Sivun näyttöjä yhteensä

19. marraskuuta 2008

Murroskohdista



(Keskiviikko – torstai: Lappeenranta)

Mielenkiintoa herättänyt ja ajankohtaiseksi tullut Hannu Salamaa ja jumalanpilkkaa koskenut mainintani oli aiottu johdannoksi. Itse tapahtumasarjasta on hyllyssäni kirjoja ja myös vähemmän tunnettu nide, Otavan painattama kokoelma lehtikirjoittelusta.

Tunnustamista rikosasiassa sivunneet kommentit ja kirjoitukset vaativat yhdenlisäyksen. Tuomioistuin ei saa uskoa sokeasti tunnustukseen, koska sellaisen saa aikaa esimerkiksi kiduttamalla. Jo menneiden noitaoikeudenkäyntien aikana tunnustuksen kiskominen epäillystä oli noitamestareiden ja tuomareiden kunnia-asia.

Myös Suomessa tapahtui 1960-luvulla ”episteeminen ruptuura” (Foucault) eli tieto-opillinen siirros, murtuma.

Kun Salama lopulta armahdettiin, meneillään oli Tshekkoslovakian kevään ja syksyn vuosi ja Pariisin opiskelijamellakat. Seuraava vuosi oli Yhdysvalloissa ”pitkä kuuma kesä”. Sitten nousivat voimiinsa punaiset armeijat. Kiinassa oli kulttuurivallankumous etenkin 1966-1969.

Suomessa oli vanhan valtaus marraskuussa 1968. Tuota tapahtumaa – ylioppilaskunta ”valtasi” oman talonsa – on muisteltu paljon ja naureskeltukin.

En naureskelisi, vaikken mukana ollutkaan.

Presidentti Kekkonen oli osoittanut monin tavoin haaleaa mieltä tuomioistuinlaitokselle, eikä välttämättömiäkään parannuksia saatu aikaan, koska rahaa ei herunut.

Pommi putosi presidentti Kekkosen syntymäpäivähaastatteluna 1970. Kekkonen kertoi käsityksiään tuomioistuimista ja tuomioista, eikä se käsitys ollut myönteinen.

En saa tuosta tekstistä enkä ajan muista asiakirjoista – esimerkiksi tuomioistuinlaitostyöryhmän mietinnöstä – samaa makua ja hajua kuin sain niiden ilmestyessä.

Kekkonen sai asiantuntevaa apua. Kansliapäällikkönä toimi Antero Jyränki, jolle järjestyi myöhemmin vaikeuksia Zavidovo-vuodon yhteydessä. Tuomioistuinten kritiikin yhteydessä mainitaan joskus taustavaikuttajina Aulis Aarnio ja Olavi Heinonen, jotka molemmat ovat tätä nykyä hyvin arvostettuja eläkeläisiä. Heinosesta tuli, korkeimman oikeuden kovasti vastustaessa, 32-vuotiaana apulaisprofessorina kaikkien aikojen nuorin korkeimman oikeuden jäsen ja myöhemmin korkeimman oikeuden enemmistön sitä puoltaessa tuomioistuimen presidentti. Aarnio puolestaan on yksi harvoista kansainvälisesti merkittävistä juristeista maassamme. Molempia on pidetty maltillisina sosialidemokraatteina ja toisin kuin monet harrrastelijakommunistit kummatkin ovat tuota juurta myös syntyperänsä ja taustansa takia.

Tuomioistuinlaitoksen hämmentäminen oli osa sitä kaikkien arvojen uudelleen arviointia, joka oli käynnissä 1970-luvulla. Tulkintoja saa esittää, mutta en oikein tiedä Kekkosen omasta radikaaliudesta. Ainakin hän arvioi, että käsillä olevista radikaaleista oli hänelle hyötyä ja hän osoitti vahvasti suosiotaan uudenlaisille menneisyyden tulkinnoille, kuten Lapualaisoopperalle ja Hannu Salamalle ja tietenkin Väinö Linnalle.

Tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta näkee yhtä huonosti kuin sen sisäpuolelta, miten valtavan suuri muutos on ollut.

Suomalaisten tuomioistuinten väitetty riippumattomuus oli yhtä tyhjän kanssa. Korkeinta oikeutta edeltänyt senaatti oli keisarin asettama elin. Vuonna 1918 perustettu korkein oikeus siirrettiin varmuuden vuoksi syrjään kapinan jälkiselvittelyistä. Se ei esittänyt mainittavaa roolia1930-luvun alun oikeistoliikehdinnän aikana eikä sotien jälkeen.

Piti olla vihainen mies, sellainen kuin Kekkonen, että suuttui niin kilttiin ja taipuisaan tuomioistuinlaitokseen.

On väitetty, että Suomessa hyvän ja huonon, kulttuurin ja vastakulttuurin, välinen jännite olisi ollut poikkeuksellisen suuri.

Tämä on mielenkiintoinen ajatuskuvio. Haluan kehitellä sitä kykyjeni mukaan. Takapajuisuudesta vaurauteen metsäteollisuudellaan ponkaissut Suomi oli yksi Euroopan takapajuisimpia valtioita vähän joka suhteessa. Viimeksi luin Suomen kustannustoiminnan historiasta, että vuolaasti kiitelty lukutaitokin taisi olla todellisuudessa aika passiivista, kunnes kansakoulu alkoi toden teolla vaikuttaa.

Kuka ties Suomi oli yksi Euroopan epädemokraattisuuden linnakkeista.
Jos näin on, se linnake alkoi kaatua Hannu Salaman ja Urho Kekkosen sekä monien muiden toimesta 1960-luvulla. Näköämme häiritsee toistaiseksi Neuvostoliitto ja DDR:n ihannointi – mutta sen voi tietysti hahmottaa osana syvältä ytimistä kumpuavaa demokratian ja tasa-arvon puutetta.

Kuten huomaatte, lukijat, tämä on kysymys, ja sellaisenakin keskeneräinen. Blogi on sopiva paikka kysymyksille.

45 kommenttia:

  1. Euroopassa pitkään demokraattiset valtiot olivat monarkioita, koska vallan ei tarvinnut legitimioida itseään, vaan saattoi nojata monarkian perinteeseen.

