Sivun näyttöjä yhteensä

20. tammikuuta 2010

Oikea tosi-TV



Radiossa sanottiin, että ympäri Suomea puhutaan sunnuntai television iltauutisten Paula Vilénin raportista Haitista.

Pyysin näihin asioihin syvällisesti perehtynyttä ihmistä selittämään, koska tietenkin tuo aika lyhyt jakso vaikutti niin vahvasti, että nyt, siitä kirjoittaessa, tulevat mieleen jotkin vuosikymmenten takaiset Lieko Zachovalovan radiojutut Prahasta vuonna 1968.

Kuulemani selitys meni suunnilleen näin. Saippuasarjojen yksi surkeus on tunteiden teeskentely. Vaikka näyttelijä itkee solkenaan tai hyppii riemusta, katsoja saattaa jäädä jokseenkin viileäksi.

Välittömän tehon aiheuttaa pidätelty subteksti eli se, mitä ei välttämättä sanota aivan suoraan. Silti se purkautuu tunnepaineena, jonka katsoja vaistoaa.

Tällä kertaa puhe oli, toimittajan sanoin, maanpäällisestä helvetistä, ja puheen teki niin vaikuttavaksi se, että toimittaja silmin nähden pysyi vain ponnistellen uutistoimittajan tavanmukaisissa rajoissa.

Samalla miljoona suomalaista ymmärsi, että nyt katastrofiin joutuneet haitilaiset eivät olekaan iloisia, lapsekkaita ja tanssivia ihmisiä, joiden kokemana kärsimys ei jostain salaperäisestä syystä olisi samanlaista kuin sinun tai minun.

Toisin sanoen toimittajan väkevyys rikkoi muutamalla iskulla kliseiset kuvat.

Se on vaikea, harvinainen, lähes ainutlaatuinen teko, koska uutisvirrassamme olemme kaikki varustautuneet erilaisilla paloluukuilla ja tulenkestävillä esiripuilla. Meihin ei toisin sanoen tehoa juuri mikään.

Meillä on voimassa rokotus vouhotusta vastaan, koska kaupiteltu informaatio sisältää enimmäkseen vouhotusta. Meillä on pitävät esteet kauheuksia vastaan – ja varmaan kuuluu ollakin. Ehkä olisi mahdotonta elää eläytymällä maailman suruun. On mahdollista elää eläytymättä ja ennen kaikkea tukeutumalla tavan määräämiin ilmaisuihin, myötätunnon osoituksiin.

Tässä tulee puheeksi rehellisyys ja – mediakritiikki.

Tosi harrastajat muistavat muitakin menneisyyden jääkiekko-otteluita kuin maailmanmestaruuden 1995, mutta luulisin, etteivät he kovin monta ottelua muista, vaan tunnelmia ja nimiä. Urheilutieto on suosittua, mutta se ei välttämättä liity mitenkään itse koettuun.

Muistan Yrjö Nikkasen (Pölläkkälän Ura – Äyräpää) keihäänheiton maailmanennätyksen 78,70 vuodelta 1938, mutta luultavasti sen takia, että luin jo lehtiä 1953, kun tuo ennätys viimein rikottiin ”ilmarintakeihäällä” ja varmaan vallitsevan nationalismin hengessä arvelin minäkin, että amerikkalainen Bud Held oli vienyt suomipojan ennätyksen tavalla tai toisella kepulikonstilla.

Kannatan väkivaltaviihdettä.

Aito hirveys on ylivoimaista. – Katoisitteko te kahden tunnin dokumenttia Haitin näkymistä näinä päivinä? Minä en katsoisi.

On sääli, että väkivaltaviihde pääsee niin vähällä. Sitä ei arvioida eikä arvostella. Minulle henkilökohtaisesti vastenmielisimpiä ovat eräiden lehtien harrastamat selvitykset väkivaltarikoksista ja onnettomuuksista.

Viihteen sairaalloinen muoto on sankarimyyttien rakentaminen. Esimerkki on Yhdysvaltain sisällissota, josta on alkanut näkyä edes hiukan todellisuuden kauheutta lähenevää kerrontaa vasta hiljan. Toinen esimerkki on ensimmäinen maailmansota, josta mukana olleetkin kykenivät vääntämään sankarijuttuja. Kolmas esimerkki on Suomen kansalaissota, jonka todellisuuden raottaminen (V. Linna) aiheutti pitkällisen polemiikin historian vääristelystä ja jossa kuvaukset punaisten kärsimyksistä pyrittiin nollaamaan puheilla valkoisten kärsimyksistä.

