Sivun näyttöjä yhteensä

6. tammikuuta 2010

Annu



Olisi selvitettävä, milloin hän kuoli, mutta syntynyt hän oli 1923. Nuoremman sisaren hautajaispäivän näen valokuvistani. Nuoremman veljen kuolemantapauksen tapaturmaisesti asevelvollisena olen löytänyt kirjoista. Aika kauan siitä on.

Sota ei surmannut ketään tuosta suvusta; kansalaissodassa kaatui yksi eno aivan nuorena.

Puhe sodasta selvinneistä on ajattelematonta. Annu oli sodan uhri, samoin hänen luutnanttina kotiutettu miehensä, ja tuho näkyy myös heidän lapsissaan.

He olivat molemmat puolisot etuoikeutettuja. Perheet olivat erittäin toimeentulevia ja arvostettuja mutta vailla raskauttavia perinteitä. Annu oli epätavallisen älykäs ja muutenkin lahjakas. Mies oli yhtä hyvä musiikissa kuin urheilussa ja teki työuransa menestyvänä liikkeenjohtajana pörssiyhtiössä. Annu kävi suomalaista yhteiskoulua, mies ja hänen veljensä Normaalilyseon.

Tutustuessamme he olivat nelissäkymmenissä. Heitä oli vaikea ja epämiellyttävä kutsua kylään, koska he riitelivät ja piikittelivät toisiaan koko ajan. Sitä kesti vuosikymmeniä, kunnes he sitten eläkeikään tultuaan erosivat kaikkien hämmästykseksi.

Sekään ei auttanut. Annu menetti nopeasti otettaan elämästä. Mies avioitui uudelleen, uusi vaimo sairastui syöpään ja kuoli, ja mies pian sen jälkeen.

Joskus sähköjunassa tulee mieleen ”Grani”. Suomenkielisetkin ilmaisivat kotipaikkansa noin; se ei ollut vaatimattomuutta.

Ihmiset ajattelevat vaistomaisesti samalla tavalla kuin tiede. Jos parametrit ovat tiedossa, tulos on johdonmukainen. Jos tulos ei toteudu, on aihetta etsiä syyllinen, asianomainen itse tai hänen pahat vanhempansa.

Jos ihmisen selittä, tuloksena ei ole romaani vaan epätotuus, ehkä tietoinen vale. Ihmisen ja ympäristön kuvioitumisen murskaavat kerran toisensa jälkeen järjenvastaiset tapahtumat, joita kukaan ei osaa ottaa huomioon, ainakaan ajoissa.

Ensimmäinen lapsi syntyi sodan jälkeen pahasti vammaisena. Sitä ennen pari oli solminut avioliiton suututtaen vanhemmat perinpohjaisesti. Annu oli lääkintälottana sotasairaalassa. Kun hän kertoi kihlautumisestaan, isä paiskasi leikkaussalissa tarjottimen kaikkine instrumentteineen seinään ja huusi.

Annu oli menettänyt äitinsä ollessaan 15-vuotias ja joutui silloin varaäidiksi pikkusiskolle ja nuoremmalle veljelle. Kuolinsyy oli kohdun ulkopuolinen raskaus. Sitten tuli talvisota ja sen aikana äitipuoli ja myöhemmin kaksi sisarpuolta. Jatkosodan alkaessa lapset olivat huvilalla Porkkalan niemessä, ja Annu joutui hoitamaan sisarukset ja tavaroita osittain tiettömän taipaleen takaa Kirkkonummen asemalle ja sitten sotilaiden keskellä kotiin. Isällä ja äitipuolella oli liikekannallepanon mukaiset tehtävänsä sotasairaalassa.

Koskaan ei sattunut mitään traagista eikä erikoisen kertomisen arvoista. He eivät eläneet onnellisina elämänsä loppuun asti. Kysymys ei ole sadusta.