    VastaaPoista
  2. Jukan isä muistaa asiana näin (Laamanni muistelee s. 412):

    Tapasin Salaman muutaman harvan kerran jälkeen päin muassa kerran Eino Leino Seuran ja kerran Kirjailijaliiton sessa. Hän otti tuon jumalanpilkkaprosessin puheeksi ihan lungisti enempiä kiukuttelematta, ja myönsi suoraan, ettei hänellä Juhannustansseja kirjoittaessaan ollut todellisuudessa meininkiä millään tavalla vasiten pilkata Jumalaa eikä hänen mieleensä silloin edes vilahtanut, että hän rikkoisi lakia. Nuo uskalletut jutut vain sopivat tekstiin ja siinä kuvattujen poikien suuhun muuten totuudenmukaisesti.
    Sen sijaan Salamaa oli loukannut ja ärsyttänyt kirjallisuuden professori Rafael Koskimieheltä hankkimamme ja Kari reenpään puolesta oikeudelle esittämämme asiantuntijalausunlausunnon tietty kohta. Annettuaan ensin puolustusta tukevan lausuntonsa siitä, ettei kiistanalaisia romaanin repliikkejä pitänyt leimata kirjailijan kannananotoksi Jumalaa kohtaan ja että nuo rivit asianmukaisesti liitttyivät Salaman omaksumaan kirjalliseen tyyliin, Koskimies lyhyesti ja - ehdottoman myönteisesti - arvioi Salaman teosten lukeutuvan kirjalliselta tasoltaan 'hyvään toiseen luokkaan'. Ensimmäiseen luokkaan - ja siis Salaman edelle - professori ilmeisesti luki Sillanpään, Waltarin, Linnan ja muut heidän tasoisensa, mutta Salama itse koki asian niin, että tuossa lausunnossa hänet julistettiin ’toisen luokan kirjailijaksi’ - ja sitä hän ei toki sietänyt saati sitten tyynesti ja vastalauseitta sulattanut. Ja ainakin osin juuri siitä syystä karkasi yhteisestä puolustusrintamastamme.

    VastaaPoista
  3. JK:
    "Kuka ties Suomi oli yksi Euroopan epädemokraattisuuden linnakkeista."
    On se syytä muistaa, ainut demokratia, joka lähti vapaaehtoisesti yhteistoimintaan natsi-Saksan kanssa, vaihtoehtojen puutteessa, Mutta tätä on selvästi liioiteltu, ja taas väheksytty natsiyhteistyön merkitystä mm. yhteiskunnan kylmettymisessä.
    Se murros henkisessä ilmapiirissä noista salamasodan ajoista alkaen oli suuri kun routa vuosikymmenien alkoi sulaa.
    Näkyi tiemmä aivan työilmapiirissä työpaikoilla (raksaukot kertoivat kun olin kesuri 70/80-vaihteessa ”vanhoista hyvistä ajoista”).
    Hihhuli- ja räyhäoikeiston aliensi on mielestäni ilmennystä inhimillistymisen estämisestä, ja 1960-luvun alussa kansakoulussani nämä todella toimivat komposiittina.
    ...

    Hyvä avaus, Jukka.

    VastaaPoista
  4. Nousi vain mieleen ajatus, että mahtaako demokratiaa olla oikeasti olemassa, vai onko kyse enemmänkin jostain ideaalista, joka kuvajaisen tavoin siirtyy aina vain tuonnemmaksi?

    VastaaPoista
  5. Olen eri mieltä kansan lukutaidosta. Kirjoja ei tietenkään ollut paljon suomeksi, mutta ihmiset lukivat sitä, mitä saivat käsiinsä. Ja kyllä Raamattukin on aikamoinen Harry Potter sekä paksuutensa että monipuolisuutensa vuoksi.

    Esim. suomalaiset siirtolaiset herättivät 1900-luvun alussa huomiota Pohjois-Amerikassa muualta tulleiden siirtolaisten joukossa: he osasivat lukea.

    Ylä-Savon syrjäseuduilla ei ollut kouluja vielä 1900-luvullakaan, mutta silti osattiin lukea. Tiedän sen omasta suvustani. Blogissani keskustelua Häggmanin kanssa tästä asiasta.

    Kun haluttiin kouluja, piti tietenkin korostaa sitä, että pelkkä lukkarinkoulu ei riitä. Täytyihän koulussa olla muutakin.

    Muuten olen sitä mieltä, että Suomi oli aikamoinen kehitysmaa vielä 1950-luvullakin. Sodan jälkeen vallitsi puute ja köyhyys. Yhteiskunta ja asumiskulttuuri oli muutenkin aika keskiaikaista.

    http://blogisisko.blogspot.com/2008/09/hggman-tarkka-greer-lukutaito-ja.html

    VastaaPoista
  6. Ad Luovuksissa

    Ihmiset ymmmärtävät demokratian väärin.

    Todellisuudessahan aina tärkeät päätökset tehdään muualla kuin demokraattisesti valituissa elimissä, tai vaikka demokraattisesti valitut yritykset tuottaisivatkin ne päätökset, ne tehdään silti näkymättömissä, kabineiteissa ja hyväveli-kerhoissa.

    Näin on, näin tulee aina olemaan ja hyvä niin.

    Tärkeät päätökset ovat usein sellaisia, että ne ovat demokraattiseen päätöksen tekoon liian monimutkaisia, vaativat nopeaa käsittelyä tai...

    Demokratia sopii erittäin huonosti päätöksentekoon, mutta se sopii päätöksenteon reunaehtojen laatimiseen ja päätöksenteon estämiseen. Ja juuri näin sitä on käytettävä, päätöksenteon estämiseen, hidastamiseen, kyseenalaistamiseen ja reunaehtojen asettamiseen.
    Jotta demokratia toimisi näin, se ei saa antaa itselleen diktatuurin välineitä, vaikka se kykenisi siihen, sillä diktatuurin välineet sopivat vain diktatuurin käyttöön, ja jos välineet ovat käytössä, demokratia ei kykene niitä käyttämään, vaan ne siirtyvät sellaisille organisaatioille, jotka soveltuvat paremmin päätöksentekoon.

