Keskiajalla, kun Pisa oli hyvin merkittävä kaupunkivaltio, eräskin kaupunkiin vangiksi jäänyt sai epätavallisen tuomion: soudettava kaleeriorjana 15 vuotta tai luettava Pisan historia, jolta ei puuttumut seikkaperäisyyttä. Tuomittu ryhtyi lukemaan, ja kahden viikon kuluttua ilmoittautui kaleerilaivalle.
Sellainen oli Pisa-koe.
Tornin kaltevuus johtuu sen perustuksista ja tämä viime kädessä huonosta paikasta. On siellä maakunnissa tänäkin päivänä pytyssä ja kumollaan mitä merkillistintä. Tilanne ei ole edes sama kuin Amerikan Manhattanilla, missä hollantilaiset myivät edelleen alkuperäiskansalta ottamansa saaren, joka osoittautui korkean ja painavankin rakennuksen pohjana lähes ihanteelliseksi.
Toisaalta taas esimerkiksi Lontoon on rapakon rannalla ja Pariisi niin hyvällä kivellä, että kaupunki on ollut kauan melkein tyhjän päältä eli täynnä tunneleita kuin juusto reikiä.
Jos itse joutuisin nyt Pisa-testiin, saattaisin kiinnostua enemmänkin kaupungin historiasta. Sen sijaan voitaisiin laittaa Ezra Poundin laaja runokokoelma “Cantos” eli lauluja. Pound oli sotien jälkeen juuri Pisassa ja siirrettiin Yhdysvaltoihin, jossa todettiin piankin, että hän on ymmärrystä vailla. Noitakin runoja luettuani on ole erikoisen hämmästynyt. Sanat ja rivit kertyvät, runot eivät. Jos sattuu omistamaan niteen, jossa on hänen koko tuotantonsa, ei voi olla näkemättä, että hän oli kirjailijana merkittävä. Ennenkin tässä blogissa mainostamani “Lukemisen aakkoset” (ABC of Reading) olisi terveellistä tavaraa muillekin kuin kokeisiin meniijöille.
Siitä ilmenee, ettei lukeminen ole erikoisen hienoa, kuten Saksan sivistysporvaristo taisi aikoinaan ajatella, ja että kirjoittaminen on erikoisen vaikeaa. Syvällinen tutkielma tieteen ja taiteen ehdoista on nimeltään “Trapetsi”, pääosissa Burt Lancaster, Tony Curtis ja itse Gina Lollobrigida.
Burt Lancasterin tanssima valssi on unohtumatonta elokuvassa Tiikerikissa. Tällä sirkustaitelijana aloittaneella tähdellä oli sama verraton amerikkalaisen näyttelijän hellän ova olemus, josta esimerkiksi Steve McQueen ja Paul Newman tulivat kuuluisiksi. Sen asian pohdiskelu, miten ja minne James Stewart sijoittuu tässä, on ollut kesken jo useita vuosikymmeniä. Minä pidän tavasta, jolla hän hyydyttää kasvolihaksiaan siristämällä ikään kuin turhaan silmiään.
Viimeksi kuluneet kaksisataa vuotta on esitetty erinomaisia perusteluja koulujen oppikursseille, jotka ovat vaihdelleet eri maissa kaiken aikaa. Järjestelyillä on ollut yhteistä, että aina jotkut ovat halunneet tehdä toisista ihmisinä soveliaampia. Aina välillä on saanut vaikutelman, että taskuvarkaat koukuttavat itselleen asiakkaita. Ja eläinsuojelu oivallettiin ajatuksena ennen kuin ihmissuojelu.
Hyvin usein on keksitty jokin kiireellisesti toteuttava aate, jonka edestä on sitten siivottu muu pois. Moniko muistaa, että tsaarin Venäjällä oli eteviä matemaatikkoja, loistavia muusikkoja ja merkittäviä kijailijoita? Itse opin jotain, kun tuttavaperheessä Roomassa lehteilin koulukirjaa, jonka aihe oli “Italian historia”, etenkin maan sotaisat saavutukset.
Kun joudun tekemisiin “Suomen historian” kanssa, en tähän päivään mennessä ole lakannut katsomasta, mikä on tämän päivän versio. Aamulla puhuttiin 1960-luvusta oikeastaan mainitsematta Yhdysvaltoja.
Olen pannut merkille sellaisen ilmiön, että monella muullakin on taipumus nähdä ihmissuhteensa ja itsensä pieninä näytelminä. Mikä ettei - mutta kun omien muistikuvien käyttäminen on halvinta, itse asiassa ilmaista, sain esiin tiedon, joka vaikutti sukulaispiirin elämään todella vahvasti. Isäni sai hankituksi erikoisen auton vuonna 1961, ja itsekin ajelin sillä seuraavan vuonna. Se oli noudettava Hangosta. Jossain oli tallessa lista ensimmäisestä erästä Citroen ID:tä. Isäni oli syntyjäänkin niin kova liikkumaan, että käveli aamulla nopean kahdeksikon lattialla ennen kuin ehti saada kahvipannun tulelle ja molemmat silmät auki.
Tuohon aikaan oli paljon tavallisempaa, että istuttiin jossain huoneessa yskimässä, ja ihmisiä saattoi käydä sitten siellä asioillaan. Pelkästään maakunnan laajuinen kuorolaulu ja maanlaajuinen partiotyö ja näitten seassa esimerkiksi Rotary teettivät hänellä sellaisia päiviä, että aamulla Alavudella ja iltapäivällä käynt Kokkolaan. Ennen pitkää olimme koko perhe liikkeellä, paitsi ehkä minä, joka elin ja olin talossani kuin Ville ja Valle. Luin kirjoja, koska en pärjännyt aitajuoksussa. Taaskin ilahduin, kun posti toi kirjaston uhkauskirjeen. Ajatella, sellainenkin paikka on, joka ottaa kirjoja takaisin! Ja vielä halvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti