Sivun näyttöjä yhteensä

15. tammikuuta 2010

Diktaattori



Helpointa katsoa Wikipediasta ”John A. List”. Puhe on peliteoriasta tai päätöksenteon teoriasta. List luultavasti joko hirtetään muiden taloustieteilijöiden toimesta tai saa Nobelin.

Uudessa taloustieteessä tehdään paljon kokeita. ”Uhkavaatimus” Ultimatum menee näin: Antti saa 20 euroa ja tarjoaa Bertalle jotain. Jos Bertta ottaa rahan vastaan, molemmat saavat pitää rahat. Jos Bertta kieltäytyy, kumpikaan ei saa mitään. Perua ei voi. Uusiminen ei ole sallittua.

Jos taloustieteen rationaalinen toimija olisi Anttina, hän tarjoaisi sentin ja Bertta ottaisi sen vastaan. Käytännössä koe tuottaa eri kulttuureissa ja eri puolilla maapalloa oudosti sellaisen tuloksen, että antaja viskaa muutaman euron pöytään ja saaja korjaa ne talteen. Ei rationaalista!

Diktaattorissa Bertta ei voi tehdä mitään. Antti joko antaa rahaa tai ei mitään. Jälleen tulos on usein se, että rahaa annetaan.

”Superfreakonomics” (Levitt – Dubner, 2009) käsittelee peliä pitkään. Lopputulos tuhosi maailmankuvani. Kirjoittajat arvelevat – ja samoin arveli Financial Times 10.10.2009 – että pelkkä koetilanne vaikuttaa luultua paljon enemmän käyttäytymiseen ja palkkio – rangaistus –järjestelmä on vastaavasti huomattavasti mutkikkaampi kuin olemme käsittäneet.

Minulle tämä merkitsi, että mm. patenttioikeuden ja tekijänoikeuden peruspilari, insentiivi eli kannustin eli kiihoke, on sanan tieteellisessä mielessä kompleksinen (monimutkainen), emmekä edes tiedä, mitä kaikkea siihen kuuluu.

”Kompleksinen” –sanaa käytän tässä samassa mielessä kuin Mitchell uudessa kirjassaan ja Kari Enqvist kirjassaan ”Monimutkaisuus” ja Wikipedia, josta kuva.

Taustalla kummittelee Milliganin vuosikymmenien takainen sähköiskun antamistutkimus. Nyt List on pyrkinyt romuttamaan taloustieteelliset tutkimukset, joista on sanottukin, että ne mittaavat nuoria opiskelijoita, jotka haluavat miellyttää professoria ja tietävät, että heitä tarkkaillaan huolellisesti.

List keräilee itse baseball-kortteja ja on onnistunut tekemään kirpputoreilla kokeita kertomatta myyjille, että meneillään on tieteellinen koe. Tulokset ovat jotain aivan muuta kuin ne, joilla on saatu jo yksi Nobel. Tutkijoiden havaitsema ihmisten ajoittainen epäitsekkyys ei toimi eikä toteudu. Myyjä petkuttaa hinnoissa. Pitkätukkaista jymäytetään.

Big deal! Olemme juuri nähneet luonnossa, minkä verran tutkimuslaitosten taloudellisiin ennusteisiin voi luottaa. Olemme nähneet, miten valtavia vedätyksiä perinteisissä ja hienoissa pankkiiriyhtiöissä voi tapahtua. Tiedämme oikein hyvin, että osakesijoittajien rationaalisuus ei anna aihetta riemun rallatuksiin.

Peliteorian kokeet alkoivat sotien loppuvaiheessa Vangin dilemmalla. Olemme luultavasti tulleet niistä hiukan viisaammiksi, mutta emme paljon. On vaikea uskoa, että moni niistä, jotka toistelevat ”win-win”, ovat edes auttavasti selvillä, mistä puhuvat (lähinnä Pareto-tehokkuudesta, oikeastaan Nashin tasapainosta).

