Sivun näyttöjä yhteensä

2. elokuuta 2010

Piika


Muistaakseni Donner sanoi kerran puheen käännyttyä hänen luonnevikaisuuteensa, että tämän kummempaa ei miehestä tule, kun on piikojen kasvattama.

Bergmanin ”Fannyn ja Alexanderin” maailmassa piikoja saatettiin jo puhutella kaupunkioloissa palvelijattariksi tai jopa kotiapulaisiksi. Harriet Anderson saattoi tehdä hienon elämäntyönsä upeimman roolin – kymmenisen minuuttia – häijyn piispan ilkeänä piikana, ja sitten oli tämä toinen, vaalea, ontuva, joka oli herrasisännän lihallisen mielenkiinnon kohde, ja hänkin jäi kerralla mieleen.

Jos piialle teki lapsen, kuten saattoi käydä, isän (makaajan) oli maksettava lapsen elatusta eli ruokkoa. Avioton lapsi oli häpeä äidille, taakka lapselle mutta pikkuasia isälle. Vaikka isyys olisi ollut selvä, varma ja myönnetty, lapsella ei ollut oikeutta aviolapsen rinnalle eikä hän esimerkiksi perinyt.

isäntäväen edustajan ei sopinut mennä naimisiin liioin kotiapulaisen kanssa. Kun haron muistiani, olen saavinani mieleeni muutaman tapauksen, joissa piiasta tuli emäntä tai kotiapulaisesta rouva. Ainakin jälkimmäinen aiheutti naureskelua, joka ei ollut hyvänsuopaa.

Ammatti ei ollut hiukkaakaan häpeällinen. Kysymyksessä vain oli räikeä luokkaero. Piika meni naimisiin rengin kanssa, ja he saivat paljon lapsia, jotka elivät onnettomina, ja saivat paljon lapsia, jotka elivät onnettomina...

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen, tuomioistuinkielellä au-lapsen, asema oikaistiin isyyslailla vasta 1.10.1976. Naisen ja sukupuolisten vähemmistöjen asemasta on kirjoitettu paljon, ja kansallisista vähemmistöistä myös. Äpäristä ei ole kirjoitettu.

En ole nähnyt mainintaa tämän lain vaikutuksesta avoliiton yleistymiseen. Tuskin mikään asia on levinnyt Suomessa niin nopeasti kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin kuin yhdessä asuminen vihkimättä. Nähdäkseni juuri tuo isyyslaki teki avoliitosta yksityisasian.

Koeavioliitto eli kansatiteilijöiden ”yöjalassa käyminen” oli laajasti hyväksyttyä maatalousyhteiskunnassa. Kun toisessa vaakakupissa oli maaomaisuus, liittoa valmistelevan pari hedelmällisyys oli niin tärkeää, että ainakin meillä päin väitettiin lapsen määrävän häiden ajan.

Olen katsellut itselleni sopivaa hakotukkia, koska olen ikäni puolesta syytinkiläinen ja itse asiassa järjestelimme Savossa omistamamme loistohuvilan yhdelle lapsistani yhteisin sopimuksin.

Syytinki eli kiinteistöeläke oli tavallinen järjestely. Nuoripari sai talon ja vanhemmille saatettiin rakentaa erillinen syytinkimökki. Näkemieni kirjallisten sopimusten mukaan syytinkiläinen oli oikeutettu saamaan talosta karjantuotteiden lisäksi esimerkiksi ateriat talon pöydässä, säkin ruista, kapan perunoita, hyvää hurstia, kenkunakengät ja mikkelinpäiväksi pullon viinaa.

Nyt alkaa olla myöhäistä kysyä, mutta isovanhemmillani oli ”apulainen”, jonka tehtäväpiiriin kuuluivat lapset ja keittiö, koska emäntä itte seisoi kangaskaupassa tiskin takana. Luullakseni hän lähti muihin tehtäviin sodan aikana. Tätini kävivät katsomassa häntä vanhainkodissa loppuun eli 1990-luvulle asti.