    VastaaPoista
  7. Suomalainen teristäytyi - 60-70-luvuilla!

    Historiassa teristäytymistä on havaittavissa sekä yksilö- sekä yhteisötasolla.

    Eurooppalainen yhteisö teristäytyi 900-luvulla ja karkasi konformisuuden syleilystä. Se oli hyvin sosiaalinen prosessi, jos myös alkavasti maailmankuvallinen. Eroskin näytteli osaansa. Tästä lähti Manner-Euroopan kehitys - edelleen, seestyneempänä 1000-1100-luvuilla.

    Mutta omaan em. repäisyymme tuo 900-luvun karkaus on verrattavissa.

    Myös Danten ja Petrarcan aikakaudet olivat samanlaisia - unesta irti repäisyjä. Nuo keskiajan liikkeet ovat olleet paljon hitaampia prosesseja verrattuna nykyisiin - "määrätyistä syistä".

    Noissa teristäytymisissä - renessansseissa - on yksi erityinen lainalaisuus. Ne onnistuvat vain, kun ensin on nukuttu - kuten Danten tapauksessa. Herääminen on raju - ja, kuten Dante, silloin halutaan, että minut kruunataan.

    Kun oma teristäytymisemme on noin lähellä - ja pyörät pyörivät - nyt kruunaukseen tarvitaan entistä rajumpia repäisyjä. Decamerone oli (aikalaisensa) Poggion löytämään Badenin kylpyläkulttuuriin verraten lällärikamaa.

    Aivan eri asia on sitten se, mikä on oleellista näissä murroksissa. Nämä laoinalaisuudet paljastuvat usein vasta kauan teristäytymisjaksojen jälkeen.

    Humalluksessa ymmärrettävästi unohtuu ja pimittyy entisen perusta. Moni oleellinen viisaus.

    Saatuaan tarpekseen Italiaa
    jo 1300-luvulla villinneestä rakastelun jumaloinnista Petrarca palasi kristittyjen riveihin ja arvioi ”rakkauden helvetiksi, josta narrit tekevät itselleen taivaan”.

    Tänään 12-vuotiaat tytöt pahoinpitelevät pienempänsä.

    Jumala on kuollut.

    VastaaPoista
  8. Ei se voi olla ihan mieto jätkä, jonka lempiruokaa on mm. hirventurpasyltty sekä keitetyt lahnan päät. Olin viime sunnuntaina Tamminiemessä kuuntelemassa Kekkosen entisen hovimestarin, Pekka Vilppaan, muisteloita entisestä isännästään. Paljolti kertomukset sivusivat talon ruokakulttuuria.

    Eräänä jouluna Tamminiemessä oli ollut tarjolla villisiasta valmistettu kinkku, jonka presidentti oli itse ampunut Zavidovossa. Brita Kekkosen todistuksen mukaan maku oli ollut kauhea.

    Lounas nautittiin normaalitilanteissa aina klo 12 ja päivällinen klo 18. Iltatee muutaman voileivän kera klo 21. Lounas syötiin alakerran pienessä ruokailuhuoneessa, jonka sivupöydällä oli ularadio, jonka avaaminen kuului hovimestarin tehtäviin. Radiosta kuunneltiin lounaan yhteydessä klo 12:n aikamerkki, päivän mietelause sekä uutiset.

    Kekkosen valta oli suuri, muttei rajaton. Ylintä valtaa Tamminiemessä käytti emäntä, joka syötätti presidentillä erilaisia maksaruokia, vaikka miespolo inhosi maksaa. Jossain vaiheessa oli ehdotettu, että maksa poistettaisiin presidentin ruokalistalta, mutta emäntä ei ottanut ehdotusta kuuleviin korviinsa: "Se on terveellistä". Niin päämiehen oli alistuminen maksan syöntiin.

    VastaaPoista
  9. Ad Anna Amnell:

    En ole mitään mieltä, mjutta raamatuja oli 1800-luvulla vähän, sen sijaan virsikirjoja ja postilloja paljon. Selvä raja on kansakoululaitos. Ensimmäinen kauhavalainen kävi kansakoulun Lapualla n. 1890.

    Hägmman korostaa myös maallisen tekstin ymmärtämistä. Tässä kohdin haluaisin sanoa, että luultavasti Kansanvalistusseuran kalenteri oli käännekohta ja Gummerjuksen kyläkirjasto (1860-luku) samoin.

    Oletan että esim. Otava perustettiin juuri oikeaan aikaan 1890. Sitten kuvaat tuli osuustoimintaliike ja maamiesseura-aate, ja niinpä ereilaisia suomalaisia opaskirjasia alkaa esiintyä suurelle yleisölle tarkoitettuina juuri 1890-luvulla.

    VastaaPoista
  10. Satuin olemaan samassa kylässä ja Hannu Salama valpastui ja alkoi selittää, että täytyy heti lähettää sähke. Televiossa näytettiin jotain kirjailijaoikeudenkäyntiä 70-luvun alussa. Rauhottui, kun selittivät ettei tämä ole ajankohtaislähetys.

    Entäs alla oleva - demokratiaa vai vanhan murroskohdan luutumista. Sitä en usko, että kirjailijan päämääränä on keskinäisen nokkimajärjestyksen puntarointi. Ne ovat alemman atmosfäärin faktoja - semmottet jakkarat.

    KARI JYRKINEN:
    Uusnatsit hyökkäsivät maanantaina romaneja vastaan Pohjois-Tshekissä sijaitsevassa Litvinovin kaupungissa.
    http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/

    VastaaPoista
  11. Kekkosen 70-vuotishaastattelu Lakimies-lehdessä v. 1970 oli raju hyökkäys tuomioistuimia ja niiden riippumattomuutta vastaan. Kekkosen kritiikki tuomioistuimia kohtaan oli ankaraa ja tavoitteena oli saattaa tuomioistuimet "kansanvaltaisen kontrollin piiriin", kuten sanonta tuolloin kuului.