Juridiikassa ei ole päästy edes empiriaan, saati kokeisiin. Sata säveltäjää saa rahaa ja sata ei saa – miten tämä näkyy seuraavan vuoden sävellystuotannossa ja tekijänoikeustuloissa?

Lainsäätäjä on peliteorian ”diktaattori”, joka antaa tai jättää antamatta. Itse asiassa lainsäätäjä antaa toisella kädellä toiseen taskuun ja ottaa toisella toisesta. Itse asiassa lainsäätäjä on intialainen jumala, jolla on suuri määrä käsiä, ainakin yksi enemmän kuin kansalaisella taskuja.

Mutta motiivi tai insentiivi epäilemättä on erittäin vaikea tai mahdollisesti todistettavasti mahdoton korrelaatioiden ja syysuhteiden verkko. Edes itsemurhapommittajien motiiveissa ei ole mitään uutta. Eivät kaikki ole koskaan menneet sotaan pakotettuina eivätkä uskoen hengissä selviytymiseensä.

Heidän toiminnassaan on uutta terroristien mainio tilastomatematiikka. Pieni määrä itsemurhapommittajia ja väkivaltaiskuja yhteisöjen sisään aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin monikärkiohjus. Sekin on juuri nähty.

Ampumavälikohtaus tai sikainfluenssa, riskianalyysillä eli oikeastaan todennäköisyydellä ei ole paljon sijaa mielikuvien maailmassa.

Tammikuun kunniaksi kevennän Superfreakonomicsin hyvällä esimerkillä – useiden mestaruustason jalkapalloseurojen pelaajista yli puolet on syntynyt tammi-maaliskuussa. Miksi? Koska juniorisarjat määräytyvät yleensä syntymävuoden mukaan ja aivan alkuvuodesta syntyneet ovat siis käytännössä melkein vuoden vanhempia kuin loppuvuoden lapset ja saaneet nauttia kymmenenkin vuotta vahvemmuuden ja kehittyneemmyyden eduista.

Ja kirjan esimerkki maalaisjärjestä – kirjassa kerrotaan, miten joku keksi sairaalabakteeria mietittäessä kiertää lääkäreiltä kravatin pitämisen; tuota vaatekappaletta ei juuri pestä, joten siitä muodostuu todellinen bakteeripesä.

19 kommenttia:

  1. Antilta ja Bertalta kysyttäessä kummalle hyvän näköisistä lahjoittaisit enemmän aikaasi, syntyisi eroa vastausten luotettavuudessa:

    http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=4024

    "Miesten subjektiiviset arviot vastasivat paremmin heidän fysiologisia lukemiaan kuin naisten, ja miesten aivot ja kehot olivat melkein aina samalla kannalla, kun naisilla mielen ja kehon välinen epäjohdonmukaisuus oli tavallisempaa."

    Meidän päätöksissämme on epärationaalisia komponentteja vaikuttamassa.

    Uskoni tavisten maalaisjärkeen on koetuksella koska he sietävät ennemmin hoitajalakon viattomien kuolemanriskillä ja toisaalta eivät siedä yhdenkään osakkeilla äkkirikastumista omalla keksinnöllä ja ovat hiljaa sadoista lottovoittajista (empiiristä testiä olen tehnyt foorumilla). Tasapäisyyttä viattomien verellä ja kapuloilla keksijän rattaisiin.

    VastaaPoista
  2. Peliteorioiden rakenteellinen heikkous on niiden oletuksessa, että kaikki ihmiset haluaisivat pelata.

    Jane Jacobsin vartijamoraali toteutuu nähdäkseni erityisen hyvin ihmisten käyttäytymistä mittaavissa kokeissa, joissa silkka mittauksen läsnäolo vaikuttaa mitattavaan. Erityisesti mielessäni on mediavaikutustutkimus, jossa vielä tänäkin päivänä tupataan järjestämään mahdollisimman epätyypillinen katselutilanne (vieras täti saapuu luokkaan ja ilmoittaa että nyt katsotaan piirrettyjä. Wtf?) ja perään uskotellaan että se todistaisi jotakin.