Olen aikoinani tenttinyt jonkin lain, joka sälytti isäntäväelle palkollisen julkisoikeudellisen huoltovelvollisuuden enemmän kuin 40 vuotta työnteon jälkeen.

Kotiapulaisen ammatti murtui nopeasti. Minulla oli Helsingissä neljä tai viisi apulaista, koska vaimoni kävi töissä. Lapsia oli silloin kaksi. Apulaiset tulivat poikkeuksetta Sonkajärveltä ja olivat nuoria, epäluuloisia ja erittäin luotettavia ja oppivaisia. Kallion kerrostalossa oli kotiapulaisen huone.

Samainen Ingmar Bergman kuvaa Mansikkapaikassa vielä yhden tärkeän, melkein unohdetun suhteen – vanhalla professorilla on huusholleska, emännöitsijä. Kun professori nuoruuden muistoihin vaipuneena kysyy, eikö voitaisi kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen sinutella, huusholleska kieltäytyy kipakasti ja esittää yleispohjoismaisen syyn: ”Mitä siitä nyt ihmisetkin ajattelisivat!”

36 kommenttia:

  1. Ford ei ole auto eikä piika ihminen eikä Klubi tupakka.

    VastaaPoista
  2. .., että ihmisetkin ajattelisivat.
    Liikekumppani maanitteli takaisin firmaan entisen työntekijän, joka läksi muuan mustasukkaisuusdraaman takia. Kuvittelua oli, enimmäkseen [jossakin kyllä mainitaan ns. henkinen suhde, "vapaa rakkaus" lihallista pahemmaksi].
    Mutta siis, nyt työntekijä sanoi: alkavat jutut taas kiertää, joten ei kai sillä sitten väliä, vaikka olisivat tosiakin.

    VastaaPoista
  3. Hienoa kuulla, että syntymäkuntani on tarjonnut Kemppikselle laadukkaita piikoja.

    VastaaPoista
  4. Ennen au-lapsi oli (naiselle) häpeä, nykyään se on merkki itsenäisestä omavaraisuudesta ja vapaasta riippumattomuudesta.
    Ingmar Bergmanin filmissä piiat ja rengit ottivat isännän ja emännän tehtävät(toisin päin ensin), mitä siitä seurasi: katastrof. Mutta miksi, se olikin yllätys.

    VastaaPoista
  5. Oli tästä eilen puhetta perhejuhlissa, joihin osallistuin; koska piikominen loppui?

    Useimmat muistivat, kuten itsekin, että 1970, syyskesällä.
    Vaimoni perhe luopui palveluskunnasta 1974, kun nuorempi tytöistä lähti kouluun.

    VastaaPoista
  6. Ja kuitenkin mielestäni olemme menettäneet paljonkin siirtyessämme tähän outoon maailmaan, jossa varakkaillakaan (en sano rikkailla; ne ovat eri heimoa eikä niistä ota selvää) ei ole riittävästi varoja edes yhden piian eli kotiapulaisen pitämiseen. Olisi kiireiselle avuksi ja vanhalle turvaksi.

    Ja mikäs olisi parempi paikka tulevalle emännälle harjoitella kotitalouden pitoa. Ja kun välillä vaihtaa palveluspaikkaa, näkee, että isäntiä ja emäntiä on erilaisia. Siitä oppii myös, miten ollaan hyvä esimies, tai esinainen, eli emäntä näin suomeksi.

    Eli piikana oleminen varmaan kenellekään olisi mikään elämänpituinen ura. Ei sen enempää kuin au-pairin työ.

    VastaaPoista
  7. Ad Hönö: - olen erikoisen viehtynyt sonkajärveläisiin. Oman tunnustuksensa mukaan tosi ystäväni prof. M. Mäntylä on niiltä kulmin, tosin vailla kotiapulaistaustaa.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - täydellisyyden vuoksi: osittain varmojen todistelukeinojen puutteessa mutta itse asiassa vuosisatojen perinteen mukaan naimisissa olevalla naisella ei voinut olla aviotonta lasta. Ns. pater est -sääntö (pater est quae nuptiaen demonstrant) kielsi panemasta edes vireille kannetta, jolla aviovaimon synnyttämälle lapselle olisi haettu muuta isää kuin puoliso.