    Antero Jyränki kertoo yksityiskohtaisesti kirjassaan Kolme vuotta linnassa (1990), miten Kekkosen em. haastattelu syntyi (s. 258-270) Perustettiin kaksi työryhmää, joista toinen laati Kekkoselle esitetyt kysymykset, ja toinen puolestaan luonnosteli Kekkosen vastaukset kysymyksiin. Ensiksi mainittuun ryhmään kuuluivat Aulis Aarnio, lainsäädäntöneuvos Matti Savolainen ja nykyinen KHO:n hallintoneuvos Ilmari Ojanen, kaikki demareita."Vastaustyöryhmään" kuului viisi henkilöä: Antero Jyränki, VTT Raimo Blom, OTT Antti Kivivuori, OTT Olavi Heinonen ja OTL Lars D.Eriksson.

    Kekkonen kirjoitti itse haastattelun perusluonnokseen mm. näin: tuomioistuinlaitos on kivettynyt, yhteiskunta on purjehtinut sen ohi, luottamuspula v. 1918, tuomioistuinlaitos etääntynyt kansasta, patriarkaalisuus, eräät ilmeisesti kohtuuttomat tuomiot.

    V.1970 lopulla Kekkonen näpäytti KKO:ta nimittämällä Olavi Heinosen vastoin KKO:n yksimielistä esitystä oikeusneuvoksen virkaan. Vuonna 1971 Heinonen johti kolmen miehen oikeuslaitostoimikuntaa (mut jäsenet Henrik Grönqvist ja Aulis Aarnio), joka esitti mietinnössään radikaaleja uudistuksia, mm. KKO:n jäsenten nimittäminen olisi tullut antaa eduskunnalle.

    Olavi Heinonen nimitettiin KKO:n presidentiksi v. 1989, erosi virasta v. 2001 heti 63 vuotta täytettyään. Heinosen ja KKO:n kyky hallita julkisuutta osoittautui jokseenkin heikoksi tuomioistuinlaitoksen "kauheana vuonna" 1997, jolloin esillä oli mm. oikeusneuvos Eeva Vuoren tapaus; mm. presidentti Ahtisaari ja oikeusministeri Häkämies vaativat julkisuudessa Vuoren eroa tai erottamista virastaan vaikkapa erityislailla.

    Olavi Heinonen täytti syyskuussa 70 vuotta kaikessa hiljaisuudessa.

    VastaaPoista
  12. Me olimme tietääkseni ainoa maa, jota Saksa auttoi esimerkiksi hyökkäämällä perinteisen ja vielä tuoreen vihollisemme kimppuun. Aika ymmärrettävää, että emme keksineet esimerkiksi julistaa tällöin sotaa Saksalle, vaan olimme mieluummin samalla puolella. Yhtä hyvä syy Saksan vastustamiseen oli niillä, joiden itsensä tai liittolaistensa kimppuun Saksa hyökkäsi. Ei Englannin demokratia reagoinut moraalisesti, vaan itsekkäästi. Kuten mekin.

    VastaaPoista
  13. Luovuus ja innovatiivisuus on aina kiinnitetty tarpeisiin ja tarpeet ymmärryshorisonttiin: missä kuvitellaan, että on aukkoja. Mutta minä uskon, että indoktrinaation kausi on kestänyt reippaat 60 vuotta, ehkä jo pian 100 ja siksi on ollut vaikeaa ymmärtää miten tehokasta tuo tiedon vääntely on ollutkin ja kysyminen on ollut liian utopiaa. Kun maailma oli niin suuri: Världen är så stor så stor, Lasse Lasse liten..laulaa ruotsinkielinen loru. Mutta världen är inte så stor: se on aika pieni jos näkee kulttuurit olioina. Yhtäkkiä on helppo tajuta asiat ja miten ne tuntuvat menevän.

    VastaaPoista
  14. Kun Lavrov kutsui Suomea puolueettomaksi, Stubb kiirehti korjaamaan sen liittoutumattomaksi.

    Olemme kuitenkin EUssa ja USAn mukana Afganistanissa, kohta Punaisella Merelläkin.

    Eli eikö tässä ole kyse aivan samanlaisesta pilkunviilauksesta kuin siinäkin, että olimmeko liittoutuneet Natsi-Saksan kanssa vai muuten vaan messissä?

    Perinteitä siis on.

    Kun puhutaan Kekkosesta ja 60-luvusta, niin tulee mieleen se Kari Suomalaisen sutkaus, että historian kirjoitus on niin pirun vaikeaa, kun on liikaa niitä, jotka vielä muistavat.

    Niinpä minäkin muistan asiat tavallani. En muista Suomea epädemokraattisena kehitysmaana, jossa tietämätön kansa palvoi Neuvostoliittoa ja Kekkosta.

    Samanlaisia erimielisiä me olimme silloin kuin nytkin. Pieni osa intoili, enemmistä tiesi ja vaikeni. Demaritkin nielivät Kekkosen karvain mielin vasta 60-luvun lopussa, koska se oli pääsylippu vallan kahvaan.

    Reaalipolitiikaksi sitä kutsutaan.

    Olen aika pitkälle samaa mieltä Petjan kanssa demokratiasta. Mutta minusta sen todella hyvä puoli on siinä, että kansa voi äänestää entiset vallanpitäjät pellolle ja valita toiset samanlaiset tilalle.

    Mitäkö hyvää siinä on? On siinä - jos katsoo niiden vaihtuvien vallanpitäjien kannalta.

    VastaaPoista
  15. Rienzi:
    Me olimme tietääkseni ainoa maa, jota Saksa auttoi esimerkiksi hyökkäämällä perinteisen ja vielä tuoreen vihollisemme kimppuun. Aika ymmärrettävää, että emme keksineet esimerkiksi julistaa tällöin sotaa Saksalle ...

    Milloin tällainen? .. viittaatkohan nyt jotenkin keisarilliseen Saksaan, vai?, mielestäni nämä olisi pidettävä erillään, ja silloin kun puhutaan siitä Nürenbergisa tuomitusta hirmuhallinnosta, jonka syliin Suomi juoksi, puhutaan siitä sen nimellä.
    Aseveli auttoi, so what?
    Ja jatkosodanhan julisti Hitler.

    VastaaPoista
  16. JK: Oletan että esim. Otava perustettiin juuri oikeaan aikaan 1890. Sitten kuvaat tuli osuustoimintaliike ja maamiesseura-aate, ja niinpä ereilaisia suomalaisia opaskirjasia alkaa esiintyä suurelle yleisölle tarkoitettuina juuri 1890-luvulla.

