Runo

“Runo” tarkoitti joskus, toisessa kielessä, salaista tietoa. Se on pitkä ajatus, että kovaan paikkaan tarvitaan sokea runonlaulaja. Sellaiseksi on ajateltu myös Homerosta. Koulupoikavitsin mukaan niitä kahta eurooppalaista suurteosta ei uudemman tutkimuksen mukaan kirjoittanut Homeros, vaan eräs toinen saman niminen mies.

Vitsi on siis se, ettemme tiedä Homeroksesta muuta kuin nimen, ja sekin lienee väärä. 

Se ei ole vitsi, että arvattavasti AI on jo hakenut kiinnostavan vastauksen “Homeeriseen kysymykseen” - yksi, kaksi vai useita kirjoittajia.Tuollainen otaksumani vastaus on luultavasti väärä, sillä oman Kalevalamme eli siis tuolla otsikolla julkaistun runokokoelman takana, on paljon väkeä vuosisatojen ajalta. Kysymys Lönnrot vai “kansa” on väärä. Elias julkaisi muistiinpanonsa, jotka oli tehnyt hämmästyttävän nopealla lyhennekirjoituksellaan, parsi ja paranteli ja pani paljon omiaan sekaan, ja laulatettavana oli lahjonnan tai viinan voimalla erilaisia paikkakuntalaisia. Muinaisruno oli tunnettu hyvinkin kauan ennen, mutta kirkko vastusti sitä pakanuutena. Ja Larin Paraske, Inkerin suomalainen / inkerikko, yksi maamme suurimmista taiteilijoista on unohdettu patsaaksi kadun varteen. Hän lauloi Metsäpirtissä ja sitten Loviisassa 32 000 säettä ja lisäksi oman kertomansa mukaan teki itsekin laulun aina ja kaikesta. Ja hänen käsitöittensä kokoelma… 

Eero Järnefeltin julkaisu Parasken muotokuvan maalaamisesta ja suuren taiteilijan taidosta on fantastinen. Ja Yrjö Hirnin essee, jossa hän muistelee, miten he kävivät nuoren Sibeliuksen kanssa kuulemassa tätä ihmettä “livenä”, on keskeistä historiaa.

Tiedän, että Iliaan voi oppia virheettömästi ulkoa. Suunnittelin kerran itsekin ryhtyä tuohon toimeen - tai itse asiassa Odysseiaan, josta pidän paljon enemmän.

Lukemani mukaan - en muista lähdettä - Briteissä joku naiskollega puoli vuosisataa sitten kimpaantui jatkuvasta keskustelusta suullisen perinteen välittymisen mahdollisuudesta, ja kostoksi opetteli Iliaan ulkoa, kreikaksi.

Teoksessa on 15 tuhatta riviä eli säettä ja Odysseiassa noin 28 000. Parhaimmillani opin itse kalevalaista mittaa 300 säettä tunnissa. Lopetin tuon pelehtimisen, koska sillä on hintansa. Osaan edelleen, yli 60 vuoden kuluttua tuon “sielutieteen” (psykologia) yhteydessä lukiolaisena kokeilemani jakson, joka koskee sellaisen Väinämöisen ja häirikkö Joukahaisen valitettavaa liiikenneonnettomuuutta. Alkoholilla ei liene ollut osuutta asiaan - tai kuka ne heidän olvinsa, simansa ja metensä tietää.

Kalevala, Kolmas runo. Siinä on muuten vittuilu valloillaan. Valitettavasti se erehtyy, joka luulee löytävänsä Kalevalasta paljonkin näin jäntevää tavaraa. Sitä toki on, mutta en ihmettele erästäkin hyvin tuntemaani suomen kirjallisuuden maisteria, joka keplotteli itsensä tenteistä lukematta lainkaan tätä kaikille oppiaineessa pakollista teosta, johon oli saanut jo koululaisena vastenmielisyyden. Vanhat suomalaiset virsikirjat hän sen sijaan tutki tunnollisesti. Hän tiesi, kuka piti tenttiä… Kauan sitten kuolleen henkilön etunimi oli Marja, joka voi olla kalevalainen muoto nimestä Maria. Esiintyy kirjassa myös Marjattana.

http://nebu.finlit.fi/kalevala/index.php?s=12&m=1&l=1

On  muotia kiittää Kantelettaren runoja ja sivuuttaa “oikea” Kalevala vähin äänin. Kun tosiaan jättää erilaiset sulhon pesetykset pois, käsissä on todiste äidinkielemme suurenmoisuudesta - ja samalla siitä, ettei suomi suostu indoeurooppalaisiin kieliin käännöksinä. Sibelius muuten sitten ymmärsi asian. Hänen jälkeensä se on ollut aika lailla unhduksissa. Kullervo-sinfonian alussa Sibbe osoittaa, ettei takova trokee todellakaan ole se meidän vanhojemme runomitta. 

Jos joku teistä lukijoista innostuisi, selitysteoksia on tiu tai enemmän, ja tekstiksi ehdotan linkkini verkkoversiota. Omissa silmissäni Gallén-Kallelan Kalevala-näyt ovat ilmestyksiä harhateltä. Ellen tuntisi hänen Afrikka-kuviaan, pitäisin miestä pienenä.