Sivun näyttöjä yhteensä

24. tammikuuta 2010

Iloinen asia



En viitannut siihen, että Väyrysen psyykessä olisi vanhuuden vikoja. En tunne miestä, eikä julkisuudessa mikään viittaa sellaiseen.

Toistan ja täydennän eilistä.

En osaa sanoa, onko dementia iloinen asia. Joissakin tietämissäni tapauksissa on. Murheet murtuvat ja tosiasioiden paino helpottaa. Pelon ja harhaisuuden värittämä dementia on kauheaa katsellakin. Altzheimer on pahimmillaan kuin kuolisi pala palalta. Ristisanatehtävästä pyyhkiytyy kirjain kerrallaan, välillä kokonaisia rivejä.

Esitettyjen suorasukaisten ja kieroharjaisten kysymysten johdosta väitän, etten tunne kysymystä itselleni ajankohtaiseksi. Tässä pärjäillään, ja kaikki sellainen, että haluaa kahta vähemmän Thaimaahan, tuntuu hyvältä.

Kysymys on sikäli ajankohtainen, että olen ensimmäisenä maailmanhistoriassa sen joukon jäsen, joka keskustelee itse vanhuuseläkkeellä eli mm. Kansaneläkelaitoksen ja VR:n kirjoissa vanhuksena (lastenlippu) isänsä ja äitinsä kanssa arkisista ja ajoittain juhlavistakin asioista. Ajattelen että tämä on ainutlaatuista mutta tulee nopeasti yleistymään.

Suvun piirissä tapaan kuitenkin lähes päivittäin eri asteisia pösilöitä; isän kämppäkaverit Kaunialassa eivät ole varsinaisia supliikkimiehiä, ja jo kauan sitten vietin suuren osan aikaani erilaisilla vuodeosastoilla, joihin oli koottu sekä kuolevia että lohduttomasti dementoituneita.

Ei vanhan pää tietenkään toimi paremmin kun teleoperaattori. On hetkiä, jolloin kenttää ei löydy, ja toisinaan pätkii. Mutta isältäni kysyin pari päivää sitten, kun en itse muistanut, ennakkoperinnön arvostamisesta, ja hän katsoi ikkunasta Vanhan Turuntien suuntaan ja sanoi: ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, joka sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu. Perintökaari 6 luku 5 §.

En malttanut olla tarkistamatta kotiin palattua. Täsmälleen oikein.

Alahuhta kehuu Herliniä, joka puolestaan sanoo, että hän oppi isältään palkkaamaan itseään fiksumpia ihmisiä.

Kun nyt tunnen muutamien suuryhtiöiden ja eräiden yliopistojen henkilöitä, sanoisin oman kokemukseni perusteella, että on varottava päästämästä porukan fiksuinta johtajaksi. Ensinnäkin tämä on todennäköisesti luonnevikainen. Toiseksi hän saattaa olla sillä tavalla karismaattinen kuin joku Wahlroos – sen karisman kanssa sinnitellessä alaiset oppivat pitämään erinomaisetkin ajatukset omana tietonaan välttyäkseen saamasta taas puolen tunnin annosta lisää karismaa.

Johtoon tarvitaan henkilö, joka ei pelkää fiksumpia ja jolla on kyky tulla toimeen keskenään hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Hänellä saa myös mielellään olla taito ajaa asiat sellaiseen pisteeseen, että joku johdettavista esittää kiihkeästi vaatimuksena sen ajatuksen, jota on tavoiteltukin. Omistajajohtaja voi sitten ikään kuin arvellen hyväksyä sen.

Henkinen itsenäisyys ja omaperäisyys tekee monista sellaisia, että he ovat aina ja periaatteesta eri mieltä kuin muut, olipa asia ja sen mieli mikä tahansa.

Karisma, joka ei ole teeskentelyä, on liikkeenjohdossa haitallista. Linkomies ja Koskenniemi, joiden uhrien kertomuksia olen kuunnellut myös painokelvottomin osin, olivat karismaattisia. Koskenniemestä mieleeni ei nyt tule mitään hyvää sanottavaa, paitsi että hänen ”tutkimuksensa” ”Roomalaisia runoilijoita” oli sujuvasti koottu useista vanhentuneista lähteistä. Linkomies oli erinomainen pääministeri vaikeaan aikaan ja osasi pitää puoluetoverinsa Paasikiven jäissä poliittista suunnanmuutosta varten. Hän ei päässyt käyttämään karismaansa; siitä huolehtivat karismaatikot Ryti ja Mannerheim.