Syyllistä etsiessä mieleen tulee isä, ja kukaties hiukan eloisat kotiolot. Toisaalta näillä lapsilla oli puusepän tekemät nukenkalusteet ja tietysti lapsen mittojen mukaan valmistetut pikku sohvat, pöydät ja tuolit. Koska vanhat valokuvat ovat tallella, siitäkin on todisteita, että vanhemmat keskittyivät lapsiinsa ja pitivät näitä ihmisinä.

Nähdäkseni kysymyksessä on syiden ketju, joka onkin paras syy elää ihmisiksi. Huolimattomasti eläen ja omapäisesti ratkaisuja tehden kykenee pilaamaan viiden – kymmenen muun ihmisen elämän, ja häiriö on lisäksi perinnöllinen.

Luulen tietäväni Annun isän ja siis Annun kynnyskokemukset. Ensin oli kansalaissota, jonka tapahtumat askarruttivat silloisen lääketieteen ylioppilaan mielt vielä 50 vuotta myöhemmin. Sitten kuoli luultavasti tärkein ihminen, ihailtu veli eli siis Annun setä.

Lupaavien sukulaisten teot paisuvat muistoissa. Tässä tapauksessa kirjoja ja papereita jäi sen verran, että arvio oli oikea. Nuori juristi oli jo väitöskirjatyössä, kun pikkuveli toimitti hänet professorinsa tutkittavaksi ja tämä sanoi, että on se sarkooma, syöpä vatsassa, aivan kuten kandidaatti onkin arvioinut.

Läheisen tukihenkilön yllättävä kuolema ei sovi tieteelliseen maailmankuvaan eikä Saksassa viimeisteltyyn koulutukseen. Vaikka Annun isä todella keskittyi syöpäsairauksiin ja sai aikaan mainioita tuloksia, jokin olin pysähtynyt 1920-luvun lopulla, ja se näkyi, tuntui ja kuului vielä 60 vuoden kuluttua.

Siitä saa uskoa tulevaisuuteen, kun näkee, miten nopeasti vielä hiljan naureskeltu pikaterapia – debriefing – eli menetyksiä kokeneiden ja onnettomuuksiin joutuneiden nopea ja päättäväinen tukeminen välittömästi, teknisiä ja oikeudellisia syitä etsimättä ja psykologisoinnit sivuuttaen, on tullut meillä tavaksi. Kokonaiset sukupolvet kostivat isilleen tehtyjä vääryyksiä ase kädessä. Tarvittiin melkein sata vuotta psykoterapiaa ennen kuin ymmärrettiin, ettei se oikeastaan auta, kun osa terapian tarvitsijoista on jo manan majoilla.

13 kommenttia:

  1. To his Coy Mistress
    by
    Andrew Marvell
    http://en.wikipedia.org/wiki/To_His_Coy_Mistress

    Had we but world enough, and time,
This coyness, lady, were no crime. 
We would sit down and think which way 
To walk, and pass our long love's day;
----------------------------------------------------
    Than languish in his slow-chapp'd power.
Let us roll all our strength, and all
 Our sweetness, up into one ball;
And tear our pleasures with rough strife
Thorough the iron gates of life.
Thus, though we cannot make our sun
Stand still, yet we will make him run. 


    In the real life-process, willing, feeling, and thinking are only different aspects.
    Wilhelm Dilthey

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_de_Montaigne
    Platon craint nostre engagement aspre à la douleur et à la volupté, d'autant qu'il oblige et attache par trop l'ame au corps : moy plustost au rebours, d'autant qu'il l'en desprent et desclouë.

    ~ Platon pelkäsi ankaraa sitoutumistamme kipuun ja mielihyvään, koska se kiinnittää sielun liian voimakkaasti ruumiiseen; minä taas päinvastoin pelkään, että se irottaa ja poistaa sielun ruumiista.