    Ja tämä ainaisesti toistuva pölhöily psykologian ja taloustieteen nimissä vain sen vuoksi, että joku haluaa tietää, voiko ihmisten käyttäytymistä ennustaa.

    Kenelle on mitään iloa siitä, että ihmisten käyttäytyminen olisi ylipäätään ennustettavissa? Mieleen ei tule muita kuin diktaattori.

    VastaaPoista
  3. Netissä velloo raivoisa keskustelu Kaarina Hazardin kolumnista Iltalehdessä 13.1.2009 aiheesta Ludvig Borga eli niskamakkara Tony Halmeesta.

    Toiset kokevat kolumnin jopa jonkinlaisena pyhäin häväistyksenä. Kun taas toiset pitävät Hazardin juttua täysin oikeaan osuvana luonnehdinta ilmiöstä Tony Halme.

    Kummat sitten ovat rationaalisia?

    VastaaPoista
  4. Jos haluaa lukea aiheesta "ihmisten ihmeellinen käyttäytyminen talouden hämärillä pelikentillä" pitempää tarinaa niin suosittelen:

    http://www.dtc.umn.edu/~odlyzko/doc/hallucinations.pdf

    Mahtaako ihmiset oppia joskus jostain jotain, enpä tiedä, ehkä ei. Tuo juttu on siis rautatiemaniasta 1840-luvulla, mutta onpa vain edelleen ajankohtainen.

    VastaaPoista
  5. Perusteet:

    http://academicearth.org/courses/game-theory

    Milloin suomalaisia yliopistoluentoja streemataan nettiin?

    VastaaPoista
  6. Sähköiskukokeella tarkoitit kai Milgramia? Esiinnostamasi aihe on monimutkainen paitsi behavioraalisesta myös neurotieteellisestä näkökulmasta, KVG (katso vaikka googlesta) dopamiini.

    VastaaPoista
  7. JK: "...useiden mestaruustason jalkapalloseurojen pelaajista yli puolet on syntynyt tammi-maaliskuussa."

    Kiinnitin itse samaan asiaan huomitoa, kun olin 10 vuotta mukana junnufutiksessa. En keksinyt ongelmaan ratkaisua. Lähes kaikki loppuvuonna syntyneet lopettivat liian aikaisin, lahjoistaan huolimatta.

    Laskin kerran poikani jengin (joka oli eräs maan parhaita, sekin vaikuttaa) ikäjakauman ja maalivahtia lukuunottamatta jokainen oli syntynyt ennen kesää.

    JK: "...että pelkkä koetilanne vaikuttaa luultua paljon enemmän käyttäytymiseen..."

    Riippuu ihan siitä, mitä on luullut.

    Jokainen viestinnän - ja etenkin markkinointiviestinnän - parissa puuhaillut tietää, että kaikki teoriat ovat höpötystä, paitsi ne, jotka kulloinkin sattuvat toimimaan.

    Kerrotaan (alan urbaanilegenda ehkä), että eräässä koetilanteessa, jossa mitattiin ihmisen tapaa lukea lehteä ja huomata ärsykkeitä, sellaiset silmänliikettä mittaavat testilasit laitettiin jo odotushuoneessa istuville - "ajan voittamiseksi" - ja ihmisten annettiin sitten istuskella ja lueskella lehtiä aika pitkäänkin ennen kuin heidät kutsuttiin varsinaiseen testiin.

    Jippo on siis siinä, että varsinaien testi oli hämäystä, ja oikea testi tehtiin jo odotushuoneessa, jossa ihminen lueskeli lehteä onnellisen tietämättömänä koko testistä.

    "Kysytäänkö ketulta millaisiin rautoihin se haluaa mennä?" oli eräällä vanhalla AD:llani aina tapana kysyä, kun mainonnan esitutkimuksista puhuttiin.

    VastaaPoista
  8. Kenelle on mitään iloa siitä, että ihmisten käyttäytyminen olisi ylipäätään ennustettavissa? Mieleen ei tule muita kuin diktaattori.