Ei kärsimyksiin ole vähennyslaskua. Kosto ei vähennä vääryyttä vaan lisää sitä.

Tuo tositelevisio-otsikko yrittää tähdentää sitä, että meille esitetään todellisuutena myrkyllistä kosmetiikkaa.

Halusin parikymmentä vuotta sitten ymmärtää ammattiani ja keskustelin Turun Kakolassa ajatuksesta, että istuisin kuukauden tai kaksi viikkoa pakkolaitoksen valoisassa yksinäishuoneessa. Ehkä vastuuntuntoiset virkamiehet eivät olisi suostuneet elämysmatkailuuni. Käsitin kuitenkin jo sitä ennen ajatukseni järjettömyyden. Ei vankeudesta saa uskottava käsitystä, jos mielensä pohjalla tietää, että pyytämällä pääsee ulos ja esimerkiksi sairastumalla aivan varmasti.

Ymmärsin senkin, että noiden kokemusten välittäminen on kirjallisuuden ja elokuvan eli siis taiteen tehtävä.

31 kommenttia:

  1. Agraarihteiskunta= itsekäs porukka syötti omansa ja renkinsä eivätkä päästäneet rengit omistamaan mökkejään eli linnanherroista tuli sikoja ajan myötä ja tätä esiintyy edelleen myös Euroopassa silkkiliinojen seasta kun oikein katsoo

    Teollisuusyhteiskunta= keksi taloudellisen mallin miten energian hinta saatiin hyödynnettyä tuotannollisesti ja tavaran a-hinnoissa, laajeneva jakelu, omistussuhteet ja lopulta kaupan poliittinen lobbailu teetti myös tästä yheiskunnasta sikojen, niitä demareiden kuvaamia syöviä sikoja, joka SAK:n uskottavuutta heikensi entisestään vuosi sitten vaalimainonnan takia).

    Tietoyhteiskunta = puhui suu vaahdossa tiedon merkityksestä mutta piti avaimet tietoon ja pääasialliset horisontaaliset ja vertikaaliset asiat itsellään ja jakeli omille kavereille vaan. Sikailua sekin koska ei hyvinvointi lisäänny siitä, että Englannissa ja USA:ssa voidaan pyramiidin huipussa vielä sikamaisemmin ja kotimaassa vedetään selkänahasta loput marginaalit.

    Oppimisyhteiskunta= kun tietoyhteiskunnan strategia rupesi repemään ruvettiin myymään miten ihminen oppii ja nyt tuli observaatio ja IF:n rotat akvaariossa -teema. Siat päätti ylläpitää viimeinen valttikortti käsissään niin kauan kun globalisaatio oli jokin suuri, suuri ja outo olio, jota ei kuulemma voinut kukaan - ei sitten kukaan - silti käsittää kokonaisuudessa. Paitsi siat itse; siitäkään ei kerrottu. Osattiin tsiigata ja merkitä, miten siat ja rotat toimivat kun asettaa itsensä yläpuolelle ja ostaa vakuutuksen omilta. Omat hoitaaa.

    Mutta suomalainen luotti aina vaan omaan kylän mieheen. Meni syteen tai saveen; ongelma ei ollut kotimaassa. Eikä tämän mukaan olekaan; ei ole edes Keskustan korruptiomielessä; koska ne muut korruptoivat potenssissa 100 eli aivan toisella aaltopituudella ja se ei näy.

    ..

    Äänestän Perussuomalaisia; miksi siis kilpailla koko maailman kanssa energiassa, vedessä, ruoassa ja infrassa kun se on jo helpompaa kilpailla kotimarkkinoilla ja siitä sitten perinteiellä tavalla kohti kasvavia Metropoleja, putki putken jälkeen ja oppia ihan itse miten vesi virtaa ja mien se likaantuu ja miten sikaloitakin voi uudistaa ja tehostaa, monistaa ja viedä tuotesuunnittelun muodossa vaikkapa Pietariin ruokakauppoihin. Kate on aivan toisenlainen kun se, että jokaisen ihmisen elämä on hinnoiteltu debet ja kredit - energian ja kJ:n mukaan.

    VastaaPoista
  2. En nyt tiedä, olisiko tuomarin vankilakokemuksesta suurtakaan hyötyä.

    Mutta yhdestä asiasta olisi, siitä olen satavarma: pahoinpitelijöille, tappajille ja murhaajille pitäisi näyttää rangaistuksensa - tai elämänsä - loppuun asti heidän uhriensa ja uhrien omaisten kärsimyksiä.

