Sivun näyttöjä yhteensä

24. heinäkuuta 2008

90 years protection!

The Times - July 21, 2008

Copyright extension is the enemy of innovation The proposed Term Extension Directive will alienate a younger generation that fails to see a principled basis

Sir, Europe’s recorded music was about to experience a wave of innovation. For the first time, a major set of culturally important artefacts was to enter the public domain: the sound recordings of the 1950s and 1960s. Apparently not so. If the European Commission has its way, re-releases and reworkings of recorded sounds will remain at the mercy of right owners for another 45 years (report, July 17). Why?

The record industry succeeded to supply the Commission with evidence that was not opened to public scrutiny: evidence that claims that consumer prices will not rise, that performing artists will earn more, and that the record industry will invest in discovering new talents, as if exclusive rights for 50 years had not provided an opportunity to earn returns.

The Commission’s explanatory memorandum states: “There was no need for external expertise.” Yet, independent external expertise exists.

Unanimously, the European centres for intellectual property research have opposed the proposal. The empirical evidence has been summarised succinctly in at least three studies: the Cambridge Study for the UK Gowers Review of 2006; a study conducted by the Amsterdam Institute for Information Law for the Commission itself (2006); and the Bournemouth University statement signed by 50 leading academics in June 2008.

The simple truth is that copyright extension benefits most those who already hold rights. It benefits incumbent holders of major back-catalogues, be they record companies, ageing rock stars or, increasingly, artists’ estates. It does nothing for innovation and creativity. The proposed Term Extension Directive undermines the credibility of the copyright system. It will further alienate a younger generation that, justifiably, fails to see a principled basis.

Many of us sympathise with the financial difficulties that aspiring performers face. However, measures to benefit performers would look rather different. They would target unreasonably exploitative contracts during the existing term, and evaluate remuneration during the performer’s lifetime, not 95 years.

We call on politicians of all parties to examine the case presented to them by right holders in the light of independent evidence.

Professor Lionel Bently, Director, Centre for Intellectual Property and Information Law, University of Cambridge

Professor Pierre-Jean Benghozi, Chair in Innovation and Regulation in Digital Services; Director, Research in Economics and Management, Ecole polytechnique, CNRS 1, Paris

Professor Michael Blakeney, Co-Director, Queen Mary Intellectual Property Research Institute, University of London

Professor Nicholas Cook, Director, AHRC Research Centre for the History and Analysis of Recorded Music, Royal Holloway, University of London

Professor Dr. Thomas Dreier, Director, Centre for Information Law, Universität Karlsruhe, Karlsruhe Institute of Technology

Professor Dr Josef Drexl, Director, Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich

Dr Christophe Geiger, Associate Professor and Director elect, Centre for International Industrial Property Studies (CEIPI), University of Strasbourg

Professor Johanna Gibson, Co-Director, Queen Mary Intellectual Property Research Centre, University of London

Professor Dr Reto Hilty, Director, Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich

Professor Dr Thomas Hoeren, Director, Institute for Information,

Telecommunications- and Media Law, Münster University

Professor Bernt Hugenholtz, Director, Institute for Information Law, University of Amsterdam

Professor John Kay, Chair, British Academy Copyright Review

Professor Martin Kretschmer, Director, Centre for Intellectual Property Policy & Management, Bournemouth University

Professor Dr Annette Kur, Max-Planck-Institute for Intellectual Property, Munich

Professor Hector MacQueen, Co-Director, SCRIPT/AHRC Centre Intellectual Property & Technology Law, University of Edinburgh

Professor Ruth Towse, Professor of the Economics of Creative Industries, Erasmus University Rotterdam and Bournemouth University

Professor Charlotte Waelde, Co-Director, SCRIPT/AHRC Centre Intellectual Property & Technology Law, University of Edinburgh

Addendum: I fully agree.

Professor Dr Jukka Kemppinen, Professor of Information and Technology Law, Lappeenranta University of Technology; principal scientist, Helsinki Institute for Information Technology, Finland

Tätä asiakirjaa on pyydetty levittämään. Levy-yhtiöt haluavat jatkaa äänitallenteiden oikeussuojaa 90 vuodeksi ja ovat ilmoittaneet EY:lle, että erityisiä tutkimuksia ei näin selvästä asiasta tarvita. Kirjelmän allekirjoittajat ovat eri mieltä. Tutkimuksia on tehty ja tulokset ovat erilaisia kuin teollisuuden. Lisäksi sanotaan, että tämä suoja-ajan pidentäminen olisi turmiollinen toimenpide.

