Sivun näyttöjä yhteensä

23. huhtikuuta 2008

Pois kissa pöydältä


Kirjoitan sotasurmista eräin taka-ajatuksin. En ole vielä edes päässyt korostamaan, että Suomen siviilimenetykset olivat Euroopan pienimmät sotaa käyneistä maista. Ranskassa kuoli siviilejä 270 000, Saksassa 1,8 miljoonaa, Neuvostoliitossa 11,4 miljoonaa ja Kiinassa ainakin 16 miljoonaa. Suomessa luku on tuhat – kaksi tuhatta. Virossa virallinen luku on 40 000, mutta siinä ei ole mukana Siperiaan vietyjä.

Sitten huomiotani kiinnitettiin juuri nyt myynnissä olevaan The New York Review of Booksin juttuun, jonka kirjoittaja Tony Judtin pari kirjaa olen lukenut.

Hiukan kärjistäen hän esittää siinä saman ajatuksen, johon olen halunnut itse vaihe vaiheelta johdatella lukijoitani.

Sota syövyttää ja pilaa myös ns. voittajan.

Amerikkalaiset ovat viemässä koko maailman nopeassa tahdissa helvettiin.

Siellä on ainakin yksi korkeimman oikeuden jäsen (Scalia) ja joukko juristiprofessoreita, joiden mielestä tunnustukseen kiduttaminen on ”eräissä olosuhteissa” sallittavaa. Ja kuolemanrangaistus on tunnetusti voimassa.

Amerikkalaisilla ei ole mitään muistikuvaa siviiliuhreista eikä oikeastaan liioin sodasta. He ovat kerran toisensa jälkeen lähteneet sotaan silloinkin, kun vihollista ei ole, kuten Vietnamissa ja Irakissa. Edellisessä viholliseksi nimettiin aggressiivinen kommunismi ja jälkimmäisessä Saddam Hussein oletettuine joukkotuhoaseineen.

Lehdissä väitetään, että neljännes sotilaista tai ehkä vielä suurempi osa tulee Irakista takaisin syvästi häiriintyneinä.

Euroopassa – Suomessa – kiltit tädit, humanistisedät ja entiset stalinistit eivät halua muistella sotaa eivätkä lukea siitä.

Valikoiva unohtaminen on käytännössä testattu keino.

Itse asiassa juuri Saksa ja Neuvostoliitto olivat valtioita, jotka tekivät kiduttamisesta ja valtion toimeenpanemasta teloittamisesta ”normaalin” käytännön ja sitten valehtelemisesta ja pettämisestä kansalaishyveen tai ainakin asian, joka oli pakko hyväksyä.

Judt sanoo aika ilkeästi, että Neuvostoliiton kaaduttua alettiin markkinoida ajatusta, että nyt se kaikki on ohi ja unohdetaan. Vuoden 2001 tapahtumien jälkeen alettiin myydä ajatusta, että siviileihin kohdistuva terrorismi olisi uusi asia ja sodalla taltutettavissa.

Mitään sellaista kuin Ranskan tihutyöt Algerian sodassa ja tappio ”terroristeille”, ei ole koskaan tapahtunut. Palestiinalaisten terroria ei suinkaan edeltänyt juutalaisten harjoittama terrori. Eikä valtionpäämiehinä tai ministereinä ole istunut entisiä terroristeja.

Mitä apua sen tietämisestä on, ettei historia alkanut eilen? Miksi ”historiasta ei opi mitään” ja ”historia on kuollut” ovat idiootin iskulauseita?

Mittanauhasta ei opi mitään. Mutta melkein kaikki kasvaminen ja oppiminen tapahtuu vertauskohtien (referenssien) avulla. Mittanauha on nopea referenssi, jota käyttäen voi verrata puun pituutta omaan pituuteensa. Historia on elävä referenssi, mutta sen tunnustaminen ylittää Hiihtoliiton kyvyt.

Rasismikin on saanut huonon maineensa siksi, että ihmisoikeuden kiistäminen eli viholliskuvan luominen on sodanlietsonnan ja sodan keskeinen keino.

Demokratia, jossa eräät menettelytavat, kuten kiduttaminen, ovat kerta kaikkiaan kiellettyjä, on eräs eurooppalainen perinne, jota ei saa sotkea. Meillä on kokemusta ja muistoja eli vertauskohtia muusta.

37 kommenttia:

  1. Monella menee mittarit ja laatu sekaisin sellaisenaan. Uskotaan mittarin olevan laatua (=raha) tai laatu olevan mittari (esim. kahvikuppien määrä) samalle asialle kuin onni tai menestys.