    Kadulla toista päähänpotkinut saisi nauttia aivomammaisen uhrinsa mökellyksestä ja kuolaamisesta, tappaja katseli uhrinsa hautajaisia ja isäänsä/äitiään/lapsiaan itkeviä lapsia ja aikuisia, murhaajan seinällä olisi kuva uhrista löytöhetkellä.

    Tällä olisi ehkä seuraavan teon ehkäisevää vaikutusta.

    Nythän tekijät kuvittelevat kaiken olevan unta tai "menneisyyttä", eikä kukaan oikeasti olekaan kärsinyt. En tiedä, mutta voisin uskoa, että tekijöille annetaan meidän rahoillamme jopa terapiaa, jotta he unohtaisivat.

    Ongelma on siinä, että he unohtavat.

    VastaaPoista
  3. KRIMINAALIKANAVAT

    Tuolta avaruudesta nayttaa olevan valittavissa monia eri kriminaalikanavia katseltaviksi.
    Kaikilla ammutaan ja ajetaan autolla lujaa ja vaaraa puolta! Kertokaapa, mihin tata raiskimista ja ajelua tarvitaan. Toivon etta olisi nappi, jolla ne voi ohittaa, ja katsoa, etta missa juonia taas etenee.

    Joka on ajanut autoa tai ampunut 9 millisella, tietaa etta ei nama elokuvien raiskimiset ole mitenkaan totta. Ehka ei tarvii ollakaan? Hirvittavan totta toisaalta on se, etta kun mies Sellossa ampuu silla 9 millisella nelja ihmista niin, ettei haavoittuneita tule yhdestakaan tai useammasta uhrista, niin kysymyksessa on ammattimies, ei mikaan elokuvista oppinsa saanut.

    Kylla ne vanhan kansan ranskalaiset thrillerit tai venalaiset sotaelokuvat osasivat nayttaa, milta ampuminen ja konna ihan oikeasti nayttavat ja kuulostavat!

    VastaaPoista
  4. Tässä on tavattu vaikka kuinka paljon ihmisiä, eikä kukaan ole maininnut mitään erikoista ko. uutislähetyksestä. Piti oikein katsoa se uudestaan, mutta en huomannut itsekään mitään erikoista.
    On hienoa, että noin 4000 toimittajaa, kuvaajaa, äänimiestä, ohjaajaa on paikalla kyselemässä tyhmiä kysymyksiä, kuten onko poloisella nälkä ja riittääkö vesi.
    Tällä sankalla toimittajajoukolla tuskin on puute ruuasta tai vedestä, tai majapaikasta.

    Luultavasti tuo eliittiporukka on etusijalla kaikilla osa-alueilla, mutta eihän sillä mitään väliä ole, vaikka poloisten nenän edestä vedet ja safkat viedään. Arvatkaapa kuinka hulppeissa olosuhteissa Punaisen Ristin ja muiden vastaavien palveluiden pomoporukka majailee ja ruokailee.

    Eniten minua järkyttää tämä toistuva "koko Suomen kansa on järkyttynyt" ilmoitus, milloin presidentin tai ministerien suulla sanottuna. Silloin kun Suomessa on jokin ammunta tai onnettomuus tapahtunut.

    Katsoin googlettamalla kuinka paljon järkyttyneitä ihmisiä maastamme löytyy.
    Esimerkkejä löytyy:

    Finnairin toimitusjohtajan paikalta eroava Jukka Hienonen sanoi maanantai-iltapäivänä olevansa järkyttynyt ja surullinen lakon vuoksi.

    Lätkäotteluissakin ollaan häviöstä julkisesti järkyttyneitä.

    Miten täällä Suomessa saadaan mitään aikaan näin järkyttyneissä olosuhteissa?

    EVVK

    VastaaPoista
  5. Katsoin ne uutiset. Sanoin isännälle että tässä on vihainen toimittaja. Epätoivo ei tullut mieleen, koska kai minulla oli käsitys siitä että Haiti ei muutenkaan ole ikinä ollut maanpäällinen paratiisi.

    Minä en nyt tiedä mitä muuta voisi olla kuin tiedottaa Haitin katastrofista, joka ei ennen ja jälkeen maanjäristyksen ole ollut maan kansalaisten syy. Radiossa sanottiin, että yritykset kautta maailman eivät osallistu katastrofiapuun, koska Haitilla ei ole niille mitään merkitystä.

    Esimerkiksi Kiinalla on paljon enemmän. Esimerkiksi suomalaisille yrityksille. Meiltä Vaasasta lähtee Värtsilä Kiinaan. Asia ohitettiin uutisissa nopeasti, vaikka sillä tehtaalla on tälle kaupungille todella suuri merkitys. Kun tämä on pieni paikka.

    Mutta en minäkään kykenisi katsomaan kahta tuntia Haiti-dokkaria. Käyvät myös sääliksi kiinalaiset työläiset joiden palkat eivät ole lähellekään suomalaisten palkkoja.

    VastaaPoista
  6. Ripsa:
    "Käyvät myös sääliksi kiinalaiset työläiset joiden palkat eivät ole lähellekään suomalaisten palkkoja."

    Niin, teollistumisen globalisaatio tässä riistokapitalistisessa muodossaankin vähentää köyhyyttä maailmassa, jotakuinkin niin kuin Marx sen jo määritteli - elintaso johtaa "rikkaan yksilöllisyyden kehittymiseen", minätietoisuuteen (mm. vieraantuneisuudesta) ja tiedonjanoon.
    Tehtaan tilipussi on tietysti myös suhteellinen siihen, millainen yleinen elintaso kiinan maaseudulla vallitsee; se voi tarkoittaa esimerkiksi kymmenen riisinviljelijän palkkaa.

    VastaaPoista
  7. Ad JarMom: nyt puhumme eri asioista. Sain nimenomaan sen käsityksen, että koko infran romahdettua myös toimittajat ja siis myös Ylen toimittaja olivat Haitissa henkeään kaupalla tai ainakin uhattuina.

    Kuulin uutispätkässä toimittajan suuttumuksen, pelon ja myötätunnon sekoittuvan.

    Mitä toimittajat ja avustusjärjestöt muuten tekevät, on sitten eri asia.

    VastaaPoista
  8. Muistan kuulleeni hämmentyneen, tuohtuneen ja sydänjuuriaan myöten riipaantuneen (onko se sana?) toimittajan. Se oli Marja Nikkilä Yleisradion Tänään iltapäivällä -lähetyksessä Vilnan parlamenttitalon luona tammikuussa 1991.

    Todellisuus ohitti sitä hallinnoivan parlamentaarisen hallintoneuvoston.

    VastaaPoista
  9. Kuulin uutispätkässä toimittajan suuttumuksen, pelon ja myötätunnon sekoittuvan.

    Näin voi käydä joskus. Itse asiassa ko. toimittajalla ei ollut tuossa mitään vaaraa eikä hätää, ei puutetta eikä pulaa, paitsi aurinkorasvasta. Lentokentällähän tuo näytti olevan. Tästä nyt tulee hakematta mieleen aiempi kirjoitus "Sisäinen luuseri", jossa hämmästeltiin kommareitten ja natsien hämmästelyä, vilpitöntä. Näitä Tampereen punikkiopiston vai mikä yhteiskunnallinen korkeakoulu se ny olikaa, toimittajan kaltaisia aivo-sprägäreitä laukovia toivoja on hellitty kotimaassa niin, että mikä tahansa kura eksoottisesta värinästä kelpaa lehteen ja hakemalla haetaan vaikka afrikkalaista tanssia jutun aiheeksi. Sitten kun oikeasti joutuu anarkiaan tekemään juttua, niin ei ne ihku-ulkkarivärinätemplatet enää toimikaan. Hämmästys voi olla vilpitön kun kohtaa Haitin todellisuuden. Sillä maalla ei ole tulevaisuutta missään muodossa enää ikinä. Ei oikeastaan ole ollutkaan sen jälkeen kun jenkit sieltä lähtivät edellisen kerran, tosin laitettuaan infran kuntoon.

    VastaaPoista
  10. Tosi-TV:n moittiminen on sinänsä perusteltua, mutta varsinkin näin Haitin yhteydessä näkee, kuinka (samaa kielen logiikkaa käyttäen) tosiongelmasta onkaan kyse.

    Tapanin kommentti oli mainio. Vankilakokemusta tärkeämpi tuomarille olisi kokea kuinka pienestä kaidalta polulta lankeaminen voikaan olla kiinni, eräänlainen "liukkaankelin kurssi". Pienessä mittakaavassa minulla oli sellainen kun yhden kaverin kanssa pieninä koululaisina löysimme naapurin tytön rahakukkaron, tuhlasimme sisällön (sananmukaisesti:) makeaan elämään, ja sitten kolmesti kielsimme ja harhautimme välttääksemme kiinnijäämisen. Rangaistus (alle 10-vuotiaana tietystikin epämuodollinen ja lievä, silti kipeä) ja korvaaminen olivat kasvattavia mm. niihin liittyneen vapahduksen tunteen vuoksi; mutta karmeinta oli huomata lankeamisen keveys, kevyt harso oikean ja väärän välillä.

