Sivun näyttöjä yhteensä

11. heinäkuuta 2010

Paljonko maksaa yksi intellektuelli?


Ystäväni, joka kutsui minut virallisesti dosentiksi 5 vuotta ja 6 kuukautta sitten, on vihdoin nähnyt valkeuden. Asia ei tosin koske dosentuuria, vaan Prokofjevin pianomusiikkia. Sokolov teki vaikutuksen.

Kostoksi mainitsen hänelle Jean Echnenozin – virallisestikin Ranskan johtavia romaanikirjailijoita – ja hänen ohuen romaaninsa (ne ovat kaikki ohuita) ”Au Piano”. Konserttipianisti on viinan vallassa, sattuu saamaan puukon kurkkuunsa ja joutuu helvettiin, jota tuskin erottaa maailmastamme.

Sellaista sattuu.

Ystäväni lähetti linkin Le Monden artikkeliin 8.7. Ensin luulin, että siinä oli puhe Himasen Pekasta, mutta kyllä kirjoittajien kysymys oli toinen: johtuuko Ranskan intellektuellien vaikutusvallan nopea katoaminen pelkästään siitä, että he edustavat kulloisenkin maksajan mielipiteitä ja ovat täysin valmiita valehtelemaan rahasta.

Artrikkelissa mainittiin myös suuri huoli yhteiskunnallisesta statuksesta, jota pidetään yllä etenkin television välityksellä.

Kaiken kukkuraksi tulin epähuomiossa lukeneeksi Suomen Kuvalehteä, jossa Jörn Donner kirjoitti ikään kuin Sofi Oksasen tapauksesta. Todellisuudessa kirjoituksessa ei ollut päätä eikä häntää. WSOY:lle voi käydä samalla tavalla kuin Jörn Donner Productionsille (elokuvayhtiö) tai Kustavin Merimotellille (matkailuyritys). Uskottavuuden menetys voi tulla hyvin kalliiksi ja sitoa kädeet pitkäksi aikaa.

Vedän kuitenkin Donnerin ja Oksasen tähän esimerkkeinä intellektuelleista, jotka uskaltavata olla eri mieltä tai uskaltavat osoittaa, ettei heillä ole mitään varteen otettavaa mielipidettä. Donner kirjoitti kaksi erittäin hyvää dokumenttia (Berliinistä ja Tonavalta) ja eritäin hyvän kirjan isästään Kai Donnerista. Hänen kirjansa ja dokumenttinsa Ingmar Bergmanista ovat varmaan elokuvakirjallisuuden huippua.

Jotenkin vain tulevat mieleen Erno Paasilinna ja Paavo Haavikko. He olivat suuria intellektuelleja ja kiukkuisia ihmisiä, ja molemmilla oli tarve olla kuuntelematta järkipuhetta ja taito torjua tosiasiat.

Lukekaapa nyt Paasilinnan satiiri liioista merkonomeista tai Haavikon Mikkelin pankkivankidraamasta kirjoittama vaatimuksin oikeuskanslerin toimittamisesta valtakunnanoikeuteen.

Samaan intellektuellien ryhmään kuuluivat esimerkiksi V. A. Koskenniemi ja Olavi Paavolainen. Kuten Ranskassa myös meillä nimitystä käytetään usein kirjailijoista, ja se viittaa mm. haluun ottaa kantaa yleisiin asioihin. Näyttäisi esiintyvän myös akateemisia intellektuelleja. Silloin tarkoitetaan henkilöä, joka ei pysy lestissään. Ehkä ikätovereistani Matti Klinge, Heikki Ylikangas, Tarmo Kunnas ja Panu Rajala olisivat esimerkkejä. Heitä ei ainakaan voi sanoa haluttomiksi tuomaan julkisuudessa esiin kantojaan ja käsityksiään.

”Intellektuelli” ei mielestäni liity älykkyyteen. Luulen tietäväni joukon ihmisiä, joiden älykkyytenä jopa mitattu ominaisuus on aivan huima – paljon puhuttu ”älykkyyosamäärä” reippaasti yli 150:n. Edellä mainitut Donner ja Haavikko muuten ovat esimerkkejä tästä, vaikka oikeastaan ajattelen mielessäni eräitä sellaisia henkilöitä, joiden nimi ei ole yleisesti tunnettu.

”Intellektuelli” on henkilö, joka myy älyllisyyttään. Kaupankäyntiin myrkyllisesti suhtautunut Erno Paasilinna on esimerkki. Hänen tiedolliset valmiutensa eivät häikäisseet, analyysit olivat usein huteria ja kirjoittajana hän kehittyi hitaasti. Ennen kuin kirjoitin tämän, kävin katsomassa eräitä hänen varhaisia niteitään. Pysyn väitteessäni. Samalla toistan, että ihailen monia hänen tekstejään.

Entä ”päivystävä dosentti”?

