointia - suoraan valmistuttuaan! Näin sen probleeman näkee erkkikin..

    Kaikki nyt sattuu olevan niin sopivasti sekaisin, kuten tuo "sääkin". Moskova palaa kohta?

    VastaaPoista
  13. Kiitokset Kemppiselle! Olisiko huomiseksi vielä kevyempää jutustelua? Ei ole kiva, jos yleisölle tulee hiki lukiessa.
    -tr

    VastaaPoista
  14. Sitä saa, mitä kylvää. Myrsky kaatoi puita niin kuin viikatteella olisi keväällä kylvettyä viljaa leikattu. Luonnon eri-ikäinen sekametsä kestää paremmin.

    VastaaPoista
  15. Meillä istuu tuomarikunnassa vielä iso määrä aikanaan tuomiokuntien aikana virkaansa usein aivan ilman kilpailua nimitettyjä, jotka joko ovat tai eivät ole kovin päteviä juristeja. Aikaisempi hallitusmuoto ja vielä pitkälti nykyinen perustuslaki lisäksi kieltävät lakien perustuslainmukaisuuden tutkinnan, eikä perustuslakituomioistuinta ole lähiaikoina tulossa. Poliitikkoja ei moiset "pikkuasiat" tunnu kiinnostavan - siinähän voisi vielä käydä niin, että joku ulkopuolinen objektiivinen ja pätevä taho tulisi joku päivä laittamaan kapuloita kabinettiherrojen rattaisiin, eikä sitten politiikanteko olisi niin kivaa. Tuomioistuinhallinnon modernisointia vastustaa mm. eräs Pekka Hallberg viimeiseen asti. OM:n budjetointi on myös aivan säälittävää luokkaa.
    Kyllä Suomella on vielä matkaa todelliseksi länsimaiseksi demokratiaksi.

    VastaaPoista
  16. Onko totuuden esiin kaivaminen mahdollista, jos tuomioistuinten hallinto on erotettu valtioneuvostosta ja oikeusministeriöstä? Vaikka erottamista ei ole tehty, käytäntö on osoittanut, että valtioneuvosto ja oikeusministeriö eivät käytä hallintovaltaansa tuomioistuimiin. Nykyinen oikeusministeri Tuija Brax sanoo: "Vallan kolmijako-opin mukaisesti lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta tulee pitää erillään. Oikeusministeri tai yksittäinen kansanedustaja ei voi puuttua tuomioistuinten tai oikeuskanslerin toimien lainmukaisuuteen."

    Käytännössä syyttäjät ja tuomarit ovat riippumattomia. Niiden toimia ei kukaan valvo. Siitä pitää hyvävelijärjestelmä huolen. Oikeusministerikin saa levitellä kansanvallan periaatteen vastaista oppiaan.

    Kansanvallan periaatteen mukaisesti eduskunta eli lainsäädäntövalta on tuomiovallan ja toimeenpanovallan yläpuolella. Kun lainsäädäntövalta ei valvo tuomiovaltaa, tuomareiden mielivalta saa vallan ja totuutta ei edes yritetä kaivaa esiin. Vaikka syyttäjien ja tuomareiden epärehellisyydestä on näyttöä, heitä ei saada vastuuseen, kun lainsäädäntövalta ei pidä kansalaisten oikeusturvan toteutumista tärkeänä.

    Jos perustuslaissa toteutettaisiin tuomioistuinten hallinnollinen itsenäisyys, kansalaiset olisivat nykyistä enemmän tuomareiden armoilla. Ehkä tuomareiden arvostelukin tulisi rangaistavaksi teoksi.

    VastaaPoista