    PS Jos puhutaan Paula Vilénin raportista TV-uutisissa 17.1. klo 20.30 (areena.yle.fi-osoitteesta nähtävänä vielä viikkoja), en näe/kuule siinä muuta kuin ammattitaitoisen ja vaikeissa oloissa koostetuksi varsin onnistuneen raportin.

    VastaaPoista
  11. Kemppiselle:

    Jos itse olisin uhrina tuolla alueella, niin uhkaisin ainakin toimittajien terveyttä. Mitä ihmettä tuollainen pelokas ja osaamaton YLE:n tyttönen tuolla hätäalueella tekee, vieden samalla ruokaa, vettä ja apua, niitä todella tarvitsevilta. Ja näitä "hädän siivellä eläjiä" kun on vielä useampi tuhat paikan päällä kuluttamassa vähäisiä resursseja.

    VastaaPoista
  12. Haitin maanjäristyksestä on kulunut jo viikko. Median innostus on ollut hyvinkin kattavaa,saaduista Haiti-kuvista ja lausunnoista on nyhdetty uutista väenväkisin. Sanotaan, että koko yhteiskunta on romahtanut. Siltä se tosiaan tuntuukin,koska missään uutisessa ei ole saatu paikallisen presidentin, pääministerin, kuninkaan tai muunkaan piälikön sanomaa maailmalle. Onkohan maa nielaissut heidätkin vai karku vienyt?

    VastaaPoista
  13. Ad MattiP et alii: presidentin ja pääministerin lausuntoja on verkko täynnä. Aloita Wikipediasta, jonka engl. artikkelissa on nyt 189 viittausta eri lähteisiin. Presidentti on nimeltään Ren+e Préval (hallintorakennus sortui), pääministeri Jean-Max Bellerive ja sisäministeri Paul-Antoine Bien-Aimée. Poliisijohtaja kuoli.

    VastaaPoista
  14. Olisin halunnut nähdä samanlaista tuskaisuutta, pidäteltyä raivoa ja epätoivoa niiden toimittajien kasvoilla, jotka raportoivat Väyrysen tiedotustilaisuudesta eilen.

    VastaaPoista
  15. Paula Vilénin suora haastattelu 18. päivä tammkuuta hätkähdytti monesta syystä, mutta ennen kaikkea siksi, että hän oli läsnä. J-P Rantasen kysymyksiin vastannut Vilén näytti helteessä paahtuneelta, tuskastuneelta helvetillisiin olosuhteisiin. Muuta kuvaa ei tarvittu. Se olisi voinut olla sliipattu, katastrofikuvilla kuorrutettu, tiukan asiallinen haastattelu, mutta onneksi ei ollut.

    VastaaPoista
  16. Tsunamin kokeneena nämä jutut tuntuvat tyhjänpäiväiseltä jaaritteluilta.

    VastaaPoista
  17. Kun nyt jotkut sanovat katselleensa mainittuja uutisia jälkikäteen ja ei mitään erikoista huomanneensa, niin ehkä syy on se, että mainittu Vilenin raportti oli maanantain 18.1.uutislähetyksessä.
    Kyllä se minut sai SPR:n keräyslippaalle.

    VastaaPoista
  18. Kemppiselle, tämä Haitin uutis-hehkutus alkoi YLE:n uutisien innoittamana. Olen seurannut useita paikallisia TV anteenilähetyksiä. Suurin osa aineistosta on ollut paikallista katu-kaaosta. Kokonaiskuvan saanti Haitin tilanteesta on ollut kehnoa. Viikon aikana en ole nähnyt yhtäkään raporttia, jossa tosiasiat olisivat edes jotenkin hahmottuneet. Ilmeisesti kaikki siellä on rikki ja levällään.

    VastaaPoista
  19. "Näitä Tampereen punikkiopiston vai mikä yhteiskunnallinen korkeakoulu se ny olikaa, toimittajan kaltaisia aivo-sprägäreitä laukovia toivoja on hellitty kotimaassa niin, että mikä tahansa kura eksoottisesta värinästä kelpaa lehteen ja hakemalla haetaan vaikka afrikkalaista tanssia jutun aiheeksi. Sitten kun oikeasti joutuu anarkiaan tekemään juttua, niin ei ne ihku-ulkkarivärinätemplatet enää toimikaan."