Aito karisma sopii pienemmille päälliköille kuten teatteri- ja elokuvaohjaajille tai pataljoonan komentajille. Heidän tehtävänsä on innostaa ja kiskoa ihmisistä esiin sellaisia kykyjä, joita nämä eivät arvanneet itsestään löytyvänkään.

Vuosisadan arvoitus on suuri ihanteeni Hitler. Hän pystyi pettämään yhteen kasaan kaikki, myös Stalinin. Se verkostakin löytyvä salanauhoitus, jossa Hitler keskustelee Mannerheimin kanssa junanvaunussa, tekee tyrmistyttävän vaikutuksen. Mies puhuu asiallisesti, vakuuttavasti ja fiksusti. Rytin arvio on oikea: vaikuttava henkilö.

Ehkä hän oli psykologian historian suurin kameleontti, mies jolla oli sata eri persoonallisuutta ja kyky viskoa niitä kuin jonglööri. Totta puhuen hän vetäytyi julkisuudesta melkein kokonaan vuodesta 1943 ja muuttui täysin mahdottomaksi myös sodankäynnin kannalta. Ehkä hän koki viidakon koston ja tuli oikeasti hulluksi ja sai lisäksi maksaa piristävien ja huumaavien lääkeaineiden liikakäytöstään.

Uusimman tiedon mukaan muuten Churchillin kuuluisissa viskilaseissa oli melkein poikkeuksetta teetä ja hänen sikarinsa roikkui suussa melkein aina sammuneena. Viime vuosisadan menestynein liikkeenjohtaja, D. Eisenhower, puolestaan pystyi esittämään melkein kaikille vaaratonta hölmöä, kun taas hänen esimiehensä F.D. Roosevelt osoitti viimeisinä vuosinaan olevansa vaarallinen hölmö.
(Kuvassa Occamin partaveitsi, zirkonia)

20 kommenttia:

  1. K: En osaa sanoa, onko dementia iloinen asia. Joissakin tietämissäni tapauksissa on.
    esim.
    Just töllössä Leonard Cohen
    /Democracy is coming to the USA ...

    Mä uskon joka kerta, hieno.

    VastaaPoista
  2. Kerrotaan virkeästä mummosta, jota mentiin vanhainkotiin onnittelemaan 100-vuotispäiville. Mummon mukaan nyt oli hyvä mieli, kun molemmat pojatkin ovat jo asettuneet ja muuttaneet samaan taloon.

    -rh mainitsi Leonard Cohenin (s.-34). Muistaa edelleen ulkoa laulujensa sanat ja viime vuoden konsettikiertue oli todellinen menestys.

    Ainakin kolme mieskirjailijaa on viime aikoina kovasti pohtinut vanhenemista. Paul Auster (s.-47) Sattumuksia Brooklynissä, Richard Ford (s.-44) Maan laulu ja Henning Mankell (s.-48) Rauhaton mies. Eniten pidin Austerin sankarista.

    Lieneekö niin, että vanheneminen on pohjimmiltaan jotenkin traagisempi juttu miehelle kuin naiselle. Naiset, jotka kokemukseni mukaan vilkuilevat peiliin miehiä enemmän, voivat kantaa huolta ulkoisesta rapistumisesta. Vanhempia miehiä eivät arvetkaan haittaa, mutta se luopuminen miehuudesta, kenties se.

    -osku

    VastaaPoista
  3. Kuvan veitsi ei ole Occamista eikä zirkonista ikinä mitään kuullutkaan saati nähnyt.

    Näin meitä huijataan.

    VastaaPoista
  4. Ennen ihminen kuoli viisikymppisenä, nyt hän elää 80:ksi ja aivojen pitäisi koko ajan ns. oppia tai ainakin pysyä ns. mukana - muuten on "dementikko" tai sairas. Katin hännät: tässä ollaan materialistisin etumerkein yritetty uskoa, että kun kamelin lailla kantaa mukanaan asioita koko ajan ja pystyy nimiä heittämään kuin tykistä, niin edustaisi ns. tervettä. Minä en näe asiaa niin: Terveys on myös vitalisuus, avarakatseisuus, holismi ja kyky nauttia siitä mistä nauttii. Se ei kuulu muille sitten jos on hajamielisen oloinen, ylläpitää omia kuviaan ja tottelee ihmisiä, jotka yrittävät tehdä toisen narriksi: Kun minua ns. testataan miten dementoitunut olen - niin sitä sitten heidän iloksi olen.