    Kuten arvaa, asia aiheutti tuntemuksia, kun perhe oli yllättäen kasvanut aviomiehen pitkän merillä- tai sodassaolon aikana.

    VastaaPoista
  9. Kemmpiselle, Hönölle ja muille tarjoan ilmaiseksi välähdyksen aitoja sonkajärveläistarinoita.

    Loput saa ostamalla teoksen kirjakaupasta tai jonottamalla pääkaupunkiseudun kirjastosta.

    VastaaPoista
  10. Kotiapulaisten - joista tunsin vain yhden, eläkkeelle 1975 tai jotain - epäluuloisuus on paitsi ymmärrettävä asenne vieraassa kaupungissa ja toisen nurkissa, lisäksi myös maalaisväestöksi syntyneillä yleinen piirre, joka sivistystä saaneilla ja uraa tehneillä istuu tiukemmassa kuin murre tai mieltymys vaisuihin vaatteisiin. Vain isältä opittu ja äidiltä maistettu on kunnolista, kunnes on itse varovaisesti pitkän ajan myötä varoskellen omaksuttu. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samaa asiaa saa selittää lukuisia kertoja; kohteliashan ei väitä vastaan, jättää vain ottamasta onkeen. Tämän huomaa jopa tietyn rahoitusryhmän ihmisissä kilpailijoihinsa verrattuna...

    VastaaPoista
  11. Suomessa on joitain satoja piikoja pimeästi palkattuna mm. romaaniperheillä ja "maahanmuuttajilla". Ei vakuutuksia, ei eläkettä ei...

    Olisi suurenmoinen apu suomalaisille perheille jos laki sallisi kotiapulaisen palkan kokonaan verovapaaksi.
    Ja olikos se nuorisotyöttömyys jo yli 25 prosenttia?
    Apuna lasten sairastuessa, vanhustenhoidossa ja vaikka missä.

    VastaaPoista
  12. Kirjallisuudessa aviottomuus on yleensä olevinaan erityisen harvinaista ja suuri häpeä. Muistiini on kuitenkin jäänyt jostain, pitäneekö paikkaansa, että myös 1800-luvulla noin kolmannes lapsista oli aviottomia.

    VastaaPoista
  13. Ad : - Jukka Kemppinen . Kiitos: hyvästä kirjoituksesta !

    Lapsella on vuoden 1976 uuden isyyslain myötä , ollut Itsenäinen JA Vapaa kanneoikeus , mutta TÄTÄ EI mädäntynyt Oikeuslaitos Ole syystä Jota en tiedä , halunnut noudattaa ?

    Esimerkkitapaus löytynee täältä : http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/

    VastaaPoista
  14. Käytin au:ta, kun äpärä on niin kamalan ruma sana. Mutta ilmaisunihan vei asian väärille urille. Kiitos oikaisusta!

    VastaaPoista
  15. Nimimerkille 30 v: hursti eli piikko on guuglaamieni lähteiden mukaan rohdinlangasta tehtyä 2-niitistä pellavakangasta, josta tehtiin jopa purjeita mutta myös paitoja.

    VastaaPoista
  16. Löytyisiköhän Sonkajärveltä piika jolla on iPhone? Taitavat kaikki siellä käyttää vaan Nokiaa?

    Äitini muistaa, että heillä oli kaupassa monta myyjää, mutta melkein kaikkien nimet ovat jo unohtuneet. Yksi oli kuitenkin H. Punkki. Hevonen taas oli Tuuli, se oli äidin oma, niin nimikin jäi mieleen. (Olin kerran ihastunut samannimiseen naiseen.) Hevosmiehen nimi oli Miitrei. Oli kuulemma oikein miellyttävä ihminen. Punainen papukaijakin oli, Timotei - puhui kuulemma rumia.