Ehkä voisi puhua mediapedagogeista. Tarvitaan ihmisiä, jota vääntävät yleisölle rautalangasta erilaisia asioita. Se nyt vain on surullista, että nämä hanakat lausuntojen jakajat, joihin kai kuuluun itsekin, ovat niin usein huonoja tai maksettuja eli puolueellisia.

15 kommenttia:

  1. . . . aloitus oli niin häikäisevä, että lopusta viis. Hienoa!

    VastaaPoista
  2. Intellektuelleja tarvittiin mannermaalla paljastamaan "haltuunoton ja suojauksen" perustuneen harhaluuloon, molemmissa totalitarismin muodoissa.

    Suomessa ei olla vielä siinä vaiheessa joten "raha, rakkaus ja ruotsinkieli" intellektuelli Meinanderille on kysyntää.

    VastaaPoista
  3. Aika hiljaista on ollut intellektuellien saralla Ernon kuoleman jälkeen. Erno oli aito intellektuelli joka haukkui muut intellektuellit muistelmissaan. Kun on kanttia sanoa niin mikäs on muistellessa, harva uskaltautui saman pöydän ääreen väittelemään asiasta Paasilinnan kanssa.

    Monilla on terävä kynä mutta ovat jokseenkin avuttomia paneeliväittelyissä, mitään nimiä mainitsematta..

    Miksi muuten intellektuellit ovat lähes aina vasemmistolaisia? Tai ainakin jotain muuta kuin kokoomuslaisia?

    VastaaPoista
  4. Paavo "Mooses" Lipponen (sdp) piti muistelmissaan Jukka Kemppistä yhtenä harvoista suomalaisista intellektuellina.

    Liekö sitten herroilla hieman samanlainen yhteiskunnallinen näkemys?

    VastaaPoista
  5. Palaan lempi-inhokkiini eli Hesarin pääkirjoituksiin. Olisivatko päivystävät dosenttit parhaimmillaan niiden vastakohta: esitetään ymmärrettävä, mutta asiantunteva analyysi ilman omaa mielipidettä tai suositusta.

    Haavikon, Paasilinnan ym. kiukkuisuudesta. Lähipiirini "mikrointellektuellina" (enkä tarkoita vain it-tukena toimimista) huomaan tuota vikaa, siis ärtyvyyttä ja oman rauhan tarvetta, yhä pahemmin. Mikähän siinä on kyseessä, hybriksen näkyvä kuori?


    Ps Huomaan, että Applen OS 4.0 ei kerta kaikkiaan toimi bloggerin kommentointilaatikon editorin kanssa, pahoittelen.

    VastaaPoista
  6. Ad Anonyymi: Ranskassa ja Suomessa on ollut oikeistolaisia intellektuelleja - Ranskassa näin voisi kai sanoa Raymond Aronista ja André malraux'sta, ja lisäksi heillä oli äärioikeistolaisia, kuten Celine. Suomessa mainitsemani Koskenniemen lisäksi erittäin surullisesti unohdettu Kauko Kare oli intellektuelli jos kuka ja Kekkosen aikaan erittäin oikeistolainen. Jouko Tyyri oli kepulainen.

    VastaaPoista
  7. Intellektuelli vs päivystava dosentti

    Ei kai naita päivystäviä dosentteja voi pitää intellektuelleina? Ei niistä juuri saa pientäkään aatteen/ajatuksen paloa. Eikos parempi ilmaisu olisi yksinkertaisesti "selittäjä", hyvin usein sanan negatiivisessa merkityksessä, jos sopii.

    Jukan suuresti rakastama Erkki Tuomioja on mielestani intellektuelli siis demari-intellektuelli. Ele Alenius kuuluis joukkoon, mutta ei Aarne Saarinen.

    Erno Paasilinna kelpaa, mutta tatä Arto P:tä en kelpuuttaisi, enkä Jari Tervoa!

    VastaaPoista
  8. No nyt kun kriitikot on ajettu ulos päivälehtien kulttuurisivuilta, niin asiaa voisi ajatella hieman laajemminkin.

    Ovatko kriitikot olleet oleellisesti vaikuttamassa siihen, että intellektuelleja on löydetty? Ovatko loput kriitikot ehkä niin kertakaikkisen säikähtäneitä, etteivät uskalla sellaisia enää löytää?

    Nimiä on vaikka kuinka paljon enemmän, eikä heidän välttämättä tarvitse olla vain kirjailijoita. Hesarin kilpailussa kauan sitten voitti Georg Henrik von Wright, filosofi. En usko että Pekka Himanen voittaisi.

    VastaaPoista
  9. Tietenkään päivystävä dosentti -niminen efektiivinen instituutio ei ole sama kuin intellektuellismi. Intellektuellin sanoisin esitettävän lennokkaan, yllättävän synteesin, johon sitoutuu ja on valmis toteuttamiseen tai ainakin toteututtamiseen.

