Salaperäistä

 

Ehkä keksin vahingossa jotain tärkeää.

Ensin: kiitos. Muita suuria suomalaisia lyhyen tekstin kirjoittajia Ahon ohella olivat Teuvo Pakkala ja Maria Jotuni.

Ihmettelin juttuun liittämääni kuvaa ja sain niitä muutamia lisää. Hiukan pohdin myös Tšehovin ja hänen suomentajiensa kiittelemistä. 

Tärkeää olisi nyt sanoa asia, jonka kuulin eilen ensimmäisen kerran ammattilaisen sanomana televisiosta: sote-uudistus, jonka me eli eduskunta nuiji kesäkuussa 2021, oli epäonnistunut.

Rahana mitaten tämä voi olla yksi Suomen todella pahoista virheistä. Maatamme ajatellessani mieleeni palaa aina joskus kuulemani, todeksi vannottu juttu matkustajasta, joka meni junassa vanhanaikaiseen vaunut kytkevälle sillalle asialliselle asialle eli siemaisemaan pullostaan tikkuviinaa, putosi junasta päälleen lumihankeen sellaisen silloin käytetyn ratakiskosta rakennetun kilometripylvään ja puhelintolpan väliin saamatta naarmuakaan, ja pullokin säilyi ehjänä.

Suomi on tuo matkustaja. 

Ja tapaus toistuu kerran toisensa jälkeen. 

Tästä valitettavasti joskus päätellään, että olemme valittu kansa, tai joka tapauksessa harvinaisen eteviä.  

Minusta olennaista on entropia eli tässä yhteydessä sattuma. 

Euroopan muodostivat Tonava ja Rein sekä luonnon muuri Alpit. Olen tosissani. Euroopan onnistunein liikeyritys oli Salzburgin suolakaivos, josta tapeltiin jo nuoremmalla kivikaudella, kenties sitä ennenkin. Ymmärsin asian Kiinan historiasta, jossa korostuu, että maan loi kaksi jokea, Keltainen joki ja Jangtse. Erinomaisia investointeja olivat myö Indus, Eufrat ja Tigris sekä etenkin Niili.

Joki on reitti, ja haluttu tavara on usein painavaa-

Lyhyet tekstit kukoistivat epämääräisen lehdistön aikakauden. Tarkoitan pila-, nyyhky- ja paikallislehtiä. Etusivun pohjalla oli osio, jonka nimitys oli “alakerta”. Joskus siinä ilmestyi jatkokertomuksia, ja eräät niistä rahastettiin sitten myös romaaneina.

Tämän jutun kuvan kirjanlukija (v. 1902) herättää huomiota, koska hänellä on puhtaat alusvaatteet. Myös  lukeminen näyttää nykyoloissa oudolta. 

Päädyin itse nuorena täysin vahingossa Hesariin ja ajoittain Parnassoon, mutta oppia olin hankkinut kirjoittamalla lyhyitä ja huonoja juttuja paikallislehteen ja toiseen maakuntalehteen. Lakia menin lukemaan, koska isä käski. Kun olin hintelä ja altis ikäviinkin sairauksiin, isä ymmärsi, ettei minusta ole hänen uransa jatkajaksi. Kuten ei ollutkaan. Isä oli niin nopea mies, että aamulla hän kimposi sängystä ja sai silmänsä auki vasta keittiön kynnyksellä.

Nuo edellisen kuvan kuolleet käärmeet ovat humanisteja ja sähkökaappi (eri rakennuksessa) on tekniikkana toteutettua tiedettä. 

Erittäin hyvätkään tutkijat eivät saa selvää, mitä on tietoisuus. Itse luulen, että kuvasta heijastuu yleinen erehdys. Tietoisuus on osa keskushermoston toimintaa, joka puolestaan on kemiaa ja sähkövarauksen siirtymistä.

Samalla sanalla tarkoitetaan myös mielikuvitusta. En tiedä, mistä se tulee ja mihin menee. Eivätpä nuo tiedä sitä liioin unista. Ja se on “humanismia”, koska taide ja viihde vaikuttavat juuri siihen.

Kun luen ihailtavaa novellia, kymmenen sekunnin kuluttua olen vaihtanut tietoisuutta eli olen kirjoittajan  mielen vietävissä. Ilmiö on sama kuin sähköinen varaus.

Mieleen tulee myös sydämen syke, joka on sähköinen ilmiö. Sydän ei rummuta. Se sähköttää. Molempien sykkeiden ominaisuus on kuljettaa happea.

En keksi hyvää suomennosta. Käärmekuvasta mieleeni tulevat “sähköisten lampaiden unet” (Blade Runner). Charlie Parkeria, Anton Tšehovia ja J.S. Bachia yhdistää “mood”, siis nerokas tapa ilmentää mielialaa eli mieltä.