    Purjevene oli ja moottorivene. Niitä tarvittiin, kun myivät viljaa Pietariin. Siihen aikaan se onnistui melko helposti. Töitä oli paljon, kaupan pito vei aikaa, ja se äidin isä oli vielä Waldoffillakin töissä. Piikoja ja renkejä tarvittiin muuhunkin kun lasten kaitsemiseen. Lapsia oli kymmenen. Kun äitini syntyi, piika kysyi että kuinkas monta tuli. Äitini isä sanoi, että Fiu ja Fau, josta sitten syntyneille ne nimetkin keksittiin.

    Lapsia olisi ollut enemmänkin, mutta osa kuoli jo pienenä. Kerran kun valokuvaaja oli pyydetty heille lapsia kuvaamaan, oli reilun vuoden ikäinen tyttö siitä katraasta nukkunut sohvalla, ja kun kuva hänestä oli otettu, oli valokuvaaja huomannut, että lapsi oli kuollut. Piika oli sitten siitä järkyttynyt niin, että oli juossut Laatokkaan itkemään. Se on muuten kaunis kuva.

    Valokuvia otettiin muitakin. Eräässä lapset seisovat piikojen vieressä kuin luokkakuvassa. Piioilla on valkoiset esiliinat, äidilläni Pietarissa teetetty sotilaspuku, joka oikeastaan kuului yhdelle hänen veljistään - kaikille pojille oli teetetty sellainen, mutta äitini halusi myös pukeutua sotilaaksi. Oli ajanut hiuksensakin lyhyiksi, ja häntä luultiinkin sen takia pojaksi.

    Muutama piika sai lähteä, kun oli joutunut äidin isäni lähemmän kiinnostuksen kohteeksi. Äpäriä oli kuulemma muutamia, mutta Venäjän puolella, joten heistä ei pahemmin puhuttu. Mutta esimerkiksi kerran, kun siellä oli käynyt karamellitehtaan edustaja laukku täynnä näytteitä, olivat lapset syöneet sen tyhjäksi, kun kukaan ei ollut vahtimassa heitä, herrojen istuessa jossakin kahvilla, oli puhetta syntynyt asiasta huomattavasti enemmän, kuin satunnaisista naiskenteluista piikojen kanssa.

    Saattaa tietysti olla, että se oli muutenkin vapaamielisempää aikaa, tai sitten se porukka oli sellaista, kun mustalaisetkin saivat yöpyä siellä. Kerran kun Ruusa tuli sinne perheineen - oli äitini mukaan kuin kuningatar - piika keitti hänelle kahvia, ja kun äitini, joka oli ystävystynyt Ruusan kanssa jo aiemmin, ei suostunut juomaan kahvia, sanoi Ruusa, että älä juo muiden keittämää, mutta tämän juot, ja opetan sinulle yhden laulunkin. Äitini osaa sen vieläkin. Sanat menevät about näin: Oma suojärvi, karu muo huti leibiä ei kasva vuuveksi parttuvejämmö, huikun kuojammo.

    No joo, se oli sitä aikaa…

    It is a great shock at the age of five or six to find that in a world of Gary Coopers you are the Indian. - James Baldwin

    VastaaPoista
  17. Ad Jukka,

    nykyinen isyyslainsäädäntö on mielenkiintoinen. Se sisältää kannetyyppejä, joista sata vuotta sitten ei olisi uneksittukaan. On muun muassa mahdollista nostaa kanne äitiyden selvittämiseksi. Samoin on mahdollista, että isä nostaa kanteen äitiä vastaan oman isyytensä vahvistamiseksi.