Tästä kaikesta olen samaa mieltä.

20 kommenttia:

  1. Yhdeksänkymmenen vuoden suoja-aika on täysin kohtuuton! Käytännössä viime sotien aikaisia ja sitä nuorempia levytyksiä uudelleen julkaisevat tahot, yrityksetkin, tekevät kulttuurityötä, jolla ne eivät rikastu.

    Käytännössä kaikki suomenkielisiä tallenteita v. 1918 julkaisseet yhtiöt ovat kadonneet, tai ainakin niitten omistamat levymerkit. Lieneekö His Master's Voicekaan enää olemassa, Decca ainakaan ei ole. Kenellä ne oikeudet ovat.

    VastaaPoista
  2. Pitkä lista proffessoreja ja innovaatiokin löytyy muutaman kerran.
    En kuitenkaan ymmärrä mitä hiivattia musiikintekijät professoreille kuuluvat, elleivät professorit sävellä.

    MusiikinTEKIJÖILLÄ pitää olla oikeus omiin sävellyksiinsä ikuisiksi ajoiksi, jos niin musiikkiteokselleen haluavat suoda. Samoin on laita kirjallisuudessa ja taiteissa.
    Heillä pitäisi olla oikeus, vaikka vittuuntuneisuudessaan, kieltää teostensä julkaiseminen hyödyntäminen, tai mikä muu toimi tahansa, silloin kun niin itsenäisesti haluavat.
    Tällä (taiteella)ei ole mitään tekemistä yleisen edun kannalta.
    Yleinen etu voi ihan itsekseen kenenkään kieltämättä säveltää, soittaa musiikkia, kirjoittaa kirjoja, ilman että pitää varastaa muilta.
    Lääkkeet, laitteet ja muu tällainen on sitten eri asemassa.
    Tai en oikeastaan ole tuosta ihan niin varma.

    Levy-yhtiöitä on helppo syyttää ja saada nämä näyttämään joiltakin paholaisilta ja rahanahneilta. Levy-yhtiöt edustavat musiikintekijöitä.
    Musiikintekijät tässä ovat avainasemassa, eivät professorit.

    Kaikilla musiikintekijöillä on vapaus ja oikeus säveltää ilmaiseksi ilman mitään tekijänoikeuksia musiikkia ja jakaa sitä sitoumuksetta kelle tahansa. Samoin kuka tahansa kirjailija tai taulumaalari voi toimia. Miksi eivät näin toimi?
    Kannattaa kysyä mitä mieltä taiteilijat asiasta ovat, ei sitä mitä mieltä professorit ovat yleisine etuineen, kaikella kunnioituksella.

    Toisaalta, kaikkien yliopistojen olisi ilmaiseksi ja vapaasti ja ilman mitään oikeuksia luovutettava työnsä tulokset ja tulevat tulokset välittömästi kaikkien maiden kansalaisten ja yritysten käyttöön yleisen edun nimissä.
    Ihmettelen yliopistojen rahastusta monissakin asioissa, vaikka me veronmaksajat maksamme kulut loppujen lopuksi.

    VastaaPoista
  3. Nuorena musiikkiteollisuuden kohdeyleisön edustajana allekirjoitan edellisen blogilastun ajatussisällön, vuosi sinne ja 95 tänne.

    Tänään vertaisverkosta noutamani ja tällä hetkellä kuuntelemani Miles Davisin Kind of Bluen (1959) sijasta pitäisi kai nauttia niitä musiikkiteoksia, mitä mikäkin Ab Mainosradio Oy kokee oleelliseksi tälläkin hetkellä tarjota, mutta menköön nyt. Nykyiselläänhän tämä vertaisverkkopelleily on kuin sosiaalisesti hyväksyttyä pilvenpolttoa, uhritonta rikoksentekoa.