    Kun on paljon kuppeja varastossa on menestynyt tai jos on rahaa pankissa, jolla voi ostaa kahvikuppeja. Silti taustalla voi (ja yleensä onkin) yksinäisyys, ilottomuus ja mielenterveydenongelmia. Mittarit on hankittu ajateltua laatua varten ja laatu on hankittu ajateltua mittaamista varten (naapureihin nähden). *)

    Tästä voi myös sadismia kenties puhjeta? Sadismi vuorostaa hakee uhreja, joiden niskaan onneton voi kaataa oman negatiivisen olotilan (joka vuorostaan peitetään yltiöpositiivisella leperryksellä tai pehmeillä, terapeuttisen kauniilla kasvoilla): Lovely, lovely my dear, I do care about you...wonderful and extremely nice
    to have you here today...Let's party...He is so trustworth, I do believ in him... + ulkoaopittuihin mantroihin, joiden muistaminen vaatii ei niinkään älyä kuin teknistä muistamista.


    *) tosin tänä päivänä on helpompaa itkeä Rolls Roycen takapenkillä kun Skodan takapenkillä (mutta onko pakko itkeä?).

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat samasta asiasta mistä minä olen puhunut mm. lastenkasvatuksessa.


    Vain tunnustettuja asioita voi hallita.

    VastaaPoista
  3. Käsilläni on saksankielinen kuvateos, jonka nimi on "Der zweite Weltkrieg". Mielenkiintoista siinä on, että ensinnäkin se on saksalainen ja toiseksi, että se ei ole peräisin "Saksan demokraattisesta länsiosasta" (Veikko Huovisen määritelmä). Suomen talvisodalle on teoksessa (n. 480 A4-korkuista sivua) uhrattu yksi aukeama, jolla on kuusi kuvaa, joista suurin esittää evakkorekiä ja pienin ruotsalaisia vapaaehtoisia partasuisen kenraalin kera.

    Aukeaman ensimmäisessä kuvassa on viisi Suomen Ilmavoimien kaksitasokonetta (Viima?, Tuisku?) lennossa ja ylhäältäpäin kuvattuna. Kuvatekstin mukaan siniset hakaristit kuvaavat niin Suomen natsimielistä politiikkaa kuin Neuvostoliittoon kohdistuvaa uhkailua. Maisemassa alhaalla erottuvilla teillä ja ratalinjoilla on vain yksi tarkoitus; johtaa kohti Leningradia ja Muurmannin rataa.

    Koominen sota, jota määritelmää vuosien 1939-40 tapahtumista kirjassa käytetään, toteutui teoksen mukaan Suomessa verisimpänä. Suomen itsepäinen ja kielteinen politiikka sen aiheutti.

    Jatkosodastakin on muutama kuva, mm. venäläisistä sotilaista, jotka tutkivat sotasaaliikseen saamia suomalaisvarusteita. Saksalaisten merkitys kirjan mukaan Suomen rintamalla alitti odotukset huomattavasti.

    Teoksen on kirjoittanut Heinz Bergschicker ja kustantanut DMV - Deutscher Militärverlag, Berlin 1967.

    Kirja on lahja eräältä DDR:n kaupungilta, ja se on omistettu vastaanottajalleen, suomalaiselle kunnalle, "ystävällisin ja sydämellisin terveisin". Ruskeassa pahvilaatikossaan hyvin säilynyt.

    Täällä näkyy olevan myynnissä:
    http://www.atticus.pl/index.php?pag=poz&id=22389&lang=en

    VastaaPoista
  4. "Mitään sellaista kuin Ranskan tihutyöt Algerian sodassa ja tappio ”terroristeille”, ei ole koskaan tapahtunut. Palestiinalaisten terroria ei suinkaan edeltänyt juutalaisten harjoittama terrori. Eikä valtionpäämiehinä tai ministereinä ole istunut entisiä terroristeja."

    Ohoh, aika mielenkiintoista.

    Mihin nämä väitteet perustuvat? Onko tämä ihan uutta vai yleinenkin paradigman muutos maailmalla?

    Eikö tänä päivänäkin Kosovan johdossa istu serbialaisten mielestä entinen terroristi?

    Entä Begin?

    Mitä siviiliuhreihin tulee, niin onhan tuo tiedettykin. Millaisia lukuja on muissa miehittämättömissä maissa?

    Voittajat kirjoittavat historian. Valehtelu ja valheessa eläminen vammauttaa psyykkisesti - ihan järkeen käypää.

    VastaaPoista
  5. Ad Tapsa P:
    Virallista mutta vaimennettua. Ks. aluksi Wikipedia FLN tai Café wars (algerialaisten pommi-iskut kahviloihin ja elokuvateattereihin Pariisissa).

    Kovan linjan miehistä, myöhemmistö valtiomiehistä,mielessäni olivat Ben Bella, Ben Barka ja Boumédiéne.

    Ranskan armeijan ja etenkin OSS-järjestön (kenraali Massu) otteita on kuvailtu myös näytelmäelokuvissa, mm. J.-L. Godard.