    Opiskelijoita valitseville oppilaitoksille? Työnantajille? Vakuutusyhtiöille? Vähittäiskauppiaille? Palvelujen budjetoinnista päättävälle viranomaiselle?

    VastaaPoista
  9. Miä olin aivan viime päivinä itsekin ottanut tuon saman kuvan complexity-map-overview.png :n omalle työpöydälleni ja mietin miten Castells oli päässyt tavallaan päihittämään joitakin muita (yhtä hyviä?) informaatio-ajan teoreetikkoja. Tässä on politiikkaa ja peliä myös itse kartassa voisin väittää eli cybertaso on ylempänä vaikka on esitetty samalla tasolla. Hierarkia näkyy vain yhdessä tasossa, todellisuudessa pelaavat myös sfäreissä ja sfärien sfäreissä. Minun ajatus pussi-sakset-kivi ja myös ajatus siitä, että kuten venäläiset nuket peittävät identiteetit eivät näy tässä mutta ovat osaksi tajuntaa. On aina juoksujärjestys luonnolla ja siinä missä kestävä tieto syntyy hitaasti kuten kilpikonna Zenonin paradoksissa niin nopea tieto heittää ketteryyden lailla kuten kettu asiat seuraavalle stepille tai tasolle. Joko kyseesssä on identiteetti tai kyseessä on toiminta. Metonymia tai metafora, kuva tai liike.

    Tätä ei näytetä tietysti koska se on tietokoneohjelma luultavasti: so simple mutta samalla se pitää repiä auki koska elämässä ei ole voittamisesta kyse vaan kehittymisestä ja jos joku maailmanlaajuinen remmi on varustautunut voittamaan ennen kaikkea se tulee aina olemaan pullonkaula muiden (!) kehitykselle ja siksi eivät voi Russellin partureina istua tyytyväisenä jossain Vatikaanin kammioissa laskemassa todennäköisyysasteita kontrolloidusta maailmasta. On siis vastoin Jumalaa juuri - nimenomaan.

    Koska se joka kontrolloi estää samalla edistystä. Minun mies on estänyt minua tekemästä itseni itseni näköiseksi koska hänen tarve kontrolloida oli niin valtava. Hänen rajat ylitti minun rajani koska hän oli edellä; hän nautti enemmän uskottavuutta ja samalla hän esti oikeasti sekä minun henkilökohtaista hyvää että meidän peheemme hyvää ja sen jälkeen vielä jos voimme uskoa, että olisin voinut tehdä jotain hyvää niin hän esti sitäkin. Nyt voin vain puhua mitä olen ajatellut ja tietysti; jos sinulta ja catuluxilta on toivoa teidän energianne tulisi nyt sitten katsoa, että jotkut typerät muurit kaadetaan koska siinä tapauksessa voin olla perheenäiti pelkästään ja silti olla tyytyväinen koska se jo tuntuu motivoituneelta. Nainen nimittäin ei pienene vaikka antaa; nainen voi synnyttää monta vauvaa ilman, että kokee olevansa menetetty mutta mies joka ampuu ympäriisä eikä mitään ns saavuta voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Silti sitä ei saa pitää yksin totuutena.
    Nainen on aina osaltaan myös mies, mies osaltaan aina nainen (ks. mummomo.blogspot.com)
    :)

    VastaaPoista
  10. Ad jari lehtinen

    Kyllä esim. pörssiin sijoittajille on runsain mitoin iloa siitä, että voisivat ennustaa ihmisten käyttäytymistä.

    Esim sisäpiiritiedon väärinkäytöksistä saa nykyään syytteitä. Sisäpiiriläinen osaa paremmin ennustaa ihmisten käyttäytymistä kuin ulkopuolinen, jos vain kehtaa toimia tietojensa mukaisesti.

    VastaaPoista
  11. Tästäkin saatiin tekijänoikeuskysymys eli -ongelma. Mikähän on se insentiivi millä työsuhdetekijänoikeutta jaksetaan ajaa uudelleen ja uudelleen. Joku vaan tykkää lyödä päätä seinään?