    Ihan kaikkea ei kuitenkaan ole poistettu. Kaksi perinteisen sukukäsityksen suojaa on. Toinen mies ei saa tunnustaa aviovaimon lasta, jossei aviomies anna tähän lupaa. Tämä varmaankin on tarkoitettu suojaamaan sovussa elävien aviopuolisoiden kotirauhaa. Toisaalta karussa tai vainajana olevan isäehdokkaan vanhempia ei voida poliisivoimin pakottaa isyystutkimukseen. Tämän on varmaan tarkoitus suojata isovanhempien perintöä juomaripojan jälkeläisiltä.

    Toisaalta Suomessa syytinki elää ja voi hyvin. Tunnen oikein hyvin pariskunnan, joka elää syytinkituvassa ja nauttii lukuisia luontoissuorituksia: mm. tarvitsemiaan polttopuita, perunoita ja oikeutta käyttää yhtä aittaa, liiteriä, ulkokeittiötä sekä autotallia. Hautajaiset on määrä järjestää "paikkakunnalla noudatetun tavan ja tason mukaisesti". Vastaavasti pariskunta on sitoutunut osallistumaan eräisiin tarkkaan määriteltyihin talon töihin kuntonsa ja vointinsa mukaisesti. Järjestely on jatkunut yli kolmekymmentä vuotta.

    VastaaPoista
  18. "30v kirjoitti...

    Mikä/mitä on hursti?"

    Muinaissuomessa etymologisesti sama kuin mällit, tai siis miljoonasade.
    Kalevalan aineistoissa, ei tietenkään kirjaan asti menny.

    VastaaPoista
  19. Joskus on väitetty yhteiskuntien kehittyvän sykleittäin.

    Yhden syklikierroksen osoituksena johtavan hallituspuolueen lehtimiesyhdistys kävi viikonvaihteessa Ylä-Savossa kiertuella mm. Kekkosen synnyinkodissa Lepikon torpassa, Runnin kylpylässä, sekä HS/Päivälehden perustajiin kuuluneen Juhani Ahon maisemissa Iisalmessa ja Lapinlahdella.

    Myös HS:n uuden päätoimittaja Mikael Pentikäisen vuosittaista mökkeilyä äitinsä synnyinmaisemissa Ylä-Savossa on pidetty paikallisissa lehdissä näkyvästi esillä.

    Pentikäisen edustama nöyrä 1800-luvun kirkkosavolaisuus on ehditty nähdä lehden pääkirjoituksissa Janne Virkkustakin painokkaampana ruotsinkielen arvon korostamisena.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - hursti on pellavan kovemmista eli huonommista osista, rohtimista, kotonna kudottu kangas. Monissa tauluissa ("Raatajat rahanalaiset" eli kaskenpolttajat) ja varmaan kaikissa Seitsemän veljeksen esityksissä esiintyvä vaalea asu on hurstia. Puhe on siis vanhasta suomalaisesta työvaatteesta. Miesten asusteissa sarka (armeijan housut ja puserot m/36) ja verka olivat nekin arvon mittoja. Sarka osoitti esimerkiksi lyeolaisen talonpoikaisen taustan. Verkatakki toi mieleen, että siinä menee virkamies. "Vihreän veran alle" viittaa työpöydällä pidettyyn kankaaseen, joka kylläkin oli yleensä boijia mutta näytti veralta.

    VastaaPoista
  21. Sananmuljautus: Sonkajärvi=Jänkäsorvi

    T. Raatavuaralta ollaan ja rahhoo on evväänä

    VastaaPoista
  22. Piikoja oli meilläkin, vaikka kasvoin työläisperheessä. Sehän oli siihen aikaan maan tapa, että jos äitikin sattui olemaan työssä, niin vanhempien kotiseudulta tuli sukulais- tai tuttuja tyttöjä kotiapulaiseksi. Pääsivät mukavasti irti kodista ja totuttelemaan elämää turvallisesti suuressa maailmassa.