    On hyvin pulmallista olla ihminen, paitsi silloin kun ei ole varma siitä onko ihminen. Henkinen sokeus on kovin inhimillinen ominaisuus. Näkemiseen tarvitaan voimaa. Näkeminen on samalla epäilystä. Uskossakin on kysymys tahdosta. Asiat joista syvimmin kärsitään koetaan useimmiten kaikkein omimpina, minkä takia ne helposti saavat sellaisia merkityksiä, mitä niillä ei välttämättä kuitenkaan ole. Ihmisen elämä on ehkä aina ollut ihanteiden varassa, ovathan ihanteet antaneet olemassaololle edes jonkinlaisen merkityksen, mutta tuskin koskaan ne ovat sitä pystyneet pyhittämään, ja tietenkin aina voidaan kysyä, että onko sellainen maailma edes kovin toivottava.

    Useimmille nykyisyys on kuin paha haju, ja paheilla tai hyveillä kerskaillaan yleensä pelkästään siksi, että niiden uskotaan karkottavan tuon hajun tavalla tai toisella. Ihmiset ovat pitkästyneitä, ja kun suurimmalla osalla ei ole muuta odotettavaa kuin kuolema, niin sitä oudompaa on seurata terveyden nimessä tehtäviä erilaisia harjoituksia, joilla ihmiset yhä kiivaammin yrittävät viihdyttää itseään, jotta heidän ei tarvitsisi ajatella maksamattomia laskujaan, tai laiminlyötyjä velvollisuuksiaan, tai omaisuuden hankkimista, eli sitä inhimillisen todellisuuden nollapistettä, jota pystyy mittaamaan paremmin siihen sisältyvän epävarmuuden määrällä, kuin intohimon vapaudella.

    Winter Night at Pic du Midi
    http://www.astronet.ru:8101/db/xware/msg/1225745

    VastaaPoista
  2. "Nähdäkseni kysymyksessä on syiden ketju, joka onkin paras syy elää ihmisiksi"

    Kaikki olisi toisin, jos appeni olisi ymmärtänyt tämän. Mutta ei ymmärtänyt. Ei jaksanut ymmärtää.

    VastaaPoista
  3. "Eivät eläneet onellisina"
    -> onnellisuus, se on siitä kiinni huomaako itse olevansa onnellinen vai jääkö se huomaamatta

    "Syyllistä etsittäessä"
    -> katso aina peiliin, syyllinen on siellä

    "Elää ihmisiksi."
    -> tässä juristiprofessori antaa myöten sille, ettei oikeastaan voi muotoilla kielellisloogista "sääntöä" - pitäisi oikeusteoriasta muistaa normatiivisella ilmaisulla ei ole reaalsita vastinetta, "pitäisi" ei ole olemassa
    -> ei siis "pitäisi" elää edes ihmisiksi, ei edes "pitäisi" elää

    me vain elämme - se on totta

    "Huolimattomasti eläen ja omaperäisiä ratkaisuja tehden pilaa kenties viiden-kymmenen muun ihmisen elämän, ja häiriö on lisäksi perinnöllinen."

    -> huolimattomia päätelmiä, ei sentään tosin mitään omintakeisia

    VastaaPoista
  4. Anonyymi kirjoitti...

    Kaikki olisi toisin, jos appeni ..

    Täys´ikäisten, itsenäisten ihmisten elämään puuttuminen minkään sortin sukulaisuussuhteen varjolla voi myös täyttää ihmisoikeusrikkomuksen tunnusmerkistöjä.
    Näistä alistussuhteista nimenomaan tieämmä pitäisi kotouuttamalla päästä myös noiden tulijoiden kanssa.

    post scriptum.
    Vanhis tässä äsken falskissa lastussaan mietti lintukotomme suojelemista. Helpon kuuloisia ratkaisuja.
    Kohta Kosovokin on EU:ssa, paremmin kuin moni muu maa, siihen loppuu se rajapolitiikka. Perustan kestävyys kaikessa ihmisoikeuspolitiikassa on ensiarvoisen olennaista.

    VastaaPoista
  5. Kuvassa oleva laatikko on rikos ihmiskuntaa vastaan. Edes Jehovan todistajat eivät rakenna noin rumaa. Mikä se on? Domus Purgatorium?

    VastaaPoista
  6. Ad Toukka: - kuvassa (oik.) näkyvä laatikko on kirjasto.

    VastaaPoista
  7. Katohan, on siinä arkkitehdeilla ollut maisemallista silmää.

    VastaaPoista
  8. Alice Millerin nerokkaat tekstit lisäsivät itsetuntemusta ja vahvistivat kaunaisuutta vanhempia kohtaan.

    VastaaPoista
  9. RH:

    "Kohta Kosovokin on EU:ssa, paremmin kuin moni muu maa, siihen loppuu se rajapolitiikka. Perustan kestävyys kaikessa ihmisoikeuspolitiikassa on ensiarvoisen olennaista."

    Totta kai otetaan Kosovo EU:n jäseneksi. Samalla logiikalla voisi jäseneksi ottaa Etiopian, Eritrean ja ehkäpä myös Somalian. Kunhan saadaan maat siirrettyä tänne POhjolaan.

    Kosovo on kehistysmainen loukko keskellä Eurooppaa, maan työttömyysaste lähentelee viittäkymmentä prosenttia, maatalous on tärkein elinkeino, mutta kivikautiset viljelymenetelmät eivät varmasti johda ylituotantoon.

    Kosovon yhteiskunnalliset vahvuudet ovat hyvin toimiva korruptio ja tietenkin väestönkasvu, jonka edes auttamisessa muslimiehet ovat tunnetusti vahvoja.

    Maahan on muodostunut eräänlainen keinotekoinen talous EU-rahatulvan ansiosta, joka näkyy esim. Pristinassa taloudellisena kehityksenä. Muussa maassa eletäänkin sitten vahvasti köyhyyden ja kurjuuden tietämillä.

    RH:n ilmeisen leikkimielisellä empatialla ja EU:n taloudellisella tuella Kosovon hallitus ja virkamiehet voivat sitten leikkiä itsenäistä valtiota, mutta kalliiksi käy.

    Vuosille 2008-2011 maalle on luvattu 1200 miljoonaa euroa (!!) tukea jossain Brysselin konferenssissa.

    Olisiko mahdollista siirtää Kosovo Afrikkaan??

    VastaaPoista
  10. Sitten laatikko saa aavistuksen verran anteeksi. Eihän se itse ole mihinkään syyllistynyt.

    VastaaPoista
  11. Laatikko on katkaistun kirjaston takaseinä. Kun aikanaan sitä sinänsä hienon kirjaston peltistä takaseinää silloiselta kunnaninsinööriltä ihmetellen kysyin, hän sanoi olevansa siihen syyllinen, koska kirjastoa on tarkoitus joskus laajentaa tuohon suuntaan. Ei ole ainakaan pariinkymmeneen vuoteen vakavasti keskusteltu laajentamisesta, vaan ehkäpä joskus, kun taas kirjastoja arvostetaan eikä vain suljeta. Arkkitehti Hanssonin luomus on ihan hyvä muilta kolmelta suunnalta katsottuna, eli myös parempiakin kuvia Kemppinen voisi näyttää tuon aika kaamean lisäksi.

    VastaaPoista
  12. Fabergen esineiden perustuntomerkki on se, että myös kaikki normaalisti näkymättömiin jäävät osat on viimeistelty aivan yhtä hienoiksi, kuin nk näkyvät osat.

    VastaaPoista
  13. Jonkun postmodernin älykön mielestä kirjastolaatikko varmasti virkistävällä tavalla haastaa ja kyseenalaistaa vieressä olevat hengellisen vallan monumentit.

    VastaaPoista