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi: - minä suhtaudun työsuhdetekijänoikeuteen kysymyksenä teosten markkinoinnista eli siis tulojen lisäämisestä. Tulonjakoon tekijöiden ja työnantajien kesken en kajoaisi.

    Kun tarpeeksi joutuu tappelemaan esimerkiksi suuren tutkimusprojektin tekijänoikeuksien kanssa, alkaa kannattaa lainmuutosta. - Oikeuksista maksaisi mielellään sen mitä pyydetään, kunhan saisi selvän, kenelle maksaa ja mistä tekijät löytää.

    Tältä osin Teoston järjestelmä on lähes esikuvallinen. Käyttäjä asioi Teoston kanssa, joka vastaa siitä, että maksut löytävät oikeaan osoitteeseen.

    VastaaPoista
  13. Ad TH: - tunnen jonkin verran asian neurotieteellistä puolta, mutta kykyni eivät riitä yleistajuisen yhteenvedon laatimiseen. Nythän kiintoisaa kirjallisuutta yleisölle ilmestyy englanniksi.

    Milgramin toisella tutkimuksella, Six degrees of separation on hakusana Wikipediassa, ja Baconilla on www.smallworlds.com

    VastaaPoista
  14. En näe miksi List hirtettäisiin, tai edes miksi hän saisi Nobelin, tosin jälkimmäinen on aina mahdollista. On se saatu kevyemminkin perustein.

    Taloustieteen Nobelin kunniaksi nimetystä palkinnoista ehkä ainoa, joka on saatu kokeelliseen mittaamiseen perustuen, on Kahnemanin (ja hänen edesmenneen kollegansa Tverskyn) Heuristics and Bias -traditiosta annettua palkinto.

    Kahnemanilta kannattaa lukea esim. hänen Nobelin nimen mukaan annetun taloustieteen palkinnon juhlapuhe:

    A perspective on judgment and choice: Mapping bounded rationality
    http://nobelprize.org/nobel_prizes/economics/laureates/2002/kahnemann-lecture.pdf

    Tähän oikeastaan perustuu koko käyttäytymistaloustieteen haara, joka on omasta mielestäni oikeaa tiedettä (lue: kokeellista psykologiaa), jälkipopperilaisella tieteenkriteeristöllä arvioituna.

    Peliteoriaa lukiessa monelta unohtuu usein päätöksentekoteoria (vrt. yllä) taustalta ja se perustavanlaatuinen seikka, että pelin tekijä (esim. lainsäätäjä) voi virittää pelin säännöt ja osittain myös matriisin painotukset.

    Mutta pelin pelaaja määrittelee matriisin toteutumien arvostuksen.

    Tällöin 'rationaalisuus' määräytyy näiden kahden funktiona.

    Payoff -arvostus tapahtuu kulloiseenkin omaan tilanne- ja arvomaailmaan (ts. muiden pelien) perusteella, sen omalla payoff-matriisilla ja käyttäen päättelijän omaa inhimillisesti luonnollista rajallista päättelykykyä (vrt. Herbert Simon).

    Tästä näkökulmasta peli-rationaalinen päätös ei aina ole pelaajalle rationaalinen hänen omista lähtökohdistaan tai itselle rationaalisesti painotettu päätös rationaalinen pelin virittäjän näkökulmasta. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että painotukset lopputuloksissa arvotetaan eri tavoin.

    Tätä toki sitten sotkee vielä se, että vaikka molemmissa tilanteissa haluaisi toimia optimoiden, niin aina siihen ei kykene. Ihmisen päättely on rajallista ja usein sitä häiritsevät useat seikat, ja virheitä sattuu.