    Vaan mihin suuntaan kulki syy-seuraussuhde?
    Tuliko liikkeitä, koska huomattiin kaikennäköisten lippusten painamisen äkkiä helpottuneen? Tai vaikuttiko jo painamismahdollisuuskin ilmapiiriin?
    Vai oliko Otava puhtaasti onnekas?

    VastaaPoista
  17. Those who knew
    what was going on here
    must give way to
    those who know little.
    And less than little.
    And finally as little as nothing.

    Wisława Szymborska


    Poliittinen sitoutuminen merkitsi monille 60/70-luvuilla harppausta kohti suurempaa valintaa - siis yhteiskunnallisessa mielessä. Sellaisena se ainakin haluttiin nähdä, ja nähtiin.

    mutta

    Sitoutumisen, eli sen 60/70-lukujen poliittisen osallistumisen tarpeen, voi tulkita myös pyrkimykseksi sitoutumattomuuteen. Arvo Salo sanoi joskus, että

    "Ei ole sen sitoutumattomampaa olentoa kuin taistolainen taiteilija, se ei ole vastuussa mihinkään, se voi puolustaa maailman muutoksen millaisena se haluaa, kun se tietää, että se ei sellaisena koskaan tapahdu."

    http://www.youtube.com/watch?v=oWqHlcAmBeA

    VastaaPoista
  18. 70-luvun muistavat muistanevat bändin nimeltä Tasavallan presidentti. Jyränki tunnettiin liikanimellä 'Tasavallan presidentin sanoittaja'.

    VastaaPoista
  19. Nyt menee kyllä analyysissä puurot ja vellit pahasti sekavaksi: Suomi ei ole epädemokraattinen - päinvastoin - mutta tuo mitä sanot taistelijoista ja vastuusta on aivan totta. Katso mitä laitoin actuspurunen.blogspot.com:iin sekä erotiikasta että totuus,mytologia ja diversiteetti-keskustelussa. Molemmissa yritän sanoa, että johtajuus on pielessä ja maailma joutuu pyörimään sen saman (vanhentuneen) mittarin avulla.

    - tämä johtaa siihen, että nostamme ns. sympaattiset ylös (lue Hume) ja jätämme empaattiset leijonien kitaan (koulukiusattavaksi).

    - joka puolestaan johtaa siihen, että kriminaliteetti kasvaa ja myös rahan ihannointi suorassa suhteessa eli lineäärisesti kun rakkaus tai Kristinusko vaatisi kolmikannan: isän, pojan ja pyhän hengen nimissä tuomittavia arvo-päätöksiä. Nyt tuomitsemme ns. arvon lineäärisesti ja se tulee sopimaan mm Kiinalaisten mieleen koska he ovat pakanoita tässä suhteessa.

    - missään maassa ei demokratia toimi - demokratia on vain hidaste sillä mikä muuten menisi vielä nopeammin kohti suoraa lineäärisyyttä. Tämän ymmärtää kun ymmärtää rahan ja oppimisen (diversitettitajunnan suhteessa totuuteen).

    - siellä missä on diversitettiä on vähän rahaa ja vice versa.

    - totuus ja oppiminen eivät siis sovi samaan laskelmaan ja sen tiesi myös Räsänen.

    - Raha on se väärä ja tänä päivänä se pyörittää itsensä monennessa polvessa ja jokainen rundi eli hermeneuttinen kierros missä suhteessa tahansa luo oppimista sen omistajille; ei uusille sukupolville. NÄin edelliset rahakkaat ovat aina piirun verran korkeammalla ja vaikka rahan sanotaan leviävän se ei sitä tee koska arvoa ei voi nostaa ihmiselämän kannalta kuinka korkeaksi tahansa: sen takia ei enää nostetakaan arvoa missään suhteessa ns. elintasomaissa, vaan siellä nostetaan energiatasoa: ja tämä tapahtuu orjuuttamalla muita.

    - tästä syystä köyhyys vääjäämättä kasvaa

    Nämä ovat Nobelin palkinnon arvoisia pohdintoja ja minä kirjoitan ne tänne blogiin sillä minulla on a) ennenkin näitä kirjoittettu ja ne ovat haudattu ikäänkuin turhina ja b) minä olen tajunnut vielä tärkeämmän pointin kuin tämä raha ja se on usko.

    Miksi ihmisten pitää helvetin nopeasti tajuta mitä on uskoa. Sillä on hyvin vähän tekemistä siihen, mistä kirkot puhuvat vaikka ovat puhuvinaan samasta. Eivät itsekään ehkä sitä ymmärrä, ovat tässä suhteessa liian vähän matemaattisia. Matematiikka on hyväksi renkinä, pahaksi ohjenuorana.

    ..

    VastaaPoista
  20. Kirjoitan tätä ulkomuistista, jota ei pitäisi tehdä, mutta jossakin yhteydessä sodan aikaista hallintomallia joka Suomessa vaikutti nimitettiin "demokratuuriksi". Taitaa hallita yhä.

    Mielenkiintoinen kysymys on myös lehtien vaikutus suomalaiseen elämään. Eräs esi-isä julkaisi aikansa valtalehdessä uuden keksinnön ja sai "valtavat" määrät yhteydenottoja asian johdosta.

    Lehdillä oli siis vaikutusta ja se lisääntyi kun niiden määrä lisääntyi, tilaukset halpenivat, paperi lisääntyi ja ilmoitustulot tulivat suuremmiksi.

    Lukutaito sinänsä on hankala kysymys. Monet eivät koulukirjojen sulkemisen jälkeen lue yhtään mitään järjestelmällisesti. Ajatusten ilmaisu kirjallisesti ei onnistu valitettavan monilta edes vapaamuotoisesti (rakkasukirje tms.). Aikoinaan koulussa huomasi, että esim. tavallisten yksinkertaistenkin asiakirjojen laadinta oli joillekin lähes äärimmäisen vaikeaa.
    Asiakirjan sisältö suunnilleen seuraava: oma nimi ja osoite, myyn tavaran se ja se; hinta on tämä, ostaa joku joka asuu tässä paikassa ja alla allekirjoitukset. Tämän laadinta oli valitettavan vaikeaa.