    VastaaPoista
  23. Wikipedia:

    Kätkyt eli kehto, Länsi-Suomessa myös vaku, on kaarevajalaksinen pienten lasten vuode, jossa lasta nukutetaan sitä keinuttamalla. Jalaksellisten kätkyjen edeltäjä on korin tapainen riippuva malli, joka saatettiin valmistaa myös pelkästä kankaasta, jolloin se oli hursti eli hurstikiikku, tai vipulaitteeseen kiinnitettynä malli, vipukätkyt eli vipu.

    ja mm

    Mikael Pentikäinen (s. 28. marraskuuta 1964 Espoo) on ollut Sanoma Newsin toimitusjohtaja vuodesta 2004 sekä Sanomalehtien liiton puheenjohtaja vuodesta 2009. Hän on 1. huhtikuuta 2010 lähtien toiminut Helsingin Sanomien kustantajana ja vastaavana päätoimittajana.

    Pentikäinen oli opiskelija-aikoinaan Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja järjestön julkaisun Politiikan Puntarin päätoimittajana.

    Uskonnolliselta taustaltaan Pentikäinen on vanhoillislestadiolainen.

    ja lisää - josta ainakin tuo viimeinen rivi liittyy tähän blogistinkin asiaan

    Tunnetuimpia vanhoillislestadiolaisuuden piirteitä ovat eksklusiivinen seurakuntaoppi, syntien julistaminen anteeksi sanoin "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" sekä torjuva suhtautuminen muun muassa televisio-ohjelmiin ja televisiovastaanottimen hankkimiseen, elokuvaan ja teatteriin, julkisiin musiikkitilaisuuksiin kuten konsertteihin, populaarimusiikkiiin, meikkaamiseen, kilpaurheiluun, raskauden ehkäisyyn, homoseksuaaliseen käyttäytymiseen, alkoholin käyttöön ja esiaviollisiin suhteisiin.

    VastaaPoista
  24. Esiinnytäänpä nyt kerrankin "omalla nimellä- ja naamalla", muutoinhan Jyrki Boy loukkaantuu ja menettää kenties "asiaa" pohtiessaan yöunetkin?

    Hyvä kirjoitus ja syvä kumarrus prof Kemppiselle siittä!

    VastaaPoista
  25. Tuntuu käsittämättömältä, että nykyajan toimittajatkin puhuvat lehtikirjoituksissaan 'äpäristä', kun suurella osalla heistä lienee avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, ehkä monet heistä ovat itsekin niitä. Sanovatko he omia lapsiaankin 'äpäriksi'?

    Aika sydämetön nimitys niitä viattomia ihmisiä kohtaan, joiden vanhemmat ovat tehneet typeryyksiä vapauden innossaan tai lapsellisuudessaan.

    Olen myös hämmästyneenä lukenut monien tähän blogiinkin kommentoivien lapsellisesta suhtautumisesta ihmisiin, jotka tekevät ammatikseen taloustöitä. Niitähän tekevät nykyään kaikki. Eikö täällä ole ollut kuva professori Kemppisen ikiomasta silityslaudastakin?

    Jonkun täytyy siivota vessa ja laittaa ruoka. Palveluskunta on kaikkina aikoina tehnyt mahdolliseksi sivistyksen harjoittamisen.

    Onko niin, että omaa heikkoa itsetuntoa nostetaan tässä puolisivistyneessä maassa toisia tavalla tai toisella halventamalla?

    VastaaPoista
  26. Hurstille on hyvä selitys Nykysuomen sanakirjassa. Seitsemässä veljeksessä lukkarin puhetta kuuntelevat naiset "itkussa hyrisivät niinkuin lipiätiinussa pesijän kourissa hyrskähtelee uusi, neljäniitinen hursti"
    Terv. Elviira

    VastaaPoista
  27. Kemppinen kirjoittaa isyyslain vaikutuksesta avoliiton yleistymiseen naisten kannalta, kun au-lapsen perintö- ym. oikeudet taattiin.

    Olihan niitä muitakin syistä: e-pilleri ja aborttilaki merkitsi, ettei lapsia syntynyt, jos ei itse tahtonut. Joten perinnöstä ei tarvinnut huolehtia niin paljon kuin ennen.