    VastaaPoista
  10. Intellektuellin sanoisin esitettävän lennokkaan, yllättävän synteesin, johon sitoutuu ja on valmis toteuttamiseen tai ainakin toteututtamiseen.

    Tämä Rienzin määritelmä on aivan lyömätön. Sehän kattaa sekä Hitlerin että Stalinin.

    Luottaisin kuitenkin enemmän vaikkapa Eduard Saidiin. Intellektuellin vastuu korostuu ihmisarvon puolustamisessa. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, eikä mikään pelinappula tai numero vallan peleissä.

    VastaaPoista
  11. Intellektuelli ei sano olevansa intellektuelli. Kuten kaunis ei sano olevansa kaunis. Eikä humanisti humanisti.

    VastaaPoista
  12. Kirjoitin Yhdysvaltain edellisen presidentin viimeisten aikojen aikana Kanavaan jutun, kuinka Suomessa päästään älykköjen arvostettuun kastiin, jonne moni halajaa:

    http://www.kantele.org/alykko.html

    Sivulta löytyy myös toinen aihetta ohuesti liippaava juttu: "Junttien juhlaa"

    VastaaPoista
  13. Vielä 1980-luvulla oli Tillikka-niminen ravintola Treella miehitetty jokatoiselta pöydältään itseään intellektuelleiksi kutsuvilla. Yksi "oikea" sieltä kerran viikossa olisi ehkä saattanut löytyäkin; pöydän alta mumisemasta.

    Tillikoiden kantapöydistä intellektuelleiksi itsensä luulevat ovat siirtyneet blogeihin. Yksi miljoonasta lukijamittareitaan tiiraavista saattaisi sellainen ollakin. Ehkä juuri se, joka laskuria ei edes osaa asentaa.

    Ne esiintymään pyrkivät, jotka pieniin kyliin vettä polviinsa kaljasta siilaamaan takavuosikymmeninä jäivät, kutsuttiin kylähulluiksi. Juhani Leskinenkin olisi sellaisena kuollut jos Juankoskelle jäi.

    Juice, kuollessaan pöhönä kuin lähtöpisteensä samanlaiset alkoholistit, itsensä sairaaksi juopotelleena, mutta parempien piirien taputeltavana, hänestä kelpasi tulla intellektuelli vaikka hän ohitti Eino Leinon oikealta ohitse sanoittamalla samat sanottavat suoraan lauluiksi. Leinon runoille itselleen välistävetäjäksi ilmaantui Loiri joka menee samaa ylensyönnin ja -juonnin tietä kuin laulavat kollegansakin.

    Erno Paasilinna taasen kirjoitti mm.: "Kirjailijalla ei ole kiirettä valmistautua kirjailijaksi. Jos hän valmistautuu, hän estää oman kehityksensä. Hän oppii vain kokeilemalla ja erehtymällä"

    Kun paljon kirjoittaa, tulee huteja vaikka niistä ei maksettaisikaan.

    Maksettua hutia kukaan ei myönnä hudiksi.

    Joka päivä kirjoitusmyllyään pyörittävät vertautuvat sanomalehtien toimittajiin jotka kaivavat tietoja vaikka kiveskolostaan suoltaen niistä paketteja kuin traktori perästään tuorerehupaaleja. Palkkioksi riittää se, kun saa kehuja ja paljon kävijöitä. Tai uudet hohtimet ja iskemättömän kerän rautalankaa.

    Erno Paasilinna oli myös peloton ja selkeä esiintyjä moneen muuhun sönkkääjään verrattuna. Vaikka Donneriin. Hän ei puhuessaan tupakkaansa tukehtunut. Sellaista esiintyjää kuuntelee ja katselee mielellään, ja tuskin hän sen pehmoisempia puhui kuin monet viisaammat, nopeasti koulutetut kaikkien sylikoirat. Jörn Donner ei ehtinyt eläessään edes puhumaan vaikka häntä siihen olisi koulutettukin.

    Varttipiiras

    VastaaPoista
  14. Humanismia elämänasenteena ajatellen joku voisi mielestäni ihan tyylillä itseään humanistiksi kutsuakin. Tekniikkaan sekaantumisestaan huolimatta kenties isäntämmekin.

    Diktaattorikortti lyötiin peliin salaviisaasti kuin yöllinen desantti. Kuvaukseni intellektuellista oli vaatimattomasti vain rajankäynniksi päivystävään dosenttiin.

    VastaaPoista
  15. Humanismia elämänasenteena ajatellen joku voisi mielestäni ihan tyylillä itseään humanistiksi kutsuakin. Tekniikkaan sekaantumisestaan huolimatta kenties isäntämmekin.

    Diktaattorikortti lyötiin peliin salaviisaasti kuin yöllinen desantti. Kuvaukseni intellektuellista oli vaatimattomasti vain rajankäynniksi päivystävään dosenttiin.

    VastaaPoista