    Täydellistä lukutaitoa ei siis tulla koskaan saavuttamaankaan siinä mielessä jota lukuatidon oikeasti tulisi tarkoittaa.

    VastaaPoista
  21. Vanhat Kansanvalistusseuran kalenterit ovat aarteita. Niihin on merkitty usein säähavaintojen lisäksi muita tärkeitä tapahtumia. Ensilumi oli tietenkin se varsinainen suuri tapaus. Joskus mainitaan takatalvi.

    Kansa on aina elänyt Suomessakin omaa elämäänsä riippumatta siitä, ketkä ovat vallassa.

    Kyllä demokratiaa on olemassa. Oli aikamoinen shokki mennä suomalaisesta jäykästä luokkayhteiskunnasta ja sodanjälkeisestä köyhyydestä vaihto-oppilaaksi 1950-luvun loppupuolen Yhdysvaltoihin.

    Siellä oli silloin demokratiaa, hyvinvointia ja optimismia. Sitä ei kylläkään riittänyt mustalle väestölle edes kaikkialla pohjoisissa osavaltioissa.

    VastaaPoista
  22. Mielestäni Kekkosen haastattelussa on huomioitava kaksi selkeästi toisistaan poikkeavaa asiaa. Toisaalta Kekkonen hyökkäsi oikeuslaitoksen riippumattomuutta kohtaan. Tämä on epäilemättä väärin. Toisaalta Kekkonen kritisoi vallinnutta oikeuskäytäntöä. Tähän hänellä oli epäilemättä oikeus niin kauan, kun ei puhuta yksittäistapauksista.

    Enne 1970-lukua Suomessa oli eräs länsimaailman ankarimmista rikosseuraamusjärjestelmistä. Oli käytössä kuritushuone, kansalaisluottamuksen menettäminen sekä pakkolaitos vähäistenkin rikosten uusijoille. Oikeusistuimet tuomitsivat koko lain sallimaa rangaistusasteikkoa soveltaen. Vankeja oli asukaslukuun nähden huomattavan paljon, vankilaolot puolestaan surkeat. Jopa sellainen oikeistokirjailija kuin Mauri Sariola kuvasi erästä Helsingin raastuvanoikeuden osastoa: "Jos sieltä selvisi puolella vuodella, oli se osoitus, että syytetty oli syytön."

    Kyllä silloista oikeuslaitosta saattoi kritisoida ihan aiheesta.

    VastaaPoista
  23. Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...
    Mauri Sariola kuvasi erästä Helsingin raastuvanoikeuden osastoa: "Jos sieltä selvisi puolella vuodella, oli se osoitus, että syytetty oli syytön."

    Koska juttu on ollut niinkin sekava, että oikeutta on pitänyt käydä, oikeus katsoo, että ....

    Kun molemmat tuomitaan, ja he maksavat omat oikeudenkäyntikulunsa, sillon epäilemättä pahinta käräjöintihalukkuutta hillitsevä vaikutus.

    VastaaPoista
  24. Kamppailussa historiallisesta narratiivista("War on History", heh heh) ollaan näemmä taas saavutettamassa "uutta" vaihetta, ja jopa "strong man" Kekkoseen liitetään jälleen "positiivisiksi" katsottavia luonnehdintoja, vaikkei edes kaikkia asianosaisia perässähiihtäjiä olla saatu oppituoleiltaan ja virkapaikoiltaan siirtymään eläkkeelle, puhumattakaan näiden innokkaista pyrinnöistä julkisen mielipiteenmuokkauksen puolella emerituksina ja emeritoina.

    En viittaa tähän blogiin (doh), vaan siihen "otantaan", joka syntyy joukkoviestimissä (HS, Yle ja muut) eniten media-aikaa saavien tutkijoiden ja vaikuttajien perusteella. (Toki tiedeyhteisön ja eliittien sisäinen diskurssi näyttää toisenlaiselta, mutta se on toinen asia se.)

    Mihin ihmeeseen jäi se puhdistava katharsis tästä välistä?

    Jos ja kun Kekkosen autenttinen tarkoitus oli heikentää sosialidemokraattista puoluetta suosimalla enemmän tai vähemmän puolueeseen liittyneitä(!) radikaaleja, ja kun samalla valitut epädemokraattiset, autoritaariset, ulkoparlamentaariset ja jopa suoranaisiin laittomuuksiin perustuneet menettelytavat (jälkimmäisistä esimerkkinä Lakimiesliiton tuolloinen "mikittäminen") sopivat erittäin huonosti perustuslakiin ja valtaelinten väliseen tasapainoon, niin pyhittääkö jonkun mielestä enemmän tai vähemmän kaikesta huolimatta "pinnalla pysynyt" lopputulos valitut keinot?

    Ei tuossa suhteellisen vinoon mennessä prosessissa loukattu vain abstrakteja ideaaleja, vaan hengittäviä ihmisiä, joilla usein oli "taustastaan" huolimatta enemmän tarkasti harkittua ja punnittua sanottavaa kuin niillä, jotka kiisivät enimmäkseen muilla kuin substanssiin liittyvillä seikoilla maalliseen maineeseen?

    Voidaanko oikeasti esittää perustellussa mielipiteenvaihdossa sellainen väite, ettei "kehitystä" esimerkiksi oikeuslaitoksessa olisi tapahtunut ilman Kekkosta tai silloisen Demlan harrastamaa "ujutusta", jättäen nyt vähemmälle tarkastelulle esimerkiksi sen, että mainitun järjestön sisällä ja taustalla vaikuttaneet agendat saisivat kyllä vielä Kekkostakin pidemälle meneviä sävyjä, jos suinkin vain mahdollista?

    Pukien asian toisella tavalla, haluavatko suomalaiset yhä edelleen mainostaa "eristyneisyyttään" ja tästä seuraavaa älyllistä ja muuta erityisasemaa esimerkiksi geopoliittisista syistä, vai mikä on jutun "pihvi"?

    Urakehityksen edistäminen sinällään on ajaton hyve, siitä kaikki kunnia niin 1970-luvun kuin vaikkapa aiemmillekin, esimerkiksi 1800-luvun lopun laillisuusaktivisteille.