    VastaaPoista
  6. " - - tunnustukseen kiduttaminen on ”eräissä olosuhteissa” sallittavaa."

    Onko niin, että vain kiduttaminen on tässä olennaista.

    Mutta ei se, miksi niin vastenmieliseen toimeen on ollut pakko ryhtyä ja sitä voidaan pitää puolustettavana.

    Samanlaista rajoittuneisuutta tai vastuuntunnottomuutta Suomessa esiintyy viljalti. Meillä on siihen vielä varaa ja mahdollisuus.

    Entäs sen jälkeen kun enää ei ole. Kun kansalaisten puolustamiseen äärimmäiseltä uhkalta ei ole varauduttu muutoin kuin kauniilla periaatteilla ja perinteillä.

    Esimerkiksi oikeusministeriön entinen kansaliapäällikkö ehdotti, että sakkojen muuntamisesta vankeudeksi on luovuttava. Se on kuulema epätasa-arvoista:)

    VastaaPoista
  7. "Amerikkalaisilla ei ole mitään muistikuvaa siviiliuhreista eikä oikeastaan liioin sodasta."

    Entäs Pearl Harbor tai 9/11? Erityisesti jälkimmäinen vaikutti voimakkaasti, koska koneiden iskeytymistä torneihin, tornien romahtamista ja ihmisten kuolemansyöksyjä palavista torneista pystyi seuraamaan televisiosta suorana lähetyksenä (jopa täällä Suomessa).

    Ja kyllä sotilaat yleensä tulevat tavallisten ihmisten joukosta, joten kyllä amerikkalaisilla on enemmän kokemusta sodan todellisuudesta kuin nykyisin elävillä suomalaisilla.

    Sodankäynti on myös muuttunut mennessä. Siinä missä ensimmäinen maailmansota oli silmitöntä ihmisten joukkoteurastusta, Irakin
    sodassa amerikkalaisten omat miestappiot ovat aiempiin sotiin verrattuna minimaalisia.

    VastaaPoista
  8. Länsimaiden tekemiset siirtomaita ja alkuperäiskansoja kohtaan olivat aktiivisen unohtamisen kohteena satojen vuosien ajan. Demokratiaa ei ole länsimaissakaan ollut kuin vasta silmänräpäyksen verran. Olen pitänyt tätä merkkinä siitä, että pahoja tekoja ei tarvitsekaan käsitellä eikä pyytää anteeksi. Menestyä voi muutenkin.

    Mutta voihan se olla, että länsimaat olisivat menestyneet vielä paremmin, jos valikoivaa muistamista ja aktiivista unohtamista ei olisi harjoitettu, jos pahoja eivät olisi vain toiseuden leimaamat "ne muut", lähinnä venäläiset.

    Ja voihan se olla, että loppujen lopuksi länsimaat eivät menesty.

    VastaaPoista
  9. Yhdysvaltain maaperällä ei ole käyty totaalista sotaa sitten 1860-luvun sisällissodan. Pearl Harbor ja WTC-isku olivat yksittäisiä iskuja eikä niitä voi verrata sodankäyntiin omalla maaperällä. Eurooppa taas tuhottiin kahdessa maailmansodassa 1900-luvulla ja edellinen eurooppalainen sota (Jugoslavian hajoamissodat) käytiin niinkin äskettäin kuin 1990-luvulla. Tästä johtuen eurooppalaisilla on eri käsitys sodasta kuin amerikkalaisilla. Amerikkalainen sota on ulkoistettu muihin maihin eikä se kosketa keskivertoamerikkalaista muuten kuin että verot nousevat, koska sota vaatii rahaa ja naapurin Joe-poika palasi kotiin sinkkiarkussa. Jos vaikuttaa siltä, että sota hävitään kuten Vietnamissa on helppoa vetäytyä ja jättää sodan tuhot paikallisten ongelmaksi. Raunioiksi pommitettu Irak ei tarkoita muuta kuin mahdollisuutta ansaita rahaa jälleenrakentamisella.

    VastaaPoista
  10. Yhdysvaltojen universaali sotahistoria on näkynyt kansakunnan elokuvateollisuudessa, jonka perusteella muodostan maailmankuvani ja ennakkoluuloni. Irak ja Afganistan ovat vahvasti esillä tämän päivän ensi-illoissa. Tammikuussa sai Suomessakin ensi-iltansa elokuva "In The Valley of Elah", joka vihjaa Irakin siviiliuhreista, vankien kidutuksista ja kertoo synkkien tekojen jättämistä jäljistä sotilaiden elämään sotimisen jälkeen. Sanovat tosijutuksi.