    Mikä ihmeen päähänpinttymä teillä hommalaisilla on tähän värinä-sanaan? Googlaatteko te sillä toistenne jorinoita?

    VastaaPoista
  20. männistön muorille:

    Tuli katsottua kaikki nuo Vilenin jutut. Tuli myös katsottua ulkomaiden uutisoinnit vastaavasta.

    On hyvä, että uutisoinnit vaikuttavat eri tavoin eri ihmisiin.

    VastaaPoista
  21. Sen verran herkät nuo sisäkalut, että napsasin äänen pois Paula Vilénin megafonitodistukselta kuulostaneesta ulosannista.
    Ihan siistii näin.
    Btw.
    Jenkkisotilaat siellä taas näyttävät kaapinpaikkaa muille kuin luonnostaan: kats. mm. The Telegraph: Haiti earthquake: France criticises US 'occupation'

    VastaaPoista
  22. Odottelen mielenkiinnolla milloin muut kuin minä alamme puhua Open Source-yhteiskunnasta. Se nimittäin on orastanut jo useiden vuosien ajan. Ne jotka uskovat Microsoft-tyyppisen brezneviläisyyden (=katedraalimalli sunnittelussa) olevan ikuista muistakoot miten Neuvostoliitolle kävi. Ei ole kaukaa haettu erään amerikkalaisen visionäärin näkemys että tulevaisuudessa digitaalinen tuote on enenpitkää ilmaista ja että ansaintalogiikka kokee perustavaalaatua olevan mullistuksen.

    VastaaPoista
  23. Miekii aavistin ja muistin resonanssin Zachovalovaan (jälkikäteisiin dokumenuteihin Liekosta, enhän itse siitä..). Sama pidäkkeisyys. Ja tämä viimein pakotti miettimään jako-ongelmaa etteivät tappelisi.

    Kehittelin vesi- ja myslimuovipullosarjaa, jokaiseen pulloon on kiinnitetty laskuvarjo ja näitä mattona kahta kiskoja pitkin pudotettaisiin isoista koneista suoraan lastipakkauksista hihnamattona kuin konekiväärin hylsyt. Just sen kokoiset varjot ettei pullo säry eikä lapsia murskaudu. (3 pulloa kytketty yhteen, jos yksi varjo ei aukea kaksi muuta varjoa riittää).
    5 kpl sekunnissa /hihna tekee 800 000:lle pullo vuorokaudessa. Kaksi-kolme lentokonetta lentää vuorotellen yötä päivää..

    VastaaPoista
  24. Hyvä, Männistön-muorilla on paitsi sydän myös kalenteri paikallaan. Katsoin ja ymmärrän. Lahjoitukset aloitin jo aivouskolla viikkoa aiemmin.

    VastaaPoista
  25. En ymmärrä tätä. Vastaaviakin juttuja lukiessani menetän uskoni ihmisen hyvyyteen.
    Haitin tapahtumat ovat kuin kärpäsen kusi olutlasissa.
    Vasta silloin lahjoitan rahaa, kun jotain oikean kauheaa tapahtuu ja saan mässäillä auttamisella ja hyvyydelläni muiden samanlaisten kanssa, niinkö?
    Korppikotkat kerääntyvät yhteen kehumaan toisiaan tässä ja nyt. Kuuluu vain: minä, minä, minä.

    Maailmassa tapahtuu päivittäin isompia asioita kuin mitä Haitissa kerralla, mutta niistä vaikenemme, koska ne tapahtuvat tipoittain?
    Emme varmasti auta, koska emme pääse retostelemaan samalla lailla muiden kaltaistemme hyvien ja auttavaisten ihmisten kanssa, niinkö?

    Joka päivä, joka kolkassa palloa kuolee lapsia veden puutteeseen, sairastuu ja kuolee malariaan, nälkään ja sotiin.

    Mutta hienoa, että Haitissa järisi. Pääsemme itse kusemaan vesilasiin. Me olemme HYVIÄ ihmisiä.
    Taas järähtää kymmenen vuoden kuluttua ja olemme taas juuri silloin hyviä ihmisiä.
    Mutta mitä teemme tämän kymmenen vuoden väliaikana? Kusemme siihen lasiin, josta lasten pitäisi juoda. Emmekä silloin edes kehtaa kehua itseämme.

    VastaaPoista
  26. JarMonille tiedoksi: Yleisradion edustajat veivät mukanaan juomansa ja muonansa juuri siksi, etteivät rasittaisi ruokahuoltoa paikan päällä (lähde: Paula Vilén radiossa, mahd. Maailmanpolitiikan arkipäivää -lähetys).