    M. Viljakainen

    VastaaPoista
  25. Ad -rh- et alii:

    Vasa runsaat kymmenen vuotta syytetty on voinut saada korvausta kuluistaa sen jälkeen kun syyte on hylätty. Ajattelutapa oli sellainen, että aina sillä syyttäjällä sen verran syytä on rangasitusvaatimuksen esittämiseen...

    Kulujen kuittaaminen (osapuolet saavat pitää kulunsa vahinkonaan) oli riita-asioissa joskus oikeudenmukainen ratkaisu.

    VastaaPoista
  26. Erastotenes on oikeassa.

    Kekkonen totesi po. osin haastattelussaan esimerkkinä, että henkilö, joka varastaa 20 markkaa, voi saada ankaramman rangaistuksen kuin se, joka syyllistyy 200 000 markan veronkavallukseen, vaikka laki ei estä veronkavaltajan tuomitsemista ankarampaan rangaistukseen kuin pikkusumman varastanut henkilö. Kekkonen syytti tästä tuomareiden asenteita ja arvomaailmaa, jotka yleisesti ottaen ovat hänen mielestään vieraita kansalle.

    Kekkonen moitti myös tuomareita ihmisten ynseästä kohtelusta tuomioistuimissa. Yhtenä vähäisenä esimerkkinä tästä hän mainitsi tavan pakottaa syytetty rikosasiassa seisomaan muiden istuessa.

    VastaaPoista
  27. Anna Amnell,
    Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa olivat lukutaidossa 1800-luvulla Itä-Suomea edellä, ja vähän ounastelen, että lukea osattiin, missä kirjoihin oli varaa. En määristä tiedä mitään sanoa.

    VastaaPoista
  28. Ad Omnia: - Kekkosesta - kysymys on iso, mutta en osaa nähdä asiaa heiluriliikkeenä.

    Tapasin Kekkosen kahden kesken - vai oliko se kolmen - yhden kerran. Kyllä hänessä oli sitä lavasäteilyä.

    Se käsitys ei ole perätön, että Kekkosen musta lista oli pitkä ja peripohjainen ja sille pääsi helposti.

    Voi olla että kerron joskus lähemmin.

    VastaaPoista
  29. Ad Erastotenes et alii:

    Käsitykseni on vielä ikävämpi. Oikeuslaitoksen riippumattomuus oli aika suhteellista, koska maassa oli ainakin 1918-1962 "hallitseva luokka". Ylimmät virkamiehet ja tuomarit rekrytoitiin hämmästyttävän johdonmukaisesti tuosta hallitsevasta luokasta.

    Ennen vuotta 1970 selvästi poliittisissa viroissa oli tietysti mm. demareita (kansliapäällikköinä yms.). Molemmat korkeimpien oikeuksien presidentit, Antti Hannikainen ja Reino Kuuskoski tiedettiin Kekkosen juu-miehiksi, kun taas oikeus- ja hallintoneuvokset olivat jotain muuta.

    Tuomioistuinlaitoksen riippuvuuden takaaminen oli perinne. Sotien jälkeen korkein oikeus äänesti presidentiksi 12-10 Y.J. Hakulista tai Paavo Kekomäkeä. Paasikivi nimitti Toivo Tarjanteen, jonka Paasikivi itse oli nostanut oikeuskansleriksi Korpivaara Oy:n liikejuristin tehtävistä.

    Sekin sopii muistaa, että myös maalaisliiton sisällä oli vahva oppositio Kekkkosta vastaan. Aikoinaan sen nimimies oli ollut Viljami Kalliokoski (jonka pojanpoika on nykyisin Ilkan päätoimittaja.)

    Oikeudenkäyntijärjestelmän rappeutuneisuudesta olen samaa mieltä kuin kommentoijat. Raastuvanoikeuksissa ja kihlakunnantuomareina toimi sellaisiin tehtäviin täysin soveltumattomia "hirmuja", jotka simputtivat ihmisiä huvikseen ja päättivät asioita vähän miten sattui. - Tietenkin ehkä enemmistä oli vakavasti yhteiseksi parhaaksi toimivia miehiä (harvoin naisia).

    Yhdistin blogissani Salama-jutun ja Kekkosen haastattelun.

    Yksi Salama-jutun taustatoimijoista oli hovioikeudenneuvos Paavo Hiltunen.

    VastaaPoista
  30. Lukutaidosta ehkä pitää tänne sanoa se, minkä jo toisaalle ennätin kommentoida, ounastelua: Vielä 1900-luvun alussa uskonnollista kirjallisuutta saatettiin painaa fraktuuralla. Sille, joka ensin on oppinut frakruuran, saattoi antiikva tuottaa huomattavia vaikeuksia.

    VastaaPoista
  31. Ad Don Jusa: useimmat sanomalehdet painettiin fraktuuralla, mm. Työmies vuoteen 1918 asti.

    ks. lähemmin (KVG) Kansalliskirjasto Historiallinen sanomalehtikirjasto.

    VastaaPoista
  32. Demokratiasta ja valtion roolista.

    Saanen asettaa tyhmän kysymyksen, joka on oikeasti tyhmä:

    Millon viimeksi arvon keskustelijat tuntevat ja muistavat tehneensä elämässään jonkin sellaisen merkittävän ratkaisun, jonka syntymisessä merkittävää roolia näytteli valtiomuoto?

    Eiköhän itsellinen ihminen toimi niin kuin toimii riippumatta siitä, millaisessa yhteiskunnassa sattuu elämään?

    Se, onko ympäristönä demokratia, monarkia, anarkia vai Ankkalinna, on lopulta vain hienosäätävässä roolissa. Se määrittelee ehkä keinot ja toiminnan ilmimuodot, vaan ei aikomusta ja motiivia.

    No, tämä on tietysti löpinää.

    VastaaPoista
  33. Kemppiselle

    Tuomioistuimien riippumattomuuteen kuuluu toki paljon muutakin kuin se, millä perusteilla KKO:n presidentit on aikanaan nimitetty tai nimitetään nyt.