    Kaukomaiden sodista on tullut konkreettinen osa amerikkalaisten arkitodellisuutta. Tuoreiden sotien kauhuissa traumatisoituneita piruparkoja on siellä joka toisen lähipiirissä. Se ei voi olla jättämättä jälkeään kollektiiviseen psyykeen. Onko Yhdysvallat siis häiriintynyt yhteiskunta?

    Eivät eurooppalaiset NATO-maatkaan ole siltä täysin säästyneet.

    VastaaPoista
  11. Jottako Euroopassa kiduttaminen kertakaikkiaan kielletty, ja vielä perinne. Eiköhän se pitkä perinne ole nimenomaan mitä erilaisimpien kidutusmenetelmien kehittäminen ja soveltaminen. Tuol Slengin vankilan uudet isännät käyttivät niitä välineitä ja menetelmiä, jotka ranskalaiset olivat jättäneet jälkeensä. Eurooppalaisissa valtioissa esiintyy viranomaisten harjoittamaa kidutusta päivittäin, ja vain harvoin joutuvat tekijät vastuuseen.Kidutuksen kiellon aika on niin lyhyt ja horjuva, että perinteestä on turha puhua.

    Mikä sitten on sitä kertakaikkiaan kiellettyä kidutusta? Kynsien kiskominen ja ylenmääräinen pahoinpitely varmaankin ovat. Entäpä sitten sensitiivinen deprivaatio, elikkä aistiärsytysten minimoiminen, joka johtaa psykoosiin. RAF -terroristithan tekivät Stamheimin vankilassa itsemurhan tälläisen kohtelun seurauksena. Onko jalkapohjien kutittaminen kidutusta pitkään jatkuessaan. Entäpä meillä esiintyneet yli puolen vuoden esitutkintavankeudet tyrmissä, joihin ei valo osu, ja oikeuden eteen tuodut ovat menettäneet pigmenttinsä niin, että he näyttävät olmeilta. Onko kidutusta, jos ei lasketa tarpeilleen, vaan pitää ns. laskea housuihinsa? jne. jne.

    Ja miten niin menossa kohti helvettiä, kun merkittävä osa maailman väestöstä jo elää siellä.

    VastaaPoista
  12. Ad kariav

    Tuisku ja Viima olivat kotimaisia kaksipaikkaisia jatkokoulutuskoneita. Tuiskua taidettiin valmistaa kolmisenkymmentä kappaletta Viimaa jonkin verran vähemmän. Tuiskulla annettiin ohjaajaoppilaalle mittari-ja yölentokoulutusta ja tähtäri-muunnoksella ilmavalokuvaus ja pommitusharjoituksia. Viima oli vielä pitkään sodan jälkeenkin palveluksessa.

    Muurmannin rataa saatikka Leningradia niillä ei uhattu.

    ;)

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia:

    Jussin kommentti kiteyttää asian erinomaisesti.

    Vaikka Suomi (siviiliväestö) pääsi niin vähällä, olen kuunnellut lapsuudesta asti juttuja pommisuojaan kiirehtimisestä ja paleltuneilla lantuilla elämisestä 1941-1942 talvella.

    Tasapainon vuoksi - Paavo rintalan (joka ei ollut mommunisti) kirja Leningradin kohtalonsinfonia on erittäin terveellistä ja kauheaa luettavaa.

    Meillä Suomessa on tapana unohtaa, kuka piti Leningradia saarrettuna luoteen suunnalla. - En sano mitään siitä, oliko vaihtoehtoja, totean vain tosiasian.

    Sukulaiset ja tuttavat kertoivat, että taukoamaton tykistötuli Leningradista näkyi mainiosti Kaljalanjärvelle (jossa kauhavalaiset olivat, Lempaalassa eli vähän vielä itään Kivennavalta).

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia:

    Israelin harjoittamasta terrorismista 1940-luvulla katso Irgun ja Menachem Begin.

    VastaaPoista
  15. Tony Judtin kirjaa Postwar kannnattaa suositella. Minulle se avasi silmiä sen suhteen että se minkä oli luullut olleen vain Suomelle tyypillästä kehitystä olikin itse asiassa vain pieni sivujuonne Euroopan yleisemmässä kehityksessä.
    Yhteensattumana tai ei niin viimeisetkin USAn sisällisodan itse kokeneet ja muistaneet (syntyneet viimeistään noin 1855-60) ovat kuolleet juuri ennen kuin USA sekaantui Vietnamin sodan 1960.

    VastaaPoista
  16. Taisin olla 13 kun sain valita, lähdenkö tädin kanssa Leningradiin vai otanko uuden fillarin.

    Lähdin Leningradiin ja eräs kohde jonka vasiten halusin nähdä oli piirityksessä kuolleiden hautausmaa.

    Missään muualla en ole aistinut niin viljalti kuolemaa, kuin siinä luutarhassa.