    Tosielämän pelit ovat yleensä harmaita pelejä ja usein hyvin monimutkaisia, eivät yksinkertaistettuja pelejä, joita näkee esimerkeissä (vrt. Grey Game Theory and Its Applications in Economic Decision-Making, Fang). Harmaissa peleissä tietoa ei aina ole, joten päättely on vaikeampaa. Harva on käytnyt bayesilaisen päättelyn kurssia läpi ja soveltaa sitä joka päivä päätöksissään (tästä taas voi hyvin lukea päättelyntutkija Gigerenzerilta, mm. Simple Heuristics that Make us Smart).

    Tämän lisäksi täytyy ehkä vielä pystyä eriyttämään yksinäisen (taustaoletetusti anonyymin) toimijan pelikohtainen rationaalinen valinta JA yhteisössä pelipäätöshistoriansa vastuun kantava henkiinjäämistä optimoiva pelaaja (vrt. evoluutiopsykologia).

    Tästä taas on kirjoittanut Axelrod mainiossa kirjassaan Evolution of Co-operation, jota suosittelen miniklassikkona kaikille (helppo, hauska, ei matikkaa). Tosin ajattelu on mennyt tuosta ajasta hieman eteenpäin, mutta se on silti hyvä muistutus yksilö- ja ryhmätason vaikutuseroista peleissä.

    Kaikesta tästä voidaan sanoa, että universaalien rationaalisuusmittarien rakentaminen päätöksentekoon ja siitä teorian kehittäminen, joka olisi sitten oikeasti jonkin Nobelin arvioinen, EI ole triviaalia.

    Usein yksinkertaiset mallit ovat juuri sitä: yksinkertaisia ja virheellisiä.

    Itse suhtaudun hieman varauksella näihin talousteorioiden populärisointikirjoihin, joiden lähtökohtana on usein myynnin optimointi tarinaesimerkkejä keksittäessä, eikä niinkään totuuden rakastaminen.

    Noh, peli se on tuokin :)

    P.S. Kyse lienee Millgramin kokeista taipuvaisuudesta auktoriteetin edessä.

    VastaaPoista
  15. Olen yllätynyt Kemppisen rivien välistä pilkattavasta tiedekäsityksestä; onko hän positivistinen monisti?

    Oikeustieteessä ei empiriaa? Juuri pari päivää sitten Tapani täällä tuskaili, ettei siinä ole teoriaa(kaan), jossa yhteydessä Kemppinen tuomitsi oikeustieteen loppuosattomaksi sillä perusteella, ettei se täytä luonnontieteen kriteereitä (toistettavuus). Matematiikkahan se on toistettavaa (kolmio on kolmio on kolmio, ja funktiot sen kuin pelittävät), empiriaa sanotaan milloin milläkin nimellä (fysiikka, kemia, ekonometria), niinkö.

    On rasittavaa arvioida tieteenharjoittajien etevämmyyttä ennustettavuudella, koska siihenhän vaikuttaa kykyjen lisäksi se reaalinaailma, johon se kytkeytyy. Ylipainoisena tämä tuo minulle aina mieleen hoikkuusfasistisen asenteen, jolla läski on synti, suuri heikkouden osoitus. Tietysti on totta, että pitäisi syödä vain sen verran, mihin on varaa, eikä halun mukaan; kuten tieteilijöiden egonkin tulisi pysyä ansioiden - ei ennusteiden - rajoissa.

    VastaaPoista
  16. AD The Energy Standard team : - List oli Vernon Smithin oppilas ja suosikki, ja Smith sai sen Nobelinsa yhdessä Kahnemannin kanssa.

    Axelrodin mainitseminen on aina paikallaan.

    Tässä tuntee välillä itensä noitarunon (Leino, Kouta) nimihenkilöksi, kun vastaus on usein "tein sen miesnä nuorempana..."

    VastaaPoista
  17. Milloin suomalaisia yliopistoluentoja streemataan nettiin?
    Viime tiistaina ja torstaina (12. ja 14.1.) striimasimme kaksi kokonaista symposium-päivää nettiin. Ensi viikolla jatkamme, joten tervetuloa "aalloille" 19.1.2010.

    VastaaPoista
  18. Ad Rienzi: - ei monismia. Vain tämä kaikkien juristien tuntema ongelma, että tiedämme niin vähän normien vaikutuksesta, nimenomaan yksityisoikeudessa.