    VastaaPoista
  27. Totuuden janolle:

    Sitten on hyvin ristiriitaista tietoa olemassa, koska osa suomalaisistakin toimittajista majaili mm. Punaisen Ristin majapaikoissa ja nautti heidän tarjoamiaan anteja.

    Jos pilkkuja väännetään, niin toimittajan paino + ruuat ja juomat noin 150 kiloa kertaa vaikkapa 2000, niin olisivatpa lähettäneet 300.000 kiloa ruokaa ja juomaa haitilaisille ja jakaneet matkakustannukset köyhtyneille.
    Jossain jenkkilässä olivat sopineet, että yksi toimittaja raportoi useammalle medialle.

    VastaaPoista
  28. Totuuden janolle vielä:

    Löysin tuon linkin, jossa Vileeni selittelee huonoa omaatuntoaan ja keksii vastineita toimittajien arvostelulle.

    Selitystä

    Aivan uskomatonta puppua. Tyttöset olisivat lastanneet rinkkoihinsa 60 litraa juomavettä jo Suomesta lähtiessään.
    Totta on monien toimittajien nukkuneen ulkosalla mm. lentokentän alueella, mutta nämä tyttöset maksoivat "sikahinnan" hotellihuoneesta.
    Itse olisin antanut "sikahinnan" paikalliselle perheelle ruuanhankintaan, tai luovuttanut "sikahintaisen" hotellihuoneen vaikkapa perheelle, joka oli vammoineen nälissään.

    On aikoihin eletty näiden selitysten kanssa.

    VastaaPoista
  29. Jarmom: "Aivan uskomatonta puppua. Tyttöset olisivat lastanneet rinkkoihinsa 60 litraa juomavettä jo Suomesta lähtiessään."

    Missä kohti lainaamassasi tekstissä puhutaan 60 vesilitrasta?

    Jarmom: "Totta on monien toimittajien nukkuneen ulkosalla mm. lentokentän alueella, mutta nämä tyttöset maksoivat "sikahinnan" hotellihuoneesta."

    Joka muuten olisi jäänyt, ei ehkä tyhjäksi, mutta ainakin vajaaksi. On se minusta kohtuullista, että vaativiin oloihin lähetetty reportteri saa edes yöpyä välttävästi työvireensä säilyttäen.

    Paula Vilén: "Parhaimmillaan meitä yöpyi samassa huoneessa neljä, mutta yösija oli kuitenkin eksponentiaalisesti enemmän kuin sadoilla tuhansilla järistyksen kodittomaksi jättämillä haitilaisilla. Toimittajana en usko olevani ainoa, joka poti huonoa omaatuntoa siitä, että samaan aikaan kun sai katon päänsä päälle, muutaman kymmenen metrin päässä satojen ihmisten joukko nukkui ulkona, eritteiden keskellä silmiä kirvelevässä hajussa.

    Toisaalta majoittuessamme hotelliin sikäläiseen hintatasoon suhteutettuna ryöstöhinnalla, voi ajatella auttavansa heiveröisen maan kansantaloutta pienen hippusen."

    Jarmom: "Itse olisin antanut "sikahinnan" paikalliselle perheelle ruuanhankintaan, tai luovuttanut "sikahintaisen" hotellihuoneen vaikkapa perheelle, joka oli vammoineen nälissään."

    Paula Vilén: "Avun viipyminen on paitsi katastrofin kokeneille myös siitä raportoiville toimittajille ja kuvaajille sydäntä särkevä ja turhauttava hetki. Hyppäys toimittajasta avustustyöntekijäksi on noissa tilanteissa hyvin pieni."
    - -
    "Kokosimme lopun ruokamme viideksi eri apupussiksi ja veimme ne huomiota herättämättä läheiseen puistoon. Kun ensimmäisen pussin saanut ryhtyi vuolaasti kiittelemään, viereen leiriytyneet huomasivat tapahtuneen ja kohti ojentui välittömästi kymmenen kättä lisää. Tuskin koskaan olen tuntenut itseni yhtä riittämättömäksi."

    Naisemme saarivaltiossa voitelivat myös paikallista liikennetointa.

    Paula Vilén: "Sitä paitsi kun liikkuu paikallisen kuljettajan kanssa, saa kaupanpäällisiksi aimo annoksen paikallistuntemusta, mikä on kullanarvoista oloissa, jossa pitäisi nopeasti päästä paikkoihin, missä ei ole itse ikinä käynytkään. Siitä maksoi ilomielin sata, parhaimmillaan pari sataa dollaria päivässä."