    Lisäksi naisten palkkatyö ja valtion avustukset vaikuttivat, ettei miestä välttämättä tarvittu elättämiseen.

    VastaaPoista
  28. 60-luvun lopulla ollessani luokkatoverini luona hänen äitinsä pyysi meitä katsomaan kotiapulaisen alushousuja, jotka tämä oli ripustanut kuivumaan kylpyhuoneeseen. Tunsin valtavaa häpeää kaverini ja hänen äitinsä käyttäytymisestä ja olin sisimmässäni hämmentynyt ja loukkaantunut apulaisen puolesta.

    Tämä tapahtui kuvan vallihaudan ympäröimän, ei kokonaan, Hämeen linnan kaupungissa.

    VastaaPoista
  29. Tämä aviolapsien etuoikeus perinnössä on Isossa Britaniassa voimassa eräässä mielenkiintoisessa kohdin.
    Ylähuoneen perinnölliset päärin paikat.
    Harewoodin kreivillä on muistaakseni kolme poikaa.
    Niistä seuraava kreivi on nuorin.
    Kolme muuta ovat syntyneet ennen kuin vanhemmat ehtivät vihille.

    VastaaPoista
  30. Miten vain, mutta lapsi tarvitsee sekä isän että äidin.

    VastaaPoista
  31. Osin kotitalousvähennyksestä johtuen ja osin juuri keski-ikään saapuneiden kyvystä keskittyä olennaiseen, kotiapulaisten määrä on rajussa kasvussa. Absoluuttisesti luvut ovat vielä pieniä, mutta ilmiö on jo enemmänkin kuin marginaalinen. Filippiinien lisäksi myös kantaväestön edustajat ovat lähteneet tälle urapolulle.

    VastaaPoista
  32. Jos jostakin löytyy intellektuaalinen vertailu vanhalestadiolaisuus vs. "aatulaisuus" vs. stalinismi, niin mielelläni siitä kuulisi.

    Monet natsien kuuliaisimmista käskyjen toimeenpanijoista olivat normaalioloissa mitä nuhteettomimpia, Jumalaa pelkääviä urheilullisia nuorukaisia.

    VastaaPoista
  33. Katselimme kerran perheeni kanssa Kauhavan "vanhan" hautausmaan kiviaidan ulkopuolella metsässä olleita pieniä ristejä. Pienen tyttäremme kysyessä miksi lasten haudat ovat hautausmaan ulkopuolella, kerroin että silloin ennen äpärillä ei ollut asiaa oikeiden kuolleiden joukkoon. Vaikka tyttö on tasainen luonne, tuli hän sanoneeksi: "Saatanan hullut".

    Pari vuotta sitten huomasin, että nykyihminen on poistanut nuo pienet haudat. Ainakaan ristejä ei enää näkynyt metsässä. u

    VastaaPoista
  34. Kiitos sonkajärveläisistä tarinoista! Olen pikkulikkana asunut Sukevan vankila-alueella pari vuotta.

    Isä oli opettajana siellä. Olen kuullut jo ennenkin että varsinainen pitäjä oli siellä toisella puolen järveä. Minä muistan paljon soita ja matalia kitumettiä. Nyt maatilavankilaa ei enää ole. Mutta onneksi kyytöt saivat kodin.

    Tarkoitan että olen oikeasti iloinen siitä että kyytöt saivat kodin. Liian usein eläimiä vain tapetaan pois päiviltä.

    VastaaPoista
  35. No mutta.
    Olen olettanut että suomalainen älymystö
    kokoontuu näillä palstoilla, mutta
    kukaan ei ole vielä siteerannut sanaakaan
    Mathilda Langleti'in (1885, Sockholm)
    Täydellinen Käsikirja PERHEENEMÄNNILLE,
    Johdannosta vaikkapa
    Perheenemännän velvollisuudet erikseen miestänsä, lapsiansa ja palkollisia kohtaan.

    VastaaPoista