    Tietysti levy-yhtiön toivemaailmassa en kuulisi tästäkään teoksesta maksamatta sekuntiakaan, enkä siten sijoittaisi ensi viikolla sitä fyysistä lättyä tuonne noiden n. 400 hyllyssä lojuvan äänitteen vierustalle, mutta mitäpä siitä. Jossain vaiheessa sitä vain musiikkia rakastavana ihmislapsena huomaa ihan oikeasti arvokkaaksi maksaa aitoa rahaa siitä mistä todella pitää, ja vastaavasti katsoa alta kulmain sitä tahoa, joka ei kykene tuotoksiaan rehellisesti alistamaan kriittisen silmäni alle.

    Näkisinkin, että tämä musiikillinen, rikollinen "open source" on päihitettävissä firman toimesta hyvällä ja asiantuntevalla paketilla, eikä siinä pelissä riitä pelkkä tekijänoikeus, vaan rakkaudella tai edes mielenkiinnolla tehty paketti kauniin musiikin ympärille. Antakaa hyvä levy, niin minä annan vähät rahani, ei siinä välissä komission näkemyksiä parin ihmiselon mittaisista tekijänoikeuksista tarvita!

    VastaaPoista
  4. että jos joku hyräillee pili pili pom, niin maksakoon minulle. kuullostaa tosi fiksulta. ton on keksiny varmaan... mmm, mmm, IHMINEN!.

    VastaaPoista
  5. kun 5 % on keksintöä ja 95 % raakaa työtä sen kaupallistamiseksi, niin miksi oikeuksien pitäisi kuulua 5 %:n vähemmistölle. Hell... 95 % hommasta tehnyt kaveri maksakoon vain sen 5 %:n valtiaan ulos ja juhlikoon vapaasti. Niinhän käy esim osakeyhtiöissä.

    VastaaPoista
  6. Ad JarMom et alii:

    Tässä on siis puhe esityksistä, ei sävellyksistä (performing rights).

    Esim. Dallapé (joka oli aika nopea levyttämään uutuusiskelmiä) saamaan rojalteja?

    Tai radion viihdeorkesteri, siitä huolimatta, ettei kukaan tiedä, ketä siihe kuului 30-luvulla. Ilmeisesti käytäviltä ja kadulta kulloinkin haavittuja muusikkoja.

    VastaaPoista
  7. Ilmeisesti on niin, että Sir Paulin, Sir Mickin ja kumppaneiden on rasvattava mieron sauva, ellei EU puutu asiaan. Jos tuota lain ajatusta riittävän pitkälle ulottaa, olisi se aika veikeää ryhtyä selvittelemään esim. kirjailija A. Kiven perikunnalta, kuka voi myöntää (=myydä) esitysluvan vaikkapa Nummisuutareiden kesäteatteriesitykseen.

    VastaaPoista
  8. Commonwealthin ulkopuolella The Timesia lukevat lähinnä henkevät tärkeilijät, laittakaa teksti The Economistiin, jotta myös tärkeät henkilöt sen lukisivat. Tai ehkä se siellä jo onkin, olen lomalla vähän jäljessä näissäkin luvuissa.

    PS Edellinen ei tarkoita, että olisin välttämättä kumpaakaan mainittua lukijaryhmää itse...

    VastaaPoista
  9. Jukka Kemppiselle:

    Esityksistä, esityksistä, kyllä. Kirjoitin varmuuden vuoksi laajemmassa skaalassa, että lähtökohtakin olisi selvillä.
    Kaikki siis samaan pakettiin. Tarkennetaan vielä. Sävellyksen esitysoikeuden ikuisiksi ajoiksi saisi säveltäjä tai esittäjä, yms vaikka testamentata hyväksi katsomalleen hyväntekeväisyysjärjestölle, tai sitten kieltää kuolemansa jälkeen sävelmiensä esittämisen kertakaikkiaan.

    YLE kertoo Areenansa kärsivän, koska ei voi esittää vanhoja teoksia. Kiertäen ja kaartaen voi todeta tähänkin liittyvän taloudellisia intressejä YLElle.
    Sopimusteitse nämä asiat on hoidettava säveltäjän, tekijän kanssa tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  10. Jo tekijänoikeuksien selvittely on etenkin maallikolle useissa tapauksissa aivan älytöntä hommaa, jos julkaisusta on parikymmentä vuotta kulunut. Ja vaikka tuonkin saisi selville, pitäisi jotenkin saada yhteys tuohon mystiseen tahoon lupia varten. Tiettyjä yhteystietoja ei kuitenkaan pahemmin kävele tavallisille pulliaisille vastaan. Ymmärtäähän sen, mutta vaikeaksi tuo asiat tekee.