    Kekkosen (ja Paasikiven) aikoihin oli tietenkin presidentin helppoa nimittää KKO:n pressaksi melkein kuka tahansa, jopa "Korpivaaran juristi" - Tarjanne taisi muuten olla vapaamuurareita kaiken muun lisäksi - mutta nyt siitä nousisi sentään jonkinmoinen meteli lehdistössä.

    Kekkonenhan sitten "tasapainotti" kehitystä nimittämällä Olavi Heinosen KKO:n johtoon.

    VastaaPoista
  34. Voisikö Kemppinen valottaa tätä härdelliä lex Nokia ympärillä?

    VastaaPoista
  35. Jukka Kemppinen kirjoitti...

    " Tapasin Kekkosen kahden kesken - vai oliko se kolmen - yhden kerran. Kyllä hänessä oli sitä lavasäteilyä.

    Se käsitys ei ole perätön, että Kekkosen musta lista oli pitkä ja peripohjainen ja sille pääsi helposti.
    Voi olla että kerron joskus lähemmin."


    lavasäteilyä oli, selvää, mutta jos voisit kertoa tuosta pitkästä ja perinpohjaisesta, sillä olisi kyllä huomioarvoa. pirusti.

    VastaaPoista
  36. Ad Ruokonen: - periaatteessa juuri noin, mutta luullakseni muutkin kuin minä kirjoittavat "demokratia" tarkoittaen mitä tahansa kansalaisvapauksia ja ihmisarvoa aidosti ja käytännössä kunnioittavaa maata.

    Itse en haluaisi asua tämän hetken USA:ssa enkä Venäjällä, mutta luoteinen Eurooppa on ihan O.K.

    "Demokratian" ytimiä on tässä, että jos pankinjohtaja petkuttaa, voi valittaa johonkin ja jopa jos poliisi pamputtaa, on keino kannella.

    VastaaPoista
  37. Merkittävää teko mihin valtiomuoto vaikutti oli se, että järjestin poikani tapaamaan Suuriruhtinas Vladimir Kirilovitsia.

    Jos Suomi olisi monarkia, se olisi ollut tarpeetonta.

    Itse olen monarkisti hyvää hyvyyttäni.
    Demokratiassa kansa saa ansioittensa mukaan, mutta monarkiassa sillä voi käydä tuuri.

    VastaaPoista
  38. Kysyttiin valtiomuodon vaikutuksesta ja isäntä itse taitavasti vastasikin. Komppaan taas kerran: on oikeastaan vaikea, ruumiintoimintoja ja vastaavia lukuunottamatta, keksiä sellaista elämästään, jota huonot olot eivät voisi pilata. Itse olen nykyoloissamme voinut valita kouluni, puolisoni, työpaikan, asunnon jne ja länsimetronkin sain, toki yhdessä monen, vireille.

    VastaaPoista
  39. Ei Suomi epädemokraattinen ollut. Antoi ääni- ja vaalioikeuden naisille, torjui punakapinan, torjui oikeistokapinan, pelasi korteillaan pahimpia diktaattoreita vastaan, järjesti parlamenttivaalit ennen kuin II maailmansota oli loppunut.

    Suomi oli pakkodemokraattinen valtio. Niillekin, joille se ei sopinut. Sittemmin pakko on lieventynyt ja niin on vastustuskin.

    T.

    VastaaPoista
  40. Ad Kemppinen, Petja, Rienzi

    Unohtui päätöksien teosta vielä se kirottu m-sana, moraali.

    Nyt kun ajankohtaisten valvonta-asioiden takia huudellaan orwellia joka puskan takaa, voi kysyä, tuleeko ihmisestä diktatuurissa snadisti pahempi, kun sen toimintahorisontissa on jatkuvasti mustia pilviä?

    Onhan saatu tutkittua, että neuvostoihmisistä oli vähällä kehittyä ihan omanlainen moraalinen rotunsa, mutta systeemi ehti pettää ennen.

    Saas nähdä, millaista väkeä Pohjois-Koreasta aikanaan purkautuu.

    VastaaPoista
  41. Joku:
    " ..pelasi korteillaan pahimpia diktaattoreita vastaan"
    Jeps,
    Mun mielestä vaan ne pelit olisi tullut käsitellä Nürnbergissä muiden mukana, ihan epäselvyyksien välttämisen vuoksi.

    Natsimeno. Lisää "ammutaan paikalla" -käskyjä (nyt vuodelta 1941, siviileihin kohdistuen) paljastuu, tällä viikolla viimeksi.

    VastaaPoista
  42. Joku:
    " ..pelasi korteillaan pahimpia diktaattoreita vastaan"

    -rh:
    "Jeps,
    Mun mielestä vaan ne pelit olisi tullut käsitellä Nürnbergissä muiden mukana, ihan epäselvyyksien välttämisen vuoksi.

    Natsimeno. Lisää "ammutaan paikalla" -käskyjä (nyt vuodelta 1941, siviileihin kohdistuen) paljastuu, tällä viikolla viimeksi."

    Suomen politiikan ja syntien vaihtoehdot löytyvät Norjasta, Tanskasta, Virosta ja muusta Itä-Euroopasta. Syntinsä saa valita, muttei vapaasti.

    Suomessa oli sotarikosoikeudenkäyntejä sodan päätyttyä. Näitä ei pidä sekoittaa ns. sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.

    T.

    VastaaPoista
  43. Suomi on "demokraattisesti" suomettunut, yhä edelleen. Venäläisten hämärämiesten rahanpesun ihannemaa.

    Suomalaiseen demokratiaan kuuluu nykyisin ryssien avustaminen rahanpesussa, hämärät maakaupat sallitaan, omat kansanedustajat eivät puutu asiaan, vain EU-parlamentissa -onneksi - ihmetellään asiaa ja suomalaisten sinisilmäisyyttä (ja rahanahneutta).

    VastaaPoista
  44. Jyrki Virolainen kirjoitti...
    Suomi on "demokraattisesti" suomettunut, yhä edelleen. Venäläisten hämärämiesten rahanpesun ihannemaa. ..

    Ai taivas, Jyrki, mikä suomineito-myytti - joku saunanpuhtoinen viattomuus mahorkan tuoksuisten raakalaisten letkapanon uhri.

    VastaaPoista