    Jospa saisi joskus kunnioitusta: ei ei ei; epäillys on kivempaa kuin kunnioitus ja kaikki ne ihmiset, jotka eivät kykene osoittamaan kunnioitusta ja esitellä itsensä (oikein) niin unohdan: Joku välitön mappiÖ tai lantriini astuu kuvioon ja pyytää minut huuhtelemaan tietyt ihmiset. Kaikki ne, jotka ns. testaavat iva tai nokkeluus mielessä: bort vaan: bort bort. En heitä halua, en siksi heitä muista.

    Muistan kaiken sen, missä on minulle arvoa.

    Loput olkoon dementiaa niille, jotka kamelin lailla pätevät kantamalla jotain mukanaan ja tuomalla sitä samaa julki osoittaakseen miten ARVOKKAITA ovatkaan. Ovat sikoja minun mielestä elleivät osaa kombinoida tuota valtavaa tieto-kantoa elämään ja oppimaan kunnioittamaan myös sellaista, jota eivät ehkä YMMÄRRÄ.

    Ymmärrys on aina toinen seikka; osaaminen ja oksentaminen menevät samalla kaavalla; ymmärrys vaatii ns. dementiaa eli että voi unohtaa turhat jotta oikeat asiat voivat edetä aivoissa.

    Lue Lillrank tänään (Hbl): Poikkeuksellisen älykäs kolumni ja silti olen aina pitänyt siitä mistä hän kirjoittaa ja hyvin usein myös miten.

    VastaaPoista
  5. Uusimman tiedon mukaan Väyrynen ja Pekkarinen ajavat ajatuksensa aamuisin Occamin partaveitsellä, esittäen uudistuneen itsensä yksinkertaisille kansalaisille.
    Politiikka on läpeensä ajettu samalla terällä, meille kansalaisille valmiiksi pureskeltuna.

    Nythän on paljastunut Kekkosen elämäntehtävän olleen ja kietoutuneen pelkästään yhden sanan vatvomiseen kommunikeassa.
    Karismaattisuudessaan Kekkonen ei johtanut kansakuntaa, vaan alentuvia ja vieterillä vedettäviä yksilöitä, jotka johtivat kansakuntaa.
    Tämän johdosta ainoa etu EU:ssa on, että siellä päätöksiä tekevät ihmiset, joita ei ole äänestetty virkaansa, joten heillä ei ole tarvetta mielistellä kansaa. Näin heillä säilyvät äly ja riippumattomuus toimia järkevästi.

    VastaaPoista
  6. Ad Toipila: Occamin keksin itse, mutta veitsi on mainioi, keraaminen, zirkonia, itse asiassa zirkonioksidia. Kodin Anttilasta.

    http://www.keramiikkaveitsi.com/index.htm

    Katso myös Kyocera, jonka kalliimpia veitsiä on Kokkipuodissa.

    VastaaPoista
  7. Harvinainen kirjoitus, sillä olen lähes kaikessa samaa mieltä. Olenkohan tulossa vanhaksi?

    VastaaPoista
  8. Vanha äitini ( 93 v ) oikoi puheitani vielä viimeisinä vuosinaan. Rupesin silloin ajattelemaan, että ASIAT ovat kuin tienviittoja.Jos ne hukkaa, menee hukkaan.

    VastaaPoista
  9. Vanhat miehet ovat ylittämättömiä, se todistettiin taas eilen Teemalla (Leonard Cohen, oli parempi kuin ikinä ennen).
    Sitäpaitsi arvet (kauneusleikkauksesta johtuvat kammottavia) ovat erottisia, miehillä sekä naisilla.

    VastaaPoista
  10. Ymmärränkö oikein, Kemppinen esittää (oikeastaan jo eilen) asioiden intuitivisen hahmottamisen kyvyn heikkenevän vanhetessa. Varmasti aivan lopussa niin voi käydä, mutta yleisempää tuo kyky on minun havaintojeni mukaan yli viisikymppisillä kuin sitä nuoremmilla. Matematiikassa nuoruus on valttia, kuten Yle Radio Ykkösen Matematiikan aika -sarjassa viime ja toissa vuonna useasti todettiin, mutta monissa muissa asioissa villit hevosvoimat prosessorissa eivät ole läheskään ratkaisevia. Viittaan tässä Malcolm Gladwellin suomeksikin ilmestyneeseen kirjaan Blink (suom Välähdys). Siinä asiaa käsitellään tuoreesti, vaikka kirja sinänsä on ikävän amerikkalainen (lipevän omakehuisen pompöösi).