    Entäs oikeudet esityksiin? Kesäteatteri on hyvä esimerkki. Eikös esittäjillä ole lähtökohtaisesti oikeudet esityksiinsä, joten kesäteatteritapauksessa pitää varmaan hakea kaikilta produktioon osallistuneilta luvat? Sepä vasta helppoa onkin edes vuoden päästä. Älytöntä.

    Musiikintekijöillä on oikeudet ikuisiksi ajoiksi. Ehtona vain on, ettei musiikkia koskaan julkaise. Silloin nimittäin saa suuri yleisökin oikeuksia (ja enemmänkin pitäisi saada).

    Yksittäissopimukset ja lisenssit ovat hankalia. Näitähän monet kannattavat, mutta yritäpä huvikseksi alkaa selvittää tämmöisiäkään asioita vähän ajan päästä.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia:

    Olemme tekemässä HIITissä selvitystä "orpoteoksista". Uskomme, että myös YLE maksaisi vanhoista esityksistä mielellään, jos saisi selvä, kenelle.

    Euroopassa esittäjät olivat ns. kevyessä musiikissa kovin usein tuntemattomia. Yhdysvalloissa tilnne on yleisesti hyvin sotkuinen.

    Ja sitten ovat kansanmusiikkiesitykset...

    VastaaPoista
  12. Olen muuten huomannut, että uusien artistien levyjä ei Suomessa ole julkaistu levy-yhtiöiden toimesta enää juuri lainkaan - ainakaan rock/pop -genressä.

    Tai jos on - on kyseessä joku 20-vuotias tytönheitukka, joka on muodollisesti pätevä, ei ehkä taiteellisesti.

    Mistähän tämä johtuu, että suomalaiset nuoret eivät enää saa musiikkiaan isommille ryhmille esille? Toki verkossa liikkuu käsittämättömät määrät hyvää musiikkia ilmaiseksi muun muassa mikseri.net -palvelussa.

    Ja kun katsoo nuorten omilta sivuila vaikkapa irc-galleriasta suosikkibändejä, niin eipä niistä pientä porukkaa lukuunottamatta kukaan mitään tiedä.

    On todella kivaa (on se oikeasti kai kivaa) tehdä musiikkia (säveltää, sanoittaa, julkaista) kun saa itse vain maksaa siitä, ilman että olisi koskaan mahdollisuutta saada edes pientä osaa alalle uhraamistaan rahoista, saati ajasta...

    Mutta taiteilijan ja muusikon työhän on kutsumustyötä?

    Montako uutta artistia tai bändiä Suomesta tiedätte, jotka ovat nousseet esille viimeisen viiden vuoden aikana?

    Tai maailmalta?

    Suoja-ajoistako tämä johtuu?

    VastaaPoista
  13. Kysyin yhdeltä tärkeältä henkilöltä, onko hän samaa mieltä Rienzin lehti- ja lukijaluokituksen kanssa. Oli. Tietysti.

    Henkilökohtaisesti en ihan ymmärrä, ketkä ovat tärkeitä ja miksi (vain?) heidän pitäisi tuo lukea.

    VastaaPoista
  14. Eräs ja suurin syy usean alan kaoottisuuteen ovat lakimiehet.
    Jostain syystä kansalaiset, yritykset ja yhteisöt antavat vapaaehtoisesti täyden päätösvallan lakimiehille.
    Lakimiehet omivat itselleen oikeuden päättää asioista, jolloin kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille jää vain sivustakatsojan rooli.

    Oikeassa elämässä tapahtumajärjestyksen pitäisi mennä, että kansalaiset, yritykset ja yhteisöt päättävät asioista ja vasta sitten lakimiehet viilaisivat nämä päätökset lainmukaisiksi. Nyt valta on toisin päin, mutta vastuu ei koskaan jää lakimiehille. Heille jää rahastusoikeus.