    Kiinteistönkaupan muotomääräykset tuotiin lakiin myöhään, muistaakseni 1931, kevytmielisten ja epätasapainoisten kauppojen estämiseksi. En ole koskaan nähnyt selvitystä, mikä vaikutus todella oli.

    VastaaPoista
  19. Taloudenpidon universaali rationaalisuus on hyvä kysymys, vaikkakaan en ennusta sen tiimoilta Nobelia kenellekään. Asia on nimittäin kovin yksinkertainen, vain liuskan mittainen, eli hinnaltaan arvoton.

    Mahdollisia vastauksiahan on periaatteessa vain kaksi. Joko on olemassa jokin talouden yhteinen rationaalisuus tai sitä ei ole. Jos sellainen oletetaan olevaksi, on määriteltävä se tarkoitus, johon nähden talouden valintojen rationaalisuutta mitataan. Tänään pääehdokkaita ovat 1) tuotannon kasvattaminen 2) köyhyyden vähentäminen 3) luonnon tasapainon ylläpitäminen.

    Valittiinpa näistä mikä tahansa tai yhdistelmä tai jokin aivan muu tarkoitus, sen toteuttajat hyötyvät siitä, että he tietävät miten ihmiset käyttäytyvät. Mitä ihmiset haluavat, mitä he pelkäävät, miten he pelaavat. Näitä tutkittaessa taloustiede kehittyy. Tarkoituksena on tuottaa kaavoja ja laskelmia, joita hallitukset ja yritykset voivat hyödyntää optimoidessaan toimintaansa ja luodessaan kannustimia, joilla ihmisiä ohjataan toimissaan rationaalisemmiksi – siis siinä mielessä mitä kulloinkin rationaalisena pidetään.

    Toinen mahdollisuus on, ettei mitään yleistä eikä yhteistä talouden rationaalisuutta ole olemassa ja sellaisen määrittely on vain yhteiseksi haitaksi. Että yhteinen talous kehittyy paremmin sen mukaan, mitä kukin yksilö oman halunsa ja ymmärryksensä mukaan taloudelta toivoo. Mitä kukin haluaa tuottaa ja myydä ja mitä ostaa ja kuluttaa ja miksi.

    Tämänkin näkökannan vaaliminen edellyttää tietoja, ehkä tieteenhaaraakin. Mutta sen asettamat kysymykset ovat aivan toisia kuin yhteisen rationaalisuuden asettamat. Kun yhteisen rationaalisuuden edistäjien on tärkeä tietää, millaisilla rajoituksilla ja kannustimilla saadaan millaisiakin tuloksia, niin omakohtaisen rationaalisuuden kannalta tällaisen tiedon hankinta on turhaa ja haitallistakin, koska kenenkään tarkoituksena ei ole ohjata muiden taloutta mihinkään yhteisesti hyväksi katsottuun suuntaan.

    Omakohtaisille rationaalisuuksille rakentuvan talouden peruskysymys kuuluu, millaiset yhteiset omistamisen ja kaupan säännöt parhaiten toteuttavat sen, ettei kukaan voi painostaa ketään mihinkään yhteiseen rationaalisuuteen. Kun tiedetään, että taloudellinen painostus voi tapahtua vain säätelemällä markkinoille pääsyjä ja hyödykkeiden hintoja, saadaan säännöt, jotka kieltävät kaikilta pääsyjä ja hintoja koskevien etujen, oikeuksien ja rajoituksien antamisen ja niillä käytävän kaupan.

    Tämän mukaan, mikäli siis taloudenpidolle ei oleteta mitään yhteistä tarkoitusta, tässäkin blogissa käsitellyt kysymykset siitä, miten patentteja ja tekijänoikeuksia olisi yhteisen edun nimissä käytäntöön sovellettava, ovat turhia ja haitallisiakin. Kysymysten tulisi kuulua, miten niistä parhaiten päästään eroon.

    VastaaPoista