    Jarmom: "On aikoihin eletty näiden selitysten kanssa."

    Paula Vilén ei varmaankaan piruuttaan päräyttänyt Karibialle kuluttamaan pullovettä ja purkkimuonvaa, vaan esimiehensä (esityttösensä?) käskystä. En tiedä mitä hän olisi kieltäytymisellä voittanut. Tienannut varoituksen? Joutunut katsomaan kollegan lähtöä sijastaan?

    Ja vaikka toisten syyttely on aina mukavampaa kuin oman vanhan aatamin kurittaminen, muistutaan tilaisuudesta kiillottaa sädekehää.


    http://www.plan.fi/donation/?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=adwordsby2&gclid=CIPX_cWTw58CFYw33gods0T62A

    http://www.unicef.fi/lahjoita?gclid=CO6F8eCTw58CFdMu3godxFB5zw

    http://www.yhteisvastuu.fi/

    VastaaPoista
  30. JarMom: "Sitten on hyvin ristiriitaista tietoa olemassa, koska osa suomalaisistakin toimittajista majaili mm. Punaisen Ristin majapaikoissa ja nautti heidän tarjoamiaan anteja."

    Tuosta en ole kuullutkaan. Toivottavasti case Haiti ajaa viestimet jatkossa varmistamaan muonaomavaraisuutensa katastrofikentällä.

    Jarmom: "Jos pilkkuja väännetään, niin toimittajan paino + ruuat ja juomat noin 150 kiloa kertaa vaikkapa 2000, niin olisivatpa lähettäneet 300.000 kiloa ruokaa ja juomaa haitilaisille ja jakaneet matkakustannukset köyhtyneille.
    Jossain jenkkilässä olivat sopineet, että yksi toimittaja raportoi useammalle medialle."

    Jenkkilässä medioita on sadoittain joten ketjuttaminen on varmaan järkevää (ehkä myös kaupallisten viestimien taloudellisen nykykurimuksen sanelemaa).

    Suomessa STT on yleensä päivittäismedian silmät ja korvat maailmalla, mutta Yle on Jungnerin aikana lopettanut kansallisen tietotoimiston palvelujen käytön.

    Toimittajien "viestinnällistä jalanjälkeä" voi koettaa laskea myös apukonserttien tuotolla. Amerikassa ja Englannissa pidetty Hope for Haiti Now -tapahtuma jauhoi 57 miljoonaa dollaria
    ja kotikutoinen kirkkokonsertti Helsingissä vissiinkin 800 000 euroa. Mahdoton tietysti sanoa mikä oli julkisuuden vaikutus mutta taatusti sitä oli.

    VastaaPoista
  31. Totuuden janolle:

    60 litraa vettä sain janottua, koska oletin tyttösen kuluttavan noin 5 litraa vettä päivässä. Kuusi kertaa viisi on kolmekymmentä ja kun tyttöjä oli kaksi, oli heillä Suomesta lähtiessään vähintään 60 litraa vettä mukana.

    YLE on laittanut muitakin toimittajia, kuin nuo tyttöset matkaan. Viimeksi näin tämän Saarikosken televisiossa. Pitihän hänenkin sinne päästä.

    Esimerkiksi USA:ssa sopivat ketjuttamisesta juuri siksi, koska ymmärsivät tilanteen ja sopivaisuussäännöt. Ei taloudellisen tilanteen johdosta.

    Aamulehdeltä taisi olla toimittaja paikalla, joka majoittui Punaisen Ristin teltoissa ja sai aikaan muutaman rivin jutun paikalta.

    Jenkkilän radiossa joku Punaisen Ristin työntekijä valitti, että joutuvat huolehtimaan liian paljon mediaväestä. Huolehtimaan tarkoitti neuvontaa, majoitusta, kuljetuksia ja ruokkimista jne...

    Minustakin on tärkeää toimittajien voivan pahoissa paikoissa majoittua ja syödä kunnolla, jotta mediavire säilyisi.
    Mutta se taisi olla Talvisodan aikaan, kun media majoitettiin Kämppiin.

    Aivan puppua nuo Vileenin selitykset touhuilustaan kriisialueella. Ei hermoheikkoja tyttösiä pitäisi lähettää vaativiin ja raskaisiin hommiin. Itsekritiikki puuttui tyttöseltä kuin myös YLE:ltä.

    VastaaPoista