    Nyt poikanikin on kaksi kertaa vanhempi kuin minä silloin, mutta yhtä kaikki, kun muistan ne haudat, joku kävelee omani yli.

    900 päivää, liki miljoona elämää.

    Sitä ei kenties tajua, jos ei ole käynyt paikalla.

    VastaaPoista
  17. Kun et usko ihmiseen, Jukka Kemppinen, johtuuko uskomattomuutesi siitä, että ihmisellä on vapaa tahto vai siitä, että ihmisellä ei sitä ole?
    Ja, voivatko mielestäsi naiset ja miehet suhtautua periaatteessa sotaan samalla tavalla?

    Muuten, kyllä se luontokin osaa valita, kun antaa sille mahdollisuuden. Taivas antaa sadetta, kun sanoo että Äitimaa (tai Isämaa), antaisitko sadetta. Ei silloin, kun minä käsken, vaan silloin kun sinä, Luontoäiti/isä parhaaksi sen näet.

    VastaaPoista
  18. "Tästä johtuen eurooppalaisilla on eri käsitys sodasta kuin amerikkalaisilla."

    Ei pidä paikkaansa. Tuo "eurooppalainen" käsitys edustaa lähinnä vasemmistolaiseen ajatteluun perustuvaa pasifismia. Osasyy tuollaiseen ajatteluun on puolustuksen ulkoistaminen Yhdysvalloille kylmän sodan aikana. Länsieurooppalaisten ei ole tarvinnut itse vastata omasta turvallisuudestaan.

    Läntinen Eurooppa ei ole nähnyt sotaa yli 60 vuoteen. Kemppinenkin on vain kuunnellut sotajuttuja ja lukenut sotahistoriaa, vaikka edustaa ns. vanhempaa polvea.

    Ruotsi ei ole kärsinyt sodasta 200 vuoteen eikä se edellisellä kerrallakaan juuri koskettanut nykyistä Ruotsin aluetta. Ovatko ruotsalaiset sitten vähemmän tietoisia sodan aiheuttamista kärsimyksistä kuin länsieurooppalaiset keskimäärin?

    VastaaPoista
  19. ad Jussi

    Tiedän kyllä näiden konetyyppien käyttötarkoituksen. Kuva on otettu ennen sotia, ja koska hakaristit siinä niin selvästi näkyvät, kirjoittaja on sitä käyttänyt, vaikka sotaretkestä ei tässä varmaankaan ole kysymys. Laitoin Tuisku- tai Viima-arvauksen summittaisesti; voivathan ne olla Riponeitakin. Kuva löytyy, tosin varsin epäselvänä, kariav-blogista.

    DDR-näkemyksen mukaan natsijoukot ja suomalaiset piirittivät Leningradia sitten sodan myöhäisemmissä vaiheissa, vaikka Suomen sotaisa politiikka ja jääräpäiset neuvottelijat olivat uhanneet sen turvallisuutta jo vuosikausia.

    VastaaPoista
  20. "Meillä Suomessa on tapana unohtaa, kuka piti Leningradia saarrettuna luoteen suunnalla. - En sano mitään siitä, oliko vaihtoehtoja, totean vain tosiasian."

    En sanoisi, että sitä on mitenkään unohdettu - sitä ei vain mielellään mitenkään korosteta. Sen sijaan muistamme mielellämme, että pysähdyimme Syvärille sakuja odottamaan, emmekä vetäneet saartorengasta ihan umpeen.

    Onhan tästä aina silloin tällöin kiistelyjä, yleensä jonkun venäläisen historioitsijan kirjoitusten jälkeen. Yleensä asia torjutaan. Siis suottako?

    Mutta pakkohan sodanjohtomme oli lähteä siitä, että Saksa murskaa Neuvostoliiton. Kyse on vain siitä, että missä määrin sitä epäiltiin ja toisenlaiseen tulokseen varauduttiin. Alussa vähemmän, lopussa enemmän.

    VastaaPoista
  21. Ja voihan se olla, että loppujen lopuksi länsimaat eivät menesty.

    No ei ainakaan tällä nykyisellä tavalla, että kaupataan aatteita ja oikeuksia lähinnä myymällä omia..

    VastaaPoista
  22. Entä mistä masokismi voisi puhjeta, HG? Ja miten sadismin ja masokismin voi erottaa toisistaan?
    Jokainen varmaan tuntee tarinan isoista johtajista, jotka hakevat piiskaa ilotytöiltä.

    VastaaPoista
  23. Kemppinen kirjoitti: "Lehdissä väitetään, että neljännes sotilaista tai ehkä vielä suurempi osa tulee Irakista takaisin syvästi häiriintyneinä."

    Ilkeä ihminen voisi kysyä, missä kunnossa sotilaat sinne menevät, minä en. Tausta altistaa.