    Tälle epäisänmaalliselle että tolkuttomalle toiminnalle olisi vihdoinkin laitettava stoppi. varoittavia esimerkkejä on jo liiankin kanssa koko maailmassa. Maailmassa on erilaisia kulttuureja, yhteisöjä, ryhmiä ja maita. Ei näitä kaikkia ole millään tavoin syytä yhdistää jonkin yhden ja saman lainalaisuuden taakse, jonka asian lakimiehet ovat päättäneet.

    VastaaPoista
  15. Ad Mummo et Rienzi:

    Jutussa vedotaan poliitikkoihin. Olen siksi samaa mieltä kuin Rienzi. The Economist osuu paljon helpommin päättäjien silmiin.

    Ecoomist on toinen sähköpostin kautta tilaamistani lehdistä (Toinen on New York Review of Books). Useimmiten tyydyn sähköpostin lähettämiin uutis- ja artikkelitiivistelmiin el ykkösiheisiin.

    The Times on uudistanut rajusti verkkosivujaan, mutta brittien sanonomalehdistä valintani on Guardian.

    Tuossa listassa on enimmäkseen tuttuja; arvelen heidän ainakin elävän siinä uskossa, että The Timesin yleisön osasto on luetuin.

    VastaaPoista
  16. The Economistilla on järkyttävän hyvät nettipalvelut, syötteissä on mista valita. Palvelut sisältävät jopa ammattilukijoiden lukemat audioversiot...

    Mummolle: Matti Wuoren kuoltua ja firmojen lehdistöseurannan ulkoistamisen jälkeen liike-elämän avainhenkilöiden tai edes heidän harvinaisiksi käyvien sihteeriensä pöydillä pyörii vain hyvin suppea määrä lehtiä. Ammattialan keskeisien omien julkaisujen lisäksi ehkä vain Kauppalehti, Talouselämä ja - ihan totta - The Economist. Tosin kovin monen suomalaisen ihan ohjeisiin liikesuhteisiin sen uutisilla ei ole liityntää, mutta yleisemmät talous-, politiikka- ja kulttuuriartikkelit ovat rautaa. Heidän vanhat mainoslauseensa sen niin hyvin sanovat esim. "sometimes required reading can be desired reading" tai "2/3 of Earth is covered by sea, the rest by the Economist".

    VastaaPoista
  17. Päättäjien silmistä en tiedä mitään, mutta uudessa Niin & näin -lehdessä oli Sinun kyyhkysystäväsi Dworkinin haastattelu. Vaikutti viisaalta mieheltä. Tämä mainoksena muille - Sinä hänen näkemyksiään tuntenetkin noilta osin.

    Olisi ollut asiallisempaa mainita tästä eilen, kun kiduttamista sivuttiin. Siitä D:llakin oli sanottavaa.

    VastaaPoista
  18. lainvalmistelu - varsinkin eu-lainvalmistelu on ehkä sattumanvaraista hevoskauppaa. Kun ovat noin lahjattomia, otettakoon ilolla vastaan HIIT:in jykevä panos. Homman voi hoitaa myös sopimuksen varaisesti. Laadittakoon siis järkevä sopimusjärjestelmä, kun virkapöllöt eivät osaa tuon kummempaa.

    eikä tätäkään olisi kirjoitettu, jos virkapöllöjen toive jokaisen kommentoijan identifioimisesta toteutuisi.

    VastaaPoista
  19. Ah, ihanaa luettavaa! Tuoreemman sukupolven edustajana on pakko antaa tälle julistukselle ns. täydet propsit. Nyky- ja ehkä etenkin tuo taivaanrannasta lähestyvä tilanne tuntuu näin nuorison näkökulmasta täysin absurdilta ja totta vie syö uskoa järjestelmään. Hauska kuulla, ettei olla yksin.

    Tapaat muutenkin huomioida näissä blogauksissasi ihailtavan tarkasti uuden teknologian yhteiskunnalliset vaikutukset - tai ainakin ne suunnat, joihin se tuntuu yhteiskuntaa potkivan. Täytynee yrittää kasvaa samaan suuntaan :)

    VastaaPoista
  20. Mainittakoot näin kohteliaisuussyistä, että viittasin tähän viestiin eräässä omassa kirjoituksessani:

    http://blog.piraattipuolue.fi/2008/08/tekijanoikeus-monopolina/

    VastaaPoista