    VastaaPoista
  11. "Iloitsemme että voimme tervehtiä..."

    Miten tuosta tuleekin mieleen äskettäinen blogaus Kuolleen kunnia (16.1) ja siitä 6. kappale. Tai sitten vain kiero mielikuvitukseni kääntää keraamista veistä haavassa. Tai jotain.

    VastaaPoista
  12. Kemppisen mielesta blogit ovat Suomessa asiallisia. Taytyihan sita tulla katsomaan.

    VastaaPoista
  13. Minäkin olen lähes kaikessa samaa mieltä tällä kertaa. Rytin 'karismaattisuus' lienee ironiaa, parodiaa, satiiria ja/tai sarkasmia?

    VastaaPoista
  14. Seinän takana asui vielä kymmenisen vuotta sitten vanha rouva, jolta kysyimme, milloin hän oli jäänyt leskeksi. Kuusikymmentä vuotta sitten kuulemma, 30-luvun lopulla. Oli kasvattanut yksin neljä lasta ja oli nyt onnellinen, kun kaikki lapset olivat päässeet "vanhainkottiin".

    Sanoi pari vuotta ennen 100-vuotispäiväänsä, että niin kauan hän meinaa vielä elää, että tuo tasaluku tulee täyteen. Lupaus piti: hän eli tasan sata vuotta. Hän oli todella sydämellinen ja lämmin ihminen. Muisti naapureitaankin, etenkin lapsia - entinen pyhäkoulunopettaja kun oli - pienillä lahjoilla aina silloin tällöin viimeiseen asti. Häntä poikkesi säännöllisesti tervehtimässä kirkossä käydessään lähes yhtä iäkäs miesopettaja, Suomen vanhin Vapaussodan ja 1939-45 sotien veteraani. Hän taisi elää 106 vuotta.

    VastaaPoista
  15. Getting old..... normally old age comes at a bad time. (To me, old age is always twenty years older than I am.)

    http://www.dlisted.com/node/35732

    Arthur Schopenhauer once said, a man must have grown old and lived long in order to see how short life is.

    That's why....

    http://www.youtube.com/watch?v=GdjMInSV2kQ&feature=related

    VastaaPoista
  16. Se nainen joka synnytti minut, täyttää 69 huhtikuun viimeisenä päivänä.
    Ei opinnut mitenkään uutta puhelinta, piti etsiä käytetty, samanlainen mikä oli aikaisemmin.

    VastaaPoista
  17. Hyryn Uuni on monellakin tasolla rakentava lukukokemus, mm. kuvauksena ikääntyvän ihmisen itsellisyydestä ja elämänhallinnasta.
    Media yrittää parhaansa predestinoidakseen ikääntyvät muunlaiseen.

    VastaaPoista
  18. Hitler (kuulemma) uskoi, Ryti uskoi astrologiaan, Reagania ohjattiin astrologialla. Väyrynen kävi ennustajan pakeilla tv:ssä julkisesti. En tiedä kumpi oli suurempi järkytys minulle. Se, että Väyrynen uskoo tommoiseen ei-rationaaliseen vai se, että ennustaja oli luokkatoverini. Tämän kanssa on linjassa Mikko Pesälän muistelmat, jossa Väyrynen päihtyneenä silmät kiiluen sanoo :"Olen Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa." Minusta hän voi olla vaarallisen ei-rationaalinen kuten Bush jr ja edellämainitut. Iästä riippumatta.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  19. Paavo, mene lähi-itään ja pistä hyrskynmyrskyn.

    VastaaPoista
  20. Presidentti-instituutio ja sen yhteiskunnallinen arvostus on kokenut hyperinflaation niin sanotun tuulipukuistumisen ja lippistyksen myötä.

    Näin ollen lienee aivan sama, kuka presidentinlinnassa heiluttaa populistisesti häntää ja puhuu pehmeitä kansan huviksi.

    Ylipäällikön virka olisi kuitenkin seuraavalta hörhöltä otettava pois; isänmaan edun ja turvallisuuden vuoksi.

    VastaaPoista