    Kemppinen kirjoitti: "Demokratia, jossa eräät menettelytavat, kuten kiduttaminen, ovat kerta kaikkiaan kiellettyjä, on eräs eurooppalainen perinne, jota ei saa sotkea."

    Joku lehtikriitikko totesi, että Kova laki (Law & Order) ei enää ole televisiorarja vaan rituaali. Tämän rituaalin astia maistui pahasti läpi viime talven (Kova laki: Erikoisyksikkö -version) jaksossa, jossa lapsipornorikollista seurattiin New Yorkista Tsekin tasavaltaan. Kiinnijäänyt halusi ehdottomasti amerikkalaisen, ei sikäläisen poliisimiehen kuulusteluun, koska "you won't torture me; you have laws against it".

    Topsy-turvy.

    VastaaPoista
  24. J.K.:"Sota syövyttää ja pilaa myös ns. voittajan."
    Tässä on asian ydin. Ei suotta sanota Raamatussa: Voi voitettuja, voi voittajia.
    Suomessa on asetettu työsuojelulaissa jokin ikäraja teurastajan työn tekemiselle, varmasti korkeampi kuin Irakin sotaan osallistumiselle. Myönnän, että sotia on aina ollut, mutta en myönnä, että niitä tulee aina olemaan. Sodat syttyvät ihmisten päätöksillä. Kyllä pitää uskoa, että muutos on mahdollinen. Jokainen ymmärtää nyt, että Irakin sodan tavoitteet, mitkä ne sitten lienevätkin, olisi saavutettu muillakin keinoilla ja paljon pienemillä kustannuksilla.

    VastaaPoista
  25. Amnesty on juuri avannut sivuston, jossa esitellään CIA:n "kuulustelutekniikoita": http://www.unsubscribe-me.org/

    VastaaPoista
  26. Olin nuorena Amnestyn jäsen. Muistan, että kotiin lähetettiin osoitteita myöten valmiiksi kirjoitetut kortit, joissa vedottiin milloin kenenkin kidutetun tai vangitun oikeuksien puolesta. Piti vain vetäistä oma nimi alle ja pudottaa postilaatikkoon. Mukana oli esittelylehtinen, jossa kustakin kaltoin kohdellusta oli vähän tietoja. Oli niin helppoa: paha oli siellä jossakin, yleensä kaukana, paha oli selvä ja nimetty, ja Amnesty oli hyvä ja minä sen mukana, ainakin jos jaksoin kävellä sateen läpi postilaatikolle ja pitää pikku kyyhkyä rintapielessä.

    Jossain vaiheessa tajusin, etten viitsinyt enää lukea läpi niitä syitä, joiden tähden tahdoin jotakuta vankilasta vapaaksi. Tämä havainto itsestäni järkytti minua siinä määrin, että lopetin homman.

    Mittanauhat. Kaksi kolmasosaa läheisesti tuntemistani viidesluokkalaisista kannattaa kuolemanrangaistusta murhaajille. Kolme neljäsosaa on sitä mieltä, että on oikein, jos pedofiilejä hakataan vankilassa. Sille yhdelle iloluontoiselle pojalle, joka osasi ääneen ihmetellä, että eivätkös nekin ole jo saaneet lainmukaisen rangaistuksen, annoin elämänkatsomustiedosta paljon paremman numeron kuin olisi pitänyt.

    VastaaPoista
  27. Pirkko A:

    En minä ole mikään asiantuntija näissä sadisti, masokisti tai sadomasokisti -asetelmissa mutta voin ymmärtää, että ihminen, joka ei ole ihan normaali (joka ei ajattele molemmilla aivopuoliskoilla ja punnitse tietoa oikein) kippaa joko sinne tai tänne oman ns. ylikiehumisen. Kiehuminen tarkoittaa sitä, että jokin ylipaine/alipaine hakee vastausta ja mikä ei olisi parempi uhri tai kohde kuin toinen (reppanampi) ihminen. Mitä siinä sitten tapahtuu onkin sen jälkeen jo eläimellistä mielestäni: näin sadistinen ei ole reflektoinut itseään, masokistinen ei reflektoi muita ja sadomasokistinen sen samalla logiikalla ei ole osannut kantaa kumpaakaan vaan sukkuloi molemmissa (ks. wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi)

    Minä siis uskon, koska psykologian tulkintamekanismi on hyvin simppeli jos tajuaa mikä on reflektointi (des Anderes - paradoksi itseyteen sillä aivot pyrkii projisoimaan itseään toisten kautta: ks. eksistentialismi ja tapa määritellä oma itseys) niin tajuaa myös, että ihminen, jolle oma minuus on mörkö tai liian omnipotentissa tilassa näkee muut vastaavasti liian alhaisena (=sadismi), jos hän vastaavasti ihailee muita mutta ei kykene näkemään itseydessä sitä samaa (=masokismi) ja jos ihminen taas sukkuloi Itseyden Ihailussa ja siinä välissä Muiden Ihailussa niin eiköhän lopputulos ole silloin tuo outo yhdistelmä Sadomasokismi.

    Näin siis päättelen. En ole asiantuntija mutta en myöskään ole Freudin kannattaja enää (luin monta vuotta sitten Freudia ja psykoanalyysistä, psykoterapiasta ja minkälainen ns. sairas ihminen on suhteessa terveen ihmisen olemiseen. Mutta nykyään näen ns. terveen aika vääränä eli en pidä välttämättä lännen ns. terveyttä ihan oikein ymmärrettynä ja sen takia en enää ole Freudin kannattaja. Minä siis päättelen loput ihan loogisesti koska Freudin opit yritetään nykyään siirtää suoraan myös ns. terveisiin, joilla ahdistus. Se johtaa siihen, että diagnostisoidaan väärät ihmiset eli ihan normaalisti ahdistuneita (=Sartren ja eksistentialismin mukaan tietty ahdistus on tervettä sillä sen kautta ihminen vapautuu).
    Mutta tämä kokonainen analyysini, joka siis pohjaantuu humanismiin ja eksistentialismiin eikä skolastiikkaan saa luonnollisen jatkumon näin kuten selitän. Ehkä filsofi, jolla sama kyky tai kuva silmissä voi sen paremmin sanoa. Minä siis uskon, että se miksikä sadismiksi käsitellään nähdään vain tänä päivänä seksuaalisen käsitteen alla mutta itse koen, että minua on hakattu uudelleen ja uudelleen juuri sadistisesti koska en ole uskonut samoihin filosofisiin uskoihin kuten ns. tavalliset tiedemiehet tai tavalliset filsofit. Ja minä osaan selittää tämän hyvin, hyvin pitkälle vietynä eli ei edusta "hatusta" tämäkään vaan ihan oikein pääteltynä. Mutta kaikki edellyttää, että ymmärtää projisoinnin, eksistentialismin ja miten reflektointi todella tapahtuu , joka on osittain aivotutkimusta.

    Vastasinko kysymykseesi Pirkko A?

    VastaaPoista
  28. Vae victis - voi voitettuja, sanoi gallialainen sotaherra. Mutta mistä kohtaa raamattua löytyy "voi voittajia"?

    "... ihminen voisi kysyä, missä kunnossa sotilaat sinne menevät..."

    Kas, tässäpä sellainen peruste asevelvollisuusarmeijalle, ettei muuta tarvita.

    (Mutta jos kuitenkin tarvitaan, niin moraalisen tason lisäksi myös lahjakkuustaso on korkeampi kuin palkka-armeijassa.)

    Kiduttamisesta voisi esittää samankaltaisia kysymyksiä, kuin aikoinaan kuulemma esitettiin sivareiksi pyrkiville. En esitä, kun en ole sivarikaan.

    VastaaPoista
  29. Luin Marketta Mattilan kolumnin Kanavasta ja nyt lasautan siitä karskin miehisen kommentin:

    Se oli hauska, mutta ymmärsin, että niin oli tarkoituskin? Eli se oli huumoria ja leikkisä kärjistys.

    Voihan se joskus osuakin. Meitä on niin moneksi.

    Voimala on muuten ainoa tv-ohjelma, jota me vaimon kanssa katsomme yhdessä vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista
  30. Vielä Ameriikasta.

    Maasta löyty paljon hyviä asioita ja saavutuksia.

    Mutta jos kokonainen maa/kansakunta vaipuu psykoosiin; niin parannuskeinot lienevät vähissä ja

    potilaan ennuste on heikohko.

    VastaaPoista
  31. Mitä Yhdysvaltoihin tulee, niin olen leikitellyt ajatuksella, että nostaisi kanteen Yhdysvalloissa, jossa hakisi maata holhoukseen.

    Eräs tuttuni, joka on asunut siellä 40 vuotta, arveli, että se saattaisi jopa onnistua alemmassa oikeusasteessa.

    VastaaPoista
  32. Suomi - Leningradin sankarikaupungin piirittäjä, miljoonan siviilin surmaaja.

    Tekisi mieli lausua muutama kirosana tuollaisen "tosiasian" jälkeen.

    Toisaalta kukaan asioista perillä oleva tai täysipäinen ei väitä moista potaskaa.

    Suomi "piiritti" Leningradin omalta lailliselta valtiorajaltaan (rintamalinja oikaistu mutta sillä ei ole merkitystä itse piirittämiseen).

    Joka tämän seikan kiistää, katsoo talvisodan, CCCP:n hyökkäyssodan Suomea vastaan ja sen lopputuloksen oikeaksi.

    CCCP jätti tarkoituksellisesti evakuoimatta Leningradin kuten Moskovankin.

    Tsekistit tiesivät tarkkaan, millainen ongelma se oli saksalaisille.

    Hyökkäys todella pysähtyi kaupungin ympärille ja sitoi Saksan pohjoisen armeijaryhmän siihen. Kunnes iivana tuli.

    Barbarossa-suunnitelma meni Leningardin piirityksellä mönkään. Itämereä ei saatukaan huoltoreitiksi loputtomaan itään Saksan sotavoimalle.

    Oletteko muuten huomanneet että venäjä käyttää itämereä huoltoreittinään äitivenäjälle. Lähes maksuitta iivana käyttää Suomen satamia ja muuta infrastruktuuria.

    Vaan Saksa ei käyttänyt. Sen maksoi "miljoona" leningradilaista!

    VastaaPoista
  33. Kiitos HG, inspiroiduin vastauksestasi, kuten usein ennenkin!
    Freudia en ole hyljännyt, tulkitsen häntä hyvin vapaamielisesti ja omiin systeemeihini sovittavasti ja se on toiminut. Mutta ymmärrän turhautuneisuuttasi häneen, etkä ole siinä yksin (ystävättäreni kanssa kaymme paraikaa kiivaita keskusteluja herra F:sta,puolesta ja vastaan).

    VastaaPoista
  34. Jos ei mitään muuta, niin onpas kyllä tutunnäköinen maisema tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
  35. Kiitos. Juuri näin pitää kirjoittaa: selvästi ja kiemurtelematta kammottavasta asiasta. Tunnen miehen, jota on aikoinaan kidutettu ja joka pääsi turvaan tänne Suomeen jatkamaan tärkeää ammattiaan. Kidutus ei ole mitään elokuvatoimintaa, se on ammattimaista toisen ihmisen tahdon ja identiteetin murskaamista. Johdonmukaista, inhottavaa ja ilkeää vallan käyttöä, jota ei voi puolustella millään tavalla. Osa kommentoijista kirjoittaa silkkaa roskaa kidutuksesta, koska asia ylittää heidän rajallisen käsityskykynsä. Nähtävästi joidenkin ihmisten ajattelu perustuu viihteellisten tuotteiden antamaan mielikuvaan?

    VastaaPoista
  36. Se on ihan miten sen haluaa ajatella. Jos terroristilla on ydinpommi kätkössä USA:n maaperällä ja USA:lla hallussa miehiä, jotka tietävät tietopaikan, tämä tieto halutaan välittömästi ulos pidätetyistä. Kaksoistornien isku antoi Amerikalle ikuisen valtakirjan terrorisminvastaiseen taisteluun. Mikä ei tietenkään välttämättä ole hyvä asia. Amerikan asia alkoi periaatteessa mennä pieleen Vietnamin sodan jälkeen.

    Vietnamin sota muokkasi kuitenkin syvästi amerikkalaista kulttuuria. Palvelukierrossa siellä palveli miljoonia miehiä ja naisia vuorollaan noin viidentoista vuoden aikana. Osa todella tuli henkisesti häiriytyneinä takaisin kotiin. 100 000 teki itsemurhan, osa katosi vuorille asumaan, osa ei sopeutunut koskaan takaisin yhteiskuntaan.

    " Kunniakkaat " sodat muuttuivat likaisiksi sodiksi. Harva haluaa edes muistaa, että Eurooppa, se osa mikä jäi vapaaksi Neuvostoliiton vallan alta, jälleenrakennettiin USA:n Marshall-avun turvin. Suomikin olisi tätä apua saanut, mutta tunnetuista syistä apua ei saatu.

    Siviiliuhrit Suomessa jäi vähäisiksi lähinnä armeijan taistelun ansiosta. Venäläiset pommikoneet onnistuttiin torjumaan suhteellisen hyvin eivätkä ne päässeet koskaan lauttoina kaupunkien ylle. Helsinki oli yksi kolmesta Euroopan pääkaupungista, jota ei koskaan miehitetty. Vihollisen armeijat eivät pystyneet tunkeutumaan Suomeen.

    Amerikan ja Yhdysvaltojen historiaa tarkasteltaessa törmää aina tietysti ideologioihin. Joillekin Amerikka on Suuri saatana. Jo ideologia määrittelee asenteen. Osa yrittää selvittää, lukea, ymmärtää ja analysoida.

    Yhdysvallat kuitenkin porskuttaa eteenpäin; se on monikulttuurinen sulatusuuni, demokratia. Komea valtio, jolla on jykevä ja verinen ja myös likainen historia. Amerikkalaiset pystyvät kuitenkin elämään historiansa kanssa. He eivät sensuroi tai kiellä sitä.

    Eivätkä myöskään unohda